Ihania vapaapäiviä

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Upi nukkui taas hienosti melkein 9 tunnin yöunet....tai no olihan hätä toki yllättänyt, mutta ei ala vinkua seuraa tai muuta herätessään vaan painuu takaisin unille. Hieno piski näin pyhien aikaan tommonen hyvät unenlahjat omaava versio.

Heräämisen jälkeen perus takapihailut, Hilman lääkitsemiset, aamukahvit ja koirille aamupalat. Hilma otti ruokaa aivan ministi, mutta otti kuitenkin. Virkeämpi jo kuitenkin.

Tein Hilman ja Taunon kanssa kahdestaan puolentunnin rauhallisen kävelyn ja seuraavan sitten kahdestaan Upin kanssa. Edelleen Upia jänskää yksin lenkillä, mutta toimintakyky ei kuitenkaan katoa eli tästä tämä kohentuu kerta kerralta.

Upin kanssa otettiin myös sisätreenisessio. 

Katsekontaktia harjoiteltiin tekniikalla kädet nyrkkiin, nyrkkeihin namit ja käsi aukeaa, kun katsoo emäntää silmiin. Kärsivällisyyttä vaativa harjoitus pennun kanssa, mutta kyllä se kontakti sieltä sitten aina lopulta tuli, vähän jouduin äänellä avustamaan.

 

Istumista sivulle myös otettiin ja istuminen on Upilla kyllä jo vahva, tajuaa selkeästi idean.

Myös seisomista vähän treenattiin, mutta siitä ei nyt saatu järkevään päinkään olevaa kuvaa aikaiseksi. Upin seisottaminen on haastavaa, koska kyty namien perään on älyttömän kova, seisomistreeniä pitää siis kehitellä ja tehdä paljon.

Pikkupotilas Hilma sunnuntaina iltapäivällä. 

Ja poijjaat.

Viideksi ajeltiin JOA:n hallille agilitytreeneihin. Hilman jätin kotiin, kun autossa odottelua olisi kuitenkin neidille tullut runsaasti ja suunniteltu 5 km lenkkikin olisi ollut liikaa.

 Taunon kanssa ratapätkää, vähän oli hakemista....enemmän kait minulla. Käskyt myöhästeli ja unohtelin suunnittelemiani ohjauskuvioita. Mikä lie taas mättänyt aivotoiminnassa.

Kepeille haku oli vähän hunolla tolalla tai sitten ohjasin huonosti, syy saattoi olla jälkimmäinen. 

Kokoanisuudessaan ihan jees treenit kuitenkin.

Upi tutustui halliin ja sen ääniin Tauno turvanaan yli puolentunnin ajan ja reippaus oli jo aivan eri tolalla kuin viimeviikolla. Pieni mies edistyy.

Meidän oli tosiaan tarkoitus kiertää treenien jälkeen 5 km lenkki valaistulla reitillä, mutta olivat sitten sammuttaneet ne valot. Varmaan arvelleet, että kukaan hullu siellä lenkkeile tämmöisellä kelillä keskellä pitkiä pyhiä. Todella ilkeätä tommonen olettaminen.

Tultiin sitten Hilman luo kotio, katseltiin vähän telkkaria porukalla, leikkelin koirien kynnet (Upista löytyi draamaa ihan urakalla, pieni piraija, kynnet silti leikattu), otettiin pienet pöytätreenit vielä Upille ja tehtiin reilun puolentunnin reipas iltalenkki.

Sunnuntaina touhua riitti. Aamusta kävelytin Taunon & Hilman kahdestaan ja sen jälkeen privaattilenkille pääsi Upi.
Päivän ensimmäiset vieraat tulivat sitten yhdeltätoista. Isännän vanhemmat ja kaksi siskontyttöä kävivät Upia katsomassa. Otettiin sisääntulo rauhallisesti ja tosi kivasti Upi otti vieraat vastaan. Tauno ja Hilma nauttivat sohvalle kasaantuneista rapsuttelijoista mielinmäärin myöskin.

Sitten suunnaattiin metsään ja hyvin sielläkin saatiin aikaa tapettua.
 Hilmakin otettiin mukaan, kun vähän kuitenkin on saatu ruokaa menemään eikä ole oksennellut tai ripuloinut. Vapaana saa kuitenkin säädellä itse liikkumisen määrän jaksamisensa mukaan.
Upilla on metsässä vauhtia ja reippautta jo vähän liiankin kanssa. Miun pieni koiravaavi katosi mutkan taakse aikuisten perässä täyttä ravia......mutta palasi onneksi heti kutsuttaessa (niinhän se vielä tekee, murkkuikää odotellessa).

Taunon edustuskuva. 

Illemmalla meillä kävi sitten vielä toiset vieraat koiria rapsuttelemassa, tälläkertaa veljeni perhe. Upi sai tuliaisiksi uuden lelun ja otti nämäkin vieraat vastasan reppaasti, tosin jo ehkä hiukan väsyneesti. Muutempa sit koirat lähinnä torkkuivat. Upille pieni treenisessio ennen iltakäpyttelyä; seisomista, istumista ja kontaktia.

Huomenna arkeen ja sitä arkea sitten riittääkin helmikuun puolivälin lomiin saakka. Lomathan mulla on ihan järettömään aikaan, mutta alunperinhän pennelin piti muuttaa talouteemme vasta tuolloin, mutta kohtalo päätti toisin. Upi on kyllä mainio ja kerrassaan kehityskelpoinen vesseli eli hyvä, että asiat sitten lopulta menivät näin.