Lauantaina herättiin ajoissa ja ajeltiin Taunon & Upin kanssa Siinan luokse ulkoilemaan ja koiria moikkailemaan.
Ensin tehtiin kunnon lenkki metsissä ja pelloilla kokoonpanolla Tauno, saksanpaimenkoira Demi, hoidossa Siinan luona ollut Demin poika Otto ja brasilianterrieri Armas. Upi matkusti tämän reissun sylissä, ettei jää jalkoihin. Tauno suhtautui Ottoon todella hienosti, vaikka kyseessä käytännössä tuntematon nuori uroskoira. Hermo ei palanut edes siinä vaiheessa, kun Otto yritti rueta leikkimään sakemannimaiseen tyyliin. Ylpeä olen tosta tasaantuneesta jätkästä.
Lenkillä viihdyttiin pitkä tovi ja sitten pienennettiin kokoonpanoa Oton verran niin pääsi Upikin jaloittelemaan. Demi suhtautui Upiin tosi kivasti eikä ollut Upista yhtään pelottava. Demia saattoi itsekkin mennä reippaasti katsomaan ja peräänkin teki hirmuisesti mieli kirmata. Kylmän kelin takia Upin ominjaloin suorittama ulkoiluosuus ei ollut kovinkaan pitkä. Hihnaan otettua Ottoa Upi pääsi myös katsomaan, tämä kaveri oli vähän jännempi, mutta Oton lähestymistapakin toki vähän rajumpi kuin emänsä.
Sisätiloissa samaan tilaan pääsivät Armas, Tauno ja Upi. Hyvin sujui porukassa hengailu. Rico stalkkasi portin takana ja Tauno & Rico riemastuivat ihan leikkimään portin läpi. Ihme viiraamista noilla teineillä, välistä ollaan niin "tukkanuottasilla" ja sitten nyt kumpikin nuoli toista, korvat olivat lintassa ja leikki sujui. Tarviivat selkeesti portin väliiin =)
Upi kävi moikkamassa Ricoa ja oli kiinnostunut Armaasta senkin jälkeen, kun Armas arveli et nyt riittää pennun tutustumisyritykset. Ei jäänyt kaunaa kantamaan.
Siinaan Upi ei kauheasti kontaktia ottanut, mutta sitten tehdiin pieni harjoitus seisomistreenin muodossa ja kauniisti otti Upi kontaktin Siinaankin nakin avulla.
Kuvat ovat siellä jossain Siinan muistkortilla, kun oman kameran näppärästi unohdin autoon ja toisaalta Upin kanssa kuvaaminenkin olisi ehkä ollut vähän hankalaa,
Hilma vietti meidän kyläilyn ajan laatuaikaa isännän kanssa kotona. Kahdella pikkukävelyllä olivat käyneet. Minun kotiuduttua Hilma jopa kanteli vähän lelua ja muutenkin ollut koko päivän mukava pirteän oloinen, alan olla todella toiveikas, että toiselta lääkärireissulta säästyttiin eikä mistään vakavammasta ollut kyse.
Kyläilleet koiruudet olivat aika väsähtäneitä eikä niitä paljoa näkynyt koko päivänä. Upin kanssa tehtiin kahdenkeskinen käpyttely vielä illasta pakkasesta huolimatta. Hassua sinällään, että tämä oli ehdottomast Upin reippain tähän asti yksin tehdyistä lenkeistä, liekkö ollut kiire sisälle.
Vähän leikkiä ja sit taas väsähdys.
Iltasella vielä pieni seisontatreeni Upille, voi kun sais kameraan sarjatulta niin onnistuin joskus kuvatkin. Tiedättehän.....tarkentaa, tarkentaa, tarkentaa ja lopusta räps siinä vaiheessa, kun koira on pitänyt jo palkata.
Nukkumaan mennessä Tauno hakeutui itse Upin viereen unille ja tuohon ne jäivät nukkumaan, kun valot makuuhuoneesta sammutin.
Sunnuntaina aamu otettin rauhallisesti ja omalla pihalla touhuttiin.
Hilma oli jo touhuissa mukana ihan täysillä ja palloakin nouti monta monta kertaa into piukeena.
Puolineljän aikaan lähdin Taunon kanssa treenihallia kohti. Viidentoista esteen ratapätkä sisältäen kepit, hyppyjä, renkaan ja muurin. Rengas meni pitkästä aikaa hyvin, taisi vielä olla, että tämän mallista rengastakaan ei oo aiemmin menty. Hypyt ja niille irtoaminen ok, mutta kepeillä ongelmaa. En tajua miksi tuo koira taas välillä jätti kepit yksinkertasesti kesken, näytti kyllä siltä, ettei vaan huvittanu pujotella. Liksaa olisi kait pitänyt saada enemmän ja useammin. Muutamia yksittäisiä toistoja sitten kepeillä molemmilta puolista ja ne meni ok. Saatiin onnistuneitakin suorituksia ja ratakin ois menny putkeen ilman tota keppisekoilua. Nyt taas epäilen vähän enemmän onko Taunosta kisaamaan kuitenkaan vielä? Toisaalta koira oli muutenkin aika vireetön ja laimea, kylmä sää ja autossa odottelu saattoivat vaikuttaa asiaan. Pitää myös seurailla onko tarvetta viedä jätkä fyssarille, Hilmakin pitäs viedä, joten hoituis samalla iskulla.
Isäntä "hoiti" Hilmaa ja Upia treenien ajan. Hilman ja Upin kanssa olivat käyneet kävelyllä. Upi oli ollut todella reipas Hilmankin kanssa kahdestaan ulkona, Hilma kun nyt ollut vähän poissa pelistä viimeaikoina eli tätä kokoonpanoa ei vielä ole kokeiltu aiemmin. Superhyvänä uutisena se, että Hilman kokkostuotos oli ollut normaali. Uskaltaa ehkä jo kirjoittaa, että suolistotulehdus voitettu.
Hilma joutui vielä kuitenkin jäämään kotinaiseksi, kun isäntä ja Upi lähtivät ensimmäiselle yhteiselle kyläilyreissulleen. Kyläpaikassa Upi tapasi Ricon ja Viivin. Vähän oli toki ollut ensin jännää, mutta kuvat kertonevat, että jännitys oli myös unohtunut nopeasti. Uusia sylejä, uusia koirakaverita ja kahdenkeskistä aikaa isännän kanssa. Hyvin on Upia nukuttanut.
Huomenna starttaa taas uusi viikko uusine kujeineen. Huomenna Upi saa ekan rokotuksensa ja sitten saadaan taas mukavia vieraita kylään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti