Pakkaspäivien puuhasteluita

Perjantaina aamulenkit, työpäivä ja iltapäivällä tuohuja pakkasen rajoittamissa määrin.

Uusi Canonin valovoimainen putki saapui postin mukana ja hetihän sitä piti päästä testailemaan. Upille siis seisotustreenit ja kameralle testiajo.

15 viikkoa

Pakkanen paukkui vajaassa -20 asteessa, joten takapihailun lisäksi Upi teki 10 min pikalenkin ja Tauno ja Hilma sitten hyvin puettuina semmoisen 45 min reippaan lenkin. Aikuisten lenkin aikana Upilla isäntä aikaa älypelailun ja leikkimisen muodossa.

Lauantaina isäntä lähti kelkkailuhommiin ja me aloitettiin päivä erittäin hitaasti takapihailun, kahvin ja telkkarin voimalla.

Iltapäivällä alkoi touhujalka kuitenkin vipattaa ja hurautettiin sitten lauman kanssa Siinan luokse treenaamaan ja lenkille. 

Kääkät pääsivät sisämajoitukseen, Upi mukaan luettuna, kun autossa ei pakkasella voi rääpäleitä pitää odottamassa. Upi sopeutui ratkaisuun mainiosti. Hyvä harjoitus pikkumiehelle, että odotetaan nätisti sitä treenivuoroa. Upi ei nyt tälläkertaa tietysti treenannut, mutta tapasi kaksi uutta ihmistä ja joutui Siinan hammassyyniin. 

Kylmästä huolimatta Hilman ei tarvinnu kuin nähdä palkkapurkit Siinan kädessä ja heti oli neiti valmis toimintaan. 

Eka ukko otettiin pakona muistin virkistämiseksi, mutta kaksi seuraavaa olivat sitten rakennuksessa ja sokkona. Hyvin teki neiti töitä, vaikka draivi ei ihan niin kova ollut kuin normaalisti. Tietysti yleiskunto nyt laskenut sairastelun takia hirmuisesti, tuo fleece oli Hilmalle kireä vielä joulun aikaan, nyt roikkuu päällä eli tämä varmaan syynä siihen, ettei koira ihan 100 lasissa paahtanut menemään. 

Kuvista voinee päätellä, että intoa kuitenkin oli.

Hilma vauhdissa. Kuvannut; Siina J

Kuvannut; Siina J

Kuvannut; Siina J

Kuvannut; Siina J

Taunokin pääsi etsimään ukkoa ekaa kertaa sitten pentuaikojen. Kaikki kolme ukkoa pakenevina ja mikä into, mikä draivi ja mikä määrätietoisuus. Yhdestä ukos jätkä painoi täysillä ohi, mutta silti nenä pysyi töissä, vaikka ei näyttänyt olevan mitään käryä siitä et miten se tolleen hävis keskenkaiken.  Lopulta ukko myös löytyi, kun vähän vinkkasin.

Kuvannut; Siina J

Kuvannut; Siina J

Treenin jälkeen tehtiin lenkki koirat vapaana kirmaten, Upi sylimatkalaisena turvallisuus syistä. Porukassa juoksenteli Tauno, sakemanni Demi ja Demin poika Otto sekä hollanninpaimenkoira Nemo. Tauno ja Nemo eivät ole olleet tekemisissä ja Ottokin vieras uros viimeviikonloppuisesta tapaamsesta huolimatta, mutta kas.....Tauno käyttäytyi kuin enkeli. Alan jo vähän uskoa et pullistelu ja sikailuvaihe oli tosiaan vaan vaihe ja oikeanlaisella puuttumisella sekä laumarakenteen muutoksen takia se myös jäi vaan vaiheeksi. Hilmakin meni lenkillä reippaasti, vaikka toki neiti tota isojen jalkoihin jäämistä vähän kammksuu ja varoo.

Upi sai sitten isompien kaikottua vähän pihaa nuuskutella ja kääkkätrio pääsi toki myös kahville. Upi tapasi Nemon emännän ja Siinan avopuolison eli kaksi uutta ihmistä, tosi hyvin sujui ja vieraan saattoi antaa koskeakkin, kun vähän ensin pohti asiaa ja sai nakkia. 

Siina tarkasti myös Upin purukaluston ja lopulta Upi nukahti Siinan jalkojen päälle. 

Huippuhauska päivä kertakaikkiaan

Iltasella koiria sitten pääasiassa väsyttikin.

Näkyykö se kenties Taunon olemuksesta?

Taunon olen sitten ilmoittanut ensi lauantaisiin agilitykisoihin Kuopim Kurkimäelle, en edes uskalla ajatella minkälainen floppi tästä älynväläyksestä tulee.