Torstaina koitti sitten työläisen arki ja samaten koirien. Pakkanen lauhtui mukavasti ja koirilla oli aamulenkillä lysti, kun sai ulkoilla ihan ilman rihman kiertämää.
Torstai on talouden siivouspäivä eli koirat saivat tyytyä jälleen vain noin 60 minuutin mittaiseen hihnalekkiin takapihaulkoilujen lisäksi. Pakkasen lauhtumisen myötä onneksi pappakoirakin saatiin mukaan ja myös kävelemään päivän kaikilla kolmella lenkillä oikein reippaasti.
Perjantaina sitten töistä tullessa kävin hakemassa varastosta sukset intoa puhkuen, päätin nimittäin, että nyt alkaa meillä Taunon & Hilman kanssa vetohiihtoharrastus.
Vetohiihtohan meidän ja kääkän tapauksessa tarkoitta sitä, että koira vetää joustohihnan päässä, mutta emäntä sivakoi ihan kunnolla apuna eli ihmistä koira ei tässä tapauksessa vedä millään muotoa. Haluan kuitenkin koiran menevän edellä vetävästi ja tällä myös pohjustetaan meidän mahdollisesti keväällä alkavaa canicrossing harrastamista, jossa koiran myös on tarkoitus vetää, mutta emeäntä pinkoo sitten kovasti mukana.
Tauno on vielä nuori koira sekä terveystutkimaton (selkä, polvet, lonkat), joten liikaa rasitusta ei koiralle missään tapauksessa ole tarkoitus tuottaa eikä koiraa rikkoa. Varovaisesti aloitellaan lyhyillä matkoilla, jos koira syttyy niin matkaa sitten hitusen pidennetään. Todella raskas pitkänmatkan treeni on kuitenkin vasta sitten ensitalven juttuja.
Nuorena ja simpsakkana tuli itse hiihdettyä kilpaakin, eli sinällään toi suksiminen on tuttua hommaa ja teknisesti teen sen varmaan suurinpiirtein niinkuin pitääkin......viimevuosina vaan hyvä harrastus jäänyt.
Nyt jos saisi yhdistettyä sekä koirat että hiihtäminen niin bueno. Laduilla taitavat hitusen huonoa tykätä koirista, mutta itsepäisenä ihmisenä minusta minullakin on siellä oikeus koirien kaa mennä suksilla, jos ja kun en anna koirien tehdä sinne tarpeitaan.
Ensin lähdin Hilman & Taunon, vetovyön ja suksien kanssa liikenteeseen ihan keskenäni. Eihän siitä hommasta oikein mitään tullut. Vetovyön hihna oli aivan liian lyhyt (koirille joustava jakari päähän) ja Hilmaa pelotti ne sukset jo kantessakin siinä määrin et huhheijaa. Kuitenkin tuolla rämmittiin ja kehuin joka kerta kun hihna kiristyi. Takaisin kotiin jouduttiin kuitenkin palaamaan ilman onnistumisen tunteita ja jouduin taas suomimaan itseäni tästä minun ongelmastani, eli liikaa intoa ja liian vähän järkeä =)
Isännän kotiuduttua ja koirien toivuttua ekasta kierroksesta otettiin uusi yritys. Fiksailin vetonarua pikkuisen pidemmäksi ja otin isännän mukaan herkkupussukan kanssa, jopas alkoi sujumaan. Isäntä houkutteli, minä yhdin "eteen" -käskyn hommaan ja sitte mentiin. Hilmaa edelleen sukset jännitti, mutta Tauno painoi innoissaan menemmään ja minä lykin sauvoilla siihen malliin, että lihakset huusi hoosiannaa (ei noi hiihtovermeet oo varmaan ihan tikissään, luisto oli suorastaan huono).
Lauantaina sitten lähdettin metsäautoteille kokeilemaan vetohiihtoa toistamiseen sekä tekemään metsälenkki. Nuoriso lämmitteli lihakset BOT-mantteleiden sisällä matkalla ja sitten perillä päästiin tositoimiin.
Isäntä houkutteli edellä ja koirat vetivät oikein kunnolla ja minä yritin lykkiä sauvoilla apuna kaikinvoimin.
Oikaistiin hangen kautta tuonne kelkkareitin puolelle kokeilemaan, josko suksi siellä paremmin luistaisi (pitkällä suoralla uskallettiin sinne mennä, kun kelkat kuulee jo kuitenkin kaukaa ja suoralla vielä näkeekin). Hangen syvyys meinasi olla kääkälle jo liikaa, Taunon maavaralle ei niinkään, mutta Hilmalle lähinnä.
Kelkkareitin puolella suksi luisti hitusen paremmin.
Hilma ei valitettavasti rupea vetämään ilman houkuttelijaa, vaan heti jos koetin sanoa vaan käskyn ja lähteä lykkimään Hilma meni sivuun eikä lähtenyt juoksemaan edellä. Hilmaa edelleen noi sukset hitusen jännittää, vaikka pidennetty hihna vähän auttoikin asiaan.
Isäntä piti Hilmaa sitten välistä ja kokeiltiin Taunon kanssa menoa ihan kahdestaan. Tauno veti hienosti myös isännästä poispäin mennessä, takaisintullessa sitten sai taas palkan vetämisestä. Taunon kohdalla huomaa jo selkeästi, et tajuaa homman idean ja tykkää siitä. Syttyminen on siis aika varmaan tuon kohdalla. Hilman kanssa en ole nyt vielä päättänyt, että koetanko saada sen syttymään suksien kanssa menemiseen vai aloitetaanko sen kanssa vetämisen opettelu vasta keväällä juosten.
Vetohiihtoharjoitusten jälkeen otettiin pappakin autosta messiin ja lähdettiin vielä kunnon metsälenkille.
Kotimatkalle laitoin taas koirulit lämmittelemään BOT-mantteleiden sisään eikä sisällä ole koirista pihaustakaan enää kuulunut lenkin jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti