Ekaa kertaa Taukin kaa osallistuttiin tommoseen ryhmäkoulutukseen ja oli todella hyvä et tuli tehtyä treeniä ventovieraiden koirien ollessa hallissa, vaikka Tauno parit ritolat ottikin. Toiselta karkureissulta tuli sitten kunnolla säikäytetyksi pois, nätisti palasi mamman luokse eikä enää lähtenyt uudestaan. Taunon ehdoton vahvuus on tuo, että sillä menee hommat jakeluun sitten kerrasta kun tavoitetaan vaan oikea taajuus.
Treenin tärkeimmät annit; Tauno oppi pussin (yksittäisenä treenasin toisen ihmisen avulla ja sit meni ihan ilman suun auki pitelijääkin läpi), Tauno saattoi tajuta ettei mamman luota kannata karata leikkimään toisten koirien kanssa ja tajusin omasta ohjauksestani asioita.
Ohjaajana tajusin itse yhden suuren kompastuskiveni, eli sen, että jotenkin alitajuisesti pelkään koiran karkaavan radalta. Uskoisin tämän johtuvan siitä, että aikoinaan aloitin agilityn 2-vuotiaan Rikun kanssa, jota en ollut oikein osannut peruskouluttaa ja pelkäsin vielä ekoissa kisoissakin sen karkaavan isoittelemana toisille koirille. Urho taas ei niinkään karkaillut suorittamasta koskaan edes treeneissä, mutta se oli sitten melkoisen agressiivinen toisille koirille, joten senkin kanssa kisatessa aina oli vähän katastrofin ainekset ilmassa. Näidenkin koirien kohdalla pelkoni varmaan oli turha, koska muutamia Rikun treeneissä karkailuja lukuun ottamatta eivät kumpainenkaan agilityä suorittamasta koskaan karanneet. Kuitenkin uskon tämän jotenkin juurtuneen minulle tuonne alitajuntaan ja sen takia seuraan aivan liikaa sitä et tuleeko se koira sieltä oikeesti jne. Sama ongelma tulee paikallaanolossa eli varmistan, vilkuilen taakseni ja en siis ole riittävän itsevarma. Paikkahan Taunolla on hyvä, mutta se voisi olla vielä parempi. Sotkee sitten ohjausta ja omaa suoritusta tommonen epäröinti. Tämä kouluttaja huomasi sen heti ja oma koutsikin kertoi huomanneensa saman. Asiaa pitää siis rueta työstämään, eli taas päästään tähän, et mun pitäs luottaa koiraan enemmän. Niin rakkaita, mut miks mä en luota noihin?
Onneksi on suuruundenhulluja suunnitelmia, kuten BH-koetta ja sen sellaista takataskussa eli treenattavaa riittää, eiköhän se luottamuskin sieltä löydy =)
Kouluttajan kanssa ei oltu ihan samaa mieltä mm. koiran palkkauksesta, avoin olen toki ideoille ja ehdotuksille, mutta tulen aina palkkaamaan koiraa myös kädestä treeneissä. Näin ei kuulemma välttämättä ole hyvä tehdä, en sitten tiedä. Näkemys asia? Luokse tulosta tulen palkkaamaan kääpiöpinseriä läpi sen elämän ja tietenkin kädestä, koska siinä on asia mitä ei koskaan voi vahvistaa liikaa ainakaan tällä rodulla. Minun mielestäni kääpiöpinseriä on kohtuullisen vaikea kouluttaa niin sanotusti ärsykevarmaksi ja se olisi Taunon kanssa tavoitteena, että siihen päästäisiin.
Jostakin syystä Tauno ei irronnut kunnolla esteille, vaikka normaalisti tuon asian kanssa ei ole ongelmaa. Tauno myös keksi jostain et esteen voi myös kiertää, ihan tosi, ei koskaan ennen. Kouluttajan ikävä vihjaus siitä, että yksityisesti treenatessa tulee tehtyä joka kerta samankaltaista treeniä sai hitusen minun sapen kiehumaan, mutta en antanut sen häiritä sen enempää. Tiedän kuitenkin, että Taunon treenit eivät ole todellakaan olleet yksipuolisia eikä tämä ekaa kertaa ilmennyt ongelma nyt siitä johtunut.
Kokonaisuutena harjoitusrata oli hyvä ja monipuolinen ohjauksen treenaamisen kannalta, mutta jäi harmittamaan et Taunon kanssa jouduttiin hinkkaamaan asioita, jotka eivät normaalisti ole ongelmia ja yksi kohta mikä olisi itselle ollut harjoituskessa äärimmäisen tärkeä ohjaajana jäi kokonaan sitten testaamatta.
Tänmmöinen ratapätkä kyseessä;
Numero kahdeksan jälkeen mennään putkesta aidalle 2 ja 4 ja sen jälkeen käännetään koira tuolla numeroimattomalle aidalle.
(Nää mun ratapiirrokset on kyllä ihan surkeita, numerot vinossa ja mittasuhteet ihan päin honkia. Nuo numerotkin loppuu aina kesken).
Ohjauksen rakentamisesa tuli hyvää tietoa siinä kohtaa, että miten pitäisi tajuta olla itse sellaisessa paikassa ohjatessa, että koiralla olisi suora yhteys seuraavalle esteelle. Rataan tutuessa paikka, jossa ohjaaja suositti seisomaan näytti aivan typerältä, mutta koiran kanssa mentäessä siinä olikin aikapaljon järkeä.
Tauno teki kuitenkin pääsääntöisesti hyvää työtä ja treenien vetäjä kehui, että lahjoja jätkällä lajiin varmasti on. Koira parka, omaa näin huonon ohjaajan.
Ensiviikolla palataan taas oman koutsin oppiin ja jatketaa siitä mihin viimeksi jäätiin. Eiköhän tuosta vielä kisakoira tule kuitenkin minulle=)
Hilman ja Rikun keskiviikko ohjelmaan kuului autoajelu isännän kanssa sekä kyläilu Rico&Viivi kääpiöpinsereiden luona. Hilma oli meinannut ihan leikkiin yltyä, ihana huomata, et tuo koira vapautuu vaan viikko viikolta ja kuukausi kuukaudelta enemmän toisten koirien seurassa. Tämmönen ylitarjonta sosiaalisista kontakteista tekee sille ilmeisesti erittäin hyvää.
Torstaina lähdetiin sitten Hilman & Taunon kanssa Siinan, Ricon ja Armaan lenkkimaastoihin tutustumaan. Alunperin meidän oli tarkoitus osallistuo Joensuun partojen & parrattomien kimppakävelylle, mutta sitten aikataulu meni turhan tiukaksi sen suhteen ja oikeastaan loppuenlopuksi kivempi näin.
Käveltiin ekana porukalla hihnoissa ja suunnattiin aitaamattomalle koirien ulkoilutusalueelle metsikköön. Alueella kaikki muut saivat pinkoa vapaina paitsi Hilma (riistavietti ja epävarma luoksetulo, ei riskejä). Vastaan tuli jopa toinen koirakin (pieni sellainen). Ensin kutsuin Taunon luokse ja kytkin, mutta samantien jo itseäni tästä toruin, että minunhan a)pitäisi luottaa b) testata miten Tauno tottelee häiriön ollessa läsnä (muualla kuin agi-hallissa) ja c) opetella Taunon kanssa häiriön alla irti ohittamista. Tauno kun ei missään tapauksessa ole agressiivinen, vastaantuleva koira oli kuulemma myös kiltti (omistaja jo sen ehti huutamaan) ja koira oli paljon Taunoa pienempi eli vaaratilannetta ei missään tapauksessa näillä harjoituksilla ole tarkoitus aiheuttaa omille eikä vieraille koirille. Vapautin sitten Taunon ja kuljettiin haukkuvasta pikkukoirasta muutaman metsin päästä ohi, Tauno kuunteli ja oli kiinnostunut, mutta ei karannut koiran luokse. Tietysti tähän saattoi vaikuttaa sekin, että myöskään Rico eikä Armas eivät lähteneet toista koiraa tapaamaan. Takaisin päin kulkiessa vielä yksi onnistunut ohitustilanne hihnoissa, Taunosta on saatu tuppisuu ohittaja.....ihanaa ja Hilman kanssa ongelmaa ei sinällään ole ollutkaan, paitsi jos koko lauma on lenkillä niin Rikun siivellä uskaltaa rähjätä tuokin.
Lenkin jälkeen kahviteltiin Siinan luona, Tauno ja Rico saivat painia......tosin Taunolla meinasi mennä suurin osa ajasta kissan ihmettelyyn. Sinällään lunkisti otti kissan, vaikka harvoin niitä näkee. Hilmaa kissi myös kiinnosti kovasti. Saisko jostain tommosia valmiita koiriin täysin totutettuja kissoja?
 |
| Rico ja Tauno. Kuva; Siina J |
 |
| Taukki Kuva; Siina J |
Meillä kävi Siirin kanssa niin, että se alkoi seuraamaan namikättä liikaa, eikä irronnut esteille. Mutta Taunon kanssa teillä ei varmaan tuota ongelmaa ole. Kyllä minäkin palkkaan välillä kädestä ja välillä käytän namialustaa, riippuu vähän esteestä.
VastaaPoistaMinä en palkkaa Taisto-kääkkää agilityssa kädestä koskaan, koska se on vähän liikaakin kiinni minussa. Nykyään tosin irtoaa jo paremmin. :)
VastaaPoistaKiva, että Tauno osaa ohittaa hiljaa. :) Meillä vanhempi kääkkä rähisi ennen vastaantuleville koirille. On se vaan paljon mukavampaa lenkkeillä nyt, kun molemmat pitää suunsa kiinni eivätkä kisko hihnassa, vaikka vastaantulija räyhäisi.
Ihan oikeassa olette, et herkästi koira alkaa nimikädessä roikkua ja sen "opettamista" pitää varoa. Mä olen suunnitellut palkkaavani sekä että, alustalta ja kädestä tilanteesta ja esteestä riippuen. Välillä otetaan treeniä ilman alustaa, välillä alustan kanssa. Irronnut on todella hyvin, en tiedä mikä keskiviikkona vaivasi, seuraavissa treeneissä sit taas vahvistetaan irtoamista. Nythän treenistä itsestään Tauno saikin palkan alustalta, mutta luoksetulosta sitten palkkasin kädestä (lähti shelttiä katsastamaan ja tuli takaisinkin käskystä) ja siitäkin sain kommenttia kouluttajalta ettei ollenkaan treeneissä pitäs palkata kädestä. Kääkkä ei kuitenkaan ole sellanen koira joka vaan pyörii omistajan ymärillä kysyen et mitä tehtäis, joten minusta luoksetulosta palkkaus on aina se tärkein juttu, varsinkin ärsykkeiden ollessa läsnä ja nuoren koiran kyseessä, tuskin irtoaminen siihen kaatuu =) Minulla kans tuo vanhin on aina ollut vähän remmirähjä, joten haluan nämä nuoret opettaa ohittamaan kauniisti. Vanhimman ollessa mukana lenkillä on meno levottomampaa, mutta onneksi tajusin puuttua ajoissa noiden nuorempien ohituskäytökseen.....meinasivat varmaan saada pappakoiralta tartunnan.
VastaaPoista