Kääkkämäistä joulunaikaa

Aatonaattona pakkauduttiin isännän autoon ja suunnattiin molempien kotikaupunkiin Lieksaan.
Matkalla pysähdyttiin ensin kyläilemään Iitintiltun tyttöjen luokse.

Kuvasta puuttuu Helmi, koska tämä ihana mummeroinen oli toipilaana silmävaivojen takia ja ei päässyt ottamaan osaa porukan touhuihin.
Kait se on tunnustettava et Tauno on aika, noh, suuri =D

Kuva: Riitta Tahvanainen

Riitta kuvasi myös papparaista, ihanaa et saatiin pappakoirakin vielä tähän jouluun mukaan.

Kuva; Riitta T

Kylättelyn jälkeen suunnattiin toimittamaan tämän joulun kuumin joululahja, eli Riku-pappa veljeni perheen ja erityisesti veljentyttöni hoiviin. Enää en uskalla Rikua antaa Lieksa lomille pidemmiksi aikaa, mutta näin kun olemme itse myös paikkakunalla pappa saa nauttia ihmisten jakamattomasta huomiosta ja veljentyttöni rakkaudesta.
Hetken aikaa kyläiltiin koko koirakatraan kanssa emännän veljen perheessä ja sitten Riku jäi tyytyväisenä köllöttelemään lattialämmityksellä varustettuun kodinhoitohuoneeseen pehmeän karvamaton päälle.

Tämän jälkeen suunnattiin isännän vanhempien luokse Korisevaan Hilman ja Taunon kanssa. Paikalla meitä odotteli myös joululomaa "mummolassaan" viettävä Geisha-kääkkä. Taunoa hitusen flirttailutti, mutta onneksi meno sitten lopulta rauhoittui. Tauno ja Hilma tekivät vielä iltamassa puolen tunnin lenkin hyvin puettuina -28 asteen pakkasessa.

Iltasella meininki oli tämän näköistä.

Reissussa ollessamme koirat pääsevät nukkumaan sänkyyn ja riemu oli silminnähtävää. Emäntä joutui hyökkäyksen kohteeksi iltavilleissä.

Jouluaattoaamu sitten valkeni "mukavassa" -30 asteen pakkasessa.

Koiralauman kanssa käytiin päivän valettua isäntä herättämässä, Geisha oli hyvänä apuna Hilmalle ja Taunolle, eivät varmaan olisi keskenään pärjänneet =)

Isännän herättyä (itse herätysprosessi oli kyllä äärimmäisen tehokas, mutta henkinen herääminen ottaa aikansa) lähdettiin säätä uhmaten hyvin pukeutuneina lenkille.

Koirat joutuivat lenkkeilemään flekseissä, koska irti emme uskaltaneet niitä laskea. Isännän isä tapasi hiihtolenkillään kaksi sutta viimeviikolla tuossa heidän talonsa viereisellä pellolla eli vain alle 20 metrin päässä tuosta missä nämä lenkkeilykuvat ovat otettu. Minä en itse eläinten jälkiä kovin hyvin tunnista, mutta suden jälki kuvassa kuulemma on ja kuva on viereiseltä pellolta napattu. Lähialueelta on pari koiraa jo joutunut suden suuhun.

Kuva: Toivo T

Jouluaatto iltana koirat jäivät hoitoon isännän vanhempien  luokse, kun me suuntasimme sitten minun vanhempieni luokse syömään, joululahjoja jakamaan ja aikaa viettämään.

Sinne toki saapui veljeni perheen mukana myös Riku-pappa.

Koirat saivat aivan hurjasti lahjoja minun veljentytöltäni. Sain kunnian avata koirien paketit, kun eivät itse olleet paikalla. Riku oli saanut jo pari pakettia näiden lisäksi myös aatto aamuna.

Itsekkin olin ollut kilttinä ja sain avata siis myös omia paketteja, onneksi.
Koiriin liittyen ehdottomasti paras lahja olivat lumikengät, enää ei hanki estä lenkkeilyä. Lumikenkien ura kuitenkin kääkkiä sitten mukavasti kantaa ja kääkät ei tietysti kovin kummaista hankikantoakaan tarvitse, toisin kuin emäntä ennen näitä mainioita vempeleitä.

Joulupäivänä tehtiin kunnon lenkki ja pakkanenkin oli laskenut -15 asteeseen eli keli oli suorastaan siedettävä. Koirilla oli kuitenkin tossut ja haalarit lämmikkeenä.
 Koirat nauttivat ja nuuskivat pupujen tuoksuja, hihnojen jatkona tosin valitettavasti edelleen.

Koko korpitaipaleen ainut koiranlenkittäjäkin sattui samaan aikaan liikenteeseen parin remmirähjän ison koiran kanssa ja yllätys yllätys minun ollessa kyseessä toinen näistä koirista pääsi irti pannastaan. Koira lähestyi meitä säkä pystyssä katse nauliutuneena Hilmaan & Taunoon. Vetäsin koirat taakse ja aloin huutaa niin maan perkeleesti ja olin uhkaava koiraa kohtaan. Isännän äiti oli tilanteessa myös apuna ja kas, koira ei uskaltanutkaan tulla meidän luokse. Hilman ja Taunon mielestä mä oon ihan sankari ja hyvä niin. Koiria kehaistava myös siinä suhteessa, että Hilman pientä haukkumista lukuunottamatta ne ottivat tilanteen todella rauhallisesti, Tauno ei päästänyt ääntäkään. Tämä koiria taluttanut "juntti" ei edes saanut soperrettua suustaan pahoitteluja, mutta onneksi selvittiin säikähdyksellä.

Joulupäivän stalkkerit seurasivat myös tarkasti isännän perheen naapurin lumitöiden tekoa.

Joulu oli rattoisa ja kyllä on kääkkäpopulaatiota nukuttanut kotiin saapumisen jälkeen, jaksaakohan noi nousta syömäänkään?