Pappakoirakin pääsi mukaan kirmailemaan ja alkumatkasta vauhtiakin oli ihan kiitettävästi. Epäilin ensin et kulkeneeko tuo tuolla lumessa, mutta eipä näyttänyt haittaavan. Mitenniin tuulella käyvä koira?
Lumipallojakin pappa jahtasi.
1,5 tunnin lenkin loppumetreillä vanhuskoira valitettavasti sitten hyytyi. Onneksi apu (eli emännän syli) oli lähellä =)
Koetettiin tampata ja leventää polkua, josko vaikka pysyisi talven kulkukelpoisena tuo reitti. Itselle sai kunnon hien pintaan, kun hangessa polun vieressä tuon melkein koko matkan kahlasi. Kääkätkään eivät ole paljoa tempoilleet täällä sisätiloissa lenkin päälle, hyvä näin, ulos se energia kuuluu jättää.
Tänä talvena olisi toiveissa, ettei koirille missään vaiheessa tulisi pidempään laiskottelukautta. Koviin pakkasiinkin on varauduttu varusteilla oikein kunnolla, joten ei pitäisi niidenkään muodostua ongelmaksi. Suunnittelin myös tuolla kulkiessa, että kun vaan hankkisi itselle ja toiselle otsalamput sekä koirille jotkut vilkkuvalot uskaltaisi tuolla reitillä varmaan käydä töidenkin jälkeen pimeässä lenkillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti