Vappupäivää

Hittolainen, alan hajota tähän sairastamiseen ihan tosissaan. Minä en sairasta, ainakaan pitkittyneesti. Normi flunssa noin kerran vuodessa on ollut tahtina ja sekään ei läheskään aina aiheuta edes työkyvyttömyyttä.
Vappupäivän aamu valkeni siis kera kurkkukivun, tukkoisen olon, korvien rutinan ja eilisestä tutun mahapöpön (tämä osa-alue onneksi parempana). Pää tuntuu semmoiselta raskaalta pallolta hartioiden välissä. Hienoa elämää. Huomenna ja perjantaina menen töihin jokatapauksessa, mutta huomiselle illalle varasin lääkäriajan sitten töiden jälkeen.
Tänään piti treenata agilityä illasta ja huomenna olisi myös treenit, mutta kait se on koirienkin edun mukaista et saadaan emäntä kuntoon ja pidetään vielä yksi treenitaukoviikko agilitystä.
Huomisen kuluessa töissä sekä lääkärillä piti tänään kuitenkin metsään raahautua rauhallisesti käpyttelemään, etteivät nuo eläimet ihan jää paitsioon. Tokihan isäntä niitä huomenna sitten hoitaa ja käyttää nuoremmat hihnalenkillä, mutta vapaana juokseminen ja töiden tekeminen on kuitenkin noille ihan eri asia. Metsälenkki siis tehtiin ja pienet taakanvetotreenit pidettiin, onneksi koirat hoitavat vapaana tuon liikkumisen aikalailla omatoimisesti ja itse voi ottaa vaikka askeleen minuutissa. Metsälenkillä ja tällä treenillä myös iskettiin kolme kärpästä yhdellä iskulla, eli kaikki koirat saivat tarvitsemansa aktiviteetin eli sitten sai asettua levolle.

Hilma pääsi ensimmäisena taakanvetohommiin. Tutulla vapaanajuoksemismetsätiellä Hilma vähän mieluili metsään, mutta muuten työt sujuivat todella mallikkaasti. Neidin menossa on sellaista totista tekemisen meininkiä. 

Toisena pääsi sitten hommiin Tauno. Enää ei ollut tietoakaan eilisestä valjaiden ja perässä tulevan painon vierastamisesta. Nuorimies kulki reippaasti ja pitkin askelin eteenpäin. 

Ja sitten hommien jälkeen koitti se odotettu vapaus. 

Kiven päällä oli jonkinsortin lintu kohdannut viimeiset hetkensä ja kääkillä riitti nuuskuteltavaa. Näiden harmiksi linnun teurastaja oli itsekkin ollut nälkäinen eli jäljellä taisi olla pääasiassa vaan höyhenet.  

Tuossa tornissa ei taida enää metsämiehet passissa istua.

Toivotaan nyt, että emäntä alkaa palailla elävien kirjoihin ihan kunnolla. Paljon on harrasteita ja intoa sekä puhtia niihin, kun vaan fysiikka sen sallisi.

Pienen levon jälkeen otettiin vielä Taunon kanssa lyhyet takapihatottikset kruunaamaan päivä.
Koiria on onneksi lenkin jälkeen nukuttanut ja nyt tuolla nautiskellaan iltaruokana sian selkää.