Tänään suunnattiin aamusta kohti Viekiä, eli kyläilemään emännän vanhempien kesäpaikalle.
Tauno oli aamulla sitämieltä, että; "Etkai sie nyt tosissas oo,et tästä jonnekkin lähdetään."
Tarkoitus oli antaa koirien nauttia vapaudesta, ottaa taakanvetotreenit ja autella vähän pihahommissa. Pappakoira jätettiin matkalla hemmotteluhoitoon veljeni perheeseen, parhautta papalle.
Vauhtia koirilla riitti ja lähimetsät tulivat hyvin kolutuiksi ja minäkin vähän kottikärryä muodonvuoksi työntelin tein pihatöitä.
Tauno oli aika pitkään lähimetsässä vähän omilla teillään ja takaisin herra saapui sitten linnunsiipi suussa. Siipi katosi parempiin suihin, arvoitukseksi jää, mitä muulle osalle linnusta liene tapahtunut ja onko meidän Tauno murhaaja vai kenties vain hoito loppuun jonkun muun tekemän työn.
Päivään kuuluivat myös taakanvetotreenit. Matkaa kumpainenkin koira taittoi noin kilometrin verran 500 gramman painon kanssa. Tälläkertaa erona vaan se, että mentiin vaihtelevammassa maastossa eli reitillä oli sekä ylä- että alamäkeä.
Hilma autossa odottelemassa, että Tauno saa treenit vedettyä ja pääsis taas kirmailemaan vapaana.
Ja sitten meno taas jatkui.
Taunon päivän toinen järveen molskahdus tuli ikuistettua. Hetken aikaa jätkä vähän tuolla mietiskeli ja sitten pelastautui itse pinteestä. Kumma kyllä, ettei tuo opi.....eikä sitä näytä tuo järveen molskahtelu sinällään mitenkään haittaavan. Tässä meni vettä korviin, se tuntunee ikävältä.
Ja emäntä hädissään vieroittumassa maalaiselämästä, eihän sitä liian landeksi pidä rueta.
Koiria nukuttaa mukavasti. Illasta ajeltiin vielä tänne isännän vanhemmille ja täällä odotteli Geisha-kääkkä kavereita. Tauno siis puserteli vielä viimeiset energian rippeet itsestään Geishan kanssa juosten ja kääkkäneitoa liehitellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti