31.5.2013

Kulunut viikko

On muuten ilmoja pidelly, tosin töissä on menneet päivät, joten enemmäkin näistä keleistä olisi mielellään nautiskellut.

Maanantaina meille tuli harmillinen takaisku minun migreeninin muodossa eli nuoriso sai tyytyä aamukäpyttelyn lisäksi tunnin hihnalenkkiin isännän kanssa ja pappa pieneen käpyttelyyn minun kanssani. Takapihalla toki viettivät sitten muuten aikaa.
Itseasiassa tällähetkellä koirat ovat todella vähän sisällä  meidän kotona ollessa, vieläkin aina muistan olla tosi kiitollinen tosta tilavasta aidatusta pihasta. Ei ole jokaiselle rivariasujallekkaan tuon kokoinen piha kuitenkaan itsestäänselvyys.
Hilman pelastuskoiratreenit olivat "onneksi" muistakin syistä peruttuna, muuten olisi harmittanut tuo migreenin saapuminen kahta kauheammin.

Tiistaina sitten päätin et en jää koneelle muhimaan vaan lähdettiin nuorempien koirien kanssa melkein heti mun töistä pääsyn jälkeen canicrossing lenkille.
Suunnattin Repokalliolle, että saadaan mennä juoksuosuus kokonaan sorapohjalla. Otin siis vyön vaan mukaan vyötärölle, mutta laitoin alkumatkan ajaksi koirat normaalisti pantoihin ja hihnoihin, sekä valjaat tietty niskaan valmiiksi. Perillä sitten mentiin juoksemalla osa matkaa ja osa sitten reipasta kävelyä. Tauno meni reippaasti edellä koko matkan, kuten kuuluikin, mutta käytti liikkumiseen mieluummin reipasta ravia. Tietysti me ei koskaan mihinkään canicrossing kisoihin olla menossa, joten sillä nyt ei oo niin väliä et vetääkö nuo koirat oikeasti. Toisaalta olen pilkunviilaaja ja kun kerta canicrossataan, niin sit pitäs mennä ihan oikein. Saas nähdä miten kehitytään. Sain suuruudenhullun idean, että rupeaisin pari-kolme kertaa viikossa laittamaan kellon soimaan jo 5.00 ja käytäis aamulla vetämässä tuo kävelyosuuksien kanssa noin tunnin mittainen juoksulenkki. Muhittelen vielä ajatusta, mutta noin sitten saisi omankin liikunan tarpeen hoidettua kätevästi myös niinä päivinä, kun on koirilla treenit tai metsälenkkipäivä. Toki metsälenkilläkin saa liikuntaa, mutta juokseminen on vähän hankalaa. Saataiskohan blogiinkin sellainen emäntä kondikseen -sivujuonne =D
Lenkin jälkeen oli vielä viimeinen kerta Taunon toko kurssia. Tämä oli ohjelmatreeni kerta eli piti suunnitella 2-3 liikettä mitkä haluaa tehdä ohjattuna. Me otettiin luoksepäästävyys, jossa Tauno nousi kyllä seisomaan ja morjesti ohjaajan, mutta olisi kuulemma 10 kuitenkin saanut, koska lähestyminen oli ystävällistä ja avointa. Toisena liikkeenä otettiin seuraaminen. Meni ok, mutta olisi voinut mennä paremminkin. Otettiin suoralle seuraamispätkälle myös yksi juoksuuspyrähdys. Mun juostessa Tauno meinasi vähän intoutua ja rueta pomppimaan. Viimeisenä sitten otettiin hyppy (se joka meni viimeksi tosi hyvin) ja nyt ei sitten menty niinkään hyvin. Taunolla haisi jokin jännä nenään, mie aloin miettiä et ottako se ritolat eli sekoiluksi meni. Hyppy kuitenkin avustettuna sitten mentiin ja se oli sit siinä. Nyt pitäisi motivoitua harjoittelemaan liikkeitä aktiivisesti omalla ajalla.

Keskiviikkona oli taas kodinhuoltopäivä. Kesän tullen tähän päivään pitää vielä integroida tuokin nurmikon leikkaus. Meillä kävi myös vieraita, eli koirat saivat pääasiassa ulkoilla takapihalla aamu- ja iltakäpyttelyjen lisäksi. Eivät näyttäneet pistävän pahakseen, vaikka ei niin kauheen aktiivisia oltukaan. 

Torstaina sitten palattiin ruotuun aktiivisuuden osalta ja suunnattiin Liperin kennelkerhon agi-treenehin. Tälläkertaa harjoituksen suunnnitteluvastuu oli minulla ja pätkälle otin mukaan vauhtia, irtoamista, takaakierron sekä tiukkoja kulmia.

Kuvannut; Siina J
Kuvannut; Siina J
Loogisestikkin rata oli sellainen ns. minulle ja Taunolle sopiva, mutta vuorotellen kun suunnitellaan, niin jokainen saa sitten aina harjoitella niitä itselle tärkeitä asioita.

Kuvannut; Siina J
Kuvannut; Siina J
Jätin Taunolle palkkapurkin radan loppuun (13 estettä). Kerran Tauno purkille varasti, mutta muuten homma meni mainiosti ja heti tuli koiraan vauhtia sekä jonkintasoista (ei missään tapauksessa riittävää) irtoamista myös.

Kuvannut; Siina J
Kuvannut; Siina J
Treeni oli minusta aika onnistunut kuitenkin noin kokonaisuutena, saatiin menemään koko ratapätkä läpi ilman suurempia ongelmia. Suorasta putkesta puomille tiukalla kulmalla mentäessä minulla ei ollut mitään toiveita olla puomin alkupäässä ennen koiraa, tähän en ehtinyt treenin aikana pohtia toimivaa ratkaisua. Sama ongelma tuli tiukassa kurvissa, kun kaarrettiin puomilta takaakierrolle.
Kontaktit Tauno myös otti melkoisen huonosti, eli otettiin namialustan avulla pari kertausta, et miten se menikään. Kontakteja täytyy nyt työstää urakalla.

Kuvannut; Siina J
Kuvannut; Siina J
Kokonaisuutena rata harjoitus oli kuitenkin vallan onnistunut.

Lopuksi Tauno vielä harjoitteli keinua, tai paremminkin tutustui keinuun. Sellainen analyysi saatiin koirasta tehtyä, että ei se sitä keinun rämähdystä pelkää vaan se kammoaa epävakaata alustaa eli keinun liikettä. Sitä mä jo vähän oonkin ihmetelly, kun mikään muu ääni ei nuortamiestä häiritse mm. viime viikonloppuinen sirkkeli, joka sai Hilman sekoamaan.
Kyse on siis keinun liikkeestä, joka jostakin syystä kauhistuttaa Taunoa valtavasti. Epävakaille alustoille koiraa ei ole tullut totutettua, eli tottumattomuus tässä varmasti on yksi juttu ja jonkinlainen herkkyys sitten tommoselle. Noh, keinun toinen pää laitettiin pöydän päälle ja siitä lähdetiin sitten Taunoa totuttamaan keinun liikkeeseen. Hitain askelin nyt edetään, mutta eiköhän se jo loppukesästä mene tuonkin esteen kuin vettä vaan. Rikukaan ei ole mikään paras ollut epävakaiden alustojen kanssa, mutta keinun se on aina suorittanut tasaisen varmasti.

Riku pappakin sai käydä esteillä. Mentiin vaan putki, puomi, putki, puomi, putki -yhditelmä, koska Liperin kennelkerhon aitoja ei tosiaan saa säädettyä Riku korkeudelle eli super matalalle.

Kuvannut; Siina J
Kuvannut; Siina J

Kuvannut; Siina J

Kuvannut; Siina J

Kuvannut; Siina J

Ennen treeniä ja treenin jälkeen iloinen koirajoukko eli Tauno, Hilma, Riku, Rico, Demi ja Armas kirmailivat vapaina lähimetsikössä.



Oli koirilla lysti, vaikka helle vähän rauhoitti taisi noita karvaisempia kavereita ainakin ja pappaa alkoi jo treenin jälkeisellä lenkillä sen verran ramaista, että jouduin nappaamaan sen kainaloon.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti