Hallissa oli kaksi rataa valmiina ja saatiin valita halutaanko tekniikkaa vai tekniikka vaikeilla putkikulmilla, Sanna antoi minun valita ja otettiin ne vaikeat putkikulmat+tekniikka, Taunon putkikulmaongelmaa ajatellen.
Radassa oli esteitä valtavasti, joten ihan loppuunasti ei käyty rataa läpi. Rataan tutustuessa tunsin olevani umpisolmulla jo neljännen esteen jälkeen, mutta sain sitten jotenkin kuitenkin ahdettua päähäni pätkiä radasta.
Taunolle haasteina olivat uusi paikka ja tekonurmi alusta.....sekä tietysti tuo alla oleva pitkä treenitauko. Taunon vire tekemiseen oli melkoisen alhainen tänään, mutta saatiin me jotain aikaiseksikin. Liekkö väsynyt eilisen rasituksista, kun niin piippuun juoksi itsensä metsässä.
Sain myös kaksi kullanarvoista vinkkiä, toinen oli ratkaisu Taunon putkikulma ongelmaan ja toinen erittäin yksinkertainen, mutta minulle jakeluun aiemmin menemätön vinkki takaakiertoihin.
Valmennuksen tärkeimmät annit kuitenkin tässä;
* Putkikulma, eli putken lähestyminen "sokeasta kulmasta" ja tilanne, kun en lähde ns. juoksemaan koiran mukana vaan laitan sen vaan putken ja lähden itse toiseen suuntaan. Nämähän meillä ovat olleet ongelmana treeneissä pitkään. Kouluttajan vinkki tähän oli ranskalainen putkeen vienti (meniköhän oikein) eli esimerkkinä kun lähestyn putkea ohjaten vasemmalla kädellä ja koira pitäisi saada putkeen sekä minun sitten koukata siitä putken suulta toiseen suuntaan kohti putken kohdalla olevaa hyppyä. Tässä siis vasemmalla kädellä ohjatessa käytetäänkin oikeaa kättä "tökkäämään" koira putkeen. Taunolle tämä toimi kuin häkä ja ei jäänyt jätkä pomppimaan minun käden kohdalle vaan meni hienosti putkeen ilman ämpyilyjä.
* Takaakierrot. Tämä nyt ehkä on vähän tyhmä juttu, siis miten mä en oo tätä älynny. Taunohan tulee usein takaakierrossa hyppimään miun takapuolta vasten kiertämisen sijaan. Noh, tässä kohdassa oli putkesta tulo takaakierrolle, kierto aidan vasemmalta puolelta eli melkein suorassa linjassa putkelta. Minä sitten menin aivan liian lähelle siivekettä, töksäytin vauhdin ja koetin saada koiran kiertämään. Kouluttajan vinkkien avulla jäin sitten odottamaan koiraa kauemmas esteestä ja koiran tullessa putkesta mentiin yhtämatkaa siivekkeelle, jonka kohdalla sitten kropalla ohjasin koiran takaakiertoon ja kas, ei Tauno jäänyt enää minua vasten hyppimään. Tähän vielä tehtiin onnistunut ohjauskäden vaihto perään eli aika tyytyväinen olin itseeni.....ja toki koiraankin =)
Rengasta, okseria ja pussia myös mentiin. Uuden ja erilaisen pussin kanssa piti ottaa yksi yksittäinen kerta, sit meni ok. Okseri oli hyvässä muistissa, vaikka se ei ole radalla meillä aiemmin ollut kuin kerran. Rengas piti myös ottaa yksittäisenä, radalla ei toiminut vielä.....rengasta on treenattu aiemmin jopa kahteen kertaan.
Kouluttaja suositteli myös ehdottomasti Taunolle alustan käyttöä, että koiraan tulisi vauhtia (yleensä sitä kyllä on ihan tarpeeksi, mutta tänään oli vaisua), etenemistä ja kädestä irtoamista. Tämä tietysti totta. Alustan käytön ongelmista, eli siitä et koira sitten keskittyy enemmän alustaan kuin tekemiseen, kouluttajalle kerroin, mutta kuulemma koira on vain opetettava siihen et alustalle varastaminen on kannattamatonta. Kouluttajan mukaan alustana voi käyttää myös suljettua purkkia, vaikka palkan saanti siinä vähän myöhästyykin. Suljettu purkki tietysti ratkaisee sen, ettei koira koskaan onnistu vahingossakaan palkkautumaan alustalle varastamisesta eli ehkäpä nyt kokeillaan sitten tätä jatkossa.
Pakko kait se on uskoa, että paljon on vielä tehtävää ja työstetettävää eikä ensimmäisen startin aika todellakaan ole vielä ensi syksynä.
Minä tein parit onnistuneet "uudet" ohjauskuviot eli pakkovalssin ja jonkin toisen, jonka nimi karkasi mielestä jo ennen tämän postauksen kirjoittelua. Mukava huomata, et kyllä mä jo vähän osaan pyöriä siinä esteellä eikä ihan niin paksusta rautalangasta tarvitse näitä asioita aina vääntää.
Toisaalta mua on vähän ruvennut karmimaan, että onko agilitystä jo tullut minulle liian tekninen laji. Huimat harppaukset ratojen vaikeudessa ja ohjausteknisissä ratkaisuissa saavat minut vähän pelonsekaiseen mielentilaan.
Minä olen enemmän suoran toiminnan ihminen ja tuollainen tekninen vääntäminen on minulle vaikeaa.....mutta saas nähdä, ei nyt vielä luovuteta kuitenkaan.
Ensimmäinen kokemus koirakoulu ACEsta oli todella positiivinen ja ehdottomasti tuonne mennään kouluttautumaan uudestaankin.
Hilma pääsi meidän reissumme aikana isännän kanssa kahdestaan pitkälle hihnalenkille. Neiti oli kulkenut todella reippaasti, vaikka vielä talvella isännän kanssa kahdestaan lenkkeily ilman laumaa ei meinannut sujua millään. Edistystä on siis tapahtunut neidin kanssa taas, siitä pitää olla iloinen.
Pappa lepäili tänään eilisen pitkän metsälenkin päälle ja kävi vain aamu sekä iltakäpyttelyillä takapihailun lisäksi.
Huomenna arkeen ja illasta peko-treeneihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti