Hilma ja terveys 2

Ajattelin kirjoitella vähän päivitystä ja jatkoa tuohon Hilma ja terveys postaukseen. Kannattaa lukea tuo ensimmäinen versio, että tässä olisi jotain logiikkaa. Ensimmäinen teksti on vähän jäsentelemätön, suorastaan vähän noloa, että se on tämän blogin luetuimpia postauksia. Myöskään tuo otsikko ei nyt ihan kuvaa itse asiaa, vaikka toisaalta osa terveyttähän se tuo koiran korvienvälikin on.

Pissaongelma

Edellisen tekstin julkaisun jälkeen Hilmalle aloitettin eläinlääkärin määräämä lääkitys eroahdistukseen (huhtikuu 2012) ja pidimme etäisyyskautta eli Hilmaa ei silitelty/huomioitu aamulla ennen töihin lähtöä eikä ensimmäiseen puoleen tuntiin töistä tulon jälkeen. Tämä oli siis lääkityksen käyttöön yhdistettyä käytösterapiaa.
Olen tätä käytäntöä nykyisin noudattanut nyt myös ihan arjessa, eli aamulla ei sen kummemmin silitellä ja töistä kun tulen niin päästän koirat takapihalle niitä silittelemättä. Näinhän koirien kanssa aina pitäisikkin toimia, mutta vaikka olen aina ennen koirat moikannut kotiin tullessa ei se ongelmia ole aiheuttanut. Sitten kun takapihalla on ulkoiltu ja asetuttu niin otetaan moikkailut.
Lääkityksellä ja tällä etäisyyskaudella ei ollut DAP-haihduttimen, radion, Taunon tulon jne. ohella mitään vaikutusta pissailuun. Edelleenkin Hilma jäi kotiin todella rauhallisesti eikä näyttänyt siitä ahdistuvan, mutta pissasi jossain vaiheessa päivää johonkin koirahuoneen pedeistä. Lääkityskokeilun jälkeen päätin unohtaa koko eroahdistuksen, siitä ei neidillä ole kyse, vaikka hirmuisen kiinni minussa onkin. Toisekseen pissailuongelmaa esiintyi myös öisin eli se jo alunperinkin puhui sen puolesta, ettei eroahdistus voi olla pissailun syynä.

Taunon tultua taloon toivoin uuden kaverin saamisen myös vaikuttavan pissailuun, mutta näin ei tapahtunut. Tauno ei onneksi reagoinut Hilman pissailuihin mitenkään eli ongelma ei "lähtenyt kiertoon". Hilma käytti kestovaippaa säännöllisesti usean kuukauden ajan yksinollessaan, mutta alkoi sitten pissta myös vaippaan ja vaippa ei sitten imenyt kaikkea, jotenka pyykkäys hommat eivät sinällään vähentyneet vaipan ansiosta. Pysyväksi ratkaisuksi en vaippaa missään vaiheessa ajatellut, mutta sterilisaatiota odotellessa ei nyt muutakaan vaihtoehtoa tullut enää mieleen mitä voitaisi kokeilla.

Sterilisaatio Hilmalle tehtiin syyskuussa 2012.

 











Sterilisaation jälkeen Hilma oli pissaamatta tai pissailu oli ainakin hallinnassa, pissa joko lattialla/matolla tai sitä ei ollut ollenkaan. Lattialle/matolle pissailu sitten taas kuitenkin pikkuhiljaa kiihtyi kiihtymistään ja muutaman kuukauden sinnittelyn jälkeen palattiin taas vaipan käyttöön. Hilma pissasi sillointällöin edelleen myös vaippaan. Suora peteihin pissailu loppui sterilisaatioon, mutta tietysti pyykkäilytouhut jatkuivat, koska vaippa ei aina imenyt kaikkea Hilman pissaa.

Nyt toukokuussa 2013 ollaan siinä tilanteessa, että Hilma käyttää vaippaa/bodyä työpäivien ajan ja öisin, vaippaan pissaaminen on nyt loppunut kokonaan. Bodystä ja vaipasta on tarkoitus luopua lähiaikoina.
Toivon, että Hilmalta sterilisaation myötä poistui se jokin mikä aiheutti pissaminen tarpeen nimenomaan noihin koirien peteihin, mutta tapa sitten kuitenkin jäi jäljelle ja pissailu jatkui lattialle. Hilman pissailukäytöshän ei käytännössä koskaan ole ollut normaalia, eli hyvinkin voi olla kyse opitusta tavasta. Nyt näyttäisi siltä, että tapakin on alkanut unohtumaan eli toivoa on vielä saada tuosta koirasta sisäsiisti. Hilman siskopuolella esiintyy myös tuota peteihin pissailua, erityisesti juoksujen lähestyessä, joten ehkäpä Hilmankin ongelma oli hormonaalinen. Odotamme innolla tietoja, mitä vaikutuksia Hilman siskopuolen sterilointi tuo.

Sterilisaation muut vaikutukset

Sterilisaation vaikutukset ovat muuten olleet erittäin positiivisia. Hilma on paljon leikkisämpi kotioloissa, usein lenkin jälkeen se menee koirien lelukorille hakemaan lelua ihan oma-aloitteisesti. Hilmasta on myös tullut äärimmäisen paljon avoimempi ihmisiä kohtaan.

Hilma ruokahalu on nykyisin aivan valtava eli nirsoudestakin päästiin eroon viimeistään sitten sterilisaation myötä. On vaikea arvioida miten suuri vaikutus sterilisaatiolla on tähän erittäin nopeasti positiiviseen suuntaan kehittyneeseen kokonaiskuvaan, mutta veikkaisin sen olevan melkoisen suuri. Jotain hormonaalista häikkää oli pakosti ongelmien taustalla ja yhdistettynä ehkä tuohon hermorakenteen heikkouteen soppa oli valmis.

Iho-ongelmat

Hilmalla puhkesi keväällä 2012 tapahtuneen raakaruokinnan aloittamisen myötä mitä ilmeisemmin koiran akne. Tässä tekstissä on aiheesta kirjoitettu toisen ihmisen toimesta ja itse pohdiskelin asiaa tässä tekstissä. Tosiaan kaikilla koirilla tuota puhdistumisreaktiota (tai toksista reaktiota) oli barffaukselle siirtymisen jälkeen, mutta Hilma oli ainut jolle tuli noita ihon alaisia finnejä ja PALJON . Muilla näppylät olivat sellaisia pinnallisia ja pieniä, joissa ei ollut tulehdusta, aivan kuin iho olisi päästänyt jotain läpi. Akne helpotti sitten Dorwest hebsin doggy de-tox kuurilla. Lääkäriin olisi menty sitten seuraavaksi, mutta sieltä olisi tietysti saatu vain antibioottikuuri sekä suositus siirtyä kuivamuonaan.

Iho-ongelmia ei tuon jälkeen ole näkynyt, paitsi nyt taas kesän tullen. Hilman mahanalus joutuu tuolla metässä juostessa kovilla, kun koiralla on vähän maavaraa ja paljon vauhtia sekä intoa juosta. Hilman mahaan tulee herkästi naarmuja ja iho sitten ärtyy sekä näppylöitä tulee. Mahaa on nyt puhdistettu sekä rasvattu, iho rauhoittuu onneksi näillä toimenpiteillä.

Hermorakenne/käytös/pelot

Hilman hermorakenne sitten. Sterilisaation jälkeen viimeisen vuoden aikana neiti on kuntoutunut huimasti. Alla pari esimerkkiä Hilman käytöksestä viime kesältä.

 Olimme paikallisella rantaterassilla käymässä koirien kanssa. Istuimme siis laiturilla ja kaikki oli hyvin. Hilma tarkkaili ihmisiä reippaan uteliaasti Taunon kanssa, kävi vieressä istuvien rapsuteltavana ja oli kaikinpuolin rento. Sitten vene ajoi laiturin ohi ja aallot osuivat laituriin, laituri ei keikkunut, mutta aallot ns. kulkivat laiturin alla ja siitä kuului tietysti ääni. Hilma meni paniikkiin eikä läähätyksestä tullut sitten enää loppua ennenkuin lähdimme pois laiturilta, vaikka aallot hävisivät ja tilanne muuten rauhoittui täysin. Koira voi toki säikähtää asioita, mutta tilanteen rauhoituttua sen tulisi palautua.

Hilman isokoira kammo on myös helpottanut merkittävästi. Vieraita isoja koiria se ei tule koskaan päästämään iholle, mutta nykyisin Hilma voi olla isonkin koiran seurassa kohtuullisen rento ja toisekseen se myös oikeasti pitää teityistä isoista koirista. Isommassakin tutussa koiralaumassa Hilma juoksee innoissaan porukan mukana ja se väistää sujuvasti isommat polulla, mutta ilman säikähdystä ja äänitehosteita, mitkä ennnen kuuluivat neidin käytökseen.

Painimassa emme siis Hilmaa varmasti vieraiden koirien kanssa nää.
Hilman isokoira kammon helpottuminen on tulosta tarkasta terapisoinnista ja siitä, että Hilma taapaa vain 100% tuttuja, kilttejä isoja koiria. Ei mitään riskejä, että pääsisi säikähtämään enää uudestaan.

Jälleen esimerkki reilun vuoden takaisesta tilanteesta.
Eräänä iltana lenkillä meidän takaamme tuli lenkkeilijä juosten ja hänelle juoksi rinnalla valkoinen paimenkoira, koira läähätti. Tämä takaa tuleva läähättävä iso koira ja juoksija kompo sai Hilman kauhusta kankeaksi. Neiti teki neliraaja jarrutuksen ja pisti hännän koipien väliin. Odotimme sitten tien reunassa lenkkeilijän ohi menoa ja matka saattoi jatkua. Tämmöisistä tilanteista Hilma kuitenkin palautuu nopeasti. Tosiaan aina toiset koirat eivät aiheuta moista reaktiota, muuten lenkkeily menisi hankalaksi.

Toinen tapaus viime syksyltä;
Olimme aamulenkillä läheisellä pyörätiellä.Olimme juuri laskeutuneet pienen rinteen alas ja menossa alikulkutunneliin (vielä ei kuitenkaan oltu tunnelissa). Mäen päältä ja mutkan takaa alkoi kuulua kovaäänistä puhetta ja sitten sieltä ilmestyi kaksi hölkkääjää. Vaikka hölkkääjillä ei ollut koiraa Hilma meni aivan paniikkiin tuossa tilanteessa ja jälleen neliraajajarrutus, häntä alas jne. Hilma palaui jälleen, mutta tapauksen jälkeen Hilman taaksevilkuilu tuossa kohdassa lenkkiä oli useiden kuukausien ajan todella runsasta.

Tämänhetkinen tilanne Hilman lenkkeilyn kanssa on todella hyvä. Hilma ei enää käytännössä ollenkaan vilkuise taaksepäin ja säpsähtelee vain todella todella harvoin. Hilma ei myöskään enää haraa vastaan eikä jumittele lenkillä oikeastaan milloinkaan. Itseluottamuksen noustessa saattaa jopa vähän rähjätä toisille koirille silloin, kun mukana lenkillä on koko lauma. Hyvä asiahan rähjääminen ei missään tapauksessa ole ja epävarmuuttaanhan tuo koira rätisee jos rätisee, mutta sitten taas toisaalta tuokin ehkä parempi kuin täysin kauhuissaan oleminen. Taunon kanssa kahdestaan Hilma tekee koiraohituksen hienosti ilman pelkoa sekä ilman rätinää ja samaten esim. pyöräillessä.

Metallikuppi kammosta päästiin eroon kokonaan, Hilma juo nykyisin täysin sujuvasti siitä metallisesta pedosta. Laitoin jossain vaiheessa koirahuoneeseen vesikupeiksi metallikupit, asunnossa oli kuitenkin vettä saatavana myös normikupista juotuna. Pikkuhiljaa Hilma alkoi hakeutua metallikupille ja usein se sitten otti minuun kontaktia et heiiii, mitäs mää nyt teen, ku en uskalla juoda? Kehuin ja kannustin Hilmaa juomaan kupista ja aina kehuttuna Hilma sitten joi. Lopulta juominen alkoi sujua myös itsenäisesti.

Harrastusmotivaatio

Edelleenkään Hilma ei osaa kauheasti mitään temppuja. Välistä tuntuu, ettei Hilma kaikissa jutuissa ole se penaalin terävin kynä. Esim. koirien älypeliä Hilma ei taida koskaan oppia pelaamaan.

Hilmalle on kuitenkin kehitelty monia omia harrastuksia, kun lopultakin löysin ja keksin sen mihin toi syttyy. Hilma käy kerran viikossa pelastuskoiratreeneissä ja on osoittautunut erittäin päteväksi rakennusetsinnässä, vaikka olisi voinut Hilman hermorakenteella luulla ettei tuo koira mene pimeään varastoon ihmistä etsimään.

 Peko vahvistaa Hilman itseluottamusta, koska se joutuu tekemään itsenäisiä ratkaisuja ja saa isoja onnistumisen kokemuksia. Samaten se parantaa Hilman suhdetta vieraisiin ihmisiin ja opettaa Hilmaa lähestymään myös vieraita ihmisiä.
Syksyllä 2012 Hilman kanssa käytiin muutama kuukausi jälkitreeneissä ja tuossakin lajissa neiti osoittautui kohtuullisen päteväksi.
Hilma rakastaa myös fyysitä suorittamista. Talvella, kun lopulta päästiin suksipelosta eroon, Hilma rakasti vetohiihtoa. Nyt kesällä Hilma tykkää pyöräilystä ja kickbikeilystä (kuhan ensin oppi olemaan pelkäämättä ko. vehkeitä) ja erityisesti se tykkää taakanvedosta. Kaikkeen "välineurheiluun" Hilma pitää ensin totuttaa. Suksiin ja vastaantuleviin hiihtäjiin tottuminen vei Hilmalta useita kuukausia, pyörään taas totuttiin onneksi paljon nopeammin.

Lihasjäykkyydet/askeleen keventäminen

Edellisessä postauksessa kirjoittelin myös Hilman oudosta tavasta keventää askelta. Askeleen keventäminen on vähentynyt merkittävästi ja koira on pysynyt vetreämpänä. Back on track toki on tässä taloudessa ahkerassa käytössä. En osaa sanoa mikä askeleen keventämisen vähentymiseen on vaikuttanut. Hilma on nykyisin erittäin hyvässä kunnossa, koska liikkkumisen ilo on aivan älytön, en tiedä voisiko sillä olla vaikutusta.

Laumariippuvuus

Hoidossa Hilma ei edelleenkään pärjää ilman laumaa. Olemme onnistuneet kokeilleet tilannetta, jossa Hilma ja Tauno ovat kahdestaan hoidossa. Tämä ei aiheuta ongelmaa.

Kokeilimme myös noin puolivuotta sitten tilannetta, jossa Hilma jätettiin lyhyeksi aikaa kahden kääpiöpinserin ja tutun ihmisen kanssa ilman muita omia lauman jäseniä. Hilma oli alkanut aika pian läähättää ja se oli ollut levoton. Täysimittaista paniikkia ei kuitenkaan ollut syntynyt, kuten edellisellä kerralla Hilman ollessa yksinään hoidossa. Olen tässä nyt suunnitellut, että kuhan löydän sopivan uhrin, Hilma menee kokeilemaan hoidossa oloa tutun ihmisen luokse ilman oman lauman jäsentä.

Lopuksi

Hilman isänpuolen sukulaisilla on muillakin samankaltaisia ongelmia kuin Hilmalla. Edellisen tekstini jälkeen muutkin "rohkaistuivat" puhumaan ongelmista ja on myös pidetty yhteyttä sekä vertailtu koirien ongelmia sekä kokemuksia näiden koirien kanssa. Kiitos siis vertaistuesta kaikille ja avoimuudestanne näiden ongelmien kanssa!
Hilman siskopuolen Siirin blogiin tästä KLIK!
Hilman isän siskon jälkeläisen Etnan blogiin tästä KLIK!
Myös muutamia muita samojen ongelmien kanssa painivia on tullut vastaan, mutta he eivät ole julkisesti aiheesta kirjoitelleet, joten koirat ja nimet jääkööt arvoituksiksi.

Kuva; Siina J

Hilman harppaus eteenpäin viimeisen vuoden aikana on ollut hurja. Välistä en enää muista miten vaikea koira se oli vielä reilu vuosi sitten. Sterilisaatio ja aktiivinen työskentely koiran kanssa ovat tuottaneet tulosta. Myös Hilmalle oikeiden harrastusten löytämisellä on varmasti ollut vaikutusta. Tauno saa ehken myös vähän kunniaa, koska Tauno on nyt selkeästi noussut laumassa korkeammalle kuin Hilma ja Taunosta Hilma saa tarvitsemaansa voimaa.

Hilman huimasta kehityksestä kertonee jotain myös se, että Hilman pidempään tunteneet ihmiset muistavat usein ihmetellä Hilman nykyistä käytöstä. "Tuohan on aivan eri koira" ja "Empä olisi koskaan uskonut, että se tekee noin" -lauseet ovat hunajaa minun korvilleni.

Uskon vakaasti, että Hilma alkaa nyt 3-vuotiaana olla melko tasapainoinen koira.




Tokihan se tulee aina olemaan vähän arka, herkästi reagoiva, tietyissä tilanteissa pelokas ja paljon muuta, mutta näiden pikkujuttujen kanssa voi elää hyvinkin verrattuna entiseen tilanteeseen.

Tärkeintä on se, että Hilma saa elää mukavaa, monipuolista liikunnan ja harrastusten täyteistä elämää. Hilman rakkain harrastus on metsässä vapaana juokseminen, silloin tuo koira on elementissään. Toki tähän menoon ja Hilman riistaviettiin liittyy riski koiran katoamisesta, mutta sitten taas toisaalta.....ottaisinko oman pelkoni takia pois koiralta sen asian, mitä se eniten rakastaa?