Torstaita ja perjantaita

Torstaina minä työskentelin vähän pidemmän matkan päästä kotoa ja sen jälkeen vielä suuntasin lääkärille valittamaan oireitani. Pappakoiralla oli lepopäivä ja nuoremmat harjoittivat isännän kanssa reipasta hihnalenkkeilyä reilun tunnin verran.
Ilta sitten oltiin vaan ihan kotosalla, koirat kirmailivat takapihalla ja vetivät mahat täyteen hevosenlihaa.

Perjantaina sitten piti kehitellä äksöniä.
Töiden jälkeen vähän ihmeteltiin kotosalla ja sitten lähdettin ensin kevyelle hihnakäpytelylle koko lauman kanssa.
Seuraavana sitten tehtiin taakanvetotreeni kummallekkin nuoremmalle koiralle. Hienosti tuo homma kyllä sujuu, ei voi kuin ihmtellä ja ihastella näitä buudeleita.

Tänään taakkailtiin ekaa kertaa täällä kotiympyröissä eli ihan kotiovelta lähdettiin liikenteeseen valjaiden ja painon kanssa, onneksi vähän on tuota pehmyttäkin alustaa tässä lähistöllä. Arvelin ensin et ihmiset varmaan katsoo et mitä ihmettä se noiden pikkukoirien kanssa oikein touhuaa, mutta sitten arvelin et katsokoot. Laji on kutienkin taitaa aika tuntematon vielä "kaikenkansan" keskuudessa ja suhtautuminen pikkukoirien kanssa tämmöisten harrasteiden harrastamiseen kuitenkin välistä vähän on mitä on.
Sport-trackerilla mitattiin matkakin ja kumpikin koiruus veti tuota 500 gramman painoa reilun kilometrin matkan tasaisella maalla.

Taunoa meinasi vähän hajut kiinnostaa ja töitä tehdessä kielsin sitä sitten haistelemasta, eiköhän tuo oppine tuonkin aika nopeasti. Seuraavalle koiralle taidan opettaa kyllä pienestä pitäen, että se turha nuuskuttelu ei kuulu ollenkaan lenkkeilyyn ja sitä kautta tietysti muuhunkaan tekemiseen.

Taakkatreenien jälkeen koirat kirmailivat takapihalla hyvän tovin, kunnes vielä ennen saunaan menoa lähdettiin nuorison kanssa käymään kaupassa pyöräillen.

Pyörälenkki meni vallan kivasti, paria jumia lukuunottamatta. Menomatkalla isäntä ajoi edellä ja tulomatkalla me sitten koirien kanssa mentiin edellä.
Tehtiin onnistunnut ja epäonnistunut koiraohitus vauhdissa, epäonnistumisen syy tosin oli puhtaasti minussa. Himmailin jostain syystä vauhtia ennen ohitustilannetta ja sehän oli nyt suoranainen hälytyskello Taunolle et nyt pitää kiinnostua vastaantulijasta. Ystävällisti, mutta vauhdikkaasti Tauno syöksähti kohti vastaantulijaa. Iholle eivät kuitenkaan päässeet eikä tilanteessa sinälläään ollut mitään vaaraa. Mitä tästä opimme, emännän epäröinti teki heti aikaisemmin onnistuneesta tilanteesta ongelmatilanteen eli noissa ohituksissa ei ole ongelmaa kun vaan kannustan koiria eteenpäin enkä itse himmaile menoa mitenkään.

Huomenissa Taunon toko-treenit sekä metsälenkki.