Tokoa ja metsäilyä

Aamupäivä vietettiin rauhassa kotosalla ja tehtiin vain pieni tarpeidentekolenkki.
Iltapäivällä sitten pakkauduttiin koko porukka autoon ja hurautettiin ensin Taunon toko-kurssin ensimmäiselle treenikerralle Niittylahteen.
Ohjelmassa oli perusasentoon tuleminen, kontakti sekä leikkiminen. Kurssin vetäjät tekivät myös yhden toko-kokeeseen kuuluvalla tavalla toteutetun luoksepäästävyys harjoituksen kaikille koirakoille.

Ensimmäisena treenattiin kontaktia. Taunollahan on normaali kontakti aika hyvin hanskassa, joten kurssin vetäjän neuvoilla muokattiin vähän harjoitusta. Laitoin namit kumpaankin nyrkkiin ja kädet erilleen. Koira sitten nyrkkejä aikansa tuijotteli ja lopulta vilkaisi minua, palkkasin vilkaisusta koiran siitä kädestä, jota se ei ennen vilkaisua katsonut. Harjoituksella pitäisi saada koiraa ns. irti käsistä. Tuota harjoitusta tehdään ehdottomasti jatkossa kotoankin, koska käsien seuraaminen ei mitenkään toivottavaa ole.

Leikkimisharjoituksissa käytettiin meidän kaninkarvaista aktivointilelua, ehdottomasti paras tähän hommaan. Taunohan taistelee ja riepottaa aikansa, hetkellisesti jopa kuumuu tuon lelun kanssa, mutta kyllästyy kohtuu nopeasti. Sillä missä yritän leikkiä ei sinällään ole väliä, eli homma sujuu omalla takapihalla tai treenikentällä ihan samaan malliin.

Sitten sitä sivulle tuloa. Taunon kanssahan hommaa on harjoiteltu, mutta kohtuullisen runsailla vartaloavuilla. Vetäjältä sain ohjeen, että ohjaan Taunoa kädelle mahdollisimman lähelle jalkaani muutamia kertoja toistaen ja sitten pyydän sivulle ilman mitään apuja ja katson miten onnistuu. Palkata pitää "sinnepäinkin" suorituksista tässä vaiheessa ja nostaa sitten vaatimustasoa toistojen myötä, mutta ohjattuna pitää tulla justiin oikealle paikalle. Tein näin, eli ohjasin kädellä ja sitten koetin pyytää sivulle ilman, mutta ei Tauno oikein ainakaan vielä lähtenyt tarjoamaan sivua halutulla tavalla. Kotona sivulletulo on saatu kyllä onnistumaan ihan hyvinkin muutamia kertoja. Nyt pitää jokapäivä muistaa treenata tätä.....ja vain tätä. Olen taas ollut kärsimätön (vaikka just eilen kehuin olevani kärsivällinen) ja ahnehtinut opettaen samalla montaa asiaa, vaikka ensin pitäisi yksi muistaa hioa kohtuullisen valmiiksi.

Häiriö kentällä ei Taunon tekemistä sinällään häirinnyt oikeastaan mitenkään ja muutenkin kokonaisuus oli vallan onnistunut. Kurssin vetäjiin ja saamiini ohjeisiin olin myös erittäin tyytyväinen, eiköhän se näillä eväillä saada toko-ura hyvään alkuun......tai tajuta et meistä ei tähän ole =)

Isännän ja koko lauman mukanaoloon selitys oli siis se, että suunnattiin treeneistä suoraan Kalliojärven kierrokselle, kun oltiin samalla suunnalla.
Koirilla vauhtia ja vaarallisia tilanteita taas riitti, pappakin kirmaili todella innoissaan. Taunosta nyt ei sattunut oikein onnistunutta kuvaa tulemaan, vaikka kyllä se mukana oli, joku (siis en minä ainakaan) oli unohtanut taas ladata kameran akkua ja puolivälissä lenkkiä kamera käskikin sitten vaihtaa akun. Kuvasaldo jäi  siis laihaksi.

Lenkin ollessa melkein lopuillaan teki Hilma sitten pupuhavainnon. Pupu oli ilmeisesti makoilemassa polun vieressä olevalla metsäaukulla ja sieltä Hilma sen sitten liikkeelle hätisteli puolivahingossa. Noh, senhän tietää mitä tapahtuu kun kaksi kääpiöpinseriä saavat suoran näkölähdön jänikseen ja vielä läheltä.....ei toivoakaan et niillä olisi enää korvat. Kääpiöpinserit siis katosivat pupun kanssa mäen taakse pikavauhtia, vain pappa jäi jäljelle. Jäätiin sitten paikalleen odottelemaan ja hetken kuluttua tämä, mitä ilmeisemminkin sama, pupu loikki aukion poikki ja jatkoi matkaansa toiseen suuntaan. Kääkätkin palasivat sitten noin 10-15 minuutin kuluttua kohtuullisen ryytyneen oloisina. Pupu oli varmaan kiitänyt lenkin, eksyttänyt kääpiöt ja sitten partaansa naureskellen pomppi rauhallisesti eri suuntaan.
Aina se sydämestä vähän ottaa, vaikka toisaalta uskon noiden palaavan lähtöpisteeseen. Tokihan aina joku susihukkanen ne voi matkalla napata, mutta sitten pitäisi lopettaa vapaana juoksutus kokonaan jos moista alkaa pelkäämään ja siihen taas en ole valmis, ovat niin onnellisia tuolla metsässä.
Hetken aikaa matkasivat sitten kytkettyinä ja lopuksi pääsivät vielä vähäksi matkaa irti, ettei päällimmäiseksi metsälenkistä jää mieleen jahtitunnelmat vaan se kiva kirmailu pitkin polkua emännän ja isännän lähettyvilla. Liekkö sitten mitään hyötyä moisesta, nää on ehkä koiria, jotka ei missään tilanteessa opi vastustamaan tuota näkölähtöä. Vai onko se mahdollista?
Kotona on ollut todella rauhallista lenkin jälkeen, Tauno näyttää oikeasti ihan kuoleman väsyneeltä =)

Huomenna sitten agilitytreeniä. Mennyt nämä meidän treenailut tän mun sairastamisen takia enemmän ja vähemmän pipariksi, joten nyt sitten kolmen viiikon treenitauon jälkeen suunnataan suoraan Kuopioon ACE:n valmennukseen Sannan ja Edyn kanssa. Vähän jännittää et laittaako Tauno tuon kohtuullisen hintavan valmennuksen nyt sitten täysin läskiksi.