Maastotreenikauden päättäjäiset

Eilen siis päättyi virallisesti jälkitreenikausi hirven metsästyksen alkamisen takia. Kuitenkin jatkossa on ilmeisesti vielä tiedossa treenejä ennen lumien tuloa, peltojälkeä sekä verijälkeä se tuo vetäjä on lupaillut järjestellä. Maastoon kuitenkin päästään virallisiin treeneihin sitten vasta ensi keväänä seuraavan kerran. Päättäjäisiä vietettiin reippaan vetäjämme tarjoaman kahvin ja pullan merkeissä, sekä makkaraakin paisteltiin. Hyvin jaksoi metsässä viettää koko päivän, kun välillä sai käydä tankkaamassa. Olen kyllä tosi tyytyväinen, et päästiin Hilman & Taunon kanssa jälkiporukkaan mukaan, vastaanotto oli ystävällinen ja oikein mukavaa treeneissä on ollut jokaisella kerralla. En tiedä lukeekö tätä porukasta kukaan, mutta kiitokset kaikille siitä huolimatta  ja erityiskiitos huipulle vetäjälle=)

Kuva; Tuija L

Tietysti ohjelmassa oli myös itse asiaa, eli jälkien tekemistä ja ajamista. Tauno ja Hilma saivat kumpikin ajaa kaksi jälkeä, ensin lyhyemmät jäljet ja sitten pidemmät jäljet joissa vaihtelun ja uuden kokemuksen vuoksi olikin sitten päässä odottamassa jäljen tekijä herkkujen kanssa.
Molemmilla oli tänään kauhea kiire jäljellä eli keskittyminen hakusessa. Syytä tähän en oikein keksi, mutta tuli ne jäljet kuitenkin suoritetuiksi ja koirilla oli mukavaa, sehän se tärkeintä.

Taunon kanssa jäljellä.

Ja Hilman kanssa.

Kuva; Tuija L

Hommaanhan kuuluu myös tuo maalimiehenä oleminen, minä tein jäljet Nitalle ja tuolta se minut sitten löysi makoilemasta. Koiraa ja ohjaajaa odotellessani lauleskelin vaan mielessäni et " Täällä ei oo karhuja, täällä ei oo karhuja....:". Tuolla alueella muuten oikeasti näitä nallukoita on liikunut syksyn mittaan, mutta ehkä minusta vielä kunnon eränkävijä saadaan, kun uskalsin metsässä yksin köllötellä. Karaistumista parhaimmillaan.

Kuva; Tuija L

 Lopuksi sitten vielä tehtiin metsälenkki Hilman, Taunon ja Näppärä-dobberin kanssa. Kuvissa poikien vauhdin hurmaa, Hilma keskittyi omiin touhuihinsa, mutta ei pysytteli onneksi lähellä. Olisko se enin riistavietti jäänyt sinne leikkauspöydälle, eikai, se ois liian hyvää ollakseen totta?

Kuva; Tuija L

Mukava päivä kertakaikkiaan. Kotimatkalla kävin vielä hakemassa Taunon siskopuolen kotipihasta koirille hevosen lihaa ja hevosen kylkiluita. Jälkimmäisten kirveellä pilkkominen kävi nimittäin kunnon urheilusta, meinasi loppua usko ja kunto. Tänään koirat saivat aamupalaksi paloiteltua hevosen lihaa (tuoreena) ja ei muuten yhdenkään buudelin tarvinnut tuumailla et söisköhän tota vai eikö söis.