Alkuviikon meininkejä

Tiistaina oltiin Taunon kanssa taas pentujen arkitottiksessa. Ohjelmassa oli motivointia, sivulle menon kertausta sekä ohitusharjoituksia kadulla. Lisäksi loppuun otettiin vielä vastakkaiset luoksetulot. Taunolla meni taas treeni vallan hienosti, muut koirat vähän enemmän kadulla meinas kiinnostaa kuin kentällä (jännä homma miten se vaikuttaakin), mutta hienosti ohitettiin kuitenkin. Sivua Tauno myös tarjoaa, kun käskyn antaa ja vähän vihjailevasti liikehtii. Tottiksessa meidän ei missään tapauksessa ole tarkoitus lähteä kisaamaan tai mitään ja siksi minulle riittää, että koira on siinä sivulla.....sillä ei ole väliä onko se riittävän lähellä miun jalkaa tai oikeassa asennossa.
Tälläkertaa päätin etteivät Riku tai Hilma pääse tottistelemaan vaan lähdetään sitten lenkille treenipaikan ympäristöön. Pimeä alkaa kiusallisesti joutua vähän liiankin aikaisin, joten pitää välistä tehdä valintoja. Mukaan treenipaikan läheiseen metsikköön saatiin ulkoilemaan myös hovaward pentu Stella omistajineen. Taunolla ja Stellalla oli lysti juosta ja kisailla, kaveruksilla synkkas tosi hyvin. Muut minun koirat saivat olla pääsääntöisesti hihnan jatkona lenkin ajan, koska Riku rakastaa autojen jahtaamista ja Hilma pupuja (ellei se riistavietti nyt oikeasti jäänyt sinne leikkauspöydälle). Iso tie kulki siis sen verran lähellä, etten ottanut riskejä. Tauno ei nähnyt muuta kuin Stellan, joten se sai nauttia vapaudesta. Yllättävän väsyksissä nuo koirat olivat noinkin vähästä.

Keskiviikkona lähdetiin sitten juoksuttamaan koiria Siinan kanssa. Mukana siis minun lauma sekä brasilianterrieri Armas, saksanpaimenkoira Demi sekä saksanpaimenkoira pentunen Rico.

Kaikki kuvat Siina J, kiitos ja kunnia hänelle!

Ihana Rico.

Noniin, Hilma näyttää ihan raivohullulta.....ei se kuitenkaan pentua purrut, ajoi ainoastaan pois luotaan. Hilmalle nuo ison koiran pennut ei oo kiva juttu ja ilmeisesti Rico on nyt niiiin iso, ettei sen kanssa enää voi yhtään edes yrittää leikkiä. Näiden samaisten saksalaisten ollessa vajaat 8 viiikkoisia ne olivat Hilmastakin vielä aika jees.

Demi ei enää ollut Taunosta jännittävä, ainoastaan kiva. Ja se jakso jahdata tosi kovaa, eli vielä parempi. Demi ei missään tapauksessa ole vihainen koira, tuohon kuonokoppaan viitaten, vaan riskit ovat vain minimoituina kun on pieniä nämä meikäläisen ötökät. Demi sietää kuitenkin tosi hienosti Hilman heikot hermot/epävarmuuden ja Rikun tosikon luonteen, kertaakaan ei ragoinut noihin kumpaankaan vaikka en voi kehua näiden kahden käytöksen olleen täysin priimaa. Riku puolusti olemattomia nameja, joita se kerjäs Siinalta, ja taisi ihan olevinaan kovastikkin Demiä komentaa menemään pois apajilta. Hilma nyt ei sinällään Demille uskaltanut rähjätä kunnolla ja oli aivan rento Deminkin läheisyydessä, kuhan toinen ei ihan iholle tullut....tai täysillä kohti. Tommonen heikkohermo-Hilma on varmaan monelle koiralle ( ja varsinkin toiselle nartulle) aika vaikea pala sulatella, mutta Demin mielestä Hilma on ilmaa (toihan rimmas). Hilmaa pitää taas sen verran kehaista, että tähän on päästy siitä tilanteesta, että Hilma ei meinannut uskaltaa lenkillä ohittaa vastaantulevaa isompaa koiraa. Olen erittäin tyytyväinen sen kehitykseen. Eihän siitä ikinä mitään koiraporukan hauskinta veijaria tule, vaan enemmän semonen tarkkailija se on, mutta osaa jo nyt rentoutua.....mihinkä voimmekaan vielä vuosien saatossa päästä.

Tänään torstaina meillä siivottiin TAAS eli koirat pääsivät vain hihnalenkille sekä omalle takapihalle ulkoilemaan, vaikuttavat vallan tyytyväisiltä tähänkin. Välistä on tärkeää muistaa myös se lepo ja rauhoittumisen tärkeys, talvipakkaset ovat edesspäin, joten ehkä koirien on hyvä tottua et jokapäivä ei niin kauheasti olekkaan ohjelmaa.