Ei oo tyttö periny tätintä "en osaa piirtää edes tikku-ukkoa" -lahjakkuutta.
Olen joskus aikaisemmin esitellytkin veljentyttöni Rikusta tekemään taidetta tässä blogissa ja sisustuksessammekin nämä taideteokset vilahtelevat täällä kotona. Toivon ehkä salaa, että tämä hienous päätyisi meidän koirahuoneemme hyllyä koristamaan.
Maanantaina minä vietin lomapäivää. Päivä oltiin vaan kotosalla, käpyteltiin keyvt lenkki sekä leikittiin takapihalla. Illasta suuntasin sitten Suhmuran korpeen peko-treeneihin. Kerkesin tehdä mukavasti metsälenkin Hilman & Taunon kanssa ennen treenejä, kun kerrankin ei tarvinnut kaasu pohjassa ja hiki otsalla kurvailla, et ehtii perille ajoissa.
Hilman vuoro oli viimeisenä eli metsässä oli jo aivan pilkkopimeää. Hienosti neiti kaiveli neljä ukkoa esiin pimeydestä. Tälläkertaa kävin neidin hakemassa maalimiehen luota, koska jos nyt haukulle sitä ruetaan opettamaan tämä järkevämpää. Pitäisihän sen keskilinjalle palata käskylläkin, mutta tämä työnalla edelleen.
Treenien päätteeksi Tauno ja Hilma pääsivät vielä juoksemaan metsäautotielle kääkkäkavereiden Eskon, Elsan ja Martan kanssa. Tauno meinasi vähän Eskoa haastaa tappeluun (ennen ei ole vielä vanhempia vahvoja uroksia haastellut), mutta Esko pysyi jämynä eikä lähtenyt nuorenmiehen touhuun mukaan. Toivoa sopii, että henkisesti vanhvempi uros sai Taunonkin vähän miettimään et kannattaako tässä nyt ihan sikailla. Lenkki meni välikohtauksen jälkeen hienosti ja Tauno palautui omaksi rennoksi itsekseen.
Tiistaina suuntasin töiden jälkeen Liperin kentälle. Taunolle ja Hilmalle tokoilua molemmille tason mukaan. Taunolle seuraamista, käännöksiä, toko-hyppyä, perusasennon oikean kohdan harjoittelua ja seisomaan pysähtymistä.
Liikkeestä seiso -hommaa ruetaan siis tekemään nyt uudestaa palasista, ensin opelellaan vaan pysähtymään nopeasti ja niille sijoilleen, tästä sitten jatkojalostamaan.
Hilmalle toko-hyppyä (sujuu muuten yllättävän hyvin neidillä tämä), seuraamista, perusasentoa ja maahan menoa. Neidin kanssa olen yllättävän positiivisella fiiliksellä saanut treenit vedettyä, vaikka kontaktin pitäminen neidille on vaikeaa. Mitä koirat minulle opettavat.....KÄRSIVÄLLISYYTTÄ!
Alkeiskurssilaiset saapuivat sitten kentälle, eli yksi tunti meni agility-koutsin roolissa ja sen jälkeen vielä ehdittiin lenkkeillä liinoissa puolisen tuntia.
Keskiviikkona meillä sitten levättiin......tai no koirat lepäs, me ihmiset siivottiin.
Imuroinnin ajaksi viskelin Rikun munuaisnappuloita takapihan nurmikolle ja laitoin lauman ruuan metsästys hommiin. Hyvin ja sopuisasti homma sujui, mutta Tauno oli imeisesti jossakin vaiheessa saanut tarpeekseen ja kaivanut reilunkokoisen montun takapihalle.
Päästin ennen moppausta koirat sisälle huomaamatta monttua tai Taunon tassujen pohjaan jääneitä multakokkareita. Moppaamisen jälkeen tulin tyytyväisenä kylppäristä ja näin sen karmean näyn......jokapuolella, siis aivan jokapuolella asuntoa pieniä mutaisia tassun jälkiä. Eipä se auttanut kuin isäntä Taunon kanssa tassupesulle ja minulle moppi käteen uudestaan. Pari rumaa sanaa saattoi päästä.
Päätettiin sitten vielä lähteä ruokakauppaan siivouksen jälkeen. Päästin koirat pihalle ja kohta alkoi kuulua sellaisen sävyn haukkua, että jotain ylimääräistä on pihalla. Menin taskulampun kanssa katsomaan ja siellähän se taas yksi itsemurhakandidaatti siili oli kerälle käpertyneenä. Komensin koiria olemaan hiljaa ja Tauno päätti sitten iskeä hampaat kiinni piikkupalloon. Puraisi siiliä siis ihan kunolla, ei onneksi verta näkyvissä eikä piikkejä koiran suussa. Vietiin sitten koirat sisälle ja koetettiin selvittää selvisikö siili hengissä. Yhtään se ei liikkunut ja oli kiertynyt silleen aitavarkon ympärille kerälle, ettei sitä saanut nostettua. Jätettiin siili siihen ja kauppareissumme aikana oli kadonnut, toivottavasti ei vammautunut pahoin.
Mikähän noita siilejä tohon aidatulle pihallel vetää? Ja miten se tuo Tauno on noin kahjo et puree siiliä, kaikki aikaisemmat mun koirista ovat kyllä tajunneet olla purematta. Ei sillä, ei Taunoa näyttänyt edes koskevan. Seuraava siili saattaa jo tosissaan päästä hengestään ja olisi päässyt tämäkin, ellen olisi ehtinyt hätiin.
Torstaina hurautettiin taas Liperiin. Ekana käpyteltiin vähän koko lauman voimin, kun pappakin oli muakana ja sitten tein vielä reipastempoisen liinalenkin nuorison kanssa ennen treenejä.
Treenissä vaikea putkikulma, leieröinti putken ja keppien kanssa sekä aitakikkailuja. Meni ihan ok, mutta kepeillä saatiin aikaa jokin ihmeellinen "jätämpä keppejä väliin" -ongelma Taunon kanssa ja keppikulma oli myös Taunolle haastava. Saatiin kuitenkin homma jotenkuten pakettiin. Hilmalle vähän seuraamista ja peruasentoa treenin lomassa. Pimeä joutui aikaisin, joten jäähdyttelylenkki jäi melkoisen lyhykäiseksi.
Perjantaina suunnattiin Sannan ja Edyn agilitykentälle tekemään palauttava treeni.
Otettiin keppejä molemmilta suunnalta ohjattuna ja kepeille hakemista, sujui ihan jees eikä Tauno jättänyt keppejä enää välistä suorittamatta. Muuten sitten pieniä tekniikkapätkiä, kontakteja pari kertaa. Taunon vire oli verrattaen hyvä ja treeniin sai olla ihan tyytyväinen.
Maailman iloisin agsakoira eli pappa kävi myös esteillä. Keppejä, putkia ja puomi.
Lämppärilenkillä Rikukin oli mukana, mutta jäähdyttelyn ajaksi jätin sitten odottamaan. Hilma sai kirmailla lenkit vapaana, mutta Tauno ja Edy saivat olla narun jatkoina, että saadaan poikien välit tasaantumaan.
Lauantai iltana käytiin juoksemassa ja ottamassa pikatreenit.
Hilmalle pari ilmaisuharjoitusta ja Taunolle vähän tokoa.
Joko päästään juoksemaan?
Hilma vaanii.
Tämä pimeys hankaloittaa kyllä kuvaamista merkittävästi, mutta koetaan saada enemmän kuvasaldoakin jatkossa näihin postauksiin.
Huomenna koetaan jaksaa raahautua koirien leikkimieliseen kiihdytyskisaan, mutta katsotaan nyt vielä aamulla mikä on fiilis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti