Kulunut viikko ja ensilumen huuma

Maanantai meni minulla vähän ohi, koska sain aamulla migreenikohtauksen sunnuntaisen kohtauksen jatkoksi. Aamulenkin koirien kanssa tein ja työpäivän taputtelin, mutta päivän liikunta-annoksen koirille takasi isäntä. Tauno ja Hilma kävivät isännän kanssa noin tunnin hihnalenkin ja pappa sitten oman parikytminuuttisensa ennen iltaruokia. Lisäksi takapihailua.

Tiistaina onneksi alkoi jo pääkoppakin toimia, koska edessä oli Leinosen Niinan vetämää agi-koulutusta Sannan ja Edyn kentällä.

Radan sain facebookin  kautta etukäteen, mutta en ehtinyt siihen tutusta työpäivän aikana. Rataan tutustuessa sitten lunttasin väärän radan kuvaa ja opettelin sitkeästi vaikeamman kaavan mukaan. Kaatosade ja ratakuvan katsominen puhelimesta eivät myöskään olleet toimiva yhdistelmä.

Noh, fiilis oli siis just sellanen ennen omaa vuoroa, että tästä ei muuten tule yhtään mitään.

Juttelin siinä odotellessa jo Sannalle, että olen treenitaukoa miettinyt Taunolle agilitystä ja vähän pohtinut omiakin mahdollisuusksia, että pystynkö itse kehittymään sellaiseksi ohjaajaksi koiralle, että edes jonkinmoiset lajissa pärjäämisen edellytyksen täyttyisivät.

Mitä tekee sitten Tauno? Vetää aivan huipusti, täysillä ja mahtavalla vireellä. Irtoaa putkeen, antaa takaaleikata hypyllä, ottaa kontaktit (toki sen alustan kanssa edelleen) ja vaik sun mitä. Kouluttaja kehui meidän kehittyneen huimasti. Harjoiteltiin ohjauskuviona sitten jaakotusta (muistankohan oikein) ja vaikka olihan se mulla tahmeaa taas niin jotenkuten onnistuttiin siinäkin.

Että eikait me sitten treenitauolle jäädäkkään? Talvella treeniä toki merkittävästi vähemmän tulee muutenkin, joten menköön se tauosta.

 Hilmakin oli mukana turistina ja pääsi sitten jäähdyttelylenkillä kirmailemaan vähän vapaana. Tauno ja Edy ulkoilevat edeleen sievästi liinoissa, että saadaan poikien välit hyvin jäähtymään.

Keskiviikkona perinteinen siivouspäivä. Imuroinnin aikana tein tunnin hihnalenkin nuorempien kanssa ja pappakoiralle lykättiin takki niskaan ja iltapala aktivointipalloon takapihalle. Isäntä oli imuroinnin päätteeksi pappaa huhuillut sisään ja ei tuolla ollut vielä kiire sisälle ollut.

Tauno, jolla on varmaan se viimeinen aikuistumista edeltävä murrosikä menossa, aiheuttaa välistä minulle harmaita hiuksia. Ennen Tauno kulki lenkillä pääsääntöisesti löysällä hihnalla ja vetämisestä joutui muistuttamaan vaan sillointällöin, mutta nyt näyttää opit päästä valuneen kokonaan pois. Vetämään pitäisi päästä kokoajan ja ei ne ohituksetkaan ihan satasella nappiin menneet tälläkertaa. Taunohan siis osasi nuorempana myös ohittaa todella kauniisti. Vetämistä nyt vaan ei suvaita eli ison osan lenkistä sitten herra käveli lyhyellä hihnalla minun rinnalla/takana. Hilma saa sitten kaupanpäälle samat toiminnot, tuskin haittaa sillekkään, koska neidinkin rohkeus on kuitenkin kasvanut silmissä.

Nyt pitää tietysti osata puuttua kaikkeen ei-toivottuun toimintaan ja katsoa tarkasti, ettei mikään noista huonoista käytösmalleista pääse vahvistumaan tippaakaan. Yleistä machoilua ja pientä paikan hakemista (epävarmuutta) myös omassa laumassa on havaittavissa. Tämä epävarmuus sitten taas saattaa välistä purkautua  Rikun turhana komenteluna, ei kuitenkaan tappeluina. Sohvalle mahtuvat edelleen koko komppanja samaan aikaan eikä mitään isompaa ongelmaa ole, mutta laumassa kun sitä ei tarvitsisi olla sitä pienintäkään epävakautta. Tauno kuitenkin kasvaa ja aikuistuu, murrosikä hellittää ja poika pääsee perille omasta itsestään eli en nyt usko, että perse edellä puuhun oltais menossa kuitenkaan.

Pieni tokohetki pidettiin lenkin lomassa. Taunolle seuraamista, perusasentoa ja nopeita seisomaan pysäytyksiä sekä maahanmenoa. Hilmalle perinteistä seuraamista ja kontaktin ottamista, persuasentoa, sivulle tuloa sekä maahan menoa.

Torstaina suunnattiin kyläilemään ja tarkastamaan Siinan ja kumppaneiden uudet tilukset. Onnelliset, pääsivät muuttamaan maalle ja koirille on tilaa temmeltää.

Metsälenkki heitettiin kokoonpanolla sakemannit Demi ja Rico, brasilianterrieri Armas sekä Hilma ja Tauno. Tauno käyttäyi todella mallikkaasti eikä mistään turhasta pullistelusta ollut tietoakaan. Ylpeä sai nuoresta miehestä olla ja heti tuli itsellekkin toiveikkaampi olo, että vaikka välillä machotuttaa, niin ei se mikään rähinäroope ole kuitenkaan.

Tässä edustusotos

Kuva; Siina J

Ja tässä se vähän hauskempi versio, huomatkaa Hilma, olikohan Rico vähän liian lähellä?

Kuva; Siina J

Pappakoira odotteli isännän iltavuorosta kotiin ja pääsi sitten kävelylle sekä kyläilemään mukaan.

Perjantaina tuli sitten ensilumi ja pappa villiintyi totaalisesti. Tennispallot ei enää kiinnosta ja keppiäkin hakee enää vaan harvoin, mutta lumipallot näyttävät edelleen olevan älyttömän kova sana. On niin ihanaa nähdä se vielä välillä tuollaisena, villinä ja hupsuna, sellaisena millainen koira se on aina ollut. Enää ei vaan aina jaksa, nukkuminen, ruoka ja isännän kanssa kahdestaan tehdyt luksuskävelyt ovat pääasialliset ilot elämässä.

Tauno näytti eniten negatiivista naamaa (kuvassa nyt vähän turhankin tramaattisen näköinen).

Ja Hilmallakin oli siistii.

Huomenna onkin sitten jännä päivä, kun edessä on kauan odotettu MH-luonnekuvaus. Aika kauhunsekaisin tuntein odottelen, kun vielä alkuviikkoon saakka olin siinä harhaisessa käsityksessä, että koira on koko testin ajan kytkettynä. Taunon kanssahan tämä ei ole ongelma, mutta Hilman kanssa voi mennä melkoiseksi kikkailuksi. Neiti kun vähän paineistuu ja mie paineistun niin siinä se saattaa olla soppa valmis sen suhteen, että neiti ei välttämättä luokse tule.

Tuloksia sitten huomen illalla luultavasti tännekkin.