Maanantai, se viikon ankein päivä

Maanantait ovat minulle aina vähän  vaikeita päiviä ja töissäkin on usein kiireitä. Onneksi koirat sitten lempeästi "pakottavat" lähtemään ulkoilemaan ja haukkaamaan happea.

Töistä tultua napsittiin muutamia syksyisiä kuvia takapihalla ja leikittiin koiralauman kanssa, saatiin väriä vähän postaukseenkin. Syksy on ehdottomasti kuvaamisen kannalta mahtavinta aikaa noin luonnon värien näkökulmasta. Aikaisemminkin valittamani valon vähyys on sitten se huono puoli.

Maailman paras pappa.

Pelastuskoiratreenit ovat tauolla, joten tänään suunnattiin sitten Hilman ja Taunon kanssa hihnalenkkeilemään pitkästä aikaa.

Koko jengi.

Syksyn lentiä jahdaten.

Käpyteltiin ensin Niinivaaran koululle vähän tokoilemaan. Taunolle seuraamista, perusasentoa, napakoita seisomaan pysäytyksiä sekä muutama maahan meno.

Hilmalle seuraamista, perusasentoa ja maahan menoa. Hilman kanssa kokeiltiin ekaa kertaa tokoilla vähän häiröllisemmässä paikassa ja tokihan kontaktin löytyminen työnalla oli, mutta tärkeintä, että se löytyi.

Lenkkiä sitten jatkettiin Niinivaaran koirapuistoon, joka oli tyhillään. Mehän ei nykyisellään oikeastaan puistoilla, mutta tyhjässä puistossa saatetaan joskus pyörähtää. Aika pian puistoon saapumisemme jälkeen portin taakse ilmestyi basset narttu omistajansa kanssa. Tauno näytti suhtautuvan mukavasti aidan takaa katsottuna, joten otin molemmat piuhaan ja sanoin  omistajalle, että katsotaan löytyykö yhteinen sävel. Tauno tykkäsi tästä 6-vuotiaasta rouvasta heti ja vauhtia riitti. Koiran omistaja vaan ihasteli, että miten nopea se onkaan.  Hienosti osasi nuormies leikkiä. Hilma sai katsella sivummalta, ettei sotke toisten touhuja. Hyvillä mielin saatiin siis puistosta sitten poistua ja koirillekkin jäi mukava kokemus puistoilusta.

Tehtiin myös useita erittäin onnistuneita koiraohituksia. Vastaan tuli monenlaista kulkijaa, mutta ei onneksi yhtään remmirähjää. Me ohitettiin, meidät ohitettiin, mutkan takaa tuli  koira yllättäen ja ohitettiin suoraan vastaantulevia koria. Viimeisessä ohituksessa Tauno vähän kiskoi ja yhdessä murahti kevyesti, mutta muuten täysin hiljaa ja ennekaikkea täysin kiskomatta. Yllättävässä tilanteessa ei mitään reaktiota koirissa, tästä olin tosi hyvilläni.  Hienoa, ehkä Taunon orastava remmirähjäys saatiin tyssäämään heti alkuunsa, kun ei annettu ongelman pahentua pätkääkään. 

Ohituksissa mentiin kontaktissa, paitsi tuossa yllättäen tulleessa tilanteessa. Tätä ollaan treenattu lenkeillä, että pyydän välistä koirat vierelle ja ottamaan kontaktia, vaikka mitään "jännää" ei oliskaan näköpiirissä. Opetellaan siis et kontaktista saa lenkillä palkkaa ja se, että pyydän kontaktia lenkin lomassa ei automaattisesti tarkoita sitä, että jotain jännää tapahtuisi. Tauno nyt tarjoaa kontaktia sitten vähän turhankin herkästi jo lenkkeillessä, mutta toisaalta parempi niin, pääsääntöisesti aina palkkaan, kun hakeutuu minua möllöttämään.

Lelu is the best. Taunosta paras on aina se lelu mikä on Hilmalla, tässä tuuletellaan täydellistä rikosta eli lelun varastamista.

Yhdistetyllä lenkki-treeni-puistoilu reissulla vierähti parituntinen, joten eiköhän nuoriso saanut tarvitsemansa tänäkin päivänä. 

Edellisessä postauksessa esillä olleesta viehejuoksusta intouduttiin sen verran, että hain tänään Pohjois-Karjan seurakoirat Ry:n jäsenyyttä. Päästään sitten sillointällöin viehejuoksua harrastelemaan ja onhan seuralla myös lämmin halli, eli toko ei ehkä nyt jääkkään talveksi tauolle. Saadaan mahdollisesti paikka kisatavoitteelisesti treenaavasta toko-ryhmästä Taunon kanssa, olisi hienoa kyllä.