Agilityä ja muuta viikko-ohjelmaa

Tiistaina otettiin suunta L&S Featherfox Oy:n agilitykoulutukseen Heinävaaraan Sanna ja Edyn kanssa. Mukaan pakkasin tälläkertaa vain Taunon, pappa ja Hilma jäivät viettämään isäntä aikaa.

Mukava rata oli meille rakenneltu. Haastavaa keppikulmaa, kontakteja ja aitojen kanssa pyörittelyä. Tauno lähti aika tahmeasti liikenteeseen, mutta virettä saatiin sitten onneks hilattua ylöspäin. Kepeillä alkoi taas perseillä ja jätti keppejä välistä suorittamatta. Keppejä tehtiin sitten yksittäisinä ja pariin hyppyyn yhdistettynä, sitten alkoi jo pelittääkkin.

Rata mentiin pätkissä ja oikein hyvä vinkkejä sekä myös onnistumisia saatiin aikaan. Hiljaa kuitenkin hyvä tulee ja tällähetkellä tuntuu, etten todellakaan ole varma startataanko me kisoissa vielä 2014.

Jotenkin kokonaisuutena tuntuu, että Taunolla ehkä pukkaa jonkinsorttista murrosikää. Pullistelua muille ja vähän pätemistä jopa omassa laumassakin on esiintynyt sekä välistä tuntuu, ettei oppikaan oikein mene perille. Virettä on joko liikaa (ei kuuntele ohjeita) tai liian vähän (ei toimi, ei kiinnosta). Hyväkäytöksinen ja ystävällinen koirahan Tauno on eikä mitään suoranaista silmille hyppimistä esiinny, mutta jotain nyt vähän on oudosti....ehkä....tai sit selittelen, kuvittelen. Hieno ajoitus meidän MH-kuvaukselle, jeepäjee. Onneksi sitten luonnetestiin mennään vasta oikeasti aikuisina niin siellä nähdään se koko totuus. 

Tauno on tietysti nuori koira (tämän aina meinaan unohtaa) ja sinällään sillä on kova paino pienillä hartioilla, koska laumassa on hitusen arka narttu sekä koiravanhus, jonka kunto, vointi ja tätä myötä varmaan asemakin jollakin tapaa vaihtelee. 

Työstetään, ei päästetä ei toivottuja juttuja vahvistumaan ja toivotaan, että ikä ja kasvava itsevarmuus korjaa sitten loput.

 Illalla meno näytti sitten tältä, Tauno rellotti ja vähän jaksoi painia Hilman kanssa.

Hilma ja Riku olivat pääseet isännän kanssa kävelylle sekä kyläilemään. Kovasti olivat meidän buudelit saaneet taas kehuja. Ovat kuulemma outoja pikkukoiria, kun eivät räkytä eivätkä ole vihaisia. Aina yhtä mannaa minun korvilleni =)

Patistin sitten vielä isännän kunnon hihnalenkille Hilman kanssa, että saa neitikin vähän liikunnallista aktiviteettia. Taunon agilityhommeleihin kun kuului toki reippaat lämmittely ja jäähdyttelylenkit liinassa viipottaen.

Keskiviikkona töistä tultuani lähdin nuorison kanssa tekemään muutaman kilometrin pyörälenkin. Lenkki sujui mukavasti ja Taunostakin sain irti oikein kunnon ravia.

Ja sitten manikyyri koko porukalla. Tauno on meidän rennoin manikyyrissä käyjä, kyljelleen kun laittaa syliin niin ei tarvitse paljoa aiheesta keskustella.

Iltasella isännän imuroidessa käppäiltiin vielä puolisentuntia pihalla koko lauman voimin.

Torstaina sain lopulta Rikun hammashuoltovälineet hankittua ja herra pääsikin heti sitten purukalustohuoltoon. Erikoisruokavalion myötä luiden syöminen on jäänyt ja se valitettavasti näkyy ja haisee papparaisen purukalustossa. 

Ensin rapsuttelin kiviä tuolla hammaskiven rapsuttimella, joka saatiin eläinlääkäriltä kaupan päälle.

Seuraavassa vaiheessa sitten laitoin sideharsoon koirien Hexadine suuvettä ja hankasin hampaita tällä. Harjaustakin me tossa kokeiltiin jo aiemmin, mutta en tiedä oliko vikaa eniten harjassa, harjattavassa ja harjaajassa, mutta tämä tsysteemi toimii sata kertaa paremmin.

Hyvin pappa tämän operaation otti, vaikka vähän näytti kummeksuvan, että mitä se emäntä nyt touhuaa. Rapsuttelua nyt jatketaan jonkinaikaa muutaman päivän välein ja suuvesi sideharsolla hampaiden sivelystä pitäisi tehdä päivittäin rituaali. Ei se ole helppoa, kun rakas koira ikääntyy.

 

 Hamppihuollon jälkeen suunnaattiin Liperin kentälle treenalemaan. Taunolle agilityä; keppejä ja renkaalle & putkiin irtomista. Keppejä jätteli taas väliin ja renkaan hyppäsi vierestä. Mitä hemmettiä, treenataan ja kouluttaudutaan, mutta koiran taso vaan laskee? Molemmat ongelmat ovat siis uusia ja ennen kokemattomia.

Alan olla vakavasti sitä mieltä, että agility jätetään joksikin aikaa treenitauolle, kuhan ei ole koulutuksia tiedossa eli ehkä kevättalvella. Toko pysyy sitten kyllä visusti ohjelmistossa, mutta tämä laji ehkä vaatii pientä muhittelua ennenkuin keväällä aletaan taas takoa kunnolla.

Pappakoira pääsi näyttämään nuoremmille mitenkä sitä agilityä oikein mennään.

Ja Hilman kanssa mentiin edelleen ruohonjuuritasolla liinaan kytkettynä eli seuraamista (kontaktia), paikaanolo, luoksetulo sekä maahanmenoa (maassa pysymistä). Putkenkin neiti meni muutamaan kertaan.

Lopuksi vielä tehtiin lenkki kenttää ympäröivillä metsäpoluilla. Nuoriso sai viiletellä pitkissä liinoissa ja pappakin innokkaasti taapersi lenkin meidän mukana. 

Loppuun vielä nuorison halitunnelmia.

Näillä kahdella on kyllä ihana läheinen suhde.

Hilma hoivaa.