Tänään otettiin Hilman ja Taunon kanssa osaa Pohjois-Karjalan seurakoirat Ry:n (POKS) järjestämään leikkimieliseen koirien kiihdytyskisaan, POKS pyrähdykseen.
Tapahtuma oli oikein mukava ja hienosti järjestetty.....ja vähän me sitten pärjättiinkin.
Kisassa koirat juoksivat 100 metrin matkan vieheen perässä, varmuudenvuoksi olin toki itse myös vastaanottavassa päässä koiria kannustamassa.
Taunolla oli alle 40 cm korkeissa koirissa 17 kisakumppania.
Tauno pinkoi matkan ajassa 11,59 sekuntia ja sijoittui tiukassa kisassa toiseksi.
Lämppäystä ennne pyrähdystä Taunon kanssa.
Ja sitten vauhtiin. Tauno osoitti kiinnostusta viehettä kohtaan, mukava olisi joskus päästä testaamaan uudestaankin ihan ilman kilpailua. Kilpailuviettisenä kun en kehdannut jättää sen varaan, että Tauno lähtee varmasti viehettä jahtaamaan vaan kannustin sitä muutenkin maalista käsin. Harmillisesti itse juoksusta otetut kuvat jäivät aika huonoiksi, koska kameran tarkennus oli jotain perseillyt, varmaan liikaa liikkuvia kohteita.
Hilma pyrähdi kans hienosti ja juoksi matkan aikaan 15,04 sekuntia pienillä tappijaloillaan. Sijoitus Hilmalle viidestoista.
Neiti selkeästi viehettä vähän vieroksui, kuten aina uusia asioita, menoa se ei silti haitannut, mutta liian lähelle viehettä ei voinut mennä juoksemaan.
Pyrähdyksen jälkeen jäähdyteltiin ja koirat saivat odotella BOT manttelit niskassa autossa sen aikaa, kun vierailimme buffetissa.
Koirat pääsivät sitten vielä kävelylle ja hengailemaan tapahtuma-alueelle pitkäksi toviksi. Teki hyvää molemmille koirille nähdä paljon muita erinäköisiä ja kokoisia koiria, kun ei me kuitenkaan hirveästi tuommoisissa varsinaisissa koiratapahtumissa käydä. Molemmat koirat käyttäytyivät mallikkaasti, Taunokaan ei yhtään sikaillut käytöksen osalta, vaikka läheltä kulki sen sun minkälaista sessukkaa.
Isompi laumanjäsen auttaa, kun pienemmän pitää tähystää.
Ja loppuun vielä pari kuvaa ihan vaan takapihalta palkintokuvan oton yhteydestä. Ruusukkeen lisäksi pakintopussukasta löytyi herkullinen siankärsä sekä fleecelelu & avaimenperä.
Hitusen harmittaa, että jätettiin pappakoira pitkän odotteluajan ja viileän kelin takia kotiin, hyvin olisi sekin voinut osallistua pyräykseen ja tiedä jos vaikka olisi vanhimmalle osaanottajalle vaikka tsempparipalkinto irronnut. Pahakseen tuo ei näyttänyt kotimiehen rooliakaan pistäneen. Kotiin tultua otettiin sitten päiväunet kaikki yhes koos sohvalla ja vieläkään ei kukaan osoita hirveää hinkua, et lenkille pitäisi päästä. Erilainen päiväohjelma mukavasti väsyttää koiriakin, kun joskus saa raahauduttua muuallekkin kuin metsään tai treenaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti