Vattavaivoja, lepoa ja hyvää juhannusta

Keskiviikko aamuna heräsin siihen, kun Hilma köhi.....ja köhi muuten ihan kunnolla. Ensin ajattelin et se on saanut jonkun vimmaisen kennelyskän, mutta siitä ei ollutkaan kysymys. En muista olenko kirjoitellut Hilman satunnaisista närästysongelmista tänne, mutta tosiaan joskus neidillä on ollut röyhtäilyä, puklailua ja lievää turpoamista. Oireet ovat kuitenkin olleet lieviä ja satunnaisia, eli mitä ilmeisemmin tavallista närästystä.
Keskiviikkona aamuna kuitenkin Hilmalla oli selkeästi kova tarve oksentaa ja välistä se saikin kakaistua jotain ulos. Takapihalla kun päästin koirat pissalle alkoi Hilma syödä aivan fanaattisena heinää, suorastaan ahmien. Hilma oli myös turvonnut aivan valtavaksi palloksi, maha oli niin pinkeä, että en oo moista aiemmin nähnyt.  Sisälle tultua neiti nuoli mattoja, nikotteli ja pyrki syömään jopa eteisen lattialle kengistä tippuneita pikkukiviä. Isännnän kanssa sitten pidettiin Hilmaa paikallaan ja lopulta se sai oksennettua kunnon lammikon, mahanesteitä ja luun paloja pääasiassa (tiistain ateriassa oli todella pieni nokare vaan luista kalkkunaa, muuten nauta-sikaa). Neidin olo näytti vähän helpottavan ja isäntä käytti sitten koirat kunnon aamukävelyllä, kun minun töihin ehtimis aikataulu alkoi olla pahasti rempallaan. Tässä vaiheessa en tietysti vielä ihan varma ollut lähdenkö mie töihin vai eläinlääkäriin. Lenkin jälkeen neiti oli normaali, rauhallinen ja turvotuskin oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Uskallettiin sitten suunnata töihin sillä varauksella, että isäntä käy Hilmaa katsomassa ruokatunnillaan.
Isännän tullessa ruokatunnille neiti oli ollut ihan normaali, mutta heinänsyönti oli kuitenkin melko innostunutta ollut takapihalla edelleen. Sitten aivan yhtäkkiä Hilma oli taas turvonnut palloksi....ja vähän ajan kuluttua muuttunut normaaliksi.
Olin jo aika ihmeissään tästä ja soitin eläinlääkäriin et tarviiko olla huolissaan. Kuvailin oireet hoitajalle ja hoitajan mielestä ei vielä ollut tarvetta huolestua (pieni koira, eli vatsalaukun kiertymä/laajentuma ei oikein tullut kyseeseen). Sain ohjeeksi antaa Hilmalle muutamana päivänä helposti sulavaa ruokaa ja maitohappobakteereja. Lähdin sitten metsästämään kalkkunan jauhelihaa kaupasta (meillä pakastimessa vaan luista ja en ehtinyt lähteä sitä raakaruokakaupoistakaan etsimään).....no ei noissa keskustan kaupoissa ainakaan moista ollut eli meidän Hilma sitten syö pari päivää tehosekoittimessa erittäin pehmeäksi keitetyn riisin kanssa soseutettuja kalkkunan fileepihvejä =D
Isännän ruokatunnin jälkeen oireet eivät ole uusineet, neiti ollut normaali. Toivotaan, että nämä vatsaoireilut pysyisivät kurissa. Tarkkaa aiheuttajaa (paitsi luu) en oo löytäny, mutta toisaalta aika hankalaa jos tuolle ei noita luisia lihoja uskalla antaa enää ollenkaan. Täytyy nyt tarkkailla tilannetta. Kuivamuona ei ainakaan yleensä närästyspotilaille sovi, eli lihalinjalla jatketaan ja jos jauhetut luut pitää ruokavaliosta jättää pois niin eihän sille mitään mahda.
Keskiviikko kulutettiiin muuten ihan kotona ja takapihalla oleillen. Koti piti siivota ja koirillekkin lepopäivä teki varmast hyvää ennen juhannuksen rientoja.
Kuviakin koetin nappailla, mutta huonolla menestyksellä. Tauno ei ole haalistunut pesussa, on edelleen punaruskea, mutta jostakin syystä kuvassa näyttää...ööö...harmaalta.

Tänään torstaina sitten suunnataan isännän töistä kotiutumisen jälkeen Viekijärvelle juhannuksen viettoon. Koirilla on edessä menevät pari päivää.

Toivotellaan siis kaikille

MAHTAVAA JUHANNUSTA!

Ja palataan sitten kuvapläjäyksen merkeissä lauantai iltana.