Hellettä, peko-treenit, koirakavereita....ja noh, hellettä.

Maanantaina suunnattiin Hilman Peko-treeneihin. Treenit aloiltetiin vasta klo 19.00 helteen takia ja onneksi tuo meidän treenipaikka oli sisältä viileä eli koirien oli oikeastaan mukavampi työskennellä rakennuksessa kuin mitä olisi ollut ulkona.
Hilma löysi kellarista kolme maalimiestä, mutta syystä tai toisesta vire ei ollut ihan huipussaan ja palkaksi purkkeihin tekemäni lihapulla/maksatahna/vesi/pellavansiemenrouhe -sörsseli ei kelvannut neidille maalimiehiltä. Tälläkertaa meillä oli ilo saada treeneihin mukaan myös turisteja eli maalimiehet olivat tietysti uusia yhtä lukuuottamatta. Neidin etsimismotivaatio ei kuitenkaan ollut nameista kiinni eli vaikka herkku ei kelvannut, niin seuraavaa maalimiestä silti innolla etsimään. Heikko vire siis ilmeni lähinnä etsimisen epätarkkuutena ja tavallista suurempana varovaisuutena esim. pimeään tilaan mennessä. Jännä nähdä miten ensiviikolla virettä löytyy, toivottavasti enemmän.
Treenien jälkeen suunnattiin Sonjan luokse juoksuttamaan koiria ja katsomaan pieniä sieviä ajokoiran pentuja. Ensin käytettiin 9 koiran lauma juoksemassa pelloilla. Porukka pelasi hyvin yhteen ja kaikilla näytti olevan mukavaa. Heinikossa ja kellon käydessä jo yli kahdeksaa ei porukka enää paistunutkaan kuumuudessa. Hilmakin oli todella reipas tässä porukassa, yllätyin positiivisesti.

Ja sitten nämä pienet ja sievät ajokoiran alut. Olisi tehnyt mieli laittaa pari taskuun ja kuljettaa kotiin halittaviksi. Ajokoiran pentu on vaan yksi koiramaailman söpöimmistä ilmestyksistä.  

Meidän pusutellessa pentuja 8 päinen koiralauma odotteli sulassa sovussa aitauksessa. 

Tiistaina otettiin kotitreeniä keppien ja putken merkeissä. Taunolle kotikepit olivat jotenkin vähän vastenmieliset vai liekkö kuumuus tehnyt, kun en saanut noita keppejä oikein mitenkään varjoon aseteltua. Jälkikäteen huomasin, että myös keppien välit olivat minulla jääneet hitusen pieniksi.  Saatiin me kuitenkin onnistuminenkin aikaan pariin otteeseen eli ei ihan hukkaan mennyt keppien pihalle virittely, mutta intoa tekemiseen kepeillä olisi saanut olla enemmän.

Putkeen Tauno meni innokkaasti, mutta ulostulo oli aina jotenkin vaisu. Liekkö tiennyt, ettei pidemälle enää jatketa näissä takapihatreeneissä. Putkeen lähetykset onnituivat paremmin kuin hyvin, ihan kuin se olisi aina ne handlannut, mutta on vaan pitänyt kynttiläänsä vakan alla. Toisaalta en ihmettelisi kyllä sitäkään.

Hilmakin meni putken muutamaan kertaan ja samaten pappa......sekä Hilma ja Tauno yhdessä ennenkuin ehdin raivata putken pihalta. Hilmalle maistui myös palkka hyvin, joka oli maanantaisten treenien ylijäämää. Mikä lie Hilmaa pekossa sitten vaivannut, kun ei kerta eväässäkään vikaa ollut.

Illalla suunnattiin vielä sitten ulkoilemaan. Koko lauma pääsi mukaan, eli suunnattiin taas semmoiseen paikkaan, että papalla ja Taunolla on vedessä lotraamisen mahdollisuus.

Taunon komeus se suorastaan häikäsee. 

Ja minä kirjaimellisesti upposin suohon (tuossa veden alla siis vanhaa turvesuota). Minun hyvin ja uskollisesti palvellut varvassandaali jäi myös tuolle reissulle, turvesuon uhriksi. Pointtina tuonne veteen menossa oli se, et olisin saanut uitettua Taunoa ja Hilmaa hallitusti, mutta homma ei ositten ottanutkaan tulta alleen, kun pohja upotti jo noin lähellä pengertä polveen asti. Tauno seuraa huolestuneena emännän ponnistelua.

Pojat viettivät pitkät tovit vedessä tutkien ja kahlaillen, todella hyvää touhua papalle näin helteellä.  

Hilma pysytteli turvallisen välimatkan päässä vedestä Pitäisiköhän minun investoida sille kelluntaliivit ja rueta tosissaan opettamaan sitä uimaan. Todella harmillista, että täälläpäin ei ole koirauimalaa. Oltaisi talvisaikaan kyllä ehdottomasti vakioasiakkaita. Nythän vedet ovat niin lämpimiä, että pystyisin järveen menemään itsekkin, mutta tietysti äkkiä ne sitten taas jäähtyvätkin, jos lämpötila reilusti laskee.  

Lenkin jälkeen väsymys olikin sitten hyvin maksimoitu.

Keskiviikko aamuna mä sit repäsin. Laitoin herätyskellon soimaan 5.00 ja noin 5.15 suunnattiin Hilman ja Taunon kanssa canicrossaamaan Repokallion lenkkiä. Ekana käveltiin alkumatka normaalisti hihnassa ja Repokalliolle päästessä vaihdoin koirat sitten vetovyöhön ja valjaisiin. Lenkki mentiin pääsääntöisesti hölkäten, mutta välistä piti vähän happea haukkoa ja kävellä. Maasto on aika mäkinen tuolla, noin puolustukseksi =) Kotiinpäin sitten taas käveltiin normihinnoissa. Aikaa vierähti pikkuisen vajaa tunti ja matkaa taitettiin vajaa 6 kilometriä. Koirilla oli ehkä pieniä käynnistymisvaikeuksia, kun suoraan yöunilta takapihapissojen kautta revitään rankemmalle lenkille. Vähän ennen puolimatkaa kuitenkin meno alkoi muistuttaa koirienkin osalta canicrossausta ja sitten lenkki vedettiinkin hyvällä fiiliksellä.
Minun aamutoimien jälkeen käytiin vielä normaalisti aamuihin kuuluva nuuskuttelukäpyttely tekemässä, että pappakin pääsi aamu-ulkoilulle.
Aamulenkkeily oli yllättävän kivutonta ja tosi hyvällä fiiliksellä sai lähteä töihin eli tästähän voisi vaikka tehdä tavan eli jos edes 2-3 kertaa viikossa saisi tommosen työpäivää edeltävän reippailun tehtyä.
Keskiviikkohan meillä on pyhitetty kodinhoidolle ja kaikelle sille touhulle, mitä ei muina päivinä ehdi tehdä. Töiden jälkeen kuitenkin saatiin Siina, Demi ja Rico meille kyläilemään pikaisesti ennen hommien aloittamista. Tauno seurusteli kavereiden kanssa takapihalla, mut ilmeisesti väsy/kuumuus vähän jätkää painoivat, eli ihan normaalin vauhdikasta menoa emme nähneet. Koirakavereiden lähdettyä sitten siivottiin ja koirat herkuttelivat takapihalla sianselällä. Raakaruokailun kannalta kesä voisi kyllä jatkua aina vaan, on se niin paljon helpompi vaan laittaa noi tonne takapihalle syömään, kuin mitä vahtia tässä sisällä et pitävät luut alustoilla jne.

Olen nyt antanut koirille muutamana päivänä ruuan vasta juuri ennen nukkumaanmenoa ja hyvin on maistunut. Ilma kuitenkin  ehtii sen verran viilentyä. Tänään saivat aikaisemmin, mutta maistui tänäänkin eli mikä lie välipaasto ollu nuoremmilla tossa viimeviikolla.
Pappakoira on pärjännyt yllättävän hyvin kuumuudesta huolimatta, vaikka sydänsairaalle koiralle nämä varmasti eivät ole niitä mukavampia kelejä. Päiväsaikaan pappa on aika vetelä, mutta heti illalla ilman viilennyttyä tai tuolleen veden äärellä ulkoillessa sekä aamuisin papparainen on oma reipas itsensä.

Taakanvetotreenit ovat nyt olleet vähän tauolla, kun ei kertakaikkiaan ole ehditty jokakohtaan, mutta tarkoitus olisi homman pariin nyt palailla ja saada treenistä ihan säännöllistä, että pystytään painojakin sitten pikkuhiljaa nostamaan.