Torstai, perjantai ja lauantai touhuilut

Keskiviikkoinen Taunon väsymys näytti torstaina työpäivän jälkeen olevan voitettu ja lämmintäkin oli vain +20 astetta eli suunnattiin innokkaina agilitytreeneihin. Jätin pappakoiran kotimieheksi, mutta Hilma pääsi toki mukaan menoon.
Otin Taunon autosta ja se oli tosi innokas, mutta sitten kun laitoin sen aidan taakse paikallaanoloon odottamaan lähtökäskyä se oksensi eikä meinannut lähteä suorittamaan rataa. Ruohoa, mahanesteitä ja ne lihapullan palaset mitä ehdin sille antaa tulivat pihalle. Radalle kuitenkin lähdettiin, mutta meno oli hidasta, vaisua ja innotonta. Mentiin rataa ja välistä tuli vauhtiakin, mutta virettä ei selkeästi ollut normaaliin malliin. Tehtiin kuitenkin vähäsen, palkka kontakteilla ja lopussa purkista. Kepeillä ok, kun peruutin ja laitoin toisen käteni seläntaakse edestä huitomasta. Mitään suurta onnistumista ei kuitenkaan saatu aikaan, eli aika vaisuissa tunnelmissa palattiin autolle.
Käytin sitten Hilmaakin vähän radalla ja neidillähän oli virettä. Tosin edelleenkin hyppyjen hakeminen on aikalailla olematonta, mutta A-esteen ja putken neiti hakee tosi kivasti. Hypytkin suoritti, mutta aika tarkkaan piti niille saattaa. Hyvin kuitenkin siihen nähden, että välistä neiti on kokonaan kieltäytynyt agilityä tekemästä.
Taunon väsymyksen/huonovointisuuden takia ei enää treenin jälkeen lähdetty koiria juoksuttamaan, ihan pikkuisen vaan käytiin Demin ja Ricon kaa kävelemässä, kun odoteltiin muiden treenien valmistumista. Tauno oksensi vielä uudestaankin.
Mikä lie nuortamiestä vaivannut. Mietittiin, että onko se vaan liian väsynyt? Mutta toisaalta sitten ei me nyt normaalia enempää ole liikuttu tai touhuttu ja hellekkin jo ehti helpottaa. Liekkö vaan jotain vatsanpuruja ollut. Kotiin päästyä lähdin vielä canicrossaamaan, mutta Taunon jätin Rikun kaveriksi kotiin, varmuudenvuoksi.
Canicrossing lenkki Hilman kanssa kahdestaan sujui melkoisen hyvin, vaikka alku takkusikin. Alkunmatka taas käveltiin normaalisti, Hilma käveli melkolailla minun rinnalla, ei mennyt edellä. Sitten Repokalliolla vaihdoin koiran valjaisiin ja vetovyöhön. Alussa Hilma laahasi takana (ei nyt tietysti iha kirjamellisesti) tai tuli korkeintaan minun rinnalle juoksemaan. Pikkuhiljaa kuitenkin, kun kannustin ja jatkoin menoa Hilma siirtyi juoksemaan edelle ja alkoi pikkuisen vetääkkin. Tosi onnistunut olo oli tuon lenkin jälkeen, pitäisi käydä useammin Hilman kanssa kahdestaan touhuamassa, sekin kohottaisi sen itseluottamusta.
Illan aikana Tauno vaikutti ihan normaalilta ja ruokain maistui todella hyvin.

Perjantaina sitten päätin kuitenkin pitää koko koiralaumalle lepopäivää, eli aamu ja iltaulkoilujen lisäksi ohjelmassa oli vaan touhuja takapihalla. Tosin äksöniä riitti ihan siinäkin.
Töistä tulessa päästin koirat tietysti heti takapihalle oleskelemaan ja sitten jossain välissä huomasin ikkunasta, et Tauno kantelee jotain takapihalla. En tiedä todellakaan mistä, mutta jostakin oli herra tossa meidän aidatulla pihalla saanut napattua itselleen räkättirastaan. Räkätti oli jo heittänyt henkensä ja Tauno oli ylpeä saaliistaan. Höyhenet selkeästi vähän haittasivat syömistä.

 

En sitten lopulta kuitenkaan antanut Taunon syödä koko räkättiä.
Selkeästi Tauno yritti syömisen edessä olevia höyheniä linnusta nyppiä pois eli olisi se varmaan aikanaan mahaan uponnut.

Olisi todella mielenkiintoista tietää, miten se tuon  räkätin kiinni sai. Tietysti voihan olla, et lintu käynyt päivän aikana kupsahtamassa meidän pihalle ihan omia aikojaankin, mutta näytti kyllä aika tuoreelta tapaukselta. Tietysti varmasti jotenkin vaivainenhan lintu on pakosti ollut jo valmiiksi, koska Tauno on kuitenkin vain kääpiöpinseri aidatulla pihalla, ei se ihmeisiin pysty sentään.



Seuraavana minä sitten rupesin leikkaamaan ruohoa. Isäntä meni koirien kanssa sisälle ja kirmasi sitten jossain vaiheessa takapihalla.....koirat perässään. Laittoi siis oven huolimattomasti kiinni.
Tauno ja Hilma tietysti hyökkäsivät haukkumaan pihassa mörisevälle ruohonleikkurille, vaikka hädissäni ehdin sen sammuttaa. Terät tuossa tosin niin hyvin piilossa, ettei niistä vaaraa koirille.
Minä en tietysti halunnut jättää Taunolle ruohonleikkurista negatiivista mielikuvaa ja koiraa sellaseen rätinäfiilikseen, joten sitten nuuskittiin, hämmästeltiin, haisteltiin ja työnneltiin sammuksissa olevaa ruohonleikkuria pitkin pihaa.

 

Hilma ääniherkkänä laitettiin sitten lopulta sisään papparaisen kanssa ja Tauno jäi isännän kanssa seuraaman ruohonleikkuu projektin loppuun asti, toki turvallisuussyistä varmuudenvuoksi kytkettynä. Ei mitään ongelmaa, eli on tämäkin asia nyt sitten hoidettu vähän vahingon kautta, Tauno ja ruohonleikkuri ovat ystävystyneet.
Ruohon leikkuun jälkeen isäntä lähti viemään leikkuria pois ja minä päästin sitten Hilman ja Rikunkin takapihalla Taunon seuraksi. Kukkiani siinä nypläilin, kunnes silmäkulmassa jotain vilahti. Hilmahan se siellä kipitteli nenä maassa naapurin pihan toisessa reunassa isännän jälkiä seuraten. Kutsuin Hilmaa ja koira käänty kattomaan, ei varmaan tajunnu itsekkään karanneensa. Katsoi vähän aikaa, kääntyi ja tuli portista takaisin omalle pihalle. Kertaakaan ennen se ei ole portista lähtenyt (ali siis ryömi ilmeisesti) ja ei tainnut onneksi tajuta nytkään lähteneenä. Varmuudenvuoksi portin alle on nyt kuitenkin asetettuna kynnys. 

Ilalla koirat herkuttelivat takapihalla jälleen sianselällä. Riku syö kevarissa varmuudenvuoksi, ettei rupea varastamaan muiden eväitä. Tauno ja Hilma ovat onneksi edelleen sopuisia ton ruuan kanssa.

Lauantaina otettiin takapihatoko treenit. Hyppyä, sivulletuloa, maahan menoa ja yksi paikallaanolo maassa Taunolle. Hilmalle vähän kans hyppyä ja maahanmenoa.

Tee se itse -tokohyppy osoittautui vallan toimivaksi. 

Näiden kuvien perusteella voisi kuvitella, että Hilma on tokon taitaja, vaikka ei se nyt valitettavasti ihan niin ole. Hypyn kuitenkin suoritti, mistä olin positiivisesti yllättänyt.

Iltapäivällä lähdettiin vielä sitten uittamaan ja juoksuttamaan koiria. Saatiin yllättäen koirien kaveriksi myös Jörö-rotikka 6 kk. Tauno oli ensin vähän sika ja meinasi murmatella, mutta sitten oltiinkin ihan huippukamuja. Hilmakin kovasti meinasi leikkiä Jörön kanssa, mutta ihan ei uskaltanut kuitenkaan. Rätisi Jörön pois luotaan kuitenkin vaan pari kertaa, hienoa kehitystä neidiltä. Jörö meinasi vähän turhan paljon pappaa fanittaa, joten pappa sitten komensi vähän useampaankin otteeseen.

Taunosta saatiinkin sitten ilmeisesti ihan kunnon uimari. Ui ihan pidempiäkin matkoja keppiä etsien....tai ihan muutenvaan. 

Hilmakin kävi taas totuttelemassa veteen pariin otteeseen. Syvemmällä pidin Hilmasta kiinni, ettei takapää painunut alas ja neiti sai uitua paremmin. Toivon ja uskon, että siitä saataisiin ainakin vettä pelkäämätön ja uimataitoinen, vaikka tuskin se mikisikään himouimariksi rupee.

Ilalla isäntä vielä sitten hihnalenkkeili koko lauman kanssa puolisen tuntia, kun minä olin juhlimassa ystäväni valmistujaisia.

Tänään sunnuntaina on lähinnä vaan laiskoteltu kotona ja koirat ovat olleet takapihalla. Illasta vielä pitänee mennä pyöräilemään tai metsälenkille.
Kova ukonilmakin kulki tänään tästä ihan päältä, Hilma näytti pikkusen ahdistuneelta kovimman rytinän aikaan (nuoleskeli huuliaan ja tuppautui lähelle), mutta Tauno ja Riku eivät olleet moksiskaan. Hyvä et sattui nyt tuo kesän eka kovempi ukonilma tulemaan tälleen et oltiin itse kotona niin ei sitten tarvii jatkossa töissäkään miettiä, et miten Tauno pärjää ukonilmalla kotona.