10.8.2012

Treeniä ja iloittelua

Eilen lähdettiin uhmaamaan sadetta Tuijan ja Näppärä dobermannin kanssa metsään. Retken tarkoituksena oli treenailla henkilöhakua ja antaa koirien nauttia toistensa seurasta sekä vapaudesta.

Kahdesta asiasta sain olla erityisen iloinen. Ensinnäkin siitä miten suurella innolla tuo Hilma tekee töitä, kun henkilöhausta on kyse ja siitä, miten hyvin Hilma tulee juttuun Näppärä dobermannin kanssa.

Hilma ja Tauno kumpikin etsivät piiloutunutta Tuijaa erittäin onnistuneesti ja intoa puhkuen. Voi että sitä Hilman hännän vipatusta, kun se aina Tuijan luo pääsi.
Molemmille kokeiltiin myös liikkuvaa maalimiestä. Tauno ihan ymmärrettävästi tarvitsi tässä hommassa vähän tukea, mutta onnistui kuitenkin. Hilmalle vähän helpotettiin jo valmiiksi Taunon jälkeen hommaa ja sekin suoriutui mallikkaasti. Molempien kanssa näitä treenejä jatketaan ehdottomasti ja Hilman kanssa unohdetaan kokonaan lajit, joihin se ei syty. Tähän se syttyy ja tästä se tykkää. Jälkeä myös kokeillaan sille, jahka ehditään.
Molemmille koirille kokeiltiin myös kaninkarvaista aktivointilelua palkkana, Taunolle toimi, mutta Hilma ei lähtenyt siinä tilanteessa leikkiin. Namit kiinnostivat enemmän.

Näppärä dobberin työskentelyä oli kans mukana seurata ja päästä itse leikkimään maalimiestä. Onneksi tuo koira on aivan ihanan avoin ja ystävällinen eli sen kanssa on mukava tehdä töitä. Myös tämmöisen ihmisen, joka joskus vähän isoja koiria tuppaa jännittämään.

Tänään pitäisi taas lähteä treenailemaan illasta, tottista ainakin ja varmaan "makkararuutua" olisi tarkoitus ottaa. Noi koirat varmaan alkaa kohta jo toivoa, et menis nyt toi emäntä jo töihin ettei jokapäivä tarvii jotain touhuta=)

Paras osuus koirista varmasti oli vapaana juoksentelu ensin metsässä ja sitten vielä paikan vaihdoksen jälkeen myös rannalla.

Kuvista kiitos Tuijalle.














 Pappakoira jätettiin eilen kotiin torkkumaan, kun ei se tuosta Näppärästä niin kauhiasti välitä....eikä sateesta. Isäntä oli sitten kuitenkin ottanut pappakoiran mukaan autoajelulle eli sekin sai jotain mieluista tekemistä päivälle ilman kovempaa rasitusta. Pappakoira tykkää hirmuisesti olla isännän auton kyydissä, vaikka se farmari nykyisin onkin, koska kontista näkee hyvin katsella maisemia kun tylsää häkkiä ei ole laitettu kuvioita sotkemaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti