Riku papparainen seurusteli ja käpytteli isännän kanssa kotikulmilla ja sitten oli unikin ilmeisesti maistunut, eilen oli vanhuksella kuitenkin raskas päivä.
Hilman kanssa ajettiin toisen ihmisen tekemä jälki, jolla oli jo pituutta melkolailla ja joka oli kaareva. Hienosti neiti jäljen selvitti, yhdessä kohdassa vaan vähän harhautui jäljeltä ja sitten toisessa kohdassa yksi purkki jäi välistä. Kokonaisuutena kuitenkin onnistuminen.
Olen todella iloinen ja ylpeä tuosta neidistä, kun se on nyt lajinsa löytänyt. Tuommoinen pikkurääpäle on myös hauskan näköinen, kun se siellä metsässä menee. Hilmasta olisi pitänyt kuva saada jäljen jälkeen, kun naamassa roikkui hämähäkin seitti =D
Hilman jäljen aikaan myös satoi ja ukkosti eikä tämäkään neitiä haitannnut (tästä syystä kuvatkin puuttuvat täysin).
Taunolle tein jäljen vielä itse, mutta nyt laitettiin nameja vaan jonkinverran jäljelle ja jäljen päähän palkkapurkki. Pituutta jäljellä ei vielä ollut kauhiasti. Hitusen Tauno jäljellä sotkeentui eli lopuksi tehtiin Taunolle vielä toinen ns. korjausjälki ja se meni sitten todella mallikkaasti. En tiedä vaikuttiko ekalla jäljellä sekoiluun se, että emännän sekoilun seurauksena Taunonkin jälki oli hitusen kaareva, mikä taas ei ollut tarkoitus. Taunon ensimmäisen jäljen aikana satoi ja ukkosti, tämä ei kuitekaan nuorta herraa tuntunut myöskään haittavaan.
Itseäkin ihmetyttää, että tosiaan sitä löytää itsensä vapaaehtoisesti metsästä sateella ja ukkosella=D
Jälkien jälkeen kumpainenkin koira teki koirapillillä "mammanetsimisharjoituksen", molemmat tulivat vauhdikkaasti luokse. Omakin koirapilli minulla tilauksessa, mutta ovat varmaan ruenneet valmistamaan sitä pilliä, koska sitä ei ole vielä näkynyt.
Treenin jälkeen pääsivät koirat vielä metsätiekävelylle. Mukana olivat Hilma, Tauno, Näppärä-dobberi ja dalmatialaisen pentu Minni. Koirilla oli hauskaa, mitä nyt Hilmaa vähän jännitti isojen kavereiden juokseminen (Taunohan meni joukon jatkona vallan sujuvasti). Hilma kuitenkin lenkin myötä rentoutui ja tarjosi jo ihan varovasti leikkiasentoakin kohti tulevalla dalmis pennulle.
Pari kuvaa kirmailuista, kiitos Tuija.
Kotiin tultua koirat ovat olleet yllättävän pirteitä, vaikka luulis ramasevan. Kummallinen käänteinen vaikutus tämänpäiväisillä touhuilla.
Mitenkähän noi poloiset oikeasti sopeutuvat taas arkeen, kun emännällä on enää ensiviikko kesälomaa jäljellä. Voi olla raju pudotus, kun yksinoloakin on tullut ihan vaan muutamia tunteja viikossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti