Tokihan Ulpuun oli jo ehtinyt kiintyä, mutta sen on parempi elellä kotikoirana ja Taunosta saan todennäköisemmin sen harrstuskoiran ja mahdollisesti näyttelykaverinkin sitten. Tässä vaan lasketaan nyt todennäköisyyskiä, Ulpustakinhan voi tulla mitä mahtavin harrastuskoira, mutta ei ihan niin todennäköisesti kuin Taunosta.
Ulpu on vähän pieni ja lyhytrunkoinen, mikä taas noissa harrastushommissa ei ole hyvä. Myöskin ulkonäköön on jotain sukutaulun syövereistä hypännyt "jenkkiluukkia" mikä ei toimi oikein omaan silmiin eikä varmaan tuomarinkaan silmiin sitten näytelmissä. Ei se mikään huono ole, en halua antaa tämmöistä kuvaa, se vaan sopii huonommiin siihen ajatukseen mitä minä tulevalta koiralta toivon ja näinollen
kasvattajankin suosituksesta päädyttiin ottamaan meille Tauno.
Uroksen ottamiselle meillä ei mitään estettä ole, koska Riku-pappa on jo iäkäs eikä ehdi näkemään Taunon aikuistumista niin pitkälle, että voisi sitten johtajan paikasta tulla pahoja taisteluista. Hilma tullaan steriloimaan, koska jalostuskäytöstä se on suljettu pois (Hilma ja terveys postaus on edelleen työnalla.
Taunoa on tarkoitus näyttelyttää ahkerasti ja myös opetella tottelevaisuus asioita kovasti. Alussa aloitellaan tietysti ihan kotihommilla, arkitottiskurssille Tauno pääsee ainakin kuunteluoppilaaksi nyt keväällä. Huikeahuikea (ja ehkä osin toteutumaton) suunnitelmani Taunon varalle on, että sen kanssa tietysti aloitetaan agility sitten iän antaessa myöten ja ainakin myös alokasluokan toko liikkeet opeteltais.....Lisäksi Rally-tokoa hurvittelumielessä ja kisatahan tietysti voi sitten kaikessa, yhdessä tai ei missään. Tilanteen mukaan.
Ulpun etsii itselleen rakastavaa kotia, tulossa pienikokoinen narttu. Luonteeltaan reipas, muttei mikään elohiiri (kuten Tauno kuulemma on, huih). Ulpusta saattaa siis tosiaan tulla vaikka mitä, agilityvalio tai suomen muotovoalio, sitähän kun ei koskaan tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti