Hilma ja terveys

Hilma (Finchdale's Belle Isis) tuli meille tosiaan sijoituskoirana ja siltä odotettiin paljon, oli myös tarkoitus, että Hilma olisi ehkä myös oman kasvatustyöni pohja.
Hilman taival alkoikin lupaavasti, Hilma oli kuitenkin kohtuullisen reipas ja iloinen pentu ja näyttelyissäkin saatiin ERI:ä sekä EH:ta jo junnuna.

Yksi eläinlääkärikäynti tuli tehtyä jo Hilman ollessa 10 viikkoinen,  kun sen takapää meni jotenkin lötköksi. Lysähteli istumaan kesken touhujen jne. Kauheat helteet oli silloin, mutta koira ei ollut kuivunut. Eläinlääkäri tutki Hilman tarkasti, nesteytti varmuudenvuoksi ja antoi tulehduskipulääke kuurin. Näillä sitten toettiin ja helteen piikkiin vaiva sitten kuitenkin tuli laitettua. Tällähetkellä ajateltuna, mikä sitten liene ollutkaan.

Hilma säikkyi pentuna esim. kovia ääniä todella paljon. Meillähän ääntä riittää (yksi tempramenttinen naisihminen, musiikkia rakastava isäntä ja lämpimikseen räkyttävä Riku), joten tottumista tietenkin alkoi tapahtua. Hilma ei myöskään oppinut millään hyppäämään sohvalle eikä siis edes yrittänyt oppia, tämä oudoksutti meitä kovasti. Muistan aikaisempien koirieni harjoitelleen tätä jo "luppakorvaisena" pallerona sydäntä kylmäävin tuloksin. Hilma oli muutenkin sanan varsinaisessa merkityksessä kömpelö, ei siis sillä pentujen normaalilla tavalla, vaan enemmän. Taunon tultua taloon onkin hyvä verrata Hilmaa ja Taunoa saman ikäisinä (tai itseasiassa Taunohan on nyt viikkoa nuorempi kuin Hilma meille muuttaessaan). Tauno yrittää hypätä sohvalle, Tauno kiipeää itse takapihalta tulevat matalahkot rappuset jne. Hilma ei tehnyt mitään noista pienenä ja kompastui jokaiseen pienimpäänkin monttuun. Hilma ei ollut myöskään kovin innokas juoksemaan ja leikkimään, siis samallatavalla kuin pennut yleensä. Vauhtia Hilmaan alkoi löytyä vasta vuoden ikäisenä.

Hilma alkoi myös aika nuorena nostella takatassujaan kummallisesti kävellessään, ns. keventämään askeltaan. Hilman polvet tutkittiin vuoden ikäisenä kuitenkin terveiksi ja nyt on sitten tutkittu tosiaan myös selkäranka. Jalkojen nostelu on jatkunut näihin päiviin eikä siihen vaikuta kävelualusta tai muut vastaavat ulkoiset seikat.
Hilmalla jumittaa selän lihakset, ehkä juuri tästä askeleen keventämisestä johtuen. Hilma on käynyt muutamia kertoja fysioterapiassa. Fysioterapeutti myös totesi Hilmalla olevan yllättävän paljon lihasjäykkyyksiä nuoreksi koiraksi. Back on Track on meillä nyt myös käytössä ja totuttelujakson jälkeen Hilma käyttää manttelia kahden viikon kuureina ainakin nyt kesään asti. Hilmaa myös jumpataan fysioterapeutin ohjeiden mukaisesti.

Hilma kuitenkin liikkuu muuten normaalisti, laukka ja ravi ovat ok. Tämä askeleen kevennyt siis ilmenee lähinnä käynnissä. Ketteräkin Hilma nykyisin on, mutta ei todellakaan mikään vieteri, kuten kääkät usein.

Jossain vaiheessa Hilman kasvaessa huomasin, että normaalien pissalammikoiden lisäksi pissaa ilmestyy myös koirien nukkumapaikoille. Asia mietitytti minua kovasti, mutta Hilma oli kuitenkin alle vuoden ikäinen ja asuttiin kerrostalossa vielä tuolloin, eli arvelin pissojen osittain johtuvan siitä et koira menee niin koville kierroksille esim. postin kolahtaessa postiluukusta päivällä ja pissa sitten lirahtaa ennekuin se ehtii pedistään kammeta liikkeelle.Pienellä koiralla kuitenkin se sisäsiisteyden varmistuminen saattaa kestää sinne vuoden ikäiseksikin asti.

Hilman tullessa vuoden ikäiseksi muutimme rivitaloon ja pissaminen unohtuikin 2-3 kuukaudeksi, olin erittäin tyytyväinen asiaan. Syksyn tullen Hilma kuitenkin taas alkoi vaihtelevasti pissailemaan koirien peteihin. Pissoja tuli välillä yöllä, välillä päivällä. Uudessa kodissamme koirille on oma huone, eli olivat (ja päivisin edelleen) portin takana yhdessä tilavassa huoneessa työpäivien ajan sekä öisin.

Ensimmäinen teoriani oli, että koirilla on jotain keskinäistä kismaa, jota en vaan huomaa. Kokeilimme erilaisia variaatioita; Riku ja Hilma samassa tilassa aidalla erotettuina, Riku ja Hilma täysin eritilassa jne. Millään ei ollut vaikutusta.

Pissailujen vain  kiihtyessä, öin ja päivin petiin, lähdettiin sitten lääkärintutkimuksella sulkemaan pois fyysisiä syitä. Hilmalta kuvattiin rakko, otetiin verikokeet ja tutkittiin tietysti pissanäyte.
Hilman tutkinut eläinlääkäri "näki" Hilman RTG kuvassa viimeisen selkänikaman ja ristiselän yhteenluutuman.

Tajuntaan iski, että koira on varmaan kipuillut koko ikänsä ja pissaminen toki johtuu tästä kivusta. Hilmaa alettiin kipulääkitä, ensin tulehduskipulääkkeillä ja sitten vahvemmalla hermokipulääkkeellä. Lääkityksillä ei ollut mitään vaikutusta ja sitten kolme viikkoa myöhemmin tuli diagnostisen kuvantamisen erikoislääkärin lausunto Helsingistä. Hilman selkä onkin terve! Varmistin tämän jälkeen vielä 2 eri lääkäriltä, että ovatko he samaa mieltä ja olivat. Hilman selkä on terve.

Kävimme lääkkärissä taas ja selvittelemässä mitä jatkotutkimusvaihtoehtoja on vielä olemassa. Hilman selkäydin voidaan magneettikuvata, jos siellä olisi jotain vikaa (kustannukset noin 1000 euroa kokonaisuudessaan ja aika kaukaa haettua). Hilman virtsatiet voitaisiin tutkia erikoislääkärillä ultraäänellä, mutta sekään tuskin antaisi tähän asiaan vastausta. Virtsateissä voi myös ell. mukaan esiintyä kirvelyä, jonka olemassaoloa ei kuitenkaan voi millään tavalla todentaa. Kipuja koiralla nyt ei kuitenkaan mitä ilmeisemmin ole, koska kaksi erilaista kipulääkettä ei vaikuttanut pissailuun mitenkään.Hilman aivot voitaisiin myös magneettikuvata, mutta kustannuskysymyksenä tämä on aika kova ja en minä sillä tiedolla mitään tee, koska jos vika siellä, ei koiraa millään lääkityksellä voi auttaa, ongelmien kanssa olisi jatkossakin vain elettävä ja tilanteen etenemistä seurattava. Ilman mustaa valkoisella tietysti ei voida mitään todistaa, esim. vaikuttaa sisarusten jalostuskäyttöön. Surullista, mutta totta.
Olen hyvin iloinen siitä, että Hilman omistaja päätti unohtaa Hilman jalostukäytön. Sijoituskoiran ottajan ja koiran omistajan välillä pitää vallita tietynlainen luottamus siitä, että kyllä se koiran kanssa elävä ihminen tietää parhaiten, jos koiralla jokin on vialla. Hyvä kriteeri on myös se, että ottaisitko itse pennun ko. yhdistelmästä? Minä en haluaisi Hilman pentua, vaikka luonteessa on monia hyviä piirteitä ja ulkomuoto on kiva. En haluaisi enää toista koiraa varustettuna samoilla ongelmilla, toki niin voi käydä muutenkin, mutta en tietoisesti moisen tilanteen sytymistä omalle kohdalleni edesauttaisi.

Hilmalla on selkeästi heikko hermorakenne ja siksi jo ennen fyysisten tutkimusten alkamista tehtiin päätös Hilman jalostuskäytön unohtamisesta jo pelkästään Hilman stressaustaipumuksen ja tietyissä tilanteissa ilmenevän pelkäämisen perusteella. Hilma stressaa ja pelkää tietyissä tilanteissa paljon, esim. jos se joutuu erotetuksi koko laumasta. Syksyllä Hilma oli yksin hoidossa yhden viikonlopun ja panikoitui aivan täysin tässä tilanteessa. Pakka ei pysynyt ollenkaan kasassa. Myös viimesimmässä näyttelyssään Hilma oli todella pahasti stressaantunut. Hilma pelkää isoja koiria todella paljon ja samoin myös esim. pimeällä vastaan tulevat ihmiset saattavat joskus jännittää.
Hilmaa ei voi ruokkia metallikupista, sillä jos kuppi rämisee pikkuisenkin koira ei uskalla syödä. Kuppi on todellinen peto, koska Hilma ei uskalla edes lähestyä tämmöistä metallikuppia (jonkalaisesta Riku edelleen syö). Jos kuppi on takaoven edessä matolla, missä Riku ruokailee, on Hilman kierrettävä kuppi varovaisesti et uskaltaa mennä ulos.

Hilma on kuitenkin äärimmäisen kiltti, eikä sen pelko ole koskaan ilmennyt agressiona. Lapsien kanssa Hilma tulee toimeen todella hyvin ja esimerkiksi meillä käyviin vieraisiin Hilma suhtautuu oikein reippaasti. En usko Hilman elävän jatkuvassa pelkojen ja stressin maailmassa, koska me ihmiset ja lauma tuodaan Hilmalle sen tarvitseman rohkeys vaikeissa tilanteissa. Normaali elämä Hilman kanssa siis sujuu.

Yksinollessaan Hilma ei tuhoa paikkoja, se ei hauku/vingu/ulvo tai mitään. Se jää rauhallisesti kotiin, kun lähdemme töihin. Pissa on ilmestynyt kuitenkin johonkin pedeistä todella usein ja pyykkikone pyörinyt päivästä toiseen.
Eroahdistusta Hilmalta nyt pääasiassa hoidetaan, vaikka tyypillinen eroahdistukoira ei missään tapauksessa ole kyseessä tai ehkä ei ollenkaan edes eroahdistus. Hilma on syönyt Serene UM-pillereitä, DAP höyryää pistorasiassa ja radio raikaa koirien yksin ollesssa. Hilmalle on laitettu peti Rikun viereen, koska selkeästi Rikun läheisyys luo Hilmalle turvaa. Riku kun vaan ei valitettavasti ole mikään vierihoitaja. Yöpissat olemme nyt  saaneet loppumaan (koputan puuta), kun koirat saavat olla vapaina koko asunnossa öisin. Tai no, en ole ainakaan pissoja vielä löytänyt. Hilmalla on mahdollisuus nukkua pedissä makuuhuoneessamme ja eipä se nyt sitten enää muualla nukukkaan. Toki makuuhuoneeseemme on hankittu pedit myös Rikulle sekä Taunolle. Tasapuolisuus ennenkaikkea=)

Hilman ongelmista olen jutellut myös ihmisten kanssa, jotka ovat enemmän tähän koirien "henkiseen" puoleen vihkiytyneet, Hilma toimintaa ja käytöstä kun vaan ei  oikein saa luokiteltua mihinkään normaaliin kategoriaan eikä sen toiminnalla ole toistuvaa kaavaa. Joskus Hilma on siis pissaamatta jopa 9 tuntia, joskus pissa tulee 2 tunnin jälkeen ja joskus 6 tunnin jälkeen. Pissa voi tulla tai olla tulematta, vaikka olosuhteet ovat aivan samat. 
Hilman  käytöstä on videoitu useina päivinä, tämän takia pystyn näin sanomaan. Pissaaminen on siis harkittua, ei ns. vahinko, koska koira asettuu pissaamaan.

Hilmalle on nyt sitten hankittu kestovaippa ja....no Tauno. Vaippaan Hilma ei pissaa eli pidätyskyky on normaali.
Kestovaipalla ei siis ole tarkoitus "lakaista ongelmaa maton alle".Käytösterapiaa olemme myös aloitelleet ja nyt on käytössä myös ihan eläinlääkärin määräämä lääkitys eroahdistukseen.
Kaikkea on siis kokeiltu ja kaikkea kokeilemisen arvoista tullaan kokeilemaan.

Vaipan käyttö tietenkin auttaa, mutta se ei ehkä ole pysyvä ratkaisu kuitenkaan. Toisaalta, kärsiikö koira tuon hengittävän ja pehmeän kestovaipan pitämisestä? Vaikea sanoa.
Ensiviikolla kokeilemma ilman vaippaa olemista yksin kotona, jospa tässä nyt päästäis eteenpäin.

Hilma on pääsääntöisesti ihana, vilkas ja utelias koira. Jos hermorakenne jatkaa huononemistaan asiaa tarkastellaan uudestaan, mutta tällähetkellä Hilma elää mielestäni vielä aivan täysipainoista kääkän elämään paitsi ehkä sen 8 tuntia arkipäivisin kun olemme töissä.

Uusin ja vahvin epäilyksemme Hilman ongelma on, että sen aivoissa/kehityksessä olisi jotain häikkää. Se ei siis olisi kipeä, eroahdistunut tai mitään, vaan yksinkertaisesti epänormaali. Esimerkiksi pikkuaivojen kehityshäiriöstä olen lukenut. Liikkeen ohjaus tapahtuu pikkuaivoissa, mistä nuo ylimääräiset jalkojen nostelut voisivat johtua. Samoin jonkinmoisesta kehitysviivästymästä olisivat voineet johtua Hilman sohvalle hyppäämättömyys nuorena (ei tajunnu ponnistaa), kömpelyys ja ehkä sekin 10-viikkoisena saatu veltostumiskohtaus. Hilma on myös aina ollut todella huono syömään, ruoka ei vaan maistu, vaikka mitä konsteja kokeiltu. Tällähetkellä Hilma syö ok, mutta sen  hyvässä kunnossa pitäminen on vaatinut kärsivällisyyttä ja suoranaista hartautta ruokinnan osalta. Pissaminen voisi myös liittyä myös jonkinlaiseen "aivo-ongelmaan", koska tavallaan ns. normaali vaisto ei ohjaa Hilman toimintaa. Pikkupentukaan ei pissaa omaan petiinsä, ainakaan toistuvasti.

Koirassa on monenmoista pientä häikkää, jotka yhdistämällä saa melkoisen työlään (mutta kuitenkin niin rakkaan) pikkukoiran, jolla ei aivan 100% varmasti kaikki inkkarit ole kanootissa. Tässä ovat nämä suurimmat ja eniten esille tulleet ongelmat eriteltyinä, monia pieniä juttuja on vielä näiden lisäksi.

Hilman kanssa moni ensimmäisen koiran omistaja tai vähemmän aikaa/kiinnostuta omaava ihminen olisi ollut helisemässä. Olen istunut yhteensä tunteja ja taas tunteja Hilman kanssa ruokakupin vierellä ja houkutellut sitä syömään, olen pessyt satoja konneellisia pyykkejä, hankkinut aitoja ja vaikka sun mitä, että olen saanut kokeiltua kaiken et saadaan pois suljettua esim. Hilman pissaamisen syitä.
Taunon ja Hilman motoriikan kehittyneisyyden vertaaminen selvitti minulle asiaa paljon, ero on aivan valtava.

Hilma on pieni ja sievä sekä äärimmäisen kiltti, mutta jalostuskoira eikä harrastuskoira se ei missään nimessä ole. Näiden muiden ongelmia lisäksi Hilmalta puuttuu myös paljon miellyttämisen halua (verrattuna aikaisempiin omiin kääkkiini) sekä se ei myöskään ole motivoitavissa nameilla, koska se ei ole silleen kääkkämäisesti ahne. Tämän toivon iän ja sterilisaation myötä korjaantuvan edes hitusen, mutta suuria toiveita en ole asettanut. Hilma on hieno ja rakas kotikoira niin kauan, kun sen elämä näyttää olevan jees.

Tämän tekstin tarkoituksena on  kertoa Hilman ongelmista (löytää ehkä kohtalotovereita) ja tuoda esiin oma näkemykseni myös tämmöisten ongelmien ja jalostuskäytön yhdistämisestä. Kaikki nämä asiat ovat faktoja ja itse kokemiani, en liioittele enkä vähättele. Koirankasvatuksen yksi kompastuskivi on mielestäni juurikin ongelmien, varsinkin terveydellisten, salailu ja vähättely. Raha monesti ratkaisee, tuottihan Hilmakin taloudellisesti pelkkää tappiota sekä ostajalleen että myös minulle. Se ei kuitenkaan ole kriteeri pennuttaa koiraa, koska se on maksettu ja sitä varten hankittu. Terveys ja luonne ovat ensisijaisia asioita jalostuskoiran valinnassa, Hilman tapauksessa terveys&luonne ovat varmasti hyvinkin sama asia. Riskejä ei pitäisi ottaa, terveistä vanhemmista voi tulla sairas koira ja tietysti myös toisinpäin. Mutta miksi ottaa riski ja käyttää jalostukseen koiraa, joka ei vaan ole normaali rotunsa edustaja tai jotain linjaa jossa selkeästi on ollut ongelmia toistuvasti?
Tosiasioiden äärellä on oltava nöyrä, kuten myös minun sen asian edessä, että Hilma voidaan joutua jossain vaiheessa lopettamaan näiden ongelmien seuraksena. Sen aika ei kuitenkaan ole vielä. Hilma tykkää Taunosta tosi paljon, se sai paljon iloa nyt elämäänsä toverin muodossa.