Perjantaina ajeltiin koirien kanssa maalle viettämään juhannusta minun perheeni parissa.
Tauno veti pitkin maita ja mantuja pupuja jahdaten siten, että illasta se oli jo aivan raato. Hauskaa poppoolla ja itsellä kuitenkin oli ja puitteet niin ihanat sekä rakkaat juhannuksen viettoon.
Illemmalla oli ohjelmassa mitäpäs muutakaan kuin grillausta.
Hilma oletti, että myös hänelle on tarjolla pihviä.
Kupujen ravitsemisen jälkeen siiryttiin niemelle keittelemään kahvi, paistamaan makkaraa (juu, juhannus on syömisen juhlaa) ja polttamaan juhannuskokko. Koirat tapasivat veljeni lasten lisäksi myös serkkuni lapset, mutta hyvin lasten kanssa hengailu kaikilta sujui. Upi ei olekkaan paljoa lapsia nähnyt ja vaikka se saattoi vähän säpsähdellä yllättäviä kosketuksia ja nopeita liikkeitä ei se silti missään vaiheessa osoittanut mitään merkkejä että rupeaisi napsimaan tai että alkaisi pelätä taikka väistää. Sylivauvaa Upista ei ihan saa, mutta ei noista oikein kukaan tuolla ulkona malta pitkiä aikoja ihmisen sylissä istua.
Taunon hitusen ylikorostunut vartiointivietti ainoastaan aiheutti vähän päänvaivaa. Kaikki on hyvin silloin, kun minä olen paikalla eikä mikään ole silloin uhka, mutta koiran ollessa omillaan puolustaa herkästi itseään vaikka ei olisi niin puolustettavaakaan. Ei hyökkää eikä käy kiinni, mutta ilmoittaa kyllä, että pysyppäs vähän edempänä. Jännä huomata, että tuossa leppoisassa ja joskus jopa melkein flekmaattisessa koirassa on tuollainenkin puoli silloin, kun ollaan tuolla maalla ja koira saa mennä sekä tulla kuten haluaa. Sama havaintohan kyllä tehtiin viimekin kesänä tuolla maalla. Vaikka Tauno hyväksyy pihaan tulevat ihmiset normaalisti täysin niin siinä vaiheessa kun koirat olivat keskenään ulkona ja vieraita ihmisiä tuli pihaan löytyi Taunosta melkoinen vahtikoira.
Kummipoikani Miska ja Hilma.
Erika ja Tauno.
Ja Erika ja Hilma.
Hilma löysi lokkien kanteleman kalanruodon rantapusikosta ja vaan oli pojat kateellisia neidin herkusta.
Kokko paloi komiasti.
Juhannuspäivä sujui sitten taas ulkoilun, reippailun ja lasten tapaamisen merkeissä. Koettiimpa yksi vaaratilannekkin, kun jotkut nuoret pojat olivat vähän erehtyneet tienristeyksestä ja hurauttivat hirveätä nopeutta yllättäen pihan läpi autollaan. Kyseessä siis yksityistie, joka kulkee vanhempieni kesäpaikan pihan läpi ja jatkuu tätini talon pihaan. Koirat lähtivät auton perään ennenkuin ehdin kissaa sanoa ja vaikka pojat takuulla huomasivat meidät ihmiset ja koirat pihalla ei jarrua näyttänyt autosta löytyvät. Takaisinpäin tullessa auto ajoi edelleen järkyttävää nopeutta pikkutiellä ja minä pysäytin sen sitten tielle melkoisen vihaisena. Pojat katselivat autosta eivätkä ikkunaakaan raottaneen, kun heille meuhkasin, että mikä takia sitä yksityisteillä tuommoisia nopeuksia ajellaan. Koirat pyörivät auton ympärillä ja poika meinasi siitä sitten lähteä ajamaan uudestaan. Kyllä kajahti koko tienoo, kin minä karjaisin, että siehän et muuten aja metriäkään ennenkuin nää koirat on kauempana autosta. Lähdin sitten itse toiseen suuntaan ja koirat seurasivat perässä eli auto pääsi lopulta jatkamaan matkaansa. Onneksi selvittiin säikähdyksellä eivätkä koirat päättyneet pannukakuiksi näiden hurjastelijoiden toimesta.
Koirat olivat selkeästi melkoisen väsyksissä perjantain vauhtipäivästä ja köllöttelivät mielellään auringossa.
Välipalana tarjoilin hirvenluut äidin pakastimesta.
Vähän palloleikkiä.
Flirttiäkin vähän näytin pojille ja yllättäen Tauno nosti kierrokset aivan tappiin ja jahtasi flirttiä pitkän tovin.
Pakolliset poseerauskuvat.
Upi.
Ja pojat sekä mummon hieno lumipalloheisi.
Ennen kotiinlähtöä myöhään iltapäivällä kävimme vielä serkkuni tytön kanssa taluttelemassa koiria hihnoissa ja hienosti pojat kulkivat sekä ottivat vastaan silityksiä.
Lauantai iltana ei paljon kääkkät tässä mökissä muuten riehuneet, sen verran oli mehut kadonneet kaikilta.
Sunnuntaina lepäiltiin päivä, mutta illalla suunnattiin vähän agilityä treenailemaan Liperin kentälle.
Taunolle pintä ratapätkää ja kontaktien oton muistelua. Katteli mua välillä ilmeellä et mitä tuo OTA-käsky muka tarkoittaa, en oo ennen kuullutkaan? Toisella setillä jo sitten tämäkin asia tuntui palautuneen jätkän mieleen.
Muuten Tauno teki hommia tosi hyvällä draivilla varsinkin, kun ottaa viikonlopun rasitukset huomioon.
Upi treenasi A-estettä, joka tuntui taas vähän unohtuneen, mutta kun muisti palaili pätkittäin sujui tämä jo hyvin. Uutena esteenä Upi treenasi pussia ja esteen opettelu saatiin jo oikein hyvällä mallille.
Lisäksi putkia ja hyppyjä.
Tyytyväine sai molempien poikien treeniin olla. Loppuun lenkit Tauno & Hilma flekseissä ja Upi riistavietittömän etuoikeuksin vapaana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti