15.6.2014

Kohti kesälomaa

Viimeinen viikko ennen neljänviikon kesälomaa, tuskaisen hidasta, mutta samalla ihanan kutkuttavaa odottelua oli siis ilmassa.

Tiistaina suunnattiin tokoilemaan. Taunolla taas paikkamakuun kanssa jotain häikkää, nousi venytelemään eli selkä varmaan jumittaa. B-vitsku ollut tauolla ja magnessium vasta aloitettu, onneksi ei ole hellettä, niin saadaan BOT-kuuri vielä pidettyä lisäksi (Back on track mantteli siis öiksi päälle). Muutamia onnistuneita pätkiä kovassa häiriössä, mutta ei kovin pitkäkestoisia suorituksia. Lisäksi seuraamista ja jäävät. 
Upille seuraamista, rauhoittumista ja perusasennossa pysymistä ja muuttama paikkamakuu harjoitus. Upilla meinasi vähän treenin lopussa laskea vire tuntemattomasta syystä, joten ei sitten enää kolmatta settiä otettukaan. 
Vaikka kokeisiin Upin kanssa on vielä pitkä matka niin kyllä se kuitenkin aika kivasti hanskassa tuolla kentällä pysyy, vaikka vieraita koiria pörrää ja treenaa ympärillä.  Häiriötä välissä kovasikkin ja hyvin kontakti pysyy, kun vaan muistaa, ettei liikaa tee.Treenikaveri lähetti koiransa ruutuun aivan meidän viereen ja kyllähän se Upi lähti sinnepäin, mutta käskyllä tuli takaisin. Aika varovasti olen vielä irti pitänyt silloin, kun muut treenaa jotakin missä toinen koira juoksee (Upilla kun nuo kierrokset meinaa nousta aika helposti ja tappiin), mutta pikkuhiljaa vaikeutetaan.
Treeneistä suunnattiin canicrossing lenkille. Hilma taas sekoili eikä halunnut millään edetä. Kyse ei minusta ole siitä etteikö se haluaisi juosta vaan siitä, että se paineistuu nyt jostakin tosi vahvasti noiden juoksulenkkien alussa. Vauhtiin kun päästään niin sitten ei mitään ja neiti kirmaa iloisesti. Koetetaan nyt työstää, mutta jos neiti nyt päättää et canicrssing on perseestä niin joutuu sitten sen pudottamaan tästäkin lajista pois. Upi paineli into piukeena eikä Taunonkaan menossa valittamista. Upin takia juosten mentiin vaan semmoinen reilu 3 km ja lämmittelyt sekä jäähdyttelyt sitten kävellen kilsa per lenkki. 

Keskiviikkona sitten koirille fyysinen lepo ja emännälle kotihommia. Aamu- ja iltakävelyt sekä takapihailua. Lisäaktivointina hirven luiden järsimistä parintunnin verran ulkoruokinnassa.




Torstaina vedin Pyhäselän koiraharrastajien arkitottiksen ja treenailin sitten perään omat koirat. Arkitottiksen vetäminen vähän jännitti, kun en ole moista vetänyt, mutta ihan hyvin se kait meni, vaikka osaanottajia oli yhdelle vetäjälle todella paljon.
Tauno pääsi sitten treenailemaan ekaa kertaa luoksetulon stoppia takapalkalla ja kyllä se selkeästi pääsi jyvälle, tästä on hyvä jatkaa. Lisäksi seuraamista (erityisesti niitä seuraamaan lähtöjä), jäävät sekä pari paikkamakuuta.
Upille liikkeestä seisomista, pari paikkamakuuta, seuraamista ja samaten nimenomaan niitä seuramaa lähtöjä.
Treenin päälle hurautettiin vielä canicrossailemaan Repokallion lenkkipolulle. Hilma on tosiaan nyt päättänyt, että häntä tuo canicrossaaminen pelottaa. Paineistuu jo pelkkien vetovaljaiden näkemisestä. Tämä alkoi varmaan siihen aikaan, kun Taunon kanssa neuvoteltiin tienvarsien haistelusta ja nyt minun siitepölyallergiatauon aikana homma oli vaan pahentunut. Jouduin palauttamaan Hilman autoon ja poikien kanssa sitten mentiin nelisen kilsaa juosta jolkotellen.

Perjantaina alkoi sitten lopultakin kesäloma. Ilta vietettiin Siinan luona kyläillen. Kääkät pääsivät lenkille saksanpaimenkoira Sylvin kanssa ja sitten juoksukaveriksi vaihdettiin saksanpaimenkoira Mora ja Rico pääsi mukaan hihnassa. Poikia ei enää uskalleta ihan hallitsemattomasti päästää kirmaamaan. Ricon ollessa hihnassa ja Taunon vapaana pojilla kuitenkaan ei ollut mitään ongelmaa keskenään eikä kumpainenkaan kiinnittänyt mitään huomiota toiseen. Hienot nuoret hormoonihirmut.

Kuva: Siina J

Kuva; Siina J




Upi oli todella reipas Sylvin kanssa, Rico jännitti sitten vähän enemmän, mutta ei vienyt toimintakykyä. Rico ja Upi vähän tottistelivatkin pihalla kimpassa eikä Upi ottanut mitään häiriötä, vaikka seuruutettiin koiria vastakkain jne. Lopuksi kahvit, jätskit ja paljon koirahöpötystä.

Lauantaina saatiin hyviä uutisia Taunon ja Upin kasvattajalta.
Taunon isä ja Upin ukki Crazy Cowvoy`s Just a gigolo "Tahvo" LT +128.
Kyseessä vielä koira, jolla on nuoruudestaan huonoja kokemuksia ihmisestä ja koiran hoitoa laiminlyöty sen ensimmäisessä kodissa. Palautunut sitten kasvattajalle elsun kautta. Mahtava tulos, onnea kasvis!
1. TOIMINTAKYKY
+ Kohtuullinen
2. TERÄVYYS
+2 Suuri ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua.
3. PUOLUSTUSHALU
+2 Suuri, hillitty.
4. TAISTELUHALU
-1 Pieni
5. HERMORAKENNE
+1 Hieman rauhaton
6.TEMPRAMENTTI
+1 Erittäin vilkas
7.KOVUUS
+3 Kohtuullisen kova
8. LUOKSEPÄÄSTÄVYYS
+3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
9. LAUKAUSPELOTTOMUUS
Laukausvarma


Iltapäivällä suunnattin sitten treenailemaan ja sen jälkeen metsälenkille lauman kanssa. 
Hilma pääsi ketteryystelineille taiteilemaan.








Pieni videokin neidin touhuista.


Pojat pääsivät sitten tokoilemaan kumpainenkin. Kentällä oli muurahaisia vähemmän kuin viimeksi, mutta valitetettavasti ne meinasivat jonkinverran poikia varpaista pureskella.

Upin kanssa tehtiin seuraamista sekä käännöksiä, jääviä liikkeitä ja luoksetuloja.





Videokoostetta Upin treeneistä.




Taunon kanssa muisteltiin liikkeestä maahan menoa. Tosiaan siis muisteltiin, koska jostakin syystä tämä erittäin vahva liike sujui melkoisen huonosti. Lisäksi seuraamista sekä käännöksiä ja luoksetulon stopparia.
Videota Taunon treeneistä.


Tokoilujen jälkeen käytiin isännän kanssa katselemassa raunioilla Hilmalle piilot, että se saa muutaman ukon etsiskellä. Upi pääsi vipeltelemään raunioille ja peltejä taas rämisyteltiin myös urakalla. Mä oon tosta alustavarmuudesta niin ylpeä.



Upi ja rämisevät pellit - video.




Hilma kävi pätevästi etsimässä isännän neljästä eri piilosta. Intoa ja vauhtia oli yllinkyllin.




Treenailujen jälkeen lenkkeiltiin vielä puolitoistatuntia metsässä.







Sunnuntai pyhitettiin laiskottelulle ja sohvalle nyhjäämiselle illan puolentoistatunnin metsälenkkiä lukuunottamatta.
Upi pyöri kannon vieressä, mutta meinasi vähän alamäkeen lähteä homma hallinnasta. Saatiin ainakin nauraa, kuvista ei oikein välity tuo touhu.












Tällä viimeisimmälle lenkille Hilma sitten strippasi tuon Hurtan huomioliivinsä eli pääsen huomenna sitten ostamaan sillekkin samaa halppismallia kuin Taunolle pari viikkoa sitten. 
Tarrat olivat Hilman liivissä jo todella huonossa kunnossa eli oli vain ajan kysymys milloin tuo sinne metsään jää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti