Tiukka treeniviikko takana

Maantaina suunnattiin treenailemaan tokoa. Häiriötäkin saatiin treenikavereista mukavasti.

Upi teki seuraamista, pari paikkamakuuta, liikkeestä seisomista ja tutustui pariin treenikaveriin vähän lähemmin (ihmiseen siis). Taunolle en kauheasti tehnyt mitään edellisen päivän agi-kisojen takia.

Seuraamista ja jäävät olivat lähinnä Taunon ohjelmistossa.

Treenin jälkeen suunnattiin vielä canicrossing lenkille. Kytkin Upinkin ekaa kertaa canicrossaus vermeisiin ja hienostihan pikkujätkä kirmasi. Taunon Zero DC valjaat siirtyvät ilmeisesti Upin käyttöön ainakin osittain, koska Tauno viihtyy hyvin Rukkan valjaissa (nuohan ei ole vetovaljaat, mutta canicrossatessa Tauno ei halua vetää, hiihdossa sitten pitää Zerot olla päällä). Vähän toki seilaavaa Upin meno alussa oli ja tämä oli Hilmalle kova paikka. Neiti ei sitten oikein millään meinannut rueta etenemään, mutta lopulta saatiin neitikin vauhtiin. Upista tulee ilmeisesti oikein innokas juoksukaveri meikäläiselle.

Tiistaina jälleen tokoa. Upille otettiin seuraamista, paikkamakuita ja jääviä liikkeitä. Seuraamisessa olen koettanut keskittyä lyhyisiin intensiivisiin pätkiin, pysähtyessä istumiseen ja käännöksiin. Lisäksi näyttelin vähän kapulaakin kentällä. Kyllä kiinnostus säilyi, mutta ei vieläkään sitä nostoa. Kokeneemmilta treenikavereilta sain hyviä vinkkejä jatkoon, eiköhän se jo kesän aikana saada Upillakin kapula nousemaan. Hyppyäkin tehtiin, mutta sen en voi sanoa sujuneen. Kuitenkin pari onnistunutta toistoa ja iloista mieltä.

Tauno teki paikkamakuun, seuraamista, käännöksiä, pysähtyessä istumisia ja kapulan nosteluita. Kapula nousee Taunolla jo hienosti, pitämistä nyt enemmänkin koetettu vahvistella. Hyppyäkin otettiin vielä loppuun ja yllättävän hyvin sujui. Jälleen naureskeltiin Taunon tarkkuudelle, kun siellä ei ole liksaa siellä esteen takana niin hyppääminen on aika turha juttu. Liikunnan osalta mentiin vaan pienillä hihnakävelyillä, välistä on hyvä lepuutella.

Keskiviikkona oli sitten agilityä ja kyläilyä Sanna, Edyn ja Eemin luona. Upi sai kirmailla Eemin ja Edyn kanssa vapaana eikä Hilmakin viihtyi pihamaalla liina perässä hilaten todella mukavasti. Ensin lenkki ja sitten treeniä pennuille. 

Upi tutustui ekaa kertaa renkaaseen ja hyvinhän se homma sujui.

A-estettä mentiin myös. Ekalla kerralla Upia piti vähän houkutella kiipeämään (pari kertaa aiemmin estettä treenattu), mutta sitten kun saatiin draivi päälle niin ei mitään ongelmaa.

Upille olen ajatellut yksinkertaisesti vaan opettaa tuon asennon, vaikka alustakin toki siellä kontaktin alapäässä on palkkaa tarjoamassa.

Lisäksi hyppy-hyppy-putki rallattelua.

Aikuisia poikia saapui sitten kouluttamaan Noora. Tehtiin palkkovalssia, normaalia valssia, viretreeniä sekä putki-puomi erottelua. Kivasti Tauno toimi ja erityisesti viretreenissä saatiin mukavasti irti draivia. Kouluttaja totesi ikävän tosiasian, että Tauno ei juokse kovempaa kuin minä eli siitä pitäisi saada estehakuisempi ja irtoavampi.....emäntä kun ei nyt vaan ole mikään sprintteri.

Lopuksi kunnon lenkki metsässä koko köörin kanssa. Tauno joutui fleksin jatkona jälleen kuljeksimaan, mutta muut nauttivat vapaudesta ja toistensa seurasta täysin siemauksin.

Torstaina jälleen tokoa. Helteen palattua POKS Ry:n viilennetty halli oli aivan mahtava paikka treenata. Hassua tulla ilman takkia halliin ja pistää hallissa takki päälle eikä toisinpäin. Upi teki ensimmäinen paikkamakuu harjoituksensa koiraporukassa. Jäin toki lähelle ja palkkasin tiheään, pari kertaa nousikin, mutta hieno kokonaissuoritus silti. Lisäksi aivan todella onnistunut luoksepäästävyys pikkumiehelle. Pysyi paikallaan ja kävi vaan iloisesti moikkaamssa ihmisen, ei mitään jännitystä. 

Lisäksi tehtiin seuraamista, lyhytä pätkiä vierelle pysähtymisillä, liikkeestä istumista, liikkeestä seisomista ja kapulaakin vähän näyttelin, mutta mielenkiinto ei oikein siihen meinannut riittää. 

Tauno treenasi sitten toisena ja tehtiin pari paikkamakuuta todella onnistuneesti, häiriötäkin saatiin. Seuraamista myös, käännöksiä ja pysähdyksiä. Pari kertaa ihmettelin, kun Tauno lätsähti seuraamisesta maahan ilman että käskin sitä. Arvelin et no jopas se on ruennut ennakoimaan ja kunnolla, mutta sitten tajusin, että se meni maahan treenikaverin hiljaisella, mutta painokkaalla maahan käskyllä. Pitäisi ehkä vahvistella sitä, että käskyjä otetaan vastaan vain emännältä treenitilanteissa. Ei kovin toimivaa, jos vastaanottaa muidenkin käskyt ja toimii niiden mukaan. Maahanmeno on ainakin vahva, se on tietysti hyvä asia. 

Loppuun vielä parit luoksetulot hyvällä draivilla.

Helteisen päivän päätteeksi ulkoiltiin vielä puolitoistatuntinen uiden ja juosten.

Ah, linnunkakkaa.

Upi koki lopullisen herätyksen veden ja uimisen kanssa. Taunohan polskuttelee pitkiäkin lenkkejä aina välillä ilman sen kummempaa päämäärää.

Ja kaikkein suurin läpimurto oli, että Upi oppi myös noutamaan kepin vedestä ja tuomaan sen minulle. Ensin viskoin keppiä niin, että Upin piti vain kahlata, mutta lopulta kepin noutaminen onnistui myös uiden.

Kannoin Hilman vesikaistaleen yli, että sekin pääsi nuuskimaan toisen puolen tuoksuja ja sitten laitoin sen uimaan takaisinpäin tullessa. Pidin kiinni niin pitkään, kunnes jalat ylsivät pohjaan. Uskon Hilman vesikammon johtuvan siitä, ettei se oikein kunnolla osaa uida, takapää painuu alas. Rantaan päästyään Hilma otti palkan isännältä eikä näyttänyt mitenkään erityisen kauhistuneelta. Ehkä siitä vielä vesikoira saadaan, kun totutellaan hiljaa ja varovasti eikä anneta sen panikoitua tuon uimataidottomuuden kanssa.

Tuommoista pikkuötökkää lenteli paikoitellen aika runsain mitoin. Ei ne itikoita olleet, koska eivät hyökänneet meidän kimppuun, mutta surina oli melkoinen eikä suutakaan oikein passannut paljoa aukoa, etteivät lennä sinnekkin.

Kyllä kesä on hienoa aikaa käääpiöpinsereiden kanssa.

Perjantaina veljentyttöni Erika tuli meille yökylään ja koirilla oli pääasiassa lepopäivä eli takapihailua ja leikkiä seillä sekä pari hihnakäpyttelyä. Iltalenkki tehtiin vasta ilta yhdentoista jälkeen viilentyneessä illassa ja kaikessa rauhassa. Kytkin kaikki kolme flekseihin ja valjaisiin, ihmeen hyvin se menee kolmenkin fleksin kanssa tuo kävely. Normaaleille hihnalenkeille fleksit eivät tietysti toimi varusteena, mutta eipä tuolla yöllä näkynyt muita lenkkeilijöitä tai pyöräilijöitä.