29.10.2014

Ensipuraisu talveen, koirakavereita ja luvattoman vähän treeniä

Hitaalla tahdilla tulee postauksia, mutta tulee kuitenkin.
Tätä voisi kait jo melkein myös kutsua treenitauoksi, sillä treenit ovat lähinnä rajoittuneet torstain toko-treeneihin ja sielläkin pääasiassa on treenaillut vain Upi. Agilityn kanssa viikonloppuun sijoittuva treeniajankohta vähän sotkee kuvioita ja toisaalta myös tuo välitalvi piti kentän käyttökelvottomana jonkin aikaa. Nyt ei sitten enää kellojen siirron jälkeen töiden jälkeen nää agsakentällä touhutakkaan, toki treenit siirtyvät nyt halliin, mutta sunnuntai jatkuu edelleen treenipäivänä käytännön syistä.
En usko koirien kuitenkaan tästä pahakseen pistävän, tyytyväisiltä vaikuttavat tauosta huolimatta, kun liikunta ja muu aktivointi kuitenkin on kohdallaan. Pikkuhiljaa pitäisi kuitenkin saada itseä niskasta kiinni ja kunnostautua niin agsan parissa kuin kotona hiottavien asioidenkin parissa.
Mitäs me on nyt sitten viimeviikkoina taas tehtynnä......

Tavattiin tuossa päivänä muutamana ensimmäistä kertaa Sannan lauma. Sanna tuli tutuksi kääkkäryhmästä ja blogin lukijana, lopulta sitten tavattiin. Sain suklaakakkua tuliaisiksi ja Tauno sai mökin täyteen naisia. 
Saatiin todeta, että kyllä kääkkä kääkän tuntee eli kääkkätyttöset olivat heti ihan ok kaikille, mutta Tara oli Taunosta ensin vähän epäilyttävä iso ja musta. Lopulta Tara kuitenkin lähti häntä heiluen ovesta ulos ja Tauno jäi sydämen kuvat silmissä katsomaan perään.


Hihnalenkkiä on tehty vähän keskimääräistä enemmän, kun meidän metsätien metsissä on käynnissä hirvenmetsästys ja pakkasten ilmaantuminen teki turvesuolle sen ongelman, että siellä voi olla heikkoja jäitä matalista vesistä ja kevyesti virtaavista paikoista johtuen. 


Lumi pysyi maassa melkein viikon päivät ja parilla aamulenkillä pakkanen paukkui jopa yli -10 asteessa, hrrr.  Pojat eivät sinällään reagoineet mitenkään, mutta Hilmaa tuntui jo noinkin vähäinen kylmyys ällöttävän kovasti.




Viikonloppuvieraitakin meillä on käynyt ja tätä koirat eivät näytä kuitenkaan pistäneen pahakseen. Kuvassa Hilma nauttii lämmöstä ystäväni kainalossa sohvalla.


Ja onneksi meillä on Siina ja Siinan ihanat koiruudet. Kerran viikossa on keskimäärin ajeltu seurustelmaan ja juoksemaan Liperin perukoille.

Kuva; Siina J
Kuva; Siina J
Kuva; Siina J

Kuva; Siina J
Syyslomaakin sain taas vähän pitdellä ja Liekassakin oltiin viikonloppua taas viettämässä. Siellä koirat saivat kirmailla vapaina ja naatiskella veljeni perheessä majoittumisesta, se on näistä ihan parasta.
Makuupussin valtaajat, koeta nyt sitten ite tuohon mahtua nukkumaan.


Viekissä oli lunta ihan jo sitten reilummin, haravointihommat jäivät väliin, mutta koirat saivat aimoannoksen vapaana kirmailua.


Ja mä pääsin ajamaan mönkkärillä, aika huippuu oli.


Koirat olivat lauantaina ja sunnuntaina myös muutaman tunnin hoidossa veljeni perheessä, kuva kertonee, että viihtyivät vallan hyvin. Lenkkeilypalvelukin toimi ja liikunta-annos viikonlopulta oli aikalailla valtaisa.


Lomalla käytiin lisäksi tekemässä pieni vaellusreissu Outokummussa Särkiselällä Siinan ja Demin kanssa. Aivan ihana reitti eikä kukaan ollut meidän lisäksemme innostunut patikoinnista vähän sateisena ja harmaana tiistai päivänä.

Kuva; Siina J
Kuva; Siina J
Kuva; Siina J
Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J
Mä niin tykkään tosta Demistä, mainio persoona ja hieno kääkkien seuraneiti. 

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

 Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Tämän vaatimattoman 7 km patikoitilenkin jälkeen ei vielä maltettu jäädä laakereille lepäämään vaan kääkät saivat vielä tutustua Siinan sijoitusnarttu Aamuun, jonka kanssa lenkkeiltiin vielä muutama kilometri. 

Viikonloppuna on taas vähän reissua tiedossa minulle ja koirat saavat kaveriksi luottohoitajansa tänne kotiin. Jyväskylä KV:tä odotellaan kauhun sekaisin tuntein ja ehkäpä ensi kerralla saan jo jotain treenimateriaaliakin tänne =) Toisaalta lopulta olen päässyt siihen pisteeseen, että en stressaa.....Tauno ja Upi ovat nuoria poikia vielä, ehditään treenata ja kisata vaikka miten paljon, joten ei mitään kiirettä eikä hätää saada niitä tuloksia. Agilityn osalta kuitenkin tiedän molemmissa potkua kisakoiriksi olevan, Upilla täytyy perusasento ja seuraaminen rakennella vähän uusiksi, mutta siihenkin meillä on aikaa ja kesällä sitten voidaan ottaa tehoisku, kun kentille taas päästään eli kyllä se TK1 vielä joskus irtoaa. Talvella tokotreenit rajoittuvat kertaan viikossa ihan käytännön syistä, joten pikkiasioita olisi tarkoitus hioa sitten kotonakin. 
Lisäksi katselin, että ohjauksen seuraamista voisi treenailla myöskin ihan kotioloissa tota agilityä ajatellen. Jos jotain hyvää tulevasta talvesta pitää etsiä niin vetohiihtohommiin toivottavasti päästäisiin.....muuten on oikeastaan aika vaikea keksiä talvesta hyviä puolia koirarintaman osalta.
Taunon kulkusten osalta olen vähän kahden vaiheilla, että leikatakko vaiko eikö leikata? Taunolla kun ei varsinaisesti noita "kulkuslähtöisiä " ongelmia sinällään kuitenkaan ole eli lähinnä sen lisävireen takia voisi harkita. Tietysti rahat voisi käyttää järkevämminkin, joten harkitsemme vielä. 

13.10.2014

Meille kuuluu hyvää

Blogiin tulikin vallan pitkä päivitystauko. Touhuja on touhuiltu ihan normaaliin malliin, mutta kuvailut jääneet vähälle ja muutenkaan tekemisten raportointi tänne ei ole tuntunut motivoivalta. 
Mukavaa meillä on ollut ja koirat kuten emäntäkin ovat sopeutuneet elämänmuutokseen hyvin.

Tiimin illanistujaiset
Hilma on ehkä vähän "murehtinut", mutta näyttäisi, että alkaa sekin tasaantumaan. Enää pitkään aikaan se ei ole ryntäillyt toiveikkaasti haukkumaan etuovelle ääniä kuullessaan ja välistä vähän aktivoitunut pissailuongelmakin näyttää taas unohtuneen. Pojat ovat onneksi kokoajan olleet sitä mieltä, että onko meillä muka joskus asunut muitakin?

Hilma ja Upi metsälenkillä.

Hilman kohdalla tilanne on siinä suhteessa hankala, että Hilma haluaa lähinnä metsälenkkeillä ja istua kainalossa sohvalla. Hilma ei tykkää treenata eikä canicrossata ja aktiivisena ihmisenä minulla ei oikein ehkä tarpeeksi riitä aika sen kanssa sohvalla istumiseen. Joskus poden tästä vähän huonoa omaatuntoa ja olen jopa miettinyt olisiko sen parempi jossain muualla, mutta kun se on niin rakas pieni räääpäle ja tarvitsee kuitenkin verrattaen paljon liikuntaa eli pelkäksi sohvaperunaksi se ei sovellu.

Vähän pitää mielistellä, kun tolleen viereen joutuu käskytetyksi. Kuva; Siina J
Blogin kohtalo on minulle edelleen vähän mysteeri, kun kuvia ja videoita kuitenkaan ei ihan entiseen tahtiin tule ja itseasiassa luovuin järkkärin paremmasta putkestakin, kun en kehtaa sitä tuolla laatikossa makuuttaa. Hyvästi laadukkaat liikekuvat ja tervetuloa epämääräiset kännytkkäräpsyt. 

Tauno toko-treeneissä paikkamakuussa treenikamujen kanssa.
Mitäs me nyt sitten on touhuiltu? Metsälenkkejä, agilityä, tokoa, muuta lenkkeilyä ja koirat ovat myös saaneet uuden bestiksen, ihmisbestiksen nimittäin.

Upi metsäilee.
 Koirien uusi ihmisbestis on siis meidän luottohoitajamme Sonja. Sonja on ollut koirien luona kahtena eri viikonloppuna täällä minun luona, kun olen itse ollut reissunpäällä. Minulle ei ainakaan ole raportoitu vakavampia koirien käytöshäiriöitä ja hyvin ovat tyytyväisinä täällä minua aina odottaneet. Tuossa syyskuun alun hoitokeikan aikaan Upi ja Tauno pyörähtivät hoitajansa kanssa myös mätsärissä hienoin tuloksin eli Upi Punaisten nuorten kolmas ja Tauno punaisten aikuisten kolmas (muistinkohan oikein). Upista olin erityisen ylpeä, koska pikkumies oli esiintynyt hyvin ja muutenkin käyttäytynyt mätsäripaikalla erittäin hienosti.

Liekkö tuo koira johonkin puroon kenties pudonnut juostessaan? 
 PoKS Ry:n agilitykisoissa käytiin Taunon kanssa niinikään syyskuussa kisailemassa 5 starttia ja parhaaksi tulokseksi jäi yliaika nolla, TAAS. Kylläpä harmitti. Kontakteille vauhtia ja kepit kuntoon on tässä nyt ollut missiona. Kepeille onkin saatu treeneissä jo hyvää draivia ku löysin taas ne narut mistä tuota koiraa pitää vedellä ja lokakuun alussa käytiin Pro Perrolta Sanna Kataisen opista vinkkejä kontakteihin. Upikin treenasi samalla reissulla ekaa kertaa keinonurmihallissa ja hienostihhan se meni.

Vauhtia pellolla. Kuvannut; Siina J
Upi on muutenkin  kokenut syttymistä agilityyn ja tehnyt todella kivaa treeniä. Takaakiertoja ja jotain "vähän vaikeampaakin" on opeteltu.

Hilma niskatyrä leikkauksesta toipuvan Armaan "terapiakoirana" eli Armaskin pääsi riittävän pienen ja sillä telomisvaarattoman koiran kanssa vähän juoksentelemaan. Kuva; Siina J

Koirat saivat myös tuntea todellisen laiskuuden nahoissaan minun sairastaessa flunssaa syyskuun alussa, tauti oikesti kaatoi petiin. Oli hauska huomata, että vastoin kaikkia olettamuksia kotona yleensä niin rauhallinen Tauno kärsi useamman päivän laiskottelusta eniten ja taas verrattaen vilkas Upi kesti sen paljon paremmin. Kokonaisuutena lauma kuitenkin laiskotteli vallan sujuvasti kolme kokonaista päivää, kunnes minun omatuntoni käski lähteä puolikuntoisena montulle koiria juoksuttamaan.

Kuva; Siina J
Omaa liikkumista flunssa häiriköi kyllä pidemmän aikaa eli vaikka agilityä treenailtiin ja muuten lenkkeiltiin niin canicrossing lenkille uskaltauduin vasta tänään ekaa kertaa flunssan alkamisen jälkeen. Sitkeää sorttia.

Kuva; Siina J
Hilma on edelleen sitä mieltä, että canicrossaa keskenäs, joten poikien kanssa tätä lajia sitten jatkossa harrastellaan.

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J
Kuva; Siina J

Kuva; Siina J
Kummitytön synttäreillä pyörähdettiin viimeviikolla. Tauno sai seurustella Sissin kanssa oikein olan takaa ja Upikin pääsi tutustumaan.

Sissi ja Tauno


Viikonloppuna kyläiltiin Lieksassa veljeni perheessä ja olipa koirilla lysti. Olivat myös muutaman tunnin hoidossa veljeni luona ja hyvin oli mennyt. Hilma on niin tyytyväinen tuolla, kun lähes kokoajan joku jaksaa rapsuttaa.

Koirat ja veljentyttöni
Pari päivää pidin jo syyslomakin ja loppukuusta vähän lisää.

Syysloman hihnalenkki, syyskelit oli kohdallaan.
Upi on ilmoitettu Jyväskylä KV:hen ja Taunon kanssa aion sitten kisailla itsenäisyyspäivänä seuraavan kerran agilityssä. Upin terveystutkimukset sekä Taunon selkäkuvat ja mahdollinen kastraatio ovat lähiaikojen suunnitelmia.


Vaikka hiukset välillä harmaantuu ja kolme koiraa on yhdelle ihmiselle paljon, tai no ainakin minun kaltaiselle liikunnan ja aktivoinnin osalta täydellisyyteen pyrkivälle, mutta kokonaisuutena hetkeäkään en vaihtaisi.
Ystävät, perhe ja koirat, ne tärkeimmät asiat elämässä.

1.9.2014

Aktiivista ja kiireistä elämää

Niin se vaan elämä koiralauman kanssa asettuu uomiinsa. Toki jäävät jossain kohtaa vähemmälle, mutta toisaalta se ehkä kuitenkin on vielä keskitason yläpuolella, tuo näiden liikunta ja aktivointi meinaan.
Blogiin on ilmestynyt uusi hieno banneri, joka on veljentyöttöni Elisan käsialaa. Miksihän mä en oo aikaisemmin tajunnut, että ihan läheltä löytyy lähes ammattilainen noihin bannereiden tekoon. Erja-täti saattaa hyödyntää taitoja jatkossakin.

Päivitystahti on vähän ollut hiljainen, koska yksinkertaisesti kiirettä pukkaa liikuntojen, töiden, treenien ja kodinhoidon kanssa, mutta tästä tämä tasoittuu. Ja kameran käytön kanssa minun on kyllä tsempattava ehdottomasti, kuka nyt jaksaa mitään tekstipaatoksia lueskella.

Viimeviikon Maanantaina koirat juoksivat pitkän tovin metsäautotiellä ja umpimetsässä Stella ja Santtu koirakamujen kanssa. Taunokin pysyi viikonlopun rasitusten takia vallan kivasti läsnä, suorastaan hämmästyttävän kivasti.





Tiistaina ajeltiin sitten Siinan luokse ulkoilemaan. Metsälenkki Demi sakemannin kanssa ja Hilmalle vielä pieni käpyttely Armaan kanssa (Armas kuntoutuu niskatyrä leikkauksesta) hinnoissa. Koirat pääsivät vielä sitten kahvittelun ajaksi sisälle tutustumaan Siinan yhtäkkisesti monipuolistuneeseen aktivointilelu valikoimaan, mutta voiton aktivointileluista vei lopulta olohuoneessa häkissään majaileva L:llä kani. Hilma olisi mielellään syönyt L:n ruuat, Tauno seuraili muutenvain ja Upi olisi pistänyt leikiksi kanin kanssa.

Kuva; Siina J
Kuva; Siina J
Kuva; Siina J
Kova se on pienen kääkän kohtalo ison karvakaverin tullessa uimasta.

Kuva; Siina J
Kuva; Siina J
Kuva; Siina J

Keskiviikkona kävimme Taunon tulevat tähdet agilitykurssilla viimeistä kertaa. Haikein mielin, koska mielellään olisi vielä jatkettu tätä koulutusputkea. Todella tyytyväinen olen kokonaisuuteen ja ohjaustekniikkaoppia tuli roppakaupalla. Myös rytmittäminen ja koiran linjaaminen aukesi minulle tämän kurssin aikana aivan uudella tavalla.
Tämmöistä rataa taiteltiin ja ihan kepeille asti jopa päästiin pienellä hiomiselle. Kepit Tauno myös suoritti hienosti, kun mä koetin toimia kouluttajan neuvojen mukaan. Myöskin ylimääräiset karjahtelut onnistuin jättämään väliin, mikä oli myös tämän kurssin isoimpia opetuksia.
Taunon treenin jälkeen Upi teki muutaman agilityharjoituksen ja sitten tietysti kunnon lenkit koirakavereiden kanssa metsässä päälle.

Torstaina sitten tokojaoston kokousta ja tokoa. Talvella onneksi saamme treenata hallissa. Treenivuoro on periaatteessa tarkoitettu vain yhdelle koiralle, joten luulempa, että Upi saa enemmän olla tokokoirana ja Tauno sitten keskittyy muihin hommiin sekä kotitreenailuun.
Upi teki paikkamakuun, seuraamista ja nopeita maahanmenoja.
Lopuksi myös käsittelyharjoitus.
Tauno pääsi tekemään seuraamista, kapulahommia ja pienen paikkamakuun.
Treeni jälkeen käytin koirat kahdessa kokoonpanossa lenkillä, ensin Tauno Edyn ja Eemin kanssa ja sitten Hilma & Upi kahdestaan.

Perjantaina koirat viettivät ansaittua lepopäivää ennen viikonlopun rasituksia eli perus hihnalenkit vain ohjelmistossa.

Launtaina aamuna ajeltiin sitten kohti Lieksaa ja agilitykilpailuja. Tauno suoritti kaksi kakkosluokan rataa. Ensimmäisellä radalla emäntä sekoili huolella, siitä ei edes puhuta, mutta toisella radalla vain pieni keppivirhe, joka oli valitettavasti kyllä myöskin puhtaasti ohjaajalähtöinen eli painoin liikaa koiraa kropalla kohti keppejä ja pujahti sitten väärältä puolelta sisään. Toiselta radalla kuitenkin voitto kotiin vitosella, vähän lohtua lauantaihin.

AGILITY RATA A
HYL

AGILITY RATA B
5 virhepistettä 
Sijoitus 1

 Kisoista ajeltiin sitten Viekirjärvelle missä koirat saivat kirmailla vapaina. Tauno annoin juoksennella parituntia, mutta koska kisat jatkuivat myös sunnuntaina piti vähän rajoitella. Illasta veljeni perhe pyörähti myös koiria rapsuttelemassa sekä Sanna, Tuomas, Edy ja Eemi saapuivat myöskin seuraksemme yökylään kisojen takia. Upi oli vähän ihmeissään, että miksi nuo tulee meidän tontille, mutta hyvin koirilla hommat pelasi yksiin.

Sunnuntaina heräiltiin ajoissa ja koirat saivat kirmailla useamman tunnin. Taunon annoin vähän irrotella, mutta en liikaa. Taunon kisastartit olivat sitten iltapäivällä. Ensimmäinen rata oli hyppyrata ja teknisesti siis hitusen vaikeampi. Sinällään olen ihan tyytyväinen ohjaukseeni, mutta muutamia kohelluskohtia. E radalla tehtiin sitten se nolla, mutta yliaika sellainen. MUA NIIN HARMITTAA! Viimeisellä radalla olin jo itse melkoisen väsyksissä, kun tuo ratojen mieleenpainaminen on minulle melkoisen vaikeaa, mutta hienosti me mentiin. Valitettava keppisekoilu ja persjätössä kadotin koiran, joka sukelsi sitten joutessaan aivan väärään putkeen.

HYPPY RATA D
HYL


AGILITY RATA E 
0
Sijoitus 1
Yliaikaa

AGILITY RATA F
HYL
Kentältä suunnattiin kylään veljeni luokse ja sittä sitten pikkuhiljaa parin mutkan kautta illasta kotiin. Koirat vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä ja erittäin väsyneiltä.

Tänään maanantaina tehtiin normaaliin tapaan aamulenkki ja iltapäivällä koirat saivat tyytyä takapihailuun, leikkimiseen ja namien etsintään. Iltalenkki toki sitten myös tehtiin.
Pitää vähän kehitellä noita kotiaktivointeja näille lisää, kun joskus on näitä kotihommiakin veivattava.
Namien etsintä toimi erityisesti tuolle nenäkoira-Hilmalle. Laitoin kaikki riviin paikkakäskyn alle ja piilottelin nameja niiden nähden pihalle, sitten käsky vapaa. Mukavan näköistä =)