Näytetään tekstit, joissa on tunniste barffaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste barffaus. Näytä kaikki tekstit

14.5.2013

Tiistaita

Töiden jälkeen suunnattiin Taunon tokotreeneihin Niittylahteen.

Tälläkertaa ohjelmassa oli hyppy ja luoksetulo. Luoksetulohan Taunolla muuten toimii, (täällä tai tule käskyllä), mutta pidemmällä matkalla sivu käsky ei sitten saanutkaan koiraa irroittamaan takapuolta maasta. Sivulle tuloa siis käytännössä vahvistettava vielä toooosi paljon ja koetettava häivyttää siitä pikkuhiljaa noita käsi/vartaloapuja. Voi hitsi, purasinkohan mä liian ison palan, kun väitin tolle TK1:sen hommaavani. Ajattelin siis tokossa käyttää luoksetulossa tuota sivu käskyä, vaikka muuten luoksetulolla on muut käskyt + vihellys käytössä. Koiran ehkä näin helpompi erotella et mihin haluan sen tulevan. Näen sieluni silmin tokokokeessa tänne käskyllä luokse kirmaavan Taunon, joka sitten iloisesti hyppää suoraan syliin, ei hyvä.
Hypyn opettelussa Tauno taas loisti, tai loisti ja loisti, mutta kuitenkin. Lähdettiin ihan suorilla siitä liikenteeseen et koira perusasennossa, namia kuppiin esteen toisellepuolelle ja koira käskyllä yli. Menihän se, vaikka välistä sillä selkeästi aika hitaasti rattaat pyörähteli ja selvästi herra mietiskeli et; "tahtooko sen mun nyt olevan tässä sivulla vai hyppäävän tosta yli?". Taunolta on juuri vapaa- käskystä häivytetty käsimerkkejä ja koetin tavoitella samaa äänialaa hyppy käskyyn, yllättävän vaikeeta muutes. Hyppy saattin menemään ja lopulta Tauno sen tarjosikin.....ja viimeisellä toistolla vielä odotti minua esteen takana. Hyvänmielen treenit siis nuorenmiehen kanssa takana.

Seuraavana oli edessä sitten testiajot, nimittäin kickbike testiajot. Kaveri hurautteli kickbikellaan meitä treffaamaan et päästiin kokeilemaan menoa moisen vehkeen ja koira-adapterin kanssa. Hilma pääsi ekalle testikierrokselle ja hyvinhän se sujui. Neiti ei yhtään vierastanut tätä vekotinta, vaikka pyörää pitää edelleenkin aina vähän katsella alta kulmien lenkin alussa.




Taunokin pääsi pienelle testiajolle, mutta kuvamateriaalia tästä toisesta kierroksesta ei ole. Kiitos kovasti kuvaajalle näistä =)
Tekisi mieli moinen vempain ostaa ja Tokmanni myy näköjään halppismallia, välttäisi meille varmaan alkuun, jos sitten ostaisi paremman ensi keväänä mikäli oikeasti inspiroidun potkuttelemaan. Tuolla saisi kääkkien ravivauhdillakin liikuntaa itselle mukavasti, pyöräilyssä kun sitä ei oikein sinällään tule näiden kanssa mentäessä.

Sitten suunnattiin vielä koirapuistoilemaan koko oman lauman sekä Stella hoffin voimin. Taunolla ja Stellalla riitti vauhtia, Hilma ja Riku keskittyivät enemmän kaimani tyttäreen, joka oli myös mukana puistossa ja tykkäsi rapsutella pikkukoiria =) Olin vähän laiska ja rätkin kuvia täysautomaatilla ja tiesihän tuon, ettei onnistumisprosentti sitten noussut kovin suureksi.







Illasta koirille maistui sitten broilerin selkärangat. Taunolle voisi kyllä ruoka maistua taas paremminkin, mutta minkäs tekee.....kait nää on näitä nuorenmiehen oikkuja. Syö kyllä sen verran, että pärjää ja kylkiluut eivät paista, mutta aktiviteettien ja liikunnan määrään suhteutettuna saisi minusta vedellä tuota evästä aikapaljon enemmänkin. Hilma muistuttaa tätä nykyä aterian jälkeen aina jalkapalloa, mutta normalisoituu nopeasti. Energiankulutus neidilläkin ilmeisesti lisääntynyt aika roimasti, kun olen annoksia joutunut nostamaan eikä talvisista liikakiloista ole tietoakaan.





6.5.2013

Peko-treenit

Ennen illan peko-treenejä kävin ostamassa Sohvin valinnasta koirille ruokaa sekä aluset takapihalle. Innostuksissani ostin 10 kg sianselkiä, joten niiden ja kirveen kanssa heiluessa takapihalla hurahtikin mukava tovi, hienkin sai hyvin pintaan.

Lisäksi mukaan tarttui erilaisia Muchin pötköjä sekä broilerin selkärankoja.



Otin kokeiluun myös uutta lohiöljyä entisen ollessa lopuillaan, tai siis kalanmaksaöljyähän tuo on. Pitäisi olla vielä parempaa kuin perus lohiöljyn. Lisänä myös A-vitamiini, mutta meillä tämä ei tule päivittäiseen käyttöön eli tuskin liikaa saavat sitäkään. Pakko tunnustaa, että tokihan tässä edulline hintakin houkutti. Tämä iso pullo kustansi reilun 10 euroa.


Sitten ne peko-treenit.

Hilman kohdalla en voi kuin sanoa et WOW, toi yllättää minut joka kerta. Hilma suoraan puhkui intoa, kun päästiin rakennuksen ovelle. Ovella odoteltiin, että kolme maalimiestä piiloutuivat rakennukseen (helppoihin piiloihin vielä toki) ja sitten laitoin Hilman etsintähommiin. Määrätietoisesti ja itsenäisesti edeten Hilma tutki rakennusta ja poimi maalimiehet esiin kohtuullisen nopeassa ajassa. Viimeinen maalimies oli suljetun oven takana portaiden alapäässä olevassa lämmönjakohuoneessa. Tänne halusin maalimiehen menevän, eli tämä piilo ei ollut minulle itselle yllätys. Lämmönjakohuoneessa oli tietysti nämä lämmityskattilat sekä kuului suhisevaa ääntä, tahdoin vähän haastaa tuota neitiä. Hetkekään tuo eriskummallinen otus ei epäröinyt tätäkään viimeistä maalimiestä etsiessä. 
Maalimiesten löytymisen jälkeen Hilma oli vieläkin ihan fiiliksissä ja tarkastettiin vielä yksi huone, vaikka ketään siellä ei enää ollutkaan. 
Välistä oon onnesta soikeena, et löysin tolle lajin ja välistä ihan ymmälläni, että miten tuosta koirasta on tullut lähestulkoon normaali. Melkein alkaisin jo ajatella, että olen kuvitellut sen ongelmat ellen kuulisi useilta Hilman pidempään tunteneilta kommentteja sen kehittymisestä ja muuttumisesta. Aivan kuin eri koira, kuulemma. Melkein voisin taputtaa itseäni olalle, minä onnistuin, minä kuntoutin tuon aran, heikkohermoisen, pelokkaan, stressaavan ja varovaisen ötökän koiraksi. Heh he, no ehkä vähän liioiteltua....ja esim. pissaongelma, takaa tulevien ihmisten kammoksuminen ja ilman lauman tukea pärjäämisen ongelmat ovat edelleen todellisia. Tästä on kuitenkin hyvä ja mukava jatkaa, koska edistystä on tapahtunut ja eritysiesti sterilisaation sekä Taunon taloon tulon jälkeen huimin harppauksin.

Pelloilla ulkoiltiin sekä ennen treenejä että vähän pidempään sitten treenien jälkeen. Treenien jälkeen pelloilla juoksenteli neljä iloista kääkkää eli Hilma, Tauno, Edy ja Esko. Esko ei valitettavasti vaan sattunut yhteenkään julkaisukelpoiseen kuvaan.







Taunon kanssa otettin myös lyhyet tottikset eli harjoilteltiin edestäpäin sivulle tuloa. Tauno tarvitsee vielä treeniä ja apuja paljon, näiden kanssa pitäisi muistaa, etteivät asiat tapahdu hetkessä. Hyvällä vireellä Tauno kuitenkin teki, kun muistin itse innostaa ja kyllä käsi/vartaloapuja jo voi vähän keventää, mutta niiden poisjättämisen aika ei ole vielä käsillä.

19.3.2013

Maanantaita ja tiistaita

Maanantaina töiden jälkeen otin koko lauman pikaiselle lenkille ja sitten auton  kyytiin, kun huristeltiin moikkaamaan fysioterapeuttia.
Vähän toki matkalla eksyin, mutta siitä ei sen enempää =)
Hilma ja Riku joutuivat odottelemaan autossa, kun Taunon kanssa suunnattiin hierottavaksi. Tauno käyttäytyi reippaasti ja nautti silminnähden hieronnasta sekä laser-hoidosta.
Taunon alaselästä löytyi pari kipupistettä ja se oli jäykähkö, eli selitys haluttomuuteen vetää löytyi ilmeisesti sieltä.  Fysioterapeutin mukaan lihakset vetristyivät jo kummasti tälläkin hierontakerralla, mutta varmuudenvuoksi vielä sitten varattiin aika myös ensiviikolle.
Jatkossa pitää muistaa näitä karvakamuja käyttää fyssarilla hitusen useammin, varmaan helpointa olisi aina edellisen kerran yhteydessä varata jo seuraava aika. Hilmallekkin olisi nyt kevään aikana tarkoitus aika varailla, vaikka Hilma ei niin tuosta hommasta pidäkkään. 
Hieronnan jälkeen Tauno lämmitteli BOT-manttelin sisällä vielä pitkän tovin ja ialla tehtiin vain lyhyt käpyttely, eli levossa vielä vietettiin päivä.

Tiistaina sitten minä jo puhkuin intoa päästä koirien kanssa liikkumaan kunnolla.
Siina, Demi ja Armas tulivat sitten meitä noutamaan hiihtolenkille iltasella.
Kääkät valmiina matkaan;


Lähdettiin siis metsätietä hiihtelemään (meidän onneksi siinä oli joku ajanut kelkalla ja sen jälkeen hiihtänyt, eli latukin oli valmiina kuin tilauksesta). Demi ja Siina menivät edellä, Armas kirmaili irti ja me tultiin sit Hilman ja Taunon kanssa perässä. Voi sitä kääkkien vauhtia ja intoa, wow. Hienosti tekivät töitä, vaikka takit jätin valjaiden alle kovan tuulen takia. Uudet valjaat olivat aivan mainiot myös. Taunon vetohaluttomuus oli siis muisto vain puhumattakaan Hilman alkutalvesat ilmenneestä suksipelosta. Ihanat buudelit.

Lenkin jälkeen koirat ovat hautuneet BOT-mantteleiden sisällä, että lihakset saavat lämpöä raskaan lenkin päälle.



Iltaruualla sitten saivat nautiskella hevosen rasvaista palalihaa maustettuna merilevä jauheella sekä alkuvoima kasviksilla.




Pahoittelut tylsistä sisäkuvista, mutta hiihtolenkille en tohtinut kameraa ottaa mukaan, kun reppukin on isännän matkassa levillä. Eiköhän tässä taas tsempata parempien kuvien kanssa.

14.3.2013

Aktiivisen viikon kuulumiset

Maanantai aamuna minulle sattui pieni tapaturma, polkaisin montuun ja nilkka taittui aika pahasti. Kenkkasin kuitenkin koirien kanssa siinä aamulenkin ja töihin lähtiessä nappasin buranan naamariin. Iltapäivällä tosiaan sitten tuli lenkkeiltyä kovasti Pyhäselän jäällä ilman suurempia kipuja. Ilalla kuitenkin nilkka oli reilusti turvonnut ja kovin kipeä, samaten tiistai aamuna, joten tiistaina päätin tarjota sille lepopäivän.

Alkuperäinen tarkoitus oli, että tiistaina mentäisi Siinan ja koirien kanssa hiihtämään.
Ihana Siina tarjoutui  kuitenkin ottamaan Taunon mukaan juoksemaan metsään ja kyläilemään koirakavereiden kanssa sillävälin, kun minä pitäisin jalkaani kohasennossa sohvalla. Täydellistä. Miten hyvää tuolle nuorelle miehelle tekeekään joutua näihin uusin ja erilaisiin tilanteisiin ilman minua ja ilman laumanjäseniä.
Tungin Taunon vieraaseen autoon takakonttiin ja luukku lätkästiin kiinni. Melko heti auton liikkeelle lähdön jälkeen Tauno oli käynyt pitkäkseen, eli ilmeisesti arvellut et ahaa, tämmöistä tänään. Metsälenkillä hankeen menoa Tauno oli pikkuisen mietiskellyt, liekkö siinä vaiheessa ruennnut touhu vähän ihmetyttämään, että missäs on oman lauman koirat ja se emäntä. Siina oli kuitenkin saanut Taunon houkuteltua jatkamaan matkaa ja sitten vauhtia olikin riittänyt ihan kiitettävästi, kuvat puhukoot puolestaan =)

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Isäntä vei sitten Hilman pitkälle hihnalenkille ja pappakoira lepäili minun kanssani kotosalla.

Lenkin jälkeen Tauno pääsi vielä Siinan mukana kyläilemään. Kyläpaikassa oli kaksi koirakaveria lisää. Hemaiseva lapinkoira rouva oli Taunosta ollut todella iiiiihana, juurikin siinä mielessä. Myökin corgi rouva oli kiehtonut kovasti, Tauno tykkää jämäköistä naisista, jotka sanovat kaapin paikan.

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kerran Tauno oli pitänyt sisällä kieltää pidempiturkkisen rouvan astumisesta ja kerran oli pitänyt kuria vähän palauttaa Taunolle ja toveri Armaalle (brasilianterrieri) , kun oli äijiltä meinanneet mennä kupit nurin siinä naisten pyörityksessä. Sen jälkeen tilanne oli soljunut eteenpäin rauhallisena eikä urokset olleet toisiaan mitenkään kyräilleet.
Tervettä käytöstä siis molemmilta.

Koosteena voi siis todeta, että Tauno ei henkeäkään stressannut, pelännyt  tai muuta vastavaa moisessa tilanteiden ristitulessa, ei voi muuta sanoa kuin wow mikä mies =) Hermot on rautaa! Tauno oli myös totellut Siinaa melkoisen mallikkaasti, eli ihan heti ei ainakaan rueta sikailemaan, kun emäntä katoaa näkyvistä.

Iltaruualla tiistaina oli tarjolla broilerin kauloja oikein muhkea määrä ja koiruuksiin upposi koko satsi. Tauno sai ihan extrasuuren annoksen, koska elämä on ollut aktiivista ja eilen ruoka ei syystä tai toisesta oikein maistunut.









Papasta ehtii harvoin saada kuvia, kun se on syömässä....koska ahmimisestaan tuo ei ole päässyt eroon vielä vanhoilla päivilläkään. Ahminen ei koskaan ole tuolle aiheuttanut mitään ongelmia, joten sillä ei ole tullut ahmimista estävää kuppia hankittua.....vaikka ei varmaan pahastakaan moinen olisi. Tyytyväisyys paistaa koiran ilmeestä, kun maha on pullollaan.
Kerran päivässä ruokinnassa olen huomannnut tämmöisen positiivisen puolen papan kohdalla, että kun se oikeasti saa syödä itsensä täyteen se ei sitten höyryä muiden ruokien perään vaan odottaa paljon entistä rauhallisemmin tossa takaoven edessä, että muut saavat syötyä.


Keskiviikko iltana oli sitten agilitytreenien vuoro. Minä pistin nilkan tukisiteeseen pitkävartisen vaelluskengän sisään ja kas, mitään ongelmia treenatessa ei tullut.
Treenien pääsisältönä oli irtoaminen ja kepit. Irtoaminen on Taunolle hankalaa, tai ei varsinaisesti irtoaminen vaan se, että miten irtoamisen saa tuolle koiralle kannattavaksi. Tauno siis irtoaa todella hyvin esteille silloin, kun se kokee sen kannattavaksi eli irtoaminen ei ole vaikeaa sen takia, että Tauno ei pystyisi tai tahtoisi minusta irtaantua. Tauno vaan yksinkertaisesti kokee, että sen nameja jakavan emännän lähellä on kannattavampaa pysyä kuin lähteä huitelemaan putkeen miten sattuu.
Harjoituskuvio näytti tältä ja koiran oli siis tarkoitus irrota noille putkille noiden viimeiseten aitojen kohdalta. Melkoisen hyviä onnistumisiakin saatiin aikaan, mutta harjoitusta tarvitaan ja paljon. Välistä laitettiin nami putken päähän ja välistä taas ei.




Torstaina siivottiin ja sitten vielä lenkkeiltiin semmoinen 7 kilsaa Siinan ja Ricon kanssa, pappa sai lepäillä kotona ja isäntä piti sille seuraa. Uskoisin imurin "tappamisen" olleen Rikulle tarpeeksi aktivoivaa tälle päivää aamu ja iltapissatuslenkkien lisäksi.
Lenkillä Tauno sai jonkinaikaa juoksennella myös irti Ricon kanssa koirien aitaamattomalla ulkoilutusalueella, Hilma joutui liikumaan kytkettynä koko lenkin.....hitsin pupuhimo.
Lenkin (ja imuroinnin) jälkeen kaikki koirat vaikuttivat vallan tyytyväisiltä oloonsa. Iltaruualla buudelit saivat maistella hanhea ensimmäistä kertaa. Tämän(kään) uuden "herkun" lisääminen ruokavalioon ei sujunut aivan ongelmitta, nimittäin Hilma oli ainut kenelle ruoka kelpasi. Tosin näytti neitikin vähän irvistelevän syödessään. Kummallista, minä koetan tarjota uusia eväitä noille ja toiset eikun pyrryyttää. Murh.
No jatkamme harjoituksia, hanhea ja peuraa löytyy pakastimesta vielä, joten ensiviikolla sitä löytyy kupista sitten uudestaan.