Näytetään tekstit, joissa on tunniste treeni. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste treeni. Näytä kaikki tekstit

17.11.2014

Pimeetä menoa, treeniä, näyttelyhommeleita.

Ryhtiliikkeitä on tullut tehtyä ihan useita, kuten viime postauksessa "lupailin". Yksinään koirien kanssa jäämisen myötä yksi iso huoli talvikauden ajalle oli se, että miten uskallan mennä yksinäni pimeään metsään juoksuttamaan koiria. Päivätyöläisenä kun olen kaikki valoisat ajat töissä tähän aikaan vuodesta. Taunohan ei siis riistavietin takia todellakaan ulkoile vapaana misään taajamametsissä. Eräänä torstaina tuossa taannoin sitten varustaudun itse otsalampulla ja taskulampulla ja sitten mentiin. Olin ihan et wow, mä pystyin tähän. Vähän kyllä pelotti, vaikka samat elukathan ne siellä metsässä juoksee valoisallakin. Kuitenkin tärkeintä se, että koirat pääsevät myös talviaikaan metsälenkeille myös viikolla ja vähintään se 2 metsälenkkiä on saatu pidettyä ohjelmassa. Hihnalenkkiä on menty sitten paljon otsalampun valossa taajaman metsäpoluilla, koirat flekseissä kirmaten.Itsellekkin tekee toisaalta tuo hihnalenkkeily hyvää, kun 6-7 km kerrallaan käpytellään + tietty aamulenkit sekä minun juoksulenkit päälle.


 
Kotona on otettu myös treeniä iltaisin (tässäkinhän minun piti kunnostautua), koska ulkona on liian  kylmää ja märkää treenata mikään missä koiran pitää istua tai varsinkin maata.Toki liikkeestä seisomista, seuraamista, hyppyä jne. pystyy myös talvikaudella treenaamaan ulkona.

Upi harjoittelee kapulan noston ensin kotioloissa ja perusasentoakin on hyvä hinkata olkkarissa. Lisäksi on otettu harjoitteluun 2 on 2 off -asento ja törpön kiertäminen agilityyn liittyen.




Hilma jumppailee ja opettelee paikkamakuuta sekä kosketusalustaa.


Tauno nostelee ja eritoten opetelee pitämään kapulaa sekä niinikään treenailee perusasentoa myös sisätiloissa. 2 on 2 off:ia laatikon kanssa sekö törpön kiertämistä kokeiltiin myös Taunon kanssa. Laatikon päälle nouseminen oli Taunosta aikapaljon vastenmielisempää kuin Upista, mutta onnistui kuitenkin houkuttelulla. Täytyy nyt katsoa oppiiko tuo sitten muuta kuin sen, että laatikon päälle nouseminen ei ole ällöä.
Myös hallilla on toki torstaisin käyty treenailemassa tokoa, tosin pääasiassa siellä treenaa Upi, kun Upilla nuo isommat koetavoitteet kuitenkin ovat. Hallissa on pääsääntöisesti keskitytty perusasennon vahvisteluun ja seuraamisen korjailuun, Upi kun arveli, että seuraaminen on opetettu mulle ihan väärin enkä mä enää oikeestaan halua pitää takapäätä suorassa. Huoh. Hyppyä on myös otettu ja viime torstaina Upi tutustui myös ensimmäistä kertaa ruutuun. Harjoituksia otettiin lähinnä sillä ajatuksella, että ruutuun hakeutuminen on iiiihan huippua.
Upi tekee myös todella hienoja paikkamakuita. Torstaina otettiin ensimmäistä kertaa täysi kaksiminuuttinen ilman välipalkkauksia. Sen verran helpotin, että jäin puolenväliin hallia ja hienosti Upi makasi kokonaisen kaksi minuuttia eteenpäin ryömivän suursnautserin vieressä.

Juoksulenkkejä on myös tehty. Jos koirat ovat ulkoilleet vapaina kunnon annoksen olen saattanut käydä juoksemassa yksinkin, mutta muuten Upi tai Tauno pääsee mukaan lenkeille.Ajattelin yksinkertaisesti käytännön syistä ottaa vaan sen yhden koiran aina juoksemaan mukaan, koska samalla saan kätevästi vietettyä kahdenkeskistä aikaa kummankin pojan kanssa. Uskoisin, että liikunnan määrä on silti aika riittävä jokaisella, vaika näitä joskus vähän jaottelee.
 
Jyväskylä KV:ssä pyörähdettiin myös Upin kanssa. Upi oli mielestäni rento Paviljongissa ja tietysti vaikka se ei koiria ihan iholle hihnassa ollessaan halua niin kivan rauhallisesti suhtautui koiravilinään.
Kehässä meni alkuun todella hyvin, mutta sitten se tuli pöydällä, se pieni ja lyhyt murahdus tuomarille. Selkeästi käsitykseni siitä vahvistui, että Upi kokee häiritsevänä sen, että ihminen tulee lähelle, mutta ei ota häneen kontaktia. Tähän tulokseenhan päädyimme jo kesällä, kun haettiin Upista raktioita pöydällä Kuopio KV:n jälkeen ja koetettiin saada langanpäästä kiinni, että miksi tuollainen arjessa ei-agressiivinen koira noin reagoi.
Odottelemme nyt ainakin kevääseen ennen seuraavia näytelmiä ja harjoituksia otetaan.
Näyttelyssä oli muuten mukavaa ja tavattiin mukavia ihmisiä, mukaanlukien Upin emän omistaja. Kiitos kuvasta Jasmina.
Kehän laidalla

Tuloksena JUN EH JUK4.
Tuomari;Jenkins Des, United kingdom.

Arvostelu;"Little bit of aggression, but expected in a terrier type of dog, Nice head. Super dentition. Black nosem dark eyes, strong erect ears. Good neck. Well layed shoulders. Good slope to rear of the topline. Well set tail. Strong muscular rear. Good colour. Moving well."
Tuota tuomarin näkemystä terrierirodusta tai "hyväksyvää" kommenttia murahdukseen en kyllä allekirjoita, outoja nuo britit. Koira oli myös merkitty rodunomaiseksi lähestyttäessä, mutta niinhän tuo tuomari tuon kuittaa, että murahdus nimenomaan olisi rodunomaista. Harmillista huomata, että tuomarit noin läpikatsovat tuollaista käytöstä. Upilla tiedän murinan tulleen epävarmuudesta, mutta entäs ne koirat, joilla siellä taustalla on vakavampaa luonne/käytös ongelmaa ja niiltäkin tuomari vaan kuitaa sen noin, että ihan normaalia.
Arvostelussa on paljon hyvää ja vähän jäikin nyt arvoitukseksi tuliko EH tuosta murahduksesta vai mistä, toivotaan, että murahduksesta?

Rikun kuoleman vuosipäivä oli  8.11.2014.
Riku-pappa oli jotain niin suurta minulle ja niin monelle muulle. Toista vastaavaa kääpiöpinseriä ei ole eikä tule ja tämä ei ole edes sellaista "oma koira, paras koira" -juttua vaan Riku oli oikeasti erityinen. Koskaan en unohda sitä hetkeä, kun pappa nukahti ikiuneen syliini. Olen edelleen todella kiitollinen ihanalle eläinlääkärillemme Martinalle, joka tuli kotiimme nukuttamaan Rikun ja antoi tällätavalla Rikulle arvoisensa lopun ja teki kokemukseksi itsellekkin niin kauniin, kuin vain noin surullinen asia voi kaunis olla.
Kiitos Riku-pappa kaikesta, olit valtavan rakas.



"Saanko lähteä nyt?
Luuletko, että hetki on oikea?
Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt.
Saanko siis astua toiselle puolen
ja vapaaksi päästä?
Aluksi en tahtonut lähteä,
taistelin kaikin voimin.
Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua
Kohti lämmintä ja elävää valoa
Tahdon lähteä
Tahdon todella.
On vaikeaa jäädä.
Parhaani yritän ja koitan hetken tässä olla,
Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia
ja minä kokea suuren suurta rakkautta.
Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,
sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.
En ole kaukana.
Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.
Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua,
Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi
ja päättää tämä elämä luonasi.
Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran,
ja sano sanat, jotka toiveeni ois,
koska välität minusta tuhannen verran,
annat minun nukkua pois."
 Kirjoittaja; Tuntematon



Valoisallakin on sen verran päästy ulkoilemaan, että muutama vähän parempikin kuva saadaan mukaan postaukseen viime lauantailta Siinan luota.

Kuva; Siina J

Demin kanssa hengailu sujui laumalta taas erittäin hyvin ja olipa Demin poikanen Ottokin mukana hihnassa osan lenkistä eikä Taunoa ärsyttänyt moinen rauhallinen poika ollenkaan. Upia toki vähän uusi koira jännitteli, mutta ei sekään hakeutunut rähisemään, kun sai pitää omasta mielestään riittävän välimatkan.

Kuva; Siina J

Hilma aiheutti kunnon säikähdyksen katomalla. On aivan normaalia, että se on metsässä kadoksissa, mutta tälläkertaa neitiä ei näkynyt eikä kuulunut takaisin. Lenkkiä tuli ihan urakalla, koska jouduttiin kiertämään ensimmäinen lenkki uudestaan Hilmaa huudellen. Lopulta tajusin, että nyt on joku pielessä, koska neiti tulee aina takaisin kierroksiltaan.

Kuva; Siina J
Hilma ehti olla kadoksissa noin 1,5 tuntia. Kävin välillä toisen lenkkimme ja huutelun jälkeen sisällä vähän lämmittelemässä ja  juuri kun lähdin uudestaan neitiä etsimään tarkoituksena haravoida maastoa tuli sirupalvelusta viesti, että lemmikkinne Hilma on löytynyt paikkakunnalta Liperi. Mukana viestissä oli myös löytäjän yhteystiedot. Soitin ja Hilma oli matkustanut löytäjiensä kyydissä Savonlinaan sirun luvulle ja sieltä se sitten parituntia myöhemmin palautui Siinalaan. Hilma oli jostakin syystä päätynyt autotielle ja ilmeisesti mennyt sitten ohi suhahtelevista autoista jotenkin paniikkin, koska se oli poukkoillut pitkin tietä ja käytännössä pysäyttänyt koko Heinävedentien liikenteen. 

Kuva; Siina J
Yllättäen Hilmaa oli ollut erittäin vaikea saada kiinni ja ihmiset olivat joutuneet "motitamaan" sen kahden ihmisen väliin, jonka jälkeen se oli lopulta ratkaissut tilanteen hyppäämällä pelastajansa syliin.

Kuva; Siina J
Onneksi pikkurääpäle selvisi vammoitta ja ylipäätänsä hengissä. Vain Hilma tietää miksi ja miten se tielle päätyi saatika miksi se ei osannut tai pystynyt hakeutumaan takaisinpäin vaan jäi tielle poukkoilemaan.  Tauno kuitenkin palasi normaalisti kierroksen jälkeen meidän luoksemme eli jotenkin tuntuisi hullulta, että jokin hirvikään olisi koiria tiellepäin juoksuttanut.

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Agilitytreeneihinkin saatiin raahauduttua ja kylläpä oli ilo tehdä hommia Taunon kanssa. Treenitauko näytti tehneen yllättäen vain hyvää. Treenikuvia ei nyt valietttavasti ole, mutta todistettavasti hallilla on oltu kuitenkin.



Taunon kanssa treenattiin vauhtia kontakteille ja keppejä sekä pientä huvittelypätkää sitten ihan ratapätkän muodossa. Iloista tekemistä ja paljon tiheää palkkausta.
Upi pääsi tekemään kahdessa eri setissä mm. pientä ratapätkää, ohjautuvuutta hyppyjen kansa ja irtoamista targetin avulla. Lisäksi harjoiteltiin vähän keppejä. Kontakteja ei nyt 2 on 2 off -laatikkoharjoitusten takia tällähetkellä tehdä, että saadaan kontakti varmasti kuntoo.
 Hyvillämielin Taunon osalta odottelen itsenäisyyspäivän kisoja ja jospa se tuo Upikin saataisi kisaradoille ensi syksynä jo. 

Loppuun vielä Hilman söpöilyt.

1.9.2014

Aktiivista ja kiireistä elämää

Niin se vaan elämä koiralauman kanssa asettuu uomiinsa. Toki jäävät jossain kohtaa vähemmälle, mutta toisaalta se ehkä kuitenkin on vielä keskitason yläpuolella, tuo näiden liikunta ja aktivointi meinaan.
Blogiin on ilmestynyt uusi hieno banneri, joka on veljentyöttöni Elisan käsialaa. Miksihän mä en oo aikaisemmin tajunnut, että ihan läheltä löytyy lähes ammattilainen noihin bannereiden tekoon. Erja-täti saattaa hyödyntää taitoja jatkossakin.

Päivitystahti on vähän ollut hiljainen, koska yksinkertaisesti kiirettä pukkaa liikuntojen, töiden, treenien ja kodinhoidon kanssa, mutta tästä tämä tasoittuu. Ja kameran käytön kanssa minun on kyllä tsempattava ehdottomasti, kuka nyt jaksaa mitään tekstipaatoksia lueskella.

Viimeviikon Maanantaina koirat juoksivat pitkän tovin metsäautotiellä ja umpimetsässä Stella ja Santtu koirakamujen kanssa. Taunokin pysyi viikonlopun rasitusten takia vallan kivasti läsnä, suorastaan hämmästyttävän kivasti.





Tiistaina ajeltiin sitten Siinan luokse ulkoilemaan. Metsälenkki Demi sakemannin kanssa ja Hilmalle vielä pieni käpyttely Armaan kanssa (Armas kuntoutuu niskatyrä leikkauksesta) hinnoissa. Koirat pääsivät vielä sitten kahvittelun ajaksi sisälle tutustumaan Siinan yhtäkkisesti monipuolistuneeseen aktivointilelu valikoimaan, mutta voiton aktivointileluista vei lopulta olohuoneessa häkissään majaileva L:llä kani. Hilma olisi mielellään syönyt L:n ruuat, Tauno seuraili muutenvain ja Upi olisi pistänyt leikiksi kanin kanssa.

Kuva; Siina J
Kuva; Siina J
Kuva; Siina J
Kova se on pienen kääkän kohtalo ison karvakaverin tullessa uimasta.

Kuva; Siina J
Kuva; Siina J
Kuva; Siina J

Keskiviikkona kävimme Taunon tulevat tähdet agilitykurssilla viimeistä kertaa. Haikein mielin, koska mielellään olisi vielä jatkettu tätä koulutusputkea. Todella tyytyväinen olen kokonaisuuteen ja ohjaustekniikkaoppia tuli roppakaupalla. Myös rytmittäminen ja koiran linjaaminen aukesi minulle tämän kurssin aikana aivan uudella tavalla.
Tämmöistä rataa taiteltiin ja ihan kepeille asti jopa päästiin pienellä hiomiselle. Kepit Tauno myös suoritti hienosti, kun mä koetin toimia kouluttajan neuvojen mukaan. Myöskin ylimääräiset karjahtelut onnistuin jättämään väliin, mikä oli myös tämän kurssin isoimpia opetuksia.
Taunon treenin jälkeen Upi teki muutaman agilityharjoituksen ja sitten tietysti kunnon lenkit koirakavereiden kanssa metsässä päälle.

Torstaina sitten tokojaoston kokousta ja tokoa. Talvella onneksi saamme treenata hallissa. Treenivuoro on periaatteessa tarkoitettu vain yhdelle koiralle, joten luulempa, että Upi saa enemmän olla tokokoirana ja Tauno sitten keskittyy muihin hommiin sekä kotitreenailuun.
Upi teki paikkamakuun, seuraamista ja nopeita maahanmenoja.
Lopuksi myös käsittelyharjoitus.
Tauno pääsi tekemään seuraamista, kapulahommia ja pienen paikkamakuun.
Treeni jälkeen käytin koirat kahdessa kokoonpanossa lenkillä, ensin Tauno Edyn ja Eemin kanssa ja sitten Hilma & Upi kahdestaan.

Perjantaina koirat viettivät ansaittua lepopäivää ennen viikonlopun rasituksia eli perus hihnalenkit vain ohjelmistossa.

Launtaina aamuna ajeltiin sitten kohti Lieksaa ja agilitykilpailuja. Tauno suoritti kaksi kakkosluokan rataa. Ensimmäisellä radalla emäntä sekoili huolella, siitä ei edes puhuta, mutta toisella radalla vain pieni keppivirhe, joka oli valitettavasti kyllä myöskin puhtaasti ohjaajalähtöinen eli painoin liikaa koiraa kropalla kohti keppejä ja pujahti sitten väärältä puolelta sisään. Toiselta radalla kuitenkin voitto kotiin vitosella, vähän lohtua lauantaihin.

AGILITY RATA A
HYL

AGILITY RATA B
5 virhepistettä 
Sijoitus 1

 Kisoista ajeltiin sitten Viekirjärvelle missä koirat saivat kirmailla vapaina. Tauno annoin juoksennella parituntia, mutta koska kisat jatkuivat myös sunnuntaina piti vähän rajoitella. Illasta veljeni perhe pyörähti myös koiria rapsuttelemassa sekä Sanna, Tuomas, Edy ja Eemi saapuivat myöskin seuraksemme yökylään kisojen takia. Upi oli vähän ihmeissään, että miksi nuo tulee meidän tontille, mutta hyvin koirilla hommat pelasi yksiin.

Sunnuntaina heräiltiin ajoissa ja koirat saivat kirmailla useamman tunnin. Taunon annoin vähän irrotella, mutta en liikaa. Taunon kisastartit olivat sitten iltapäivällä. Ensimmäinen rata oli hyppyrata ja teknisesti siis hitusen vaikeampi. Sinällään olen ihan tyytyväinen ohjaukseeni, mutta muutamia kohelluskohtia. E radalla tehtiin sitten se nolla, mutta yliaika sellainen. MUA NIIN HARMITTAA! Viimeisellä radalla olin jo itse melkoisen väsyksissä, kun tuo ratojen mieleenpainaminen on minulle melkoisen vaikeaa, mutta hienosti me mentiin. Valitettava keppisekoilu ja persjätössä kadotin koiran, joka sukelsi sitten joutessaan aivan väärään putkeen.

HYPPY RATA D
HYL


AGILITY RATA E 
0
Sijoitus 1
Yliaikaa

AGILITY RATA F
HYL
Kentältä suunnattiin kylään veljeni luokse ja sittä sitten pikkuhiljaa parin mutkan kautta illasta kotiin. Koirat vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä ja erittäin väsyneiltä.

Tänään maanantaina tehtiin normaaliin tapaan aamulenkki ja iltapäivällä koirat saivat tyytyä takapihailuun, leikkimiseen ja namien etsintään. Iltalenkki toki sitten myös tehtiin.
Pitää vähän kehitellä noita kotiaktivointeja näille lisää, kun joskus on näitä kotihommiakin veivattava.
Namien etsintä toimi erityisesti tuolle nenäkoira-Hilmalle. Laitoin kaikki riviin paikkakäskyn alle ja piilottelin nameja niiden nähden pihalle, sitten käsky vapaa. Mukavan näköistä =)



24.8.2014

Mukavaa arkea ja mahtava päivävaellus

Alkuviikosta blogiin tullut anonyymi kommentti sai minut harkitsemaan vielä uudestaan blogin jatkoa. Ihmisten törkeydellä ei ole kyllä nykyisellään enää mitään rajaa eikä varsinkaan koiraihmisten. Kova piikki minä jonkin lihassa olen, koska henkilökohtaisuuksiin pitää mennä argumenttien muuten loppuessa. Onneksi nyt kuitenkin päädyin siihen lopputulokseen, että minä elän koirineni näin ja kirjoitan mielipiteitäni näistä koira-asioista niin tänne kuin nettikeskusteluihin ja jos joku ei osaa erottaa koiriin liittyviä asioita henkilökohtaisesta loukkaamisesta vikaa on varmasti paljon enemmän jossain muualla kuin minussa. Anonyymille voin tässä vielä kertoa terveiset, että ehkä kannattaisi ihan vaan elää sitä omaa elämää ja KOIRIIN liittyvä kommentointi on toki enemmän kuin tervetullutta. Myös kivoja kommentteja sain, kiitos niitä.

Maanantaina saatiin vieraita ihan urakalla ja Tauno pääsi tutustumaan uuteen lajiin.
Heti töideni jälkeen kylään pyyhälsi Riitta, joka toi aivan ihanat mielenpiristys villasukat tuliaisina.


Koirat ottivat vieraan innolla vastaan. 
Viiden jälkeen Siina kävi siskonsa Sonjan kanssa hakemassa Taunon treenailemaan, hihna pinkeellä painui jätkä Siinan kanssa ulos ovesta. Tauno kävi siis testitreenillä, että josko Sonja pääsisi sen kanssa junior handler osakilpailuun. Vähän mä suhtauduin skeptisesti, että mitenkä se Tauno noissa näytelmähommissa, kun ei niitä sen kanssa olla enää pitkään pitkään aikaan tehty. Kuvista voi kuitenkin nähdä (ja videonkin sain, mutta en julkaisulupaa), että ei se Tauno ollenkaan huono ollut moisessa hommassa. Toki liikkeseen pitäisi saada vielä enemmän intoa jne, mutta ekalla treenikerralla ihan kaikkea ei voi vaatia. Mielenkiintoista päästä tutustumaan tuohonkin junior handler touhuun, jos Taunosta nyt tosiaan semmoinen lainakoira tulisi.
Minusta hienoja ominaisuuksia koirassa ovat nämä, että se pystyy lähtemään kotiovesta vieraan (tai no onhan Siina tuttu) mukaan ja paikanpäällä tekemään sitten treenin täysin tuikituntemattoman kanssa. Sonjasta nyt jatkossa toivottavasti tulee koirille ja erityisesti Taunolle hyvinkin tuttu =)
Muuten koirat elelivät takapihan ja perus hihnalenkkien varassa.

Hienosti se Tauno oli pönöttänyt.








Tiistaina sitten suunnattiin metsään.
Ensin käytiin hölkän ja reippaan kävelyn yhdistelmälenkillä, että koirat saivat lämmitellä. Upikin joutui lenkin ajaksi vetovaljaisiin. Sitten aikuiset saivat päälleen taakanvetovaljaat ja muutaman kilsan lenkki kuljettiin niiden kanssa.
Lopuksi vielä rallattelua ihan vapaana.Yhteensä parituntinen vietettiin metsässä eikä noita karhujakaan näkynyt, vaikka ihan keskenäni olin koirien kanssa liikenteessä.





Keskiviikkona sitten oli toiseksiviimeinen kerta Taunon tulevat tähdet agility kurssista. Eihän me taas koko rataa ehditty tehdä, mutta kivasti tuo alun ohjauskuvio saatiin opeteltua sekä kepeille tuli erittäin hyviä vinkkejä jatkotreeniä varten. Lämmittelylenkin lisäksi vielä kunnon lenkki lopuksi koirakavereiden kanssa ja Upi & Hilma saivat vapaina rallatella.


Torstaina parituntinen tokoa. Upilla oli paikkamakuussa jotain ongelmaa, nousi herkästi ylös, vaikka paikkis on ollut hyvä. Keskityimme siis paikkamakuuseen ja lisäksi seuraamista sekä perusasentoon hakeutumista. Mä oon antanut hirveesti vartaloapuja perusasennon opettamisessa (osittain tiedostamattani) ja nyt sitä sitten työnsarkaa riittää, kun opettelen pitämään kropan suorassa ja koirat käytännössä uudestaan tulemaan perusasentoon. Treenikaverilta saatiin mahtavia vinkkejä käännösten opetteluun, askellus on ensin opeteltava itse ja sitten vasta otettava koira mukaan kuvioon. 
Tauno teki myös perusasentoon hakeutumista ja seuraamista. 
Lopuksi Upille vielä pöydällä kaksi harjoitusta, että ihminen vaan hengailee lähistöllä ja sitten yllättäen antaakin palkan. Lisäksi kaksi käsittelyä.
Treenin jälkeen tein Upin kanssa kahdestaan puolentunnin hihnalenkin ja perään sitten Hilma & Tauno kiersivät saman kierroksen.

Perjantaina oltiin laiskoja ja tehtiin vaan noin puolentoistaunnin hihnalenkki aamulenkin lisäksi eikä oikeastaan sitten mitään muuta ihmeempiä.

Lauantaina suuntasimme sitten Riitan ja kuuden kääpiöpinserin voimin Uimaharjuun patikoimaan. Kyseessä oli Ala-koitajoen erä- ja retkeilyreitti. Reitti oli todella ihana, mutta hivenen vaikeakulkuinen paikoitellen. Urheasti taivalsimme yhteensä semmoiset 16 kilometriä ja aikaa tapettiin 8 tuntia. Toki taukojakin pidettii ja maisemia kuvailtiin.


 Helmi mummo 13-vuotta ei hävinnyt nuoremmilleen maastossa kulkemisessa.

 
Kuva: Riitta T




Ja perinteitä kunnioittaen minä kaaduin. Pitkospuu oli pirun liukas ja en kyllä ehtinyt kissaa sanoa ennenkuin olin jo selällään. Riitta toki oli valmiina ikuistamaan tämän asian, aivankuin se olisi jotenkin osannut odottaa moisen tapahtuvan, kummaa.

Kuva, Riitta T

Kuva; Riitta T


Reitin varrella ylitettii kahden kunnan raja.



Rankempi sadekuurokin yllätti retkeilijät, sadetta pidettiin puun alla.

Kuva; Riitta T
Kuva; Riitta T
Muurahaisten ihmettelyä.

Kuva; Riitta T
Nuotio syttyi, kun minä vähän puhkuin ja puhalsin. Tästä me Riitan kanssa väittelemme jokaisella retkellä, että tarvitseeko puhkua ja puhaltaa vaiko ei. Joka kerta pidän pääni ja puhkun.


Ja makkara maistui sitten oiken hyvältä.




 Iltasella ajelimme vielä koirien kanssa Kuopioon ystäväni luokse kyläilemään. Kerrostalo elämä sujui koirilla vallan hyvin eikä kaverin rotikkakaan ollut ongelma, vaikka erillään koirat silti pidimme sisätiloissa. Ihan hetkellisesti olin taas ylpeä noista, että sopeutuvat lähes minne vaan ja miten vaan. Toki Upilla vähän vielä on tuo äänenkäyttö herkässä, mutta lähinnä enemmän silloin, kun se innostuu. Onni on kuitenkin omistaa koirat, joiden kanssa pystyy liikkumaan ja matkustelemaan ilman ongelmia.

Sunnuntaina vietettiin päivää Kuopiossa. Pari hihnalenkkiä siellä ja yksi vielä sitten kotona iltasella. Koirat olivat yllättävänkin väsyneitä, aina ne uudet kuviot vaan eritavalla väsyttävät, vaikka eivät olisi tuon kummempia.