Näytetään tekstit, joissa on tunniste kääpiöpinseri rotuna. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kääpiöpinseri rotuna. Näytä kaikki tekstit

20.4.2014

Sä tsiigaat voittajaa

Ihan uskomattoman älyttömän käsittämätön päivä.
Kaksi agilityrataa, yksi hyppyrata, kaksi luvaa, kolme nollatulosta, kolme ykkösijoitusta. Mä en ois voinut hurjimmissa kuvitelmissanikaan kuvitella, et näin hyvin menis. On kannattanut treenata ja maksaa itsenäs kipeeksi hyvästä koulutuksesta.
Upi ja Hilma olivat mukana Taunoa kannustamassa. Upille hyvää harjoitusta joutua käpyttelemään tuolla erilaisten koirien seassa, selkeästi kasetti kestää jo huomattavasti paremmin toisia koirakoita.

Agilityrata A.  
Tuomari; Minna Räsänen
Ihanne aika 51 sekuntia.
Suoritusaika 45 sekuntia.
LUVA, sijoitus 1.


Agilityrata B.
Tuomari; Minna Räsänen 

Ihanneaika 51 sekuntia.
Suoritusaika 47,33 sekuntia.
LUVA, sijoitus 1.


Hyppyrata C.
Tuomari; Minna Räsänen 

Ihanneaika 47 sekuntia.
Suoritusaika 38,95 sekuntia.
0 virhepistettä, sijoitus 1.

Palkintojen jaossa oli emäntä muuten muikeena. Tuomari kehuskeli, että oli hienon näköistä menoa kaikilla radoilla. Itse en nyt ihan allekirjoita, ohjaaja kun tykkää tehdä noita omia piruetteja, mutta ehkä tuomari tarkoitti nimenomaan koiran menoa.


Voittaja palkintojensa kanssa poseeraamassa omalla pihalla.
Palkinnoksi saatiin puruherkuja, emännälle ja kennepojalle suklaata sekä naruleluja. Lisäksi kaksi lahjakorttia JOA:n kisastartteihin tulevaisuudessa käytettäväksi.


Triplanollakahveille ajettiin Edyn ja Eemin luokse. Upi tapasi ekaa kertaa pikku-Eemin ja hyvin sujui leikit sekä Eemin että Edyn kanssa. Hilma pääsi kans mukaan karkeloihin, mutta Tauno sai odotella autossa.

















Muutama tunti lepiä ja sitten vielä metsälenkki, että sai Taunokin kunnolla painella oman mielensä mukaan. Kyllä sillä vielä virtaa riitti.










Vaikka Upilla treeneissä toimii paikkakäsky vallan mukavasti sen on äärimmäisen vaikea tajuta, että joskus myös kesken metsälenkin tämmöinen käsky voi tulla. Tässä komea laumakuva.






Mutta siis WOW mikä päivä. Huomenna saa vielä lomailla, sitten koittaa arki ja arjen kiireet. 

18.2.2014

Kuvarikasta alkuviikkoa

Maanantaina mä psyykkasin itseeni työpäivän ajan, että lähden ajoissa töiden jälkeen canicrossing lenkille Hilman & Taunon kanssa, että isäntä ehtii sen aikaa hengailla Upin kaa kotosalla. Isäntä käytti koirat pienellä tarpeiden teko lenkille mun kerätessä itseäni liikkelle ja niin me sit mentiin. Pistin SportTrackerin  puhelimeen päälle et nään vähän suuntaviivoja miten pitkä tuo mun uusi "vakiolenkki" on ja sehän oli aivan säälittävän lyhyt. Ajattelin et wow, sehän meni kivuttomasti ja puhelimeen vilkaisu kertoi et vasta säälittävät 3 km menty. Eikun lisälenkkiä ja lopulta lenkin saldo oli vallan mukava. Aika 40 min, matka 5,7 km ja keskinpeus 8,8 km tunnissa. Kyllä meillä nyt kunnot kohoaa, kun kaivettiin (ja säät sallivat) tämä huippuharraste talviunilta. Emännällä ehkä vilkkuu myös vähän mielessä ensitalvelle haaveiltu Thaimaan matka ja bikinit =)

Väsynyttä sakkia lenkin päälle.



Ja vähän pirteempi Upi. 


Illasta vähän kuvailin porukkaa (ja Upille treenattiin malttia).



Tältä homma kuitenkin pääasiassa näytti.



Illalla Upi vielä vähän poseerasi.
Ikää pikkumiehellä tosiaan tässä 4,5 kk ja korkeutta 28 cm.
Kyllä mun silmää hivelee, vaikka itse kehunkin.


Tiistaina ohjelmassa oli pikkulenkit aamusellaisen lisäksi ja sitten Hilman & Taunon hieronta osa kaksi. Tauno suhtautuu hierontaan aivan mahtavasti, rennosti vaan röllöttää ja silmätkin pistää välillä kiinni.


Hilman touhu vähän levottomampaa ja fyssarin mukaan neiti on "ikijumissa" eli säännöllistä hierontaa ja jumpaa suositteli. Taunon lihakset tulivat tällä hieronnalla kuntoon, mutta jatkossa koetan varailla noita ylläpitohierontoja sillekkin sillointällöin. Jonkinnäköistä jumppavälinettä Hilmalle pitäisi saada hankittua, semmoisen tasapainolättyrän avulla tehtäviä jumppaliikkeitä fyssari esitteli. Hyvää sillä treenaaminen tekee tietysti Taunolle ja Upillekkin. 
Upi ilmestyi tiistaina myös koiraNettin; KLIK!
Toivottavasti tuon sivun saisi täyttää hyvillä näyttely ja harrastustuloksilla sitten aikanaan.
Upi oli hieronnan aikaan isännän kanssa liikenteessä. Ekaa kertaa valjaissa ja turvavyössä matkustamista isännän autossa, kyläilyä isännän kaverin työpaikalla sekä toisen kaverin kotona. Pikkumies sai uusia kokemuksia vallan vaivattomasti sekä vieroitushoitoa emännästä ja laumasta.
Iltaruuaksi tätini miehen lahjoittamia hirvenluita.....ja Hilma "poloiselle" sitten haimapotilaan safkaa. Hirven luut olivat suurensuuri herkku, kuvissa syönti jo loppusuoralla.



Ennen iltakäpyttelyä vielä pienet treenisessiot Upille ja Taunolle. Upille perusasentoa ja käännöksiä perusasennossa sekä istu-maahan-seiso jumppaa.





Ja Taunolle kapulan nostamista, sujui muuten hyvin sekä istu-maahan-seiso jumppailua.



Touhukkaat kaksi päivää takana, huhhuijaa. Huominen pitäisi vielä tehdä töitä, sitten pari vapaata viikonlopun lisäksi.

12.1.2014

Kaksi viikon parasta päivää

Lauantaina herättiin ajoissa ja ajeltiin  Taunon & Upin kanssa Siinan luokse ulkoilemaan ja koiria moikkailemaan.
Ensin tehtiin kunnon lenkki metsissä ja pelloilla kokoonpanolla Tauno, saksanpaimenkoira Demi, hoidossa Siinan luona ollut Demin poika Otto ja brasilianterrieri Armas. Upi matkusti tämän reissun sylissä, ettei jää jalkoihin. Tauno suhtautui Ottoon todella hienosti, vaikka kyseessä käytännössä tuntematon nuori uroskoira. Hermo ei palanut edes siinä vaiheessa, kun Otto yritti rueta leikkimään sakemannimaiseen tyyliin. Ylpeä olen tosta tasaantuneesta jätkästä.
Lenkillä viihdyttiin pitkä tovi ja sitten pienennettiin kokoonpanoa Oton verran niin pääsi Upikin jaloittelemaan. Demi suhtautui Upiin tosi kivasti eikä ollut Upista yhtään pelottava. Demia saattoi itsekkin mennä reippaasti katsomaan ja peräänkin teki hirmuisesti mieli kirmata. Kylmän kelin takia Upin ominjaloin suorittama ulkoiluosuus ei ollut kovinkaan pitkä. Hihnaan otettua Ottoa Upi pääsi myös katsomaan, tämä kaveri oli vähän jännempi, mutta Oton lähestymistapakin toki vähän rajumpi kuin emänsä.
Sisätiloissa samaan tilaan pääsivät Armas, Tauno ja Upi. Hyvin sujui porukassa hengailu. Rico stalkkasi portin takana ja Tauno & Rico riemastuivat ihan leikkimään portin läpi. Ihme viiraamista noilla teineillä, välistä ollaan niin "tukkanuottasilla" ja sitten nyt kumpikin nuoli toista, korvat olivat lintassa ja leikki sujui. Tarviivat selkeesti portin väliiin =)
Upi kävi moikkamassa Ricoa ja oli kiinnostunut Armaasta senkin jälkeen, kun Armas arveli et nyt riittää pennun tutustumisyritykset. Ei jäänyt kaunaa kantamaan.
Siinaan Upi ei kauheasti kontaktia ottanut, mutta sitten tehdiin pieni harjoitus seisomistreenin muodossa ja kauniisti otti Upi kontaktin Siinaankin nakin avulla. 

Kuvat ovat siellä jossain Siinan muistkortilla, kun oman kameran näppärästi unohdin autoon ja toisaalta Upin kanssa kuvaaminenkin olisi ehkä ollut vähän hankalaa,

Hilma vietti meidän kyläilyn ajan laatuaikaa isännän kanssa kotona. Kahdella pikkukävelyllä olivat käyneet. Minun kotiuduttua Hilma jopa kanteli vähän lelua ja muutenkin ollut koko päivän mukava pirteän oloinen, alan olla todella toiveikas, että toiselta lääkärireissulta säästyttiin eikä mistään vakavammasta ollut kyse.
Kyläilleet koiruudet olivat aika väsähtäneitä eikä niitä paljoa näkynyt koko päivänä. Upin kanssa tehtiin kahdenkeskinen käpyttely vielä illasta pakkasesta huolimatta.  Hassua sinällään, että tämä oli ehdottomast Upin reippain tähän asti yksin tehdyistä lenkeistä, liekkö ollut kiire sisälle.
Vähän leikkiä ja sit taas väsähdys.


Iltasella vielä pieni seisontatreeni Upille, voi kun sais kameraan sarjatulta niin onnistuin joskus kuvatkin. Tiedättehän.....tarkentaa, tarkentaa, tarkentaa ja lopusta räps siinä vaiheessa, kun koira on pitänyt jo palkata.

Nukkumaan mennessä Tauno hakeutui itse Upin viereen unille ja tuohon ne jäivät nukkumaan, kun valot makuuhuoneesta sammutin.



Sunnuntaina aamu otettin rauhallisesti ja omalla pihalla touhuttiin.
Hilma oli jo touhuissa mukana ihan täysillä ja palloakin nouti monta monta kertaa into piukeena.










Puolineljän aikaan lähdin Taunon kanssa treenihallia kohti. Viidentoista esteen ratapätkä sisältäen kepit, hyppyjä, renkaan ja muurin. Rengas meni pitkästä aikaa hyvin, taisi vielä olla, että tämän mallista rengastakaan ei oo aiemmin  menty. Hypyt ja niille irtoaminen ok, mutta kepeillä ongelmaa. En tajua miksi tuo koira taas välillä jätti kepit yksinkertasesti kesken, näytti kyllä siltä, ettei vaan huvittanu pujotella. Liksaa olisi kait pitänyt saada enemmän ja useammin. Muutamia yksittäisiä toistoja sitten kepeillä molemmilta puolista ja ne meni ok. Saatiin onnistuneitakin suorituksia ja ratakin ois menny putkeen ilman tota keppisekoilua. Nyt taas epäilen vähän enemmän onko Taunosta kisaamaan kuitenkaan vielä? Toisaalta koira oli muutenkin aika vireetön ja laimea, kylmä sää ja autossa odottelu saattoivat vaikuttaa asiaan. Pitää myös seurailla onko tarvetta viedä jätkä fyssarille, Hilmakin pitäs viedä, joten hoituis samalla iskulla.

 Isäntä "hoiti" Hilmaa ja Upia treenien ajan. Hilman ja Upin kanssa olivat käyneet kävelyllä. Upi oli ollut todella reipas Hilmankin kanssa kahdestaan ulkona, Hilma kun nyt ollut vähän poissa pelistä viimeaikoina eli tätä kokoonpanoa ei vielä ole kokeiltu aiemmin. Superhyvänä uutisena se, että Hilman kokkostuotos oli ollut normaali. Uskaltaa ehkä jo kirjoittaa, että suolistotulehdus voitettu.

Hilma joutui vielä kuitenkin jäämään kotinaiseksi, kun isäntä ja Upi lähtivät ensimmäiselle yhteiselle kyläilyreissulleen. Kyläpaikassa Upi tapasi Ricon ja Viivin. Vähän oli toki ollut ensin jännää, mutta kuvat kertonevat, että jännitys oli myös unohtunut nopeasti. Uusia sylejä, uusia koirakaverita ja kahdenkeskistä aikaa isännän kanssa. Hyvin on  Upia nukuttanut.




Huomenna starttaa taas uusi viikko uusine kujeineen. Huomenna Upi saa ekan rokotuksensa ja sitten saadaan taas mukavia vieraita kylään.