Näytetään tekstit, joissa on tunniste koiran terveys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koiran terveys. Näytä kaikki tekstit

4.7.2014

Karanteenilaisten elämää

Tai no eihän me nyt oikeesti missään karanteenissa olla, mutta pari viikkoa ollaan tapaamatta muita koiria tai menemättä yleisiin treeneihin, varmuuden vuoksi.

Torstaina suuntasin pienen aamulenkin kautta tokoilemaan ja lenkkeilemään koirien kanssa Repokalliolle. Paikka on lähellä, parkkiksella on hyvä ottaa toko treeniä ja sitten pääsee samalla kertaa kivasti juoksulenkille.
Taunolla ja Upilla oli molemmilla treenissä seuraamiset tai tarkemmin nimenomaan ne seuraamaan lähdöt, jolloin kontaktit meinaavat helposti hetkeksi tipahtaa molemmilta. Mietiskelin jo vähän homman kokonaan uudelleen rakentamista käskyn osalta, kun tuntuu aina välistä olevan niin tahmeata. Upi teki lopuksi vielä hienon paikkamakuu harjoituksen.
Upi tuntuu löytäneen sisäisen uroksensa oikein kunnolla, nenä nimittäin kävi siihen malliin eilisen juoksunartun hajujen suuntaan välillä, että melkein meinasi rueta hermoa kiristelemään emännällä.
Treenin jälkeen sitten otin kaikki koirat mukaan canicrossing lenkkiä varten. Hilmahan päätti jonkinaikaa sitten, että canicrossing ja Repokallio lenkki ovat hirveän paha asia eikä suostunut enää juoksemaan. Olen nyt muutamia kertoja kiertäyt lenkin Hilman kanssa kävellen ja hyvin on kulkenut ihan pienät jumittelua lukuunottamatta. Nyt sitten lähdettiin kiertämään eri suuntaan kuin tavallisesti, mutta tällä ei ollut vaikutusta, neiti teki jumit. En kuitenkaan antanut periksi vaan nappasin neidin kainaloon ja kokeilin aina tietyin väliajoin lähtisikkö se juoksemaan. Hilmahan on siis tykännyt canicrossaamisesta ihan älyttömästi, mutta joku asia on nyt saanut sen paineistumaan tai ahdistumaan minkä se taas yhdistää tähän hommaan. Kuljettiin kävellen semmoinen parisen kilometriä ja lopulta neiti lähti etenemään. Ensin se juoksi pitkän matkaa sivulla ja lopulta sitten vapautui kuin silmissä ja kiisi poikien kanssa minun edellä. Juoksin vielä noin kilometrin menosuuntaan ja pyörähdin sitten takaisinpäin. Tämä muutos suunnassa ei aiheuttanut ongelmaa, mutta tahdoin neidin ensin menevän aivan täysillä alkuperäiseen suuntaan ennenkuin käännyin. Kolmisen kilometriä neiti sitten painoi autollepäin aivan täysillä. En tiedä, mutta tuntuu, että tämä saattoi olla läpimurtolenkki. Onneksi näin lomalla on aikaa hoitaa noita tuon neidin outoja aivoituksia, arkena kun ei aina ehdi panostaa tämmöisiin aikavieviin juttuihin tarpeeksi.




Iltasella oli vielä tarkoitus mennä metsään, mutta sade ja se, ettei Stronghold hoidosta ollut vielä kahta vuorokautta (kastumisen välttäminen) pilasivat moiset aikeet. Normaali iltalenkki siis ihan vain hihnojen jatkoina.

Perjantaina käytin ensin lauman yhteisellä aamukävelyllä ja sitten lähdettiin Upin kanssa kahdestaan katsastamaan keskustan vilinää. Käveltiin ison ja vilkasliikenteisen sillan kautta keskustaan, kierreltiin siellä ja pysähdyttiin terassilla siiderille ennen kotimatkaa. Yhteensä taitettiin semmoinen 8-9 km matkaa ja minä sain kengistä mahtavat rakot kantapäihin, kun eihän sitä kaupungille ihan normilenkkareissa viitsinyt lähteä. Mennessä Upi oli selkeästi vähän rauhallisempi, niin vähän tulee liikuttua ilman laumaa, mutta kotimatkalla se ei enää näyttänyt muistavankaan, että hänellä mitään laumaa edes on. Terassilla Upi kävi reippaasti pötkölleen maahan, mitäpä sitä turhaan itseään rasittamaan. Ehkä mä vaan sit kuvittelen, että tälleen kesäaikaan nämä on päässyt metsittymään, kun paljon liikutaan metsissä ja lenkkipoluilla, missä sitä muuta porukkaa ei tietysti merkittävästi vastaan tule.


Iltasella sitten suunnattiin vielä kunnon metsä/monttu lenkille koko lauman voimin, vaikka Upilla varmasti liikuntakiintiö oli jo vallan täynnä. Melkein puolitoistatuntia täyttä tykitystä.




























Ja jälleen näämme myös emännän villiintyneenä rinteillä.


Lenkin jälkeen pesin Hilman ja Taunon keskiviikkona eläinklinikalta ostamallamme erikoishampoolla ja kauhusta kankeana vahdin sitten, etteivät vaan nuole itseään märkinä jne, kun shampoon ohjeissa näin sanottiin.
Strongholdien antamiseta on nyt reilut 2 vuorokautta eikä koirissa näy lisääntynyttä rapsuttelua ainakaan vielä, mikä siis viittaisi niihin kapipunkkeihin, mutta seuraillaan ja ihmetellään.

2.7.2014

Selittämättömät iho-oireet ja loman jatkoa

Maanantaina soittelin ensitöikseni aamulla koirille lääkäriajan kapiepäilyn takia, josta edellisessä postauksessa jo manitsinkin. Pientä ketutusta asian tiimoilta oli ilmassa koko päivän ja tietysti huonoa omaatuntoa siitä, että jos on tartutettu koirakavereita.
Päivä oli sateinen ja pysyteltiin pääasiassa ihan kotosalla. Pienet hihnalenkit ja sitten sisätreeniä.
Upille kapulan nostamisharjoituksia naksuttimen kanssa. Leuat aukeaa kapulan ympärille jo todella hyvin ja pari pientä nostoa saatiin aikaan. Tätä pitää selkeästi treenata kotona niin pitkälle, että saadaan nosto kuntoon ja siirtää sitten vasta ulos. 
Upille lisäksi vähän isto-seiso-maahan vaihtelua kaukona sekä piilopaikkamakuun alkeita. 
Harjoiteltiin erillisenä myös sitä, että kun koira makaa maassa tulen itse viereen ja nostan koiran käskyllä vierelle istumaan. Tämä on vähän vaikiaa Upillekkin, sillä jos tulen reippaasti siihen vierelle pyrkii nousemaan. Hyvä kotitreenikohde siis tuokin.




Tauno treenasi kapulan pitämistä ja käteen tuomista. Taunon kanssa tässä on onneksi edistytty ja pitäminenkin sujuu jo aika kivasti.
Taunolle lisäksi myös piilopaikkamakuun alkeita ja kaukokäskyjä.


Illalla tehtiin vielä reilun tunnin vapaalenkki metsässä ja soramontuilla vesisateessa. Sateesta johtuen vain pari surkeaa kännykkäräpsyä.



Tiistaina lähdettiin sitten treenailemaan, lenkkeilemään ja canicrossailemaan Repokalliolle. 
Fiilis oli edelleen aikalailla kiukkuinen ja pelonsekainen, mutta liikkuminen ja treeni toki piristivät mieltä. 
Ensin käveltiin reilun kilometrin lenkki koko porukan kanssa ja sen jälkeen pojat pääsivät kumpainenkin treenaamaan kaksi settiä. Taunolle noutoliikettä ihan jo vähän oikeaoppisen näköisesti ja aika kivasti se toimii, vaikka vielä on paljon hiottavaa. Lisäksi seuraamista, muutama liikkeestä seisominen ja pari luoksetuloa.
Upille otin seuraamista, luoksetuloja ja erikseen lyhyellä matkalla sivulle tuloja. Upi meinaa sivulle tullessa efektoida liikkeen pienellä pompulla. Lisäksi pienenpieni paikkamakuu (ei ole kääkän makailukelit). 
Treenin jälkeen Hilma jäi autoon ja poikien kanssa juosta jolkoteltiin semmoinen 5 kilometriä. Välistä jouduin pikkuisen kävelemään, liekkö vielä viikonloppu vaatii veroaan.
Juoksulenkin jälkeen vielä Hilma mukaan ja 4 kilsan lenkki koko porukalle. Hyvä myö, mittariin tuli 10 kilsa =)

Keskiviikkona sitten suunnattiin kauhunsekaisin tuntein eläinlääkärin vastaanotolle aamulenkin kautta. Upi lähti kyytiä ottamaan, kun eipä tuossa (onneksi) ollut mitään tutkittavaa. Sama lääkäri hoito Riku-pappaa viime kesänä ja tykkäsin silloin kyllä lääkäristä. 
Tuloksena tuli tämmöinen lausunto.


Taunon raapenäytteissä ei siis näkynyt mitään ja Hilmalta löytyi sikaripunkkeja jonkinverran, ylläoleva teksti siltäosin hämäävä. Jos oikein ymmärsin määrä ei ollut mitenkään erityisen suuri eli saattoi olla normaaliakin kantaa, jota vaan nyt näytteeseen sattui reilummin. Hilman sikaripunkit jäivät kuitenkin ainoaksi löydökseksi, vaikka Taunosta otettiin useammasta kohdasta raapenäytettä. Kapia on kait aika vaikea diagnosoida raapenäytteestä, koska kapipunkkeja on vaikea saada sattumaan näytteeseen. Verikoetta lääkäri ei kuitenkaan pitänyt tarpeellisena enkä sitä nyt sitten tajunnut vaatiakkaan. Kuten tekstissä lukeekin, eläinlääkäri ei pitänyt kapia todennäköisenä laikkujen aiheuttajana, mutta ei tietysti kahden aikuisen ja erisukuisen koiran sikaripunkkiin sairastumistakaan sen enempää. 
Mitään ei siis diagnosoitu eikä mitään suljettu varmuudella pois, joten pari viikkoa ollaan tapaamatta muita koiria ja poissa treeneistä. Tukihoidoksi tuli vielä sellaista sieni infektioiden hoitoon tarkoitettua shampoota. Muuten  jokainen sai siis ampullin Strongholdia ja Hilma & Tauno vielä antibioottikuurit lisäksi. Pitää nyt katsella lähteekö laikut paranemaan ja pyytää mahdollisesti vielä puhelimitse tehoste tuohon Strongholdiin, vähän jäi vaivaamaan, kun saattiin vain yhdet ampullit.

Tässä vielä vähän huonoja kuvia noista koirien laikuista, Taunon tilanne on ehkä kuvia pahempi ja Hilman taas ei niinkään. Upi on täysin oireeton. Osa laikuista näyttää vähän pahemmalta kuin ovat, koska niistä on otettu raapenäytteitä tänään.

Tauno.
Pahimmat laikut ovat suupielessä ja tuossa korvan vieressä. Myös tuon samanpuolen silmän alta on vähän lähtenyt karvaa, toisellapuolella päätä ei mitään. Korvan viereen tullut laikku oli myös ensimmäinen. Laikku oli ensin vain pieni piste, joka näytti vähän ärtyneeltä hyttysen puremalta tai siltä, että koira olisi johonkin vähän terävään päänsä tökännyt.



Pikkuhiljaa laikkuja on tullut muuallekkin kroppaan. Ensin tuli rintaan ja lopulta viimeviikon aikana tuonne selkäänkin.




Ja Hilma. Hilmalla on vain kolme laikkua ja ne ilmestyivät vasta viimeviikon loppupuolella. Yksi laikku on tuossa keskellä päänähkaa.


Toinen selässä.


Ja kolmas kaulassa.


Varmuudenvuoksi pyykkäsin ja saunotin kuitenkin kaikki meidän koirien ulottuvilla olevat tekstiilit sohvaa lukuunottamatta keskiviikon siivouken yhteydessä ja tein käsittelyn myös autohäkkien peitoille.
Toivotaan nyt, että laikut rupeaisivat näillä hoidoilla paranemaan ja että kyse ei tosiaan ollut kapista tai mistään tarttuvasta. Ei se sikaripunkkikaan tietysti kiva ole, mutta enemmin se kuin kapi. 
Päivä meni aikapitkälle siivoillessa, mutta illalla tehtiin rauhallinen (tai no rauhallinen ja rauhallinen, mutta hidas) 1,5 tunnin lenkki, jonka aikana matkaa taittui vaivaiset 5 km. Kuljeskeltiin metsäpoluilla ja Upi sai siellä mennä vapaana sekä sitten ihan pyöräteitä pitkin. Juoksunarttuja oli ollut liikenteessä ja kyllä meni pojilta pasmat sekaisin. Pitäisi varmaan enemmän lenkkeillä noissa tavan hihnoissa....tai sitten tämä nyt vaan tosiaan johtui noista hajuista.Upikin selkeästi taitaa jo hyvinkin selvästi tiedostaa olevansa uros....ja Taunon kohdallahan tämä on ollutkin jo vallan selvää hyvinkin nuoresta lähtien. Huoh, mutta pojat on poikia.
Kotonakin meno oli aika kaoottista ja vauhtia riitti lenkin päälle. 
Video illan takapiharallista;

 



29.6.2014

Kyläilyä ja treeniä sekä emännän irtiotto

Keskiviikkona kotoiltiin iltapäivään saakka ja sitten suuntasin tekemään pojille tokotreenit. 
Tauno oli vähän huonossa vireessä, kontakti meinasi tipahdella seuraamisessa. Pari paikkamakuu harjoitusta kuitenkin, seuraamista ja käännöksiä.
Upi oli taas vähän enemmänkin liekeissä ja tehtiin seuraamispätkät hihnassa sekä vapaana sekä jäävät. Pari paikkamakuu harjoitusta myös pikkumiehelle ja hyvin se pysyy, suorastaan yllättävän hyvin. Lisäksi vielä nopeita maahanmenoja naksuttimen kanssa.
Treeneistä suunnattiin sitten Sonjan luokse kyläilemään. 
Emäntä sai ekana ihmeteltävää lampaista ja erityisesti niiden pienen pienistä lapsista, jotka seurasivat emoaan pienillä huterilla jaloillaan ja määkivät niiiiin söpöllä pienellä äänellään. 
En minä mikään kaupunkilainen voi sanoa olevani, mutta tämmöisten elukoiden kanssa on kyllä tullut hävettävän vähän oltua tekemisissä elämän aikana.
Koirat näkivät lampaat vaan aidan takaa tälläkertaa pikkuisten takia.





 Lampaiden ihmettelyn jälkeen suunnattiin lenkille kuuden kääkän ja yhden rotikan voimin.



Ja lopuksi kääkät saivat vielä leikkiä ulkona sekä sisällä kahden ajokoirapennelin kanssa. Ajokoiran pentu on kyllä jotain niin lutuista että. Tauno osoitti esimerkillistä kärsivällisyyttä pentujen kanssa ja Upikin osasi leikkiä hienosti. Hilma väisti, mutta ei rätissyt turhaan.
Upi onkin saanut nyt lomalla oikein rautaisannoksen erinäköisiä ja erilaisia koirakavereita.


Torstaina normaalit hihnalenkit ja illalla agilityn alkeiskurssin vetoa ja  agilitytreenit pojille. Tauno teki todella hyvällä draivilla 15 esteen ratapätkän, jossa mm. a-este ja kepit molemmista suunnista suoritettuina. Todella tyytyväinen oli jätkään. Upi teki putkea, A-estettä ja parin hypyn sarjaa vallan kivasti. Treenikaveri oli häiriönä koiransa kanssa kentän laidalla ja selkeästi huomasi, että agilityssä Upi ottaa paljon herkemmin häiriötä kuin tokossa, koska tätä on niin paljon vähemmän tehty. 
Treenin päälle kunnon lenkit ja sitten kotiin.

Perjantaina suuntasin sitten yksinään (tai siis keskenään koirien kanssa) metsään, mutta olosuhteet eivät oikein olleet meidän puolella. 


Metsätielle päästyäni alko sataa vettä keyesti, otin kuitenkin kameran takin alle ja lähdin kävelemään, kuurohan se vain on. Sade kuitenkin kiihtyi ja lopulta taapersin armottomassa kaatosateessa eteenpäin. Puolentunnin jälkeen jo takinkin vedenkestävyys alkoi jo pettää, joten jouduin luovuttamaan kameran takia. Kotiinpäin ajellessa 10 km päässä metsätietstä paistoi jo aurinko, vähän ärsytti.
Iltapäivällä suuntasin sitten Kuopioon ystäväni luokse viikonlopun viettoon ja koirat jäivät isännän hoiviin. Koirien viikonloppu oli siis kevyt sisältäen takapihailua, hihnalenkkejä ja isänän mukana autonlaitossa hengailua, mutta tyytyväisiltähän nuo vaikuttivat minun kotiin palatessa.
Oma viikonloppuni oli kyllä mahtava, välistä on hyvä irrottautua näistäkin "lapsukaisista". Korvaavaa halittavaa sain kuitenkin ystäväni rotikasta. Tämä kultainen rotkulapoika täytty myös lauantaina 8-vuotta eli synttäriherkkujakin nautittiin porukassa.




 Taunossa on vähän aikaa ollut muutamia karvattomia laikkuja. Ajattelin ensin, että ovat vaan hyttysen pistoista johtuvia, seuraavaksi mietin sikaripunkkia, mutta kun sitten loppuviikosta huomasin samanlaisia läiskiä ilmestyneen Hilmallekkin tuli sikaripunkistakin vähän kaukaa haettu vaihtoehto. Lääkäriaikaa pitäisi siis soitella ensiviikolle. Koirien yleisvointi on siis hyvä, joten mistään sairaudesta tai puutoksesta karvattomat laikut eivät varmasti johdu, joten pahoin pelkään metsästä (esim. elukoiden makuupaikoissa kierimisestä) tarttunutta ulkoloista, kuten kapia, vaikka kutina näillä ei mitenkään silmiinpistävän voimakasta ole ollutkaan. Harmillisesti kyseessä on mahdollisesti tarttuva loinen ja koirakavereita on nähty paljon, onneksi sentään vaaraton ja helppohoitoinen sellainen. Ketut näyttävät netin mukaan olevan kovia kapin (eli syyhypunkin) levittäjiä ja niiden makuupaikoissa Hilma & Tauno ovat hyvinkin saattaneet käydä kierimässä. Upilla ei ole mitään oireita, joten ainakaan kovin herkkä tuo ei näytä olevan tarttumaan. Ei kuitenkaan nyt diagnoosia ennen lääkäriä, mutta vamuudenvuoksi viestitin jo kaikille keiden koirien kanssa tässä nyt lähiaikoina oltu tekemisissä.