Näytetään tekstit, joissa on tunniste match show. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste match show. Näytä kaikki tekstit

9.8.2014

Treeniviikko ja huipentumana agsakisat sekä Taunon luokkanousu


Maanantai aamuna Tauno oli vähän heikkovointinen, maha sekaisin. Epäilen sen syöneen jotain sunnuntaisella metsälenkillä. Lepoa ja lisänestettä varmuudenvuoksi, kun lämpötilakin +30 asteessa.
Illasta otin Taunonkin kuitenkin kyytiin, kun suunnattiin Siinan sekä Demi-sakemannin kanssa treenailemaan Liperin kentälle. Tauno ja Hilma pääsivät tosin vain hihnalenkille, kun Upin treenaaminen oli nyt prioriteetti yksi. Tehtiin monenlaisia käsittelyharjoitteita ja ainoastaan siinä vaiheessa, kun Siina alkoi pitää koiraa lähestyessään ja käsitellessään outoa ääntä saatiin Upista epäluuloisutta esille. Kielto ja homman jatkuminen niin kauan kunnes koira rentoutui, sitten palkka sekä kehut. Käsittelyjä tehtiin paljon ja erilaisia. Käsittely tehtiin välistä todella röyhkeästi, välistä varovaisemmin, välistä pöydällä ja välistä maassa. Hienosti Upi jaksoi. Lopuksi vielä Demi oli kaverina, kun käveltiin ympyrää näyttelydemostraationa juosten sekä edessä että takana. Pöydällä seisotin siten, että Demi juoksi ja liikuskeli pöydän ympärillä ja vaikka sun mitä. Rautaisannos näyttelytreeniä hyvin häirittynä.
Lopuksi Upi sai juosta lenkin vapaana Demin kanssa ja Tauno & Hilma olivat sitten hihnoissa mukana lenkillä.

Tiistaina sitten olin lupautunut töihin Liperin kennelkerhon match showhun, roolini oli kehäsihteeri. Alkukankeuden jälkeen homma sujui ihan kivasti eikä tuo ollenkaan ikävää hommaa ollut.
Upi oli minulla yksin mukana turistina ja isäntä piti seuraa aikuisille. Ennen ja jälkeen mun töiden Upi sai käpytellä koirien ja ihmisten seassa. Ystäväni käsitteli Upia maassa ja miespuolinen treenitoveri pöydällä, koira ei ollut moksiskaan kummastakaan käsittelystä.

Keskiviikkona sitten oli ohjelmassa Taunon tulevat tähdet -kurssi. Ratapätkä näytti tältä ja me jumiteltiin tuossa kakkosesteen ohjauskuviossa sekä kolmosesteen ja nelosesteen välin ohjauksessa. Mä oon surkea, mutta ehkä mä pikkuhiljaa kehityn. Rytmityksiä ja linjauksia, melkoista hepreaa minulle, mutta niin suuri vaikutus koiraan ja sen ohjaukseen. Kepit Tauno jätti taas tokavika väliin kesken, kun targettia ei ollut. Tuo asia pitää ottaa nyt kunnolla työn alle.


Taunon treenien ohessa Upi pääsi muutamaan käsittelyyn sekä kentän reunalle seuraamaan muiden koirien treeniä. Putkeen juokseva bortsu meinaa saada Upin kierrokset aika korkealle.
Taunon treenien jälkeen Upi pääsi tekemään verkkokeppejä molemmilta puolelta, puomia ja aita-putki yhdistelmää.
Loppuun toki kunnon lenkki koirakamujen kanssa juosten ja riehuen.

Torstaina sitten tokohallille kuudeksi. Upille tein seuraamista, paikkamakuun (se on aika kiva jo), hyppyä ja sitten luoksepäästävyyttä. Tauno sai seurata, ottaa perusasentoja ja hyppiä hyppyä. Hypyn kanssa painitaan vanhojen ongelmien kanssa. Kapulaakin vähän näyttelin ja pitämisen treenaaminen tosiaan aloitettava aivan alusta, melkein jo motivaatio kärsii, kun pitäessä mutustaa kapulaa (tästä kirjoittelinkin jo toissaviikolla).
Lopuksi testattiin Upin reaktioita kaverin kanssa ja tehtiin niinsottu läpimurto. Upi ei ole agressiivinen ihmiselle, sitä ei haittaa käsittely eikä se myöskään pelkää miehiä. Ongelmana ovat ihmiset, jotka eivät ota kontaktia ja tulevat vain "hiimailemaan" lähelle. Näinhän Kuopion tuomarikin teki. Tuli pöydän viereen hyvin vähäeleisesti, tuijotti koiraa, ojensi käden eikä sanontu tai tehnyt yhtään mitään muuta pitkään aikaan, jonka jälkeen Upi murisi. Kaveri tuli vain pöydän viereen eikä tehnyt mitään, ei edes katsonut Upiin ja näin saatiin aikaan pieni pöhähdys (haukahdus, joka ei ole kunnon haukahdus) ja pieni murahdus päälle. Pikkuhiljaa Upi rentoutui ja hiimailua jatkettiin niin pitkään, kunnes Upi rentoutui. Rentoutumisen jälkeen kaveri sujautti myös lihapullan aivan yllättäen Upin eteen eli tämä epäilyttävä tyyppi olikin sitten lopulta ihan kiva, hämmennys oikein paistoi koirasta. Olen siis päätynyt näiden testailujen ja reaktioiden hakemisen sekä muiden mielipiteitä kuunnellen siihen lopputulokseen, että Upi on sen verran epävarma itse, että se ei kestä epävarmoja ihmisiä. Epävarmuudeksi se taas tulkitsee tuon, että ihminen vaan on jäykkänä siinä lähellä eikä tee niinsanotusti mitään. Yleensä aina näyttelytreeneissä ja käsittelyharjoituksissa ihminen puhuu koiralle ja ottaa siihen kontaktia, usein myös tuomarit näyttelyissä, joten toisaalta oli onni onnettomuudessa, että tämä ongelma tuli nyt esille vähän puolivahingossa. Ongelman esilletulon paikka ja aika olivat tietysti todella harmilliset, mutta aina ei voi voittaa.
Nyt vaan treeniä ja totuttelua, Upi ei mielestäni ole agressiivinen eikä arka, edelleenkään.
Treenin jälkeen Upi pääse Olga-faaraokoiran kanssa hihnalenkille ja sitten Hilma & Tauno kävivät saman vajaan puolentunnin kiekon kiertämässä kahdestaan.
Kotiuduttuamme Hilma pääsi vielä kunnon rullaluistelulenkille isännään kanssa ja mie kävin Taunon kanssa pyöräilemässä viitisen kilometriä.

Perjantaina minulla oli ihana lomapäivä. Aamusta suunnattiin Liperin kentälle treenaamaan Siinan kanssa. Upi pääsi ensin hiimailuharjoitukseen eli Siina vaan hengaili pöydän ympärillä. Upi suhtautui tosi rennosti eikä tälläkertaa saatu mitään reaktioita irti. Häntäkin heilui kokoajan.
Rico sakemannin kanssa sitten tehtiin mielentilaharjoituksia eli rauhoittumista toisen koiran ollessa lähellä. Hilma pääsi ekana Ricon kanssa kävelemään rintarinnan ja seisomaan paikallaan niin kauan, kun rento mielentila oli saavutettu. Noh, Hilmaltahan tämä rento mielentila jäi saavuttamatta, mutta Rico sai haasteellisessa seurassa harjoitella. Sama harjoitus toistettiin Taunon kanssa ja niin ne nämä kaksi nuorta urosta kävelivät rintarinnan ja rauhoittuivat makoilemaan nenätysten maahan meidän seisoskellessa ja jutellessa. Tärkeitä, mutta usein niin unohdettuja harjoituksia.
Lopuksi Upi pääsi vielä toiseen näyttelyharjoitukseen Rico kaverinaan. Rico juoksi takana, Rico juoksi edellä ja Rico juoksi ohi sekä hengaili pöydän ympärillä, kun Upi seisoi pöydällä. Upi ei ottanut oikeastaan ollenkaan häiriötä, vaikka Rico on siitä vähän jännittävä koira, paitsi pikkuisen Ricon kulkiessa takan pyrki vilkuilemaan taaksepäin.
Rico ja Upi tekivät vielä lopuksi yhteisen paikkamakuu haroituksen. Upi otti selkeästi painetta vieressä makaavasta Ricosta, mutta yhdellä ylösnousulla selvittiin ja lopulta sain palkattua mielestäni rentoutuneen Upin. Mahtava hyvänmielen treeni. Lopuksi lenkki Upi vapaana ja aikuiset flekseissä.
Päivä lepäiltiin kotona ja illasta suunnattiin sitten vielä agilityä treenailemaan Sannan ja Tuomaksen kentälle.
Taunolle tein kisavalmistavan treenin kahdessa pätkässä. Ensimmäisessä erässä keppejä ja toisessa keinu sekä puomi. Hyvin meni. 
Upi pääsi sitten tekemään putkea ja hyppyjä ponnareilla. Tehtiin myös puomia sekä rengasta. Upille on nyt alkeiskurssi paikka hakusessa, jos saatais vähän tuota estevarmuutta vielä ennen talvea.




Lautantaina herättiin kukonlaulu aikaan ja suunnattiin agilitykisoihin Pärnävaaralle.

AGILITY rata A. Ihanneaika 50 sekuntia ja Taunon aika 56,06 sekuntia. 5 virhepistettä ja sijoitus kolmas.
 Pahainen keppivirhe, joka johtui siitä, että annoin koiran itse hakea kepit ja tämä on Taunolla vielä vähän epävarmaa. Ryntäsi siis vauhdilla toiseen keppiväliin ensimmäinen siasta. Kepeillä myös pysähtyminen toiseksiviimeiseen keppiväliin, jonka jälkeen teetin kepit uudestaan ja siitä tietysti tuo yliaika. Muuten rata oli mielestäni hieno.



AGILITY rata B. Ihanneaika 55 sekuntia ja Taunon aika 52,33 sekuntia. 
Ratavirheitä 0, SERT ja menolippu kakkosluokkaan.

Kauheat nuo kepit, mutta ainakin koira suoritti ne kokonaan ja kyllä niiden kanssa nyt töitä ruetaan tekemään.

MAHTAVAA!


Palkintojen jaossa emäntää taas jotenkin ihmeellisesti virnuuttelutti, mikä lie.


Viralliset agilityserti kuvat.



Kisojen jälkeen koirat pääsivät tunniksi rallattamaan vapaina ja läträytymään veteen. Uskoisin tämän olleen Taunolle paras palkinto ja kisaturistitkin viihtyivät.














10.5.2014

Synttärisankari Hilma 4-vee, mätsärireissu ja metsälenkki

Mukava ja toimelias lauantai taas takana. 

Meidän synttärisankari Hilma tosiaan täytti tänään 4-vuotta. Paljon on ollut vaikeuksia ja välistä näytti, että tuleeko tuosta elämästään nauttivaa ja iloista koiraa, mutta tuli siitä. Työtä, uuden opettelua, kärsivällisyyttä ja paljon muuta on tähän neljään vuoteen sisältynyt, mutta kyllä se työ on kannattanut. Mamman ihana pikku rääpäle.



Iltapäivän ohjelmassa oli Upin ensimmäinen mätsäri. Autosta otin ekana Upin ja Taunon vähän kävelemään alueelle, mutta Upi ei osoittanut mitään jännäämisen merkkejä, joten kiikutin aikapian Taunon autoon ja jatkettiin Upin kanssa pällistelyä. Ihmisiin Upi otti mieluusti kontaktia, koiratkin oli jees (kun eivät ihan naamalle hyökkineet, semmoisien kanssa Upi ei kaveeraa) ja häntä pysyi ylhäällä.


Hampaita tuomari ei katsonut  pöpöjen leviämisen takia kuulemma, joten näytin ne sitten itse. Harmillista, että tuo osio jäi kenraaliharjoituksesta nyt pois.



Upi sai sinisen nauhan ja sijoittui lopulta sinisten kolmanneksi. Pikkumies jaksoi hyvin tehdä hommia ja keskittyä. Sinisten isossa kehässä oltiin kahden jättikokoisen karvakoiran välissä, mutta ei sekään haitannut tuon taivaallista, mamma ja mamman namit olivat parhaat jutut. 


Mätsäreistä ajeltiin sitten suoraan metsään lenkkeilemään. Puolitoistatuntinen täyttä tykitystä sitten siellä, pitihän Hilmankin päästä bilettämään oikein kunnolla.







Komiat pojat.




Päivän onnistunut poseeraus.


Hirvenkakassa on kiva pyöriskellä.








Illaksi ei enää tarvinnut ohjelmaa kehitellä, hyvin maistunut uni kääkille ja itsekkään ei varmaan tarvitse odotella moista. Huomenna suunnataan sitten äitienpäivä kyläilyille.

17.2.2013

Mätsärit, metsä ja skapa

Tänään pakattiin aamupäivästä lauma kyytiin ja suunnattiin Pärnävaaralle mätsäriin. Tauno oli lauman ainut osallistuja, mutta muut kävivät haistelemassa tunnelmaa ja tarkoitus oli sitten samalla vauhdilla mennä metsälenkille mätsärin jälkeen. Sää oli onneksi lauha, joten kukaan ei varmasti saanut paleltumia.

Tauno esiintyi sinisen nauhan arvoisesti ja oli lopulta sinisten junnujen BIS 3.
Palkinnoksi Tauno sai vinkulelun ja ruusukkeen. Jokaiselle osallistujalle oli jaossa myös ydinluu, harmillisesti ilettiin ottaa vaan Taunolle ydinluu mukaan.....vaikka olivathan Hilma ja Rikukin hengessä mukana.

Ihan tyytyväinen olen kokonaisuuteen, vaikka olisi Tauno minusta ehken sen punaisen nauhan ansainnut. En tietysti kauheasti ehtinyt seuraamaan parin touhuja, mutta koira esiintyi minusta paljon rauhattomammin kuin Tauno. Leikkiähän nämä kuitenkin on, mutta se on rankkaa omata näin kova kilpailuvietti =D

Hallissa oli hämärää, mutta pari kuvaa kuitenkin.




 Mätsäröinnin jälkeen ajeltiin vielä metsätielle lenkkeilemään, että koirat saivat juostakseen.












Uusien takkien lumihankiominaisuudet tulivat testattua ja olivat valitettavan huonot. Ainakin Hilmalla kertyi tuonne rintaläpän alle samallalailla lunta kuin Hurtankin manttelissa. Ensi talveksi etsitään ja ostetaan lumihangessa menoon soveltuvat takit.....jos sellaiset jostain vain löydän. 

























Pappakoira on ollut viime päivät taas ihanan pirteä. Pitkästä aikaa haukkui itselleen kepinkin tänään lenkillä. Mahtavaa että tuo mun ihana vanhus saa vieläkin nauttia elämästään, vaikka välistä huonompia päiviäkin joukkoon mahtuu.

Tällähetkellä koko lauma nukkua tuhisee pedeissään, joten tänään ei tarvitse enää koirien tiimoilta omia luitaan liikutella mihinkään suuntaan.

Riku-papparainen osallistuu MUCH:in kilpailuun.

Tästä LINKISTÄ pääsee papparaista äänestämään. Oispahan MUNCHilla ainakin mainoskasvo sitten kohdallaan, jos Rikusta sellainen tulisi. Tiedä vaikka pitkän iän salaisuus olisi barffille siirtymisessä, joten Riku voisi mainostaa pitkää ikää barffilla =)