Näytetään tekstit, joissa on tunniste arkiset touhut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste arkiset touhut. Näytä kaikki tekstit

17.11.2014

Pimeetä menoa, treeniä, näyttelyhommeleita.

Ryhtiliikkeitä on tullut tehtyä ihan useita, kuten viime postauksessa "lupailin". Yksinään koirien kanssa jäämisen myötä yksi iso huoli talvikauden ajalle oli se, että miten uskallan mennä yksinäni pimeään metsään juoksuttamaan koiria. Päivätyöläisenä kun olen kaikki valoisat ajat töissä tähän aikaan vuodesta. Taunohan ei siis riistavietin takia todellakaan ulkoile vapaana misään taajamametsissä. Eräänä torstaina tuossa taannoin sitten varustaudun itse otsalampulla ja taskulampulla ja sitten mentiin. Olin ihan et wow, mä pystyin tähän. Vähän kyllä pelotti, vaikka samat elukathan ne siellä metsässä juoksee valoisallakin. Kuitenkin tärkeintä se, että koirat pääsevät myös talviaikaan metsälenkeille myös viikolla ja vähintään se 2 metsälenkkiä on saatu pidettyä ohjelmassa. Hihnalenkkiä on menty sitten paljon otsalampun valossa taajaman metsäpoluilla, koirat flekseissä kirmaten.Itsellekkin tekee toisaalta tuo hihnalenkkeily hyvää, kun 6-7 km kerrallaan käpytellään + tietty aamulenkit sekä minun juoksulenkit päälle.


 
Kotona on otettu myös treeniä iltaisin (tässäkinhän minun piti kunnostautua), koska ulkona on liian  kylmää ja märkää treenata mikään missä koiran pitää istua tai varsinkin maata.Toki liikkeestä seisomista, seuraamista, hyppyä jne. pystyy myös talvikaudella treenaamaan ulkona.

Upi harjoittelee kapulan noston ensin kotioloissa ja perusasentoakin on hyvä hinkata olkkarissa. Lisäksi on otettu harjoitteluun 2 on 2 off -asento ja törpön kiertäminen agilityyn liittyen.




Hilma jumppailee ja opettelee paikkamakuuta sekä kosketusalustaa.


Tauno nostelee ja eritoten opetelee pitämään kapulaa sekä niinikään treenailee perusasentoa myös sisätiloissa. 2 on 2 off:ia laatikon kanssa sekö törpön kiertämistä kokeiltiin myös Taunon kanssa. Laatikon päälle nouseminen oli Taunosta aikapaljon vastenmielisempää kuin Upista, mutta onnistui kuitenkin houkuttelulla. Täytyy nyt katsoa oppiiko tuo sitten muuta kuin sen, että laatikon päälle nouseminen ei ole ällöä.
Myös hallilla on toki torstaisin käyty treenailemassa tokoa, tosin pääasiassa siellä treenaa Upi, kun Upilla nuo isommat koetavoitteet kuitenkin ovat. Hallissa on pääsääntöisesti keskitytty perusasennon vahvisteluun ja seuraamisen korjailuun, Upi kun arveli, että seuraaminen on opetettu mulle ihan väärin enkä mä enää oikeestaan halua pitää takapäätä suorassa. Huoh. Hyppyä on myös otettu ja viime torstaina Upi tutustui myös ensimmäistä kertaa ruutuun. Harjoituksia otettiin lähinnä sillä ajatuksella, että ruutuun hakeutuminen on iiiihan huippua.
Upi tekee myös todella hienoja paikkamakuita. Torstaina otettiin ensimmäistä kertaa täysi kaksiminuuttinen ilman välipalkkauksia. Sen verran helpotin, että jäin puolenväliin hallia ja hienosti Upi makasi kokonaisen kaksi minuuttia eteenpäin ryömivän suursnautserin vieressä.

Juoksulenkkejä on myös tehty. Jos koirat ovat ulkoilleet vapaina kunnon annoksen olen saattanut käydä juoksemassa yksinkin, mutta muuten Upi tai Tauno pääsee mukaan lenkeille.Ajattelin yksinkertaisesti käytännön syistä ottaa vaan sen yhden koiran aina juoksemaan mukaan, koska samalla saan kätevästi vietettyä kahdenkeskistä aikaa kummankin pojan kanssa. Uskoisin, että liikunnan määrä on silti aika riittävä jokaisella, vaika näitä joskus vähän jaottelee.
 
Jyväskylä KV:ssä pyörähdettiin myös Upin kanssa. Upi oli mielestäni rento Paviljongissa ja tietysti vaikka se ei koiria ihan iholle hihnassa ollessaan halua niin kivan rauhallisesti suhtautui koiravilinään.
Kehässä meni alkuun todella hyvin, mutta sitten se tuli pöydällä, se pieni ja lyhyt murahdus tuomarille. Selkeästi käsitykseni siitä vahvistui, että Upi kokee häiritsevänä sen, että ihminen tulee lähelle, mutta ei ota häneen kontaktia. Tähän tulokseenhan päädyimme jo kesällä, kun haettiin Upista raktioita pöydällä Kuopio KV:n jälkeen ja koetettiin saada langanpäästä kiinni, että miksi tuollainen arjessa ei-agressiivinen koira noin reagoi.
Odottelemme nyt ainakin kevääseen ennen seuraavia näytelmiä ja harjoituksia otetaan.
Näyttelyssä oli muuten mukavaa ja tavattiin mukavia ihmisiä, mukaanlukien Upin emän omistaja. Kiitos kuvasta Jasmina.
Kehän laidalla

Tuloksena JUN EH JUK4.
Tuomari;Jenkins Des, United kingdom.

Arvostelu;"Little bit of aggression, but expected in a terrier type of dog, Nice head. Super dentition. Black nosem dark eyes, strong erect ears. Good neck. Well layed shoulders. Good slope to rear of the topline. Well set tail. Strong muscular rear. Good colour. Moving well."
Tuota tuomarin näkemystä terrierirodusta tai "hyväksyvää" kommenttia murahdukseen en kyllä allekirjoita, outoja nuo britit. Koira oli myös merkitty rodunomaiseksi lähestyttäessä, mutta niinhän tuo tuomari tuon kuittaa, että murahdus nimenomaan olisi rodunomaista. Harmillista huomata, että tuomarit noin läpikatsovat tuollaista käytöstä. Upilla tiedän murinan tulleen epävarmuudesta, mutta entäs ne koirat, joilla siellä taustalla on vakavampaa luonne/käytös ongelmaa ja niiltäkin tuomari vaan kuitaa sen noin, että ihan normaalia.
Arvostelussa on paljon hyvää ja vähän jäikin nyt arvoitukseksi tuliko EH tuosta murahduksesta vai mistä, toivotaan, että murahduksesta?

Rikun kuoleman vuosipäivä oli  8.11.2014.
Riku-pappa oli jotain niin suurta minulle ja niin monelle muulle. Toista vastaavaa kääpiöpinseriä ei ole eikä tule ja tämä ei ole edes sellaista "oma koira, paras koira" -juttua vaan Riku oli oikeasti erityinen. Koskaan en unohda sitä hetkeä, kun pappa nukahti ikiuneen syliini. Olen edelleen todella kiitollinen ihanalle eläinlääkärillemme Martinalle, joka tuli kotiimme nukuttamaan Rikun ja antoi tällätavalla Rikulle arvoisensa lopun ja teki kokemukseksi itsellekkin niin kauniin, kuin vain noin surullinen asia voi kaunis olla.
Kiitos Riku-pappa kaikesta, olit valtavan rakas.



"Saanko lähteä nyt?
Luuletko, että hetki on oikea?
Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt.
Saanko siis astua toiselle puolen
ja vapaaksi päästä?
Aluksi en tahtonut lähteä,
taistelin kaikin voimin.
Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua
Kohti lämmintä ja elävää valoa
Tahdon lähteä
Tahdon todella.
On vaikeaa jäädä.
Parhaani yritän ja koitan hetken tässä olla,
Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia
ja minä kokea suuren suurta rakkautta.
Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,
sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.
En ole kaukana.
Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.
Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua,
Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi
ja päättää tämä elämä luonasi.
Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran,
ja sano sanat, jotka toiveeni ois,
koska välität minusta tuhannen verran,
annat minun nukkua pois."
 Kirjoittaja; Tuntematon



Valoisallakin on sen verran päästy ulkoilemaan, että muutama vähän parempikin kuva saadaan mukaan postaukseen viime lauantailta Siinan luota.

Kuva; Siina J

Demin kanssa hengailu sujui laumalta taas erittäin hyvin ja olipa Demin poikanen Ottokin mukana hihnassa osan lenkistä eikä Taunoa ärsyttänyt moinen rauhallinen poika ollenkaan. Upia toki vähän uusi koira jännitteli, mutta ei sekään hakeutunut rähisemään, kun sai pitää omasta mielestään riittävän välimatkan.

Kuva; Siina J

Hilma aiheutti kunnon säikähdyksen katomalla. On aivan normaalia, että se on metsässä kadoksissa, mutta tälläkertaa neitiä ei näkynyt eikä kuulunut takaisin. Lenkkiä tuli ihan urakalla, koska jouduttiin kiertämään ensimmäinen lenkki uudestaan Hilmaa huudellen. Lopulta tajusin, että nyt on joku pielessä, koska neiti tulee aina takaisin kierroksiltaan.

Kuva; Siina J
Hilma ehti olla kadoksissa noin 1,5 tuntia. Kävin välillä toisen lenkkimme ja huutelun jälkeen sisällä vähän lämmittelemässä ja  juuri kun lähdin uudestaan neitiä etsimään tarkoituksena haravoida maastoa tuli sirupalvelusta viesti, että lemmikkinne Hilma on löytynyt paikkakunnalta Liperi. Mukana viestissä oli myös löytäjän yhteystiedot. Soitin ja Hilma oli matkustanut löytäjiensä kyydissä Savonlinaan sirun luvulle ja sieltä se sitten parituntia myöhemmin palautui Siinalaan. Hilma oli jostakin syystä päätynyt autotielle ja ilmeisesti mennyt sitten ohi suhahtelevista autoista jotenkin paniikkin, koska se oli poukkoillut pitkin tietä ja käytännössä pysäyttänyt koko Heinävedentien liikenteen. 

Kuva; Siina J
Yllättäen Hilmaa oli ollut erittäin vaikea saada kiinni ja ihmiset olivat joutuneet "motitamaan" sen kahden ihmisen väliin, jonka jälkeen se oli lopulta ratkaissut tilanteen hyppäämällä pelastajansa syliin.

Kuva; Siina J
Onneksi pikkurääpäle selvisi vammoitta ja ylipäätänsä hengissä. Vain Hilma tietää miksi ja miten se tielle päätyi saatika miksi se ei osannut tai pystynyt hakeutumaan takaisinpäin vaan jäi tielle poukkoilemaan.  Tauno kuitenkin palasi normaalisti kierroksen jälkeen meidän luoksemme eli jotenkin tuntuisi hullulta, että jokin hirvikään olisi koiria tiellepäin juoksuttanut.

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Agilitytreeneihinkin saatiin raahauduttua ja kylläpä oli ilo tehdä hommia Taunon kanssa. Treenitauko näytti tehneen yllättäen vain hyvää. Treenikuvia ei nyt valietttavasti ole, mutta todistettavasti hallilla on oltu kuitenkin.



Taunon kanssa treenattiin vauhtia kontakteille ja keppejä sekä pientä huvittelypätkää sitten ihan ratapätkän muodossa. Iloista tekemistä ja paljon tiheää palkkausta.
Upi pääsi tekemään kahdessa eri setissä mm. pientä ratapätkää, ohjautuvuutta hyppyjen kansa ja irtoamista targetin avulla. Lisäksi harjoiteltiin vähän keppejä. Kontakteja ei nyt 2 on 2 off -laatikkoharjoitusten takia tällähetkellä tehdä, että saadaan kontakti varmasti kuntoo.
 Hyvillämielin Taunon osalta odottelen itsenäisyyspäivän kisoja ja jospa se tuo Upikin saataisi kisaradoille ensi syksynä jo. 

Loppuun vielä Hilman söpöilyt.

13.10.2014

Meille kuuluu hyvää

Blogiin tulikin vallan pitkä päivitystauko. Touhuja on touhuiltu ihan normaaliin malliin, mutta kuvailut jääneet vähälle ja muutenkaan tekemisten raportointi tänne ei ole tuntunut motivoivalta. 
Mukavaa meillä on ollut ja koirat kuten emäntäkin ovat sopeutuneet elämänmuutokseen hyvin.

Tiimin illanistujaiset
Hilma on ehkä vähän "murehtinut", mutta näyttäisi, että alkaa sekin tasaantumaan. Enää pitkään aikaan se ei ole ryntäillyt toiveikkaasti haukkumaan etuovelle ääniä kuullessaan ja välistä vähän aktivoitunut pissailuongelmakin näyttää taas unohtuneen. Pojat ovat onneksi kokoajan olleet sitä mieltä, että onko meillä muka joskus asunut muitakin?

Hilma ja Upi metsälenkillä.

Hilman kohdalla tilanne on siinä suhteessa hankala, että Hilma haluaa lähinnä metsälenkkeillä ja istua kainalossa sohvalla. Hilma ei tykkää treenata eikä canicrossata ja aktiivisena ihmisenä minulla ei oikein ehkä tarpeeksi riitä aika sen kanssa sohvalla istumiseen. Joskus poden tästä vähän huonoa omaatuntoa ja olen jopa miettinyt olisiko sen parempi jossain muualla, mutta kun se on niin rakas pieni räääpäle ja tarvitsee kuitenkin verrattaen paljon liikuntaa eli pelkäksi sohvaperunaksi se ei sovellu.

Vähän pitää mielistellä, kun tolleen viereen joutuu käskytetyksi. Kuva; Siina J
Blogin kohtalo on minulle edelleen vähän mysteeri, kun kuvia ja videoita kuitenkaan ei ihan entiseen tahtiin tule ja itseasiassa luovuin järkkärin paremmasta putkestakin, kun en kehtaa sitä tuolla laatikossa makuuttaa. Hyvästi laadukkaat liikekuvat ja tervetuloa epämääräiset kännytkkäräpsyt. 

Tauno toko-treeneissä paikkamakuussa treenikamujen kanssa.
Mitäs me nyt sitten on touhuiltu? Metsälenkkejä, agilityä, tokoa, muuta lenkkeilyä ja koirat ovat myös saaneet uuden bestiksen, ihmisbestiksen nimittäin.

Upi metsäilee.
 Koirien uusi ihmisbestis on siis meidän luottohoitajamme Sonja. Sonja on ollut koirien luona kahtena eri viikonloppuna täällä minun luona, kun olen itse ollut reissunpäällä. Minulle ei ainakaan ole raportoitu vakavampia koirien käytöshäiriöitä ja hyvin ovat tyytyväisinä täällä minua aina odottaneet. Tuossa syyskuun alun hoitokeikan aikaan Upi ja Tauno pyörähtivät hoitajansa kanssa myös mätsärissä hienoin tuloksin eli Upi Punaisten nuorten kolmas ja Tauno punaisten aikuisten kolmas (muistinkohan oikein). Upista olin erityisen ylpeä, koska pikkumies oli esiintynyt hyvin ja muutenkin käyttäytynyt mätsäripaikalla erittäin hienosti.

Liekkö tuo koira johonkin puroon kenties pudonnut juostessaan? 
 PoKS Ry:n agilitykisoissa käytiin Taunon kanssa niinikään syyskuussa kisailemassa 5 starttia ja parhaaksi tulokseksi jäi yliaika nolla, TAAS. Kylläpä harmitti. Kontakteille vauhtia ja kepit kuntoon on tässä nyt ollut missiona. Kepeille onkin saatu treeneissä jo hyvää draivia ku löysin taas ne narut mistä tuota koiraa pitää vedellä ja lokakuun alussa käytiin Pro Perrolta Sanna Kataisen opista vinkkejä kontakteihin. Upikin treenasi samalla reissulla ekaa kertaa keinonurmihallissa ja hienostihhan se meni.

Vauhtia pellolla. Kuvannut; Siina J
Upi on muutenkin  kokenut syttymistä agilityyn ja tehnyt todella kivaa treeniä. Takaakiertoja ja jotain "vähän vaikeampaakin" on opeteltu.

Hilma niskatyrä leikkauksesta toipuvan Armaan "terapiakoirana" eli Armaskin pääsi riittävän pienen ja sillä telomisvaarattoman koiran kanssa vähän juoksentelemaan. Kuva; Siina J

Koirat saivat myös tuntea todellisen laiskuuden nahoissaan minun sairastaessa flunssaa syyskuun alussa, tauti oikesti kaatoi petiin. Oli hauska huomata, että vastoin kaikkia olettamuksia kotona yleensä niin rauhallinen Tauno kärsi useamman päivän laiskottelusta eniten ja taas verrattaen vilkas Upi kesti sen paljon paremmin. Kokonaisuutena lauma kuitenkin laiskotteli vallan sujuvasti kolme kokonaista päivää, kunnes minun omatuntoni käski lähteä puolikuntoisena montulle koiria juoksuttamaan.

Kuva; Siina J
Omaa liikkumista flunssa häiriköi kyllä pidemmän aikaa eli vaikka agilityä treenailtiin ja muuten lenkkeiltiin niin canicrossing lenkille uskaltauduin vasta tänään ekaa kertaa flunssan alkamisen jälkeen. Sitkeää sorttia.

Kuva; Siina J
Hilma on edelleen sitä mieltä, että canicrossaa keskenäs, joten poikien kanssa tätä lajia sitten jatkossa harrastellaan.

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J
Kuva; Siina J

Kuva; Siina J
Kummitytön synttäreillä pyörähdettiin viimeviikolla. Tauno sai seurustella Sissin kanssa oikein olan takaa ja Upikin pääsi tutustumaan.

Sissi ja Tauno


Viikonloppuna kyläiltiin Lieksassa veljeni perheessä ja olipa koirilla lysti. Olivat myös muutaman tunnin hoidossa veljeni luona ja hyvin oli mennyt. Hilma on niin tyytyväinen tuolla, kun lähes kokoajan joku jaksaa rapsuttaa.

Koirat ja veljentyttöni
Pari päivää pidin jo syyslomakin ja loppukuusta vähän lisää.

Syysloman hihnalenkki, syyskelit oli kohdallaan.
Upi on ilmoitettu Jyväskylä KV:hen ja Taunon kanssa aion sitten kisailla itsenäisyyspäivänä seuraavan kerran agilityssä. Upin terveystutkimukset sekä Taunon selkäkuvat ja mahdollinen kastraatio ovat lähiaikojen suunnitelmia.


Vaikka hiukset välillä harmaantuu ja kolme koiraa on yhdelle ihmiselle paljon, tai no ainakin minun kaltaiselle liikunnan ja aktivoinnin osalta täydellisyyteen pyrkivälle, mutta kokonaisuutena hetkeäkään en vaihtaisi.
Ystävät, perhe ja koirat, ne tärkeimmät asiat elämässä.

1.9.2014

Aktiivista ja kiireistä elämää

Niin se vaan elämä koiralauman kanssa asettuu uomiinsa. Toki jäävät jossain kohtaa vähemmälle, mutta toisaalta se ehkä kuitenkin on vielä keskitason yläpuolella, tuo näiden liikunta ja aktivointi meinaan.
Blogiin on ilmestynyt uusi hieno banneri, joka on veljentyöttöni Elisan käsialaa. Miksihän mä en oo aikaisemmin tajunnut, että ihan läheltä löytyy lähes ammattilainen noihin bannereiden tekoon. Erja-täti saattaa hyödyntää taitoja jatkossakin.

Päivitystahti on vähän ollut hiljainen, koska yksinkertaisesti kiirettä pukkaa liikuntojen, töiden, treenien ja kodinhoidon kanssa, mutta tästä tämä tasoittuu. Ja kameran käytön kanssa minun on kyllä tsempattava ehdottomasti, kuka nyt jaksaa mitään tekstipaatoksia lueskella.

Viimeviikon Maanantaina koirat juoksivat pitkän tovin metsäautotiellä ja umpimetsässä Stella ja Santtu koirakamujen kanssa. Taunokin pysyi viikonlopun rasitusten takia vallan kivasti läsnä, suorastaan hämmästyttävän kivasti.





Tiistaina ajeltiin sitten Siinan luokse ulkoilemaan. Metsälenkki Demi sakemannin kanssa ja Hilmalle vielä pieni käpyttely Armaan kanssa (Armas kuntoutuu niskatyrä leikkauksesta) hinnoissa. Koirat pääsivät vielä sitten kahvittelun ajaksi sisälle tutustumaan Siinan yhtäkkisesti monipuolistuneeseen aktivointilelu valikoimaan, mutta voiton aktivointileluista vei lopulta olohuoneessa häkissään majaileva L:llä kani. Hilma olisi mielellään syönyt L:n ruuat, Tauno seuraili muutenvain ja Upi olisi pistänyt leikiksi kanin kanssa.

Kuva; Siina J
Kuva; Siina J
Kuva; Siina J
Kova se on pienen kääkän kohtalo ison karvakaverin tullessa uimasta.

Kuva; Siina J
Kuva; Siina J
Kuva; Siina J

Keskiviikkona kävimme Taunon tulevat tähdet agilitykurssilla viimeistä kertaa. Haikein mielin, koska mielellään olisi vielä jatkettu tätä koulutusputkea. Todella tyytyväinen olen kokonaisuuteen ja ohjaustekniikkaoppia tuli roppakaupalla. Myös rytmittäminen ja koiran linjaaminen aukesi minulle tämän kurssin aikana aivan uudella tavalla.
Tämmöistä rataa taiteltiin ja ihan kepeille asti jopa päästiin pienellä hiomiselle. Kepit Tauno myös suoritti hienosti, kun mä koetin toimia kouluttajan neuvojen mukaan. Myöskin ylimääräiset karjahtelut onnistuin jättämään väliin, mikä oli myös tämän kurssin isoimpia opetuksia.
Taunon treenin jälkeen Upi teki muutaman agilityharjoituksen ja sitten tietysti kunnon lenkit koirakavereiden kanssa metsässä päälle.

Torstaina sitten tokojaoston kokousta ja tokoa. Talvella onneksi saamme treenata hallissa. Treenivuoro on periaatteessa tarkoitettu vain yhdelle koiralle, joten luulempa, että Upi saa enemmän olla tokokoirana ja Tauno sitten keskittyy muihin hommiin sekä kotitreenailuun.
Upi teki paikkamakuun, seuraamista ja nopeita maahanmenoja.
Lopuksi myös käsittelyharjoitus.
Tauno pääsi tekemään seuraamista, kapulahommia ja pienen paikkamakuun.
Treeni jälkeen käytin koirat kahdessa kokoonpanossa lenkillä, ensin Tauno Edyn ja Eemin kanssa ja sitten Hilma & Upi kahdestaan.

Perjantaina koirat viettivät ansaittua lepopäivää ennen viikonlopun rasituksia eli perus hihnalenkit vain ohjelmistossa.

Launtaina aamuna ajeltiin sitten kohti Lieksaa ja agilitykilpailuja. Tauno suoritti kaksi kakkosluokan rataa. Ensimmäisellä radalla emäntä sekoili huolella, siitä ei edes puhuta, mutta toisella radalla vain pieni keppivirhe, joka oli valitettavasti kyllä myöskin puhtaasti ohjaajalähtöinen eli painoin liikaa koiraa kropalla kohti keppejä ja pujahti sitten väärältä puolelta sisään. Toiselta radalla kuitenkin voitto kotiin vitosella, vähän lohtua lauantaihin.

AGILITY RATA A
HYL

AGILITY RATA B
5 virhepistettä 
Sijoitus 1

 Kisoista ajeltiin sitten Viekirjärvelle missä koirat saivat kirmailla vapaina. Tauno annoin juoksennella parituntia, mutta koska kisat jatkuivat myös sunnuntaina piti vähän rajoitella. Illasta veljeni perhe pyörähti myös koiria rapsuttelemassa sekä Sanna, Tuomas, Edy ja Eemi saapuivat myöskin seuraksemme yökylään kisojen takia. Upi oli vähän ihmeissään, että miksi nuo tulee meidän tontille, mutta hyvin koirilla hommat pelasi yksiin.

Sunnuntaina heräiltiin ajoissa ja koirat saivat kirmailla useamman tunnin. Taunon annoin vähän irrotella, mutta en liikaa. Taunon kisastartit olivat sitten iltapäivällä. Ensimmäinen rata oli hyppyrata ja teknisesti siis hitusen vaikeampi. Sinällään olen ihan tyytyväinen ohjaukseeni, mutta muutamia kohelluskohtia. E radalla tehtiin sitten se nolla, mutta yliaika sellainen. MUA NIIN HARMITTAA! Viimeisellä radalla olin jo itse melkoisen väsyksissä, kun tuo ratojen mieleenpainaminen on minulle melkoisen vaikeaa, mutta hienosti me mentiin. Valitettava keppisekoilu ja persjätössä kadotin koiran, joka sukelsi sitten joutessaan aivan väärään putkeen.

HYPPY RATA D
HYL


AGILITY RATA E 
0
Sijoitus 1
Yliaikaa

AGILITY RATA F
HYL
Kentältä suunnattiin kylään veljeni luokse ja sittä sitten pikkuhiljaa parin mutkan kautta illasta kotiin. Koirat vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä ja erittäin väsyneiltä.

Tänään maanantaina tehtiin normaaliin tapaan aamulenkki ja iltapäivällä koirat saivat tyytyä takapihailuun, leikkimiseen ja namien etsintään. Iltalenkki toki sitten myös tehtiin.
Pitää vähän kehitellä noita kotiaktivointeja näille lisää, kun joskus on näitä kotihommiakin veivattava.
Namien etsintä toimi erityisesti tuolle nenäkoira-Hilmalle. Laitoin kaikki riviin paikkakäskyn alle ja piilottelin nameja niiden nähden pihalle, sitten käsky vapaa. Mukavan näköistä =)



27.7.2014

HELLETTÄ, uimista, juoksemista, treeniä, rullaluistelua ja pyöräilyä -siitäpä se viikko on taas tehty

Tähän alkuun on todettava, että vaikka minä miten tykkään kesästä ja lämmöstä on tämä tämmöinen pitkäkestoinen helle koirien kanssa vähän hankala juttu. Univelka kasvaa kilometrin mittaiseksi, koska kaikki rankempi liikunta pitää toteuttaa vasta myöhään illalla ja päiväsaikaan ulkona treenaamista ei oikeastaan voi edes harkita eli erityisesti tokon treenaaminen kärsii.

 Maanantaina seitsemän maissa suunnattiin ensin uimaan. Mentiin sellaiselle rannalle missä on on lupa uittaa koiria ja missä mie itsekkin pääsen uimaan, arvelin, että joutaa jo tuo talviturkki pois omastakin niskasta.
Paikka on todella lähellä isoa tietä, eli Tauno ja Hilma joutuivat olemaan liinojen jatkoina, jos pupuja sattuu lähialueilla hengailemaan.
Ensimmäisenä Hilma pääsi uimaoppiin. Vapaaehtoisesti neitiä ei veteen saanut tulemaan, kun vastaranta oli turhan  kaukana, mutta kannnoin sen 7 kertaa niin syvälle, että itsellä oli vettä melkein kaulaan asti ja laskin sitten uimaan. Pitelin Hilmaa siten, että sen takapää ei päässyt painumaan alas ja vallan rauhallisesti neiti jo ui. Selkeästi paniikki ja hirveä räpistelyt ovat jääneet jo pois.





Seuraavana otin uimaan Taunon ja lopulta Upi pääsi myös kirmailemaan vapaana, kun vieras (selkeästi vähän ärhäkämmän oloinen) koira lähti pois rannalta. Tauno ui monta pitkää lenkkiä. 


Ja Upikin polskutteli useamman kunnon kierroksen minun perässä.





Rannalle saapui jonkinaikaa uiskenneltuamme uimaan myös tuttu koiruus Ali-vihikoira. Laitoin ensin kääkät autoon, mutta sitten ajattelin, että Upille tekisi hyvää tutustua tähän maailman kilteimpään jättiläiseen. Ensin Upi oli aivan kauhuissaan, että mikä hyllyvä vesihirviö tuo on ja vähän meinasi puolustustakin heitää päälle (toimintakykyhän Upilla säilyy, ei panikoi, mutta puolustaa).  Sitten aivan kuin silmän räpäyksessä Upi rentoutui ja leikki Alin kanssa kuin olisi aina kyseisen koiran tuntenut.





Uimasta suunnattiin vielä vajaaksi tunniksi juoksuttamaan koiria toiseen paikkaan,  että kaikki saavat juosta vapaina.






Ah, kesäillat, auringonlasku ja onnelliset koirat.....mie niin tykkään.








Tiistaina sitten suunnattiin kentälle treenaamaan agilityä. Lämminhän se keli oli, mutta pidettiin treeni kevyenä ja pätkät lyhyinä. 

Taunolle vahvisteltiin lähinnä keppejä ja keinua, lisänä sitten muutama hyppy, pituus ja putki.
Kepit Tauno suoritti yhtä kertaa lukuunottamatta kunnolla ja sai jokakerta palkan alustalta. Keinulla pientä empimistä ekalla kerralla, mutta sitten meni kuin aina ennenkin. Mitähän ihmettä se liene siellä Pro Perrolla viimeviikolla säätänyt keppien ja keinun kanssa?
Ehkä Tauno haluaa munata minut aina noissa oikeissa koulutuksissa ja esittää ettei se osaa mitään....ei edes olennaisinta eli kaikkia esteitä. Kouluttajat sitten miettii, että hullu tuokin akka ku täysin keskeneräisellä koiralla käy tämmösissä koulutuksissa ja kuvittelee vielä pärjäävänsä kisoissa. No tiedän, että kouluttaja noin mieti oikeesti.








Upi teki pituutta yhdellä kappaleella, hyppyjä, putkea sekä kokeili keinun suorittamista ensimmäistä kertaa.
Putki on Upin lemppari ja todella vahva este sille. Irtoaa putkeen todella kaukaa ja suorittaa innokkaasti.


Hyppytekniikka treeni olisi kyllä tarpeen. Upi on ketterä ja vauhdika koira, mutta hyppytekniikan puutteiden takia aina jonkinverran pyrkii kiertämään esteitä, joissa rima on ns. normaalikorkeudessa. Osan rimoistahan pidän vielä madallettuna Upin iän huomioon ottaen, mutta yksittäisinä on kokeiltu jo normaalikorkuisiakin hyppyjä.



Pituus yhdellä kappaleella oli Upille mieluinen ja saatiin ihan oikeaa ohjaustakin aikaa hyppy-pituus-putki suoralla.


Keinua mentiin muutaman kerran yhdessä tuumin siten, että isäntä oli laskemassa keinua sitten alas. Upi ei kuitenkaan liikkestä ollut moksiskaan, mutta varovasti kuitenkin edetään, ettei mitään säikähtämisiä pääsisi tapahtumaan.



Treenin jälkeen kaikki pääsivät fleksilenkille metsäpoluille ja kotiin saavuttuamme isäntä kävi rullaluistelemassa viilenneessä illassa ensin Hilman ja sitten Upin kanssa. Tauno kävi sitten ravaamassa kevyen kolmekilometrisen pyörän ja minun kanssa.
Tarkoituksena ja ajatuksena olisi saada lisättyä tuota ravia jokaisen koiran liikuntaan vielä ennen talvikautta. Epäilen, että Upille tämä on aika vieras askellaji, Taunoa pitäisi opettaa juoksemaan pientareella ja Hilman ravi taas on niin hidasta, että pyörä hädintuskin pysyy pystyssä.....voinemme siis todeta, että koirat pääsevät ravilenkeille vuorotellen.

Keskiviikkona siivottiin ja häädettiin takapihan rappusten alle pesiytyneitä ampiaisia.  Myöhäisenä iltapäivänä tein koirien kanssa puolentunnin hihnakäpyttelyn ja vielä kymmenen maissa suunnatiin uimaan koko porukan voimin.





Uimaskapa Taunon kanssa, melkein näytti, etten mä pärjää sille.


Hilma sanoo, että viis helteestä....uinnin jälkeen pitää kaivautua viltin alle.


Torstaina ohjelmassa oli sitten mitäpäs muutakaan kuin tokoa. Hallissa on ilmastointi eli kuumuuskaan ei haittaa treenejä. Ensin halliin pääsi Upi. Seuraamista ja seisomaan jäämisiä sekä maahan menoja naksutellen. Myös paikkamakuu pihalla kahden treenikaverikoiran kanssa ja se oli kyllä aivan WOW. Jäin ensin vähän lähemmäs ja kävin palkkamassa, sitten siirryin jo todella kauaksi ja niin se vaan pikkumies makasi kaksiminuuttisen paikallaan yhdellä välipalkkauksella.
Taunolle otetiin kapulahommia ja kas, johan saatiin uutta onglemaa kehiin. Tauno on alkanut pureskella kapulaa, en tiedä missä vaiheessa ja miksi, mutta virhehhän se kokeessa on se kapulan natustelu. Ihana treenikaveri näytti meille vinkkejä oman koiransa kanssa miten meidän pitäisi tuota kapulahommaa työstää ja millä opeilla voitais saada tuo pureskelu pois.
Lopuksi Upi vielä sitten halliin ottamaan ensin pikatreeni näyttelyhommien merkeissä. Pöydällä siis seisotus, hampaiden katsominen ja mittaus. Sujui hyvin, vaikka saattoi se katsojakin vähän olla tuttu.....mutta ei kauheen pahasti.
Lisäksi luoksepäästävyyden treenaamista oikein tehokuurina. Treenikaveri käytti tosi paljon aikaa meidän avustamiseen ja saatiin mooooonta toistoa luoksepäästävyyttä kokeneen tokoihmisen neuvojen saattelemana. Aivan mahtavaa.
Perusasento laitetaan Upilla nyt tiukkaan treeniin, koska sain erittäin tärkeän palautteen, koiralla ei ole käsky selkärangassa vaan enemmänkin käsi/vartaloapu on se millä se tietää mitä mie haluan.
Lisäksi Upi tarjoaa maahan menoa aivan joka väliin, huoh. Treenikaverin mukaan epävarmuutta tämä eli kun ei tiedä mitä minä siltä vaadin niin tarjoaa sitä liikettä mikä on sille vahvin ja varmin.....erittäin loogista. Tuollaiset treenikaverit ovat kyllä kullan arvoisia, jotka jaksavat neuvoa meitä aloittelijoita.
Iltalenkin koirat saivat vielä sitten kirmata vapaina.















Perjantaina koirat pitivät lepopäivää eikä tehty mitään ihmeellisyyksiä normaalien hihnalenkkien ja takapihaleikkien lisäksi.








 Lauantai hengailtiin taas ihan rauhassa pienen hihnakäpyttelyn ja takapihailun voimalla lämmön pysyessä +30 asteen tuntumassa. Koirapuistoon suunnattin vasta iltayhdeksän jälkeen vähän jaloittelemaan, mutta siltikin koirilla meinasi olla turhankin kuuma, kun eivät päässeet veteen viilentymään. Koirapuistoja emme normaalisti käytä ollenkaan eli olihan tuokin koirille vähän tavallisuudesta poikkeavaa touhua, ainakin hajuja oli jos jonkinlaisia nuuskittavaksi.




Sunnuntaina käytiin päivällä uimassa, mutta eipä paljoa ehditty pulikoida, kun rannalle tuli uimaan 5 kappaletta hevosia. Yksi minun suurista heikkouksistahan on se, että minä oikeasti meinaan vähän pelätä hevosia. Ovat minusta arvaattomia ja aivan turhan suuria. Vaikka me oltiin ensin uimassa eivät hevostelijat jääneet mitenkään sivuun vaan kansoittivat rannan ihan kokonaan. Eipä siinä sitten tehnyt enää mieli pukoida. Onneksi sentään jokainen koira ehti käydä viilentymässä.
Illalla käytiin sitten vapaa lenkillä kelin viilennyttyä ja Upia koetettiin saada vähän poseeraamaan.

Upi melkein 9 kk










 Forecan mukaan helteet jatkuat vielä ainakin seuraavat 10 päivää, huoh.
Ensiviikko onkin jännittävä viikko. Taunon kanssa startataan agilitykurssilla ja Upi debytoi Kuopio KV:ssä junnuluokassa.