Näytetään tekstit, joissa on tunniste metsäretket. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste metsäretket. Näytä kaikki tekstit

17.11.2014

Pimeetä menoa, treeniä, näyttelyhommeleita.

Ryhtiliikkeitä on tullut tehtyä ihan useita, kuten viime postauksessa "lupailin". Yksinään koirien kanssa jäämisen myötä yksi iso huoli talvikauden ajalle oli se, että miten uskallan mennä yksinäni pimeään metsään juoksuttamaan koiria. Päivätyöläisenä kun olen kaikki valoisat ajat töissä tähän aikaan vuodesta. Taunohan ei siis riistavietin takia todellakaan ulkoile vapaana misään taajamametsissä. Eräänä torstaina tuossa taannoin sitten varustaudun itse otsalampulla ja taskulampulla ja sitten mentiin. Olin ihan et wow, mä pystyin tähän. Vähän kyllä pelotti, vaikka samat elukathan ne siellä metsässä juoksee valoisallakin. Kuitenkin tärkeintä se, että koirat pääsevät myös talviaikaan metsälenkeille myös viikolla ja vähintään se 2 metsälenkkiä on saatu pidettyä ohjelmassa. Hihnalenkkiä on menty sitten paljon otsalampun valossa taajaman metsäpoluilla, koirat flekseissä kirmaten.Itsellekkin tekee toisaalta tuo hihnalenkkeily hyvää, kun 6-7 km kerrallaan käpytellään + tietty aamulenkit sekä minun juoksulenkit päälle.


 
Kotona on otettu myös treeniä iltaisin (tässäkinhän minun piti kunnostautua), koska ulkona on liian  kylmää ja märkää treenata mikään missä koiran pitää istua tai varsinkin maata.Toki liikkeestä seisomista, seuraamista, hyppyä jne. pystyy myös talvikaudella treenaamaan ulkona.

Upi harjoittelee kapulan noston ensin kotioloissa ja perusasentoakin on hyvä hinkata olkkarissa. Lisäksi on otettu harjoitteluun 2 on 2 off -asento ja törpön kiertäminen agilityyn liittyen.




Hilma jumppailee ja opettelee paikkamakuuta sekä kosketusalustaa.


Tauno nostelee ja eritoten opetelee pitämään kapulaa sekä niinikään treenailee perusasentoa myös sisätiloissa. 2 on 2 off:ia laatikon kanssa sekö törpön kiertämistä kokeiltiin myös Taunon kanssa. Laatikon päälle nouseminen oli Taunosta aikapaljon vastenmielisempää kuin Upista, mutta onnistui kuitenkin houkuttelulla. Täytyy nyt katsoa oppiiko tuo sitten muuta kuin sen, että laatikon päälle nouseminen ei ole ällöä.
Myös hallilla on toki torstaisin käyty treenailemassa tokoa, tosin pääasiassa siellä treenaa Upi, kun Upilla nuo isommat koetavoitteet kuitenkin ovat. Hallissa on pääsääntöisesti keskitytty perusasennon vahvisteluun ja seuraamisen korjailuun, Upi kun arveli, että seuraaminen on opetettu mulle ihan väärin enkä mä enää oikeestaan halua pitää takapäätä suorassa. Huoh. Hyppyä on myös otettu ja viime torstaina Upi tutustui myös ensimmäistä kertaa ruutuun. Harjoituksia otettiin lähinnä sillä ajatuksella, että ruutuun hakeutuminen on iiiihan huippua.
Upi tekee myös todella hienoja paikkamakuita. Torstaina otettiin ensimmäistä kertaa täysi kaksiminuuttinen ilman välipalkkauksia. Sen verran helpotin, että jäin puolenväliin hallia ja hienosti Upi makasi kokonaisen kaksi minuuttia eteenpäin ryömivän suursnautserin vieressä.

Juoksulenkkejä on myös tehty. Jos koirat ovat ulkoilleet vapaina kunnon annoksen olen saattanut käydä juoksemassa yksinkin, mutta muuten Upi tai Tauno pääsee mukaan lenkeille.Ajattelin yksinkertaisesti käytännön syistä ottaa vaan sen yhden koiran aina juoksemaan mukaan, koska samalla saan kätevästi vietettyä kahdenkeskistä aikaa kummankin pojan kanssa. Uskoisin, että liikunnan määrä on silti aika riittävä jokaisella, vaika näitä joskus vähän jaottelee.
 
Jyväskylä KV:ssä pyörähdettiin myös Upin kanssa. Upi oli mielestäni rento Paviljongissa ja tietysti vaikka se ei koiria ihan iholle hihnassa ollessaan halua niin kivan rauhallisesti suhtautui koiravilinään.
Kehässä meni alkuun todella hyvin, mutta sitten se tuli pöydällä, se pieni ja lyhyt murahdus tuomarille. Selkeästi käsitykseni siitä vahvistui, että Upi kokee häiritsevänä sen, että ihminen tulee lähelle, mutta ei ota häneen kontaktia. Tähän tulokseenhan päädyimme jo kesällä, kun haettiin Upista raktioita pöydällä Kuopio KV:n jälkeen ja koetettiin saada langanpäästä kiinni, että miksi tuollainen arjessa ei-agressiivinen koira noin reagoi.
Odottelemme nyt ainakin kevääseen ennen seuraavia näytelmiä ja harjoituksia otetaan.
Näyttelyssä oli muuten mukavaa ja tavattiin mukavia ihmisiä, mukaanlukien Upin emän omistaja. Kiitos kuvasta Jasmina.
Kehän laidalla

Tuloksena JUN EH JUK4.
Tuomari;Jenkins Des, United kingdom.

Arvostelu;"Little bit of aggression, but expected in a terrier type of dog, Nice head. Super dentition. Black nosem dark eyes, strong erect ears. Good neck. Well layed shoulders. Good slope to rear of the topline. Well set tail. Strong muscular rear. Good colour. Moving well."
Tuota tuomarin näkemystä terrierirodusta tai "hyväksyvää" kommenttia murahdukseen en kyllä allekirjoita, outoja nuo britit. Koira oli myös merkitty rodunomaiseksi lähestyttäessä, mutta niinhän tuo tuomari tuon kuittaa, että murahdus nimenomaan olisi rodunomaista. Harmillista huomata, että tuomarit noin läpikatsovat tuollaista käytöstä. Upilla tiedän murinan tulleen epävarmuudesta, mutta entäs ne koirat, joilla siellä taustalla on vakavampaa luonne/käytös ongelmaa ja niiltäkin tuomari vaan kuitaa sen noin, että ihan normaalia.
Arvostelussa on paljon hyvää ja vähän jäikin nyt arvoitukseksi tuliko EH tuosta murahduksesta vai mistä, toivotaan, että murahduksesta?

Rikun kuoleman vuosipäivä oli  8.11.2014.
Riku-pappa oli jotain niin suurta minulle ja niin monelle muulle. Toista vastaavaa kääpiöpinseriä ei ole eikä tule ja tämä ei ole edes sellaista "oma koira, paras koira" -juttua vaan Riku oli oikeasti erityinen. Koskaan en unohda sitä hetkeä, kun pappa nukahti ikiuneen syliini. Olen edelleen todella kiitollinen ihanalle eläinlääkärillemme Martinalle, joka tuli kotiimme nukuttamaan Rikun ja antoi tällätavalla Rikulle arvoisensa lopun ja teki kokemukseksi itsellekkin niin kauniin, kuin vain noin surullinen asia voi kaunis olla.
Kiitos Riku-pappa kaikesta, olit valtavan rakas.



"Saanko lähteä nyt?
Luuletko, että hetki on oikea?
Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt.
Saanko siis astua toiselle puolen
ja vapaaksi päästä?
Aluksi en tahtonut lähteä,
taistelin kaikin voimin.
Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua
Kohti lämmintä ja elävää valoa
Tahdon lähteä
Tahdon todella.
On vaikeaa jäädä.
Parhaani yritän ja koitan hetken tässä olla,
Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia
ja minä kokea suuren suurta rakkautta.
Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,
sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.
En ole kaukana.
Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.
Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua,
Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi
ja päättää tämä elämä luonasi.
Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran,
ja sano sanat, jotka toiveeni ois,
koska välität minusta tuhannen verran,
annat minun nukkua pois."
 Kirjoittaja; Tuntematon



Valoisallakin on sen verran päästy ulkoilemaan, että muutama vähän parempikin kuva saadaan mukaan postaukseen viime lauantailta Siinan luota.

Kuva; Siina J

Demin kanssa hengailu sujui laumalta taas erittäin hyvin ja olipa Demin poikanen Ottokin mukana hihnassa osan lenkistä eikä Taunoa ärsyttänyt moinen rauhallinen poika ollenkaan. Upia toki vähän uusi koira jännitteli, mutta ei sekään hakeutunut rähisemään, kun sai pitää omasta mielestään riittävän välimatkan.

Kuva; Siina J

Hilma aiheutti kunnon säikähdyksen katomalla. On aivan normaalia, että se on metsässä kadoksissa, mutta tälläkertaa neitiä ei näkynyt eikä kuulunut takaisin. Lenkkiä tuli ihan urakalla, koska jouduttiin kiertämään ensimmäinen lenkki uudestaan Hilmaa huudellen. Lopulta tajusin, että nyt on joku pielessä, koska neiti tulee aina takaisin kierroksiltaan.

Kuva; Siina J
Hilma ehti olla kadoksissa noin 1,5 tuntia. Kävin välillä toisen lenkkimme ja huutelun jälkeen sisällä vähän lämmittelemässä ja  juuri kun lähdin uudestaan neitiä etsimään tarkoituksena haravoida maastoa tuli sirupalvelusta viesti, että lemmikkinne Hilma on löytynyt paikkakunnalta Liperi. Mukana viestissä oli myös löytäjän yhteystiedot. Soitin ja Hilma oli matkustanut löytäjiensä kyydissä Savonlinaan sirun luvulle ja sieltä se sitten parituntia myöhemmin palautui Siinalaan. Hilma oli jostakin syystä päätynyt autotielle ja ilmeisesti mennyt sitten ohi suhahtelevista autoista jotenkin paniikkin, koska se oli poukkoillut pitkin tietä ja käytännössä pysäyttänyt koko Heinävedentien liikenteen. 

Kuva; Siina J
Yllättäen Hilmaa oli ollut erittäin vaikea saada kiinni ja ihmiset olivat joutuneet "motitamaan" sen kahden ihmisen väliin, jonka jälkeen se oli lopulta ratkaissut tilanteen hyppäämällä pelastajansa syliin.

Kuva; Siina J
Onneksi pikkurääpäle selvisi vammoitta ja ylipäätänsä hengissä. Vain Hilma tietää miksi ja miten se tielle päätyi saatika miksi se ei osannut tai pystynyt hakeutumaan takaisinpäin vaan jäi tielle poukkoilemaan.  Tauno kuitenkin palasi normaalisti kierroksen jälkeen meidän luoksemme eli jotenkin tuntuisi hullulta, että jokin hirvikään olisi koiria tiellepäin juoksuttanut.

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Agilitytreeneihinkin saatiin raahauduttua ja kylläpä oli ilo tehdä hommia Taunon kanssa. Treenitauko näytti tehneen yllättäen vain hyvää. Treenikuvia ei nyt valietttavasti ole, mutta todistettavasti hallilla on oltu kuitenkin.



Taunon kanssa treenattiin vauhtia kontakteille ja keppejä sekä pientä huvittelypätkää sitten ihan ratapätkän muodossa. Iloista tekemistä ja paljon tiheää palkkausta.
Upi pääsi tekemään kahdessa eri setissä mm. pientä ratapätkää, ohjautuvuutta hyppyjen kansa ja irtoamista targetin avulla. Lisäksi harjoiteltiin vähän keppejä. Kontakteja ei nyt 2 on 2 off -laatikkoharjoitusten takia tällähetkellä tehdä, että saadaan kontakti varmasti kuntoo.
 Hyvillämielin Taunon osalta odottelen itsenäisyyspäivän kisoja ja jospa se tuo Upikin saataisi kisaradoille ensi syksynä jo. 

Loppuun vielä Hilman söpöilyt.

29.10.2014

Ensipuraisu talveen, koirakavereita ja luvattoman vähän treeniä

Hitaalla tahdilla tulee postauksia, mutta tulee kuitenkin.
Tätä voisi kait jo melkein myös kutsua treenitauoksi, sillä treenit ovat lähinnä rajoittuneet torstain toko-treeneihin ja sielläkin pääasiassa on treenaillut vain Upi. Agilityn kanssa viikonloppuun sijoittuva treeniajankohta vähän sotkee kuvioita ja toisaalta myös tuo välitalvi piti kentän käyttökelvottomana jonkin aikaa. Nyt ei sitten enää kellojen siirron jälkeen töiden jälkeen nää agsakentällä touhutakkaan, toki treenit siirtyvät nyt halliin, mutta sunnuntai jatkuu edelleen treenipäivänä käytännön syistä.
En usko koirien kuitenkaan tästä pahakseen pistävän, tyytyväisiltä vaikuttavat tauosta huolimatta, kun liikunta ja muu aktivointi kuitenkin on kohdallaan. Pikkuhiljaa pitäisi kuitenkin saada itseä niskasta kiinni ja kunnostautua niin agsan parissa kuin kotona hiottavien asioidenkin parissa.
Mitäs me on nyt sitten viimeviikkoina taas tehtynnä......

Tavattiin tuossa päivänä muutamana ensimmäistä kertaa Sannan lauma. Sanna tuli tutuksi kääkkäryhmästä ja blogin lukijana, lopulta sitten tavattiin. Sain suklaakakkua tuliaisiksi ja Tauno sai mökin täyteen naisia. 
Saatiin todeta, että kyllä kääkkä kääkän tuntee eli kääkkätyttöset olivat heti ihan ok kaikille, mutta Tara oli Taunosta ensin vähän epäilyttävä iso ja musta. Lopulta Tara kuitenkin lähti häntä heiluen ovesta ulos ja Tauno jäi sydämen kuvat silmissä katsomaan perään.


Hihnalenkkiä on tehty vähän keskimääräistä enemmän, kun meidän metsätien metsissä on käynnissä hirvenmetsästys ja pakkasten ilmaantuminen teki turvesuolle sen ongelman, että siellä voi olla heikkoja jäitä matalista vesistä ja kevyesti virtaavista paikoista johtuen. 


Lumi pysyi maassa melkein viikon päivät ja parilla aamulenkillä pakkanen paukkui jopa yli -10 asteessa, hrrr.  Pojat eivät sinällään reagoineet mitenkään, mutta Hilmaa tuntui jo noinkin vähäinen kylmyys ällöttävän kovasti.




Viikonloppuvieraitakin meillä on käynyt ja tätä koirat eivät näytä kuitenkaan pistäneen pahakseen. Kuvassa Hilma nauttii lämmöstä ystäväni kainalossa sohvalla.


Ja onneksi meillä on Siina ja Siinan ihanat koiruudet. Kerran viikossa on keskimäärin ajeltu seurustelmaan ja juoksemaan Liperin perukoille.

Kuva; Siina J
Kuva; Siina J
Kuva; Siina J

Kuva; Siina J
Syyslomaakin sain taas vähän pitdellä ja Liekassakin oltiin viikonloppua taas viettämässä. Siellä koirat saivat kirmailla vapaina ja naatiskella veljeni perheessä majoittumisesta, se on näistä ihan parasta.
Makuupussin valtaajat, koeta nyt sitten ite tuohon mahtua nukkumaan.


Viekissä oli lunta ihan jo sitten reilummin, haravointihommat jäivät väliin, mutta koirat saivat aimoannoksen vapaana kirmailua.


Ja mä pääsin ajamaan mönkkärillä, aika huippuu oli.


Koirat olivat lauantaina ja sunnuntaina myös muutaman tunnin hoidossa veljeni perheessä, kuva kertonee, että viihtyivät vallan hyvin. Lenkkeilypalvelukin toimi ja liikunta-annos viikonlopulta oli aikalailla valtaisa.


Lomalla käytiin lisäksi tekemässä pieni vaellusreissu Outokummussa Särkiselällä Siinan ja Demin kanssa. Aivan ihana reitti eikä kukaan ollut meidän lisäksemme innostunut patikoinnista vähän sateisena ja harmaana tiistai päivänä.

Kuva; Siina J
Kuva; Siina J
Kuva; Siina J
Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J
Mä niin tykkään tosta Demistä, mainio persoona ja hieno kääkkien seuraneiti. 

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

 Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Tämän vaatimattoman 7 km patikoitilenkin jälkeen ei vielä maltettu jäädä laakereille lepäämään vaan kääkät saivat vielä tutustua Siinan sijoitusnarttu Aamuun, jonka kanssa lenkkeiltiin vielä muutama kilometri. 

Viikonloppuna on taas vähän reissua tiedossa minulle ja koirat saavat kaveriksi luottohoitajansa tänne kotiin. Jyväskylä KV:tä odotellaan kauhun sekaisin tuntein ja ehkäpä ensi kerralla saan jo jotain treenimateriaaliakin tänne =) Toisaalta lopulta olen päässyt siihen pisteeseen, että en stressaa.....Tauno ja Upi ovat nuoria poikia vielä, ehditään treenata ja kisata vaikka miten paljon, joten ei mitään kiirettä eikä hätää saada niitä tuloksia. Agilityn osalta kuitenkin tiedän molemmissa potkua kisakoiriksi olevan, Upilla täytyy perusasento ja seuraaminen rakennella vähän uusiksi, mutta siihenkin meillä on aikaa ja kesällä sitten voidaan ottaa tehoisku, kun kentille taas päästään eli kyllä se TK1 vielä joskus irtoaa. Talvella tokotreenit rajoittuvat kertaan viikossa ihan käytännön syistä, joten pikkiasioita olisi tarkoitus hioa sitten kotonakin. 
Lisäksi katselin, että ohjauksen seuraamista voisi treenailla myöskin ihan kotioloissa tota agilityä ajatellen. Jos jotain hyvää tulevasta talvesta pitää etsiä niin vetohiihtohommiin toivottavasti päästäisiin.....muuten on oikeastaan aika vaikea keksiä talvesta hyviä puolia koirarintaman osalta.
Taunon kulkusten osalta olen vähän kahden vaiheilla, että leikatakko vaiko eikö leikata? Taunolla kun ei varsinaisesti noita "kulkuslähtöisiä " ongelmia sinällään kuitenkaan ole eli lähinnä sen lisävireen takia voisi harkita. Tietysti rahat voisi käyttää järkevämminkin, joten harkitsemme vielä. 

13.10.2014

Meille kuuluu hyvää

Blogiin tulikin vallan pitkä päivitystauko. Touhuja on touhuiltu ihan normaaliin malliin, mutta kuvailut jääneet vähälle ja muutenkaan tekemisten raportointi tänne ei ole tuntunut motivoivalta. 
Mukavaa meillä on ollut ja koirat kuten emäntäkin ovat sopeutuneet elämänmuutokseen hyvin.

Tiimin illanistujaiset
Hilma on ehkä vähän "murehtinut", mutta näyttäisi, että alkaa sekin tasaantumaan. Enää pitkään aikaan se ei ole ryntäillyt toiveikkaasti haukkumaan etuovelle ääniä kuullessaan ja välistä vähän aktivoitunut pissailuongelmakin näyttää taas unohtuneen. Pojat ovat onneksi kokoajan olleet sitä mieltä, että onko meillä muka joskus asunut muitakin?

Hilma ja Upi metsälenkillä.

Hilman kohdalla tilanne on siinä suhteessa hankala, että Hilma haluaa lähinnä metsälenkkeillä ja istua kainalossa sohvalla. Hilma ei tykkää treenata eikä canicrossata ja aktiivisena ihmisenä minulla ei oikein ehkä tarpeeksi riitä aika sen kanssa sohvalla istumiseen. Joskus poden tästä vähän huonoa omaatuntoa ja olen jopa miettinyt olisiko sen parempi jossain muualla, mutta kun se on niin rakas pieni räääpäle ja tarvitsee kuitenkin verrattaen paljon liikuntaa eli pelkäksi sohvaperunaksi se ei sovellu.

Vähän pitää mielistellä, kun tolleen viereen joutuu käskytetyksi. Kuva; Siina J
Blogin kohtalo on minulle edelleen vähän mysteeri, kun kuvia ja videoita kuitenkaan ei ihan entiseen tahtiin tule ja itseasiassa luovuin järkkärin paremmasta putkestakin, kun en kehtaa sitä tuolla laatikossa makuuttaa. Hyvästi laadukkaat liikekuvat ja tervetuloa epämääräiset kännytkkäräpsyt. 

Tauno toko-treeneissä paikkamakuussa treenikamujen kanssa.
Mitäs me nyt sitten on touhuiltu? Metsälenkkejä, agilityä, tokoa, muuta lenkkeilyä ja koirat ovat myös saaneet uuden bestiksen, ihmisbestiksen nimittäin.

Upi metsäilee.
 Koirien uusi ihmisbestis on siis meidän luottohoitajamme Sonja. Sonja on ollut koirien luona kahtena eri viikonloppuna täällä minun luona, kun olen itse ollut reissunpäällä. Minulle ei ainakaan ole raportoitu vakavampia koirien käytöshäiriöitä ja hyvin ovat tyytyväisinä täällä minua aina odottaneet. Tuossa syyskuun alun hoitokeikan aikaan Upi ja Tauno pyörähtivät hoitajansa kanssa myös mätsärissä hienoin tuloksin eli Upi Punaisten nuorten kolmas ja Tauno punaisten aikuisten kolmas (muistinkohan oikein). Upista olin erityisen ylpeä, koska pikkumies oli esiintynyt hyvin ja muutenkin käyttäytynyt mätsäripaikalla erittäin hienosti.

Liekkö tuo koira johonkin puroon kenties pudonnut juostessaan? 
 PoKS Ry:n agilitykisoissa käytiin Taunon kanssa niinikään syyskuussa kisailemassa 5 starttia ja parhaaksi tulokseksi jäi yliaika nolla, TAAS. Kylläpä harmitti. Kontakteille vauhtia ja kepit kuntoon on tässä nyt ollut missiona. Kepeille onkin saatu treeneissä jo hyvää draivia ku löysin taas ne narut mistä tuota koiraa pitää vedellä ja lokakuun alussa käytiin Pro Perrolta Sanna Kataisen opista vinkkejä kontakteihin. Upikin treenasi samalla reissulla ekaa kertaa keinonurmihallissa ja hienostihhan se meni.

Vauhtia pellolla. Kuvannut; Siina J
Upi on muutenkin  kokenut syttymistä agilityyn ja tehnyt todella kivaa treeniä. Takaakiertoja ja jotain "vähän vaikeampaakin" on opeteltu.

Hilma niskatyrä leikkauksesta toipuvan Armaan "terapiakoirana" eli Armaskin pääsi riittävän pienen ja sillä telomisvaarattoman koiran kanssa vähän juoksentelemaan. Kuva; Siina J

Koirat saivat myös tuntea todellisen laiskuuden nahoissaan minun sairastaessa flunssaa syyskuun alussa, tauti oikesti kaatoi petiin. Oli hauska huomata, että vastoin kaikkia olettamuksia kotona yleensä niin rauhallinen Tauno kärsi useamman päivän laiskottelusta eniten ja taas verrattaen vilkas Upi kesti sen paljon paremmin. Kokonaisuutena lauma kuitenkin laiskotteli vallan sujuvasti kolme kokonaista päivää, kunnes minun omatuntoni käski lähteä puolikuntoisena montulle koiria juoksuttamaan.

Kuva; Siina J
Omaa liikkumista flunssa häiriköi kyllä pidemmän aikaa eli vaikka agilityä treenailtiin ja muuten lenkkeiltiin niin canicrossing lenkille uskaltauduin vasta tänään ekaa kertaa flunssan alkamisen jälkeen. Sitkeää sorttia.

Kuva; Siina J
Hilma on edelleen sitä mieltä, että canicrossaa keskenäs, joten poikien kanssa tätä lajia sitten jatkossa harrastellaan.

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J
Kuva; Siina J

Kuva; Siina J
Kummitytön synttäreillä pyörähdettiin viimeviikolla. Tauno sai seurustella Sissin kanssa oikein olan takaa ja Upikin pääsi tutustumaan.

Sissi ja Tauno


Viikonloppuna kyläiltiin Lieksassa veljeni perheessä ja olipa koirilla lysti. Olivat myös muutaman tunnin hoidossa veljeni luona ja hyvin oli mennyt. Hilma on niin tyytyväinen tuolla, kun lähes kokoajan joku jaksaa rapsuttaa.

Koirat ja veljentyttöni
Pari päivää pidin jo syyslomakin ja loppukuusta vähän lisää.

Syysloman hihnalenkki, syyskelit oli kohdallaan.
Upi on ilmoitettu Jyväskylä KV:hen ja Taunon kanssa aion sitten kisailla itsenäisyyspäivänä seuraavan kerran agilityssä. Upin terveystutkimukset sekä Taunon selkäkuvat ja mahdollinen kastraatio ovat lähiaikojen suunnitelmia.


Vaikka hiukset välillä harmaantuu ja kolme koiraa on yhdelle ihmiselle paljon, tai no ainakin minun kaltaiselle liikunnan ja aktivoinnin osalta täydellisyyteen pyrkivälle, mutta kokonaisuutena hetkeäkään en vaihtaisi.
Ystävät, perhe ja koirat, ne tärkeimmät asiat elämässä.