Näytetään tekstit, joissa on tunniste näyttelytreeni. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste näyttelytreeni. Näytä kaikki tekstit

24.8.2014

Mukavaa arkea ja mahtava päivävaellus

Alkuviikosta blogiin tullut anonyymi kommentti sai minut harkitsemaan vielä uudestaan blogin jatkoa. Ihmisten törkeydellä ei ole kyllä nykyisellään enää mitään rajaa eikä varsinkaan koiraihmisten. Kova piikki minä jonkin lihassa olen, koska henkilökohtaisuuksiin pitää mennä argumenttien muuten loppuessa. Onneksi nyt kuitenkin päädyin siihen lopputulokseen, että minä elän koirineni näin ja kirjoitan mielipiteitäni näistä koira-asioista niin tänne kuin nettikeskusteluihin ja jos joku ei osaa erottaa koiriin liittyviä asioita henkilökohtaisesta loukkaamisesta vikaa on varmasti paljon enemmän jossain muualla kuin minussa. Anonyymille voin tässä vielä kertoa terveiset, että ehkä kannattaisi ihan vaan elää sitä omaa elämää ja KOIRIIN liittyvä kommentointi on toki enemmän kuin tervetullutta. Myös kivoja kommentteja sain, kiitos niitä.

Maanantaina saatiin vieraita ihan urakalla ja Tauno pääsi tutustumaan uuteen lajiin.
Heti töideni jälkeen kylään pyyhälsi Riitta, joka toi aivan ihanat mielenpiristys villasukat tuliaisina.


Koirat ottivat vieraan innolla vastaan. 
Viiden jälkeen Siina kävi siskonsa Sonjan kanssa hakemassa Taunon treenailemaan, hihna pinkeellä painui jätkä Siinan kanssa ulos ovesta. Tauno kävi siis testitreenillä, että josko Sonja pääsisi sen kanssa junior handler osakilpailuun. Vähän mä suhtauduin skeptisesti, että mitenkä se Tauno noissa näytelmähommissa, kun ei niitä sen kanssa olla enää pitkään pitkään aikaan tehty. Kuvista voi kuitenkin nähdä (ja videonkin sain, mutta en julkaisulupaa), että ei se Tauno ollenkaan huono ollut moisessa hommassa. Toki liikkeseen pitäisi saada vielä enemmän intoa jne, mutta ekalla treenikerralla ihan kaikkea ei voi vaatia. Mielenkiintoista päästä tutustumaan tuohonkin junior handler touhuun, jos Taunosta nyt tosiaan semmoinen lainakoira tulisi.
Minusta hienoja ominaisuuksia koirassa ovat nämä, että se pystyy lähtemään kotiovesta vieraan (tai no onhan Siina tuttu) mukaan ja paikanpäällä tekemään sitten treenin täysin tuikituntemattoman kanssa. Sonjasta nyt jatkossa toivottavasti tulee koirille ja erityisesti Taunolle hyvinkin tuttu =)
Muuten koirat elelivät takapihan ja perus hihnalenkkien varassa.

Hienosti se Tauno oli pönöttänyt.








Tiistaina sitten suunnattiin metsään.
Ensin käytiin hölkän ja reippaan kävelyn yhdistelmälenkillä, että koirat saivat lämmitellä. Upikin joutui lenkin ajaksi vetovaljaisiin. Sitten aikuiset saivat päälleen taakanvetovaljaat ja muutaman kilsan lenkki kuljettiin niiden kanssa.
Lopuksi vielä rallattelua ihan vapaana.Yhteensä parituntinen vietettiin metsässä eikä noita karhujakaan näkynyt, vaikka ihan keskenäni olin koirien kanssa liikenteessä.





Keskiviikkona sitten oli toiseksiviimeinen kerta Taunon tulevat tähdet agility kurssista. Eihän me taas koko rataa ehditty tehdä, mutta kivasti tuo alun ohjauskuvio saatiin opeteltua sekä kepeille tuli erittäin hyviä vinkkejä jatkotreeniä varten. Lämmittelylenkin lisäksi vielä kunnon lenkki lopuksi koirakavereiden kanssa ja Upi & Hilma saivat vapaina rallatella.


Torstaina parituntinen tokoa. Upilla oli paikkamakuussa jotain ongelmaa, nousi herkästi ylös, vaikka paikkis on ollut hyvä. Keskityimme siis paikkamakuuseen ja lisäksi seuraamista sekä perusasentoon hakeutumista. Mä oon antanut hirveesti vartaloapuja perusasennon opettamisessa (osittain tiedostamattani) ja nyt sitä sitten työnsarkaa riittää, kun opettelen pitämään kropan suorassa ja koirat käytännössä uudestaan tulemaan perusasentoon. Treenikaverilta saatiin mahtavia vinkkejä käännösten opetteluun, askellus on ensin opeteltava itse ja sitten vasta otettava koira mukaan kuvioon. 
Tauno teki myös perusasentoon hakeutumista ja seuraamista. 
Lopuksi Upille vielä pöydällä kaksi harjoitusta, että ihminen vaan hengailee lähistöllä ja sitten yllättäen antaakin palkan. Lisäksi kaksi käsittelyä.
Treenin jälkeen tein Upin kanssa kahdestaan puolentunnin hihnalenkin ja perään sitten Hilma & Tauno kiersivät saman kierroksen.

Perjantaina oltiin laiskoja ja tehtiin vaan noin puolentoistaunnin hihnalenkki aamulenkin lisäksi eikä oikeastaan sitten mitään muuta ihmeempiä.

Lauantaina suuntasimme sitten Riitan ja kuuden kääpiöpinserin voimin Uimaharjuun patikoimaan. Kyseessä oli Ala-koitajoen erä- ja retkeilyreitti. Reitti oli todella ihana, mutta hivenen vaikeakulkuinen paikoitellen. Urheasti taivalsimme yhteensä semmoiset 16 kilometriä ja aikaa tapettiin 8 tuntia. Toki taukojakin pidettii ja maisemia kuvailtiin.


 Helmi mummo 13-vuotta ei hävinnyt nuoremmilleen maastossa kulkemisessa.

 
Kuva: Riitta T




Ja perinteitä kunnioittaen minä kaaduin. Pitkospuu oli pirun liukas ja en kyllä ehtinyt kissaa sanoa ennenkuin olin jo selällään. Riitta toki oli valmiina ikuistamaan tämän asian, aivankuin se olisi jotenkin osannut odottaa moisen tapahtuvan, kummaa.

Kuva, Riitta T

Kuva; Riitta T


Reitin varrella ylitettii kahden kunnan raja.



Rankempi sadekuurokin yllätti retkeilijät, sadetta pidettiin puun alla.

Kuva; Riitta T
Kuva; Riitta T
Muurahaisten ihmettelyä.

Kuva; Riitta T
Nuotio syttyi, kun minä vähän puhkuin ja puhalsin. Tästä me Riitan kanssa väittelemme jokaisella retkellä, että tarvitseeko puhkua ja puhaltaa vaiko ei. Joka kerta pidän pääni ja puhkun.


Ja makkara maistui sitten oiken hyvältä.




 Iltasella ajelimme vielä koirien kanssa Kuopioon ystäväni luokse kyläilemään. Kerrostalo elämä sujui koirilla vallan hyvin eikä kaverin rotikkakaan ollut ongelma, vaikka erillään koirat silti pidimme sisätiloissa. Ihan hetkellisesti olin taas ylpeä noista, että sopeutuvat lähes minne vaan ja miten vaan. Toki Upilla vähän vielä on tuo äänenkäyttö herkässä, mutta lähinnä enemmän silloin, kun se innostuu. Onni on kuitenkin omistaa koirat, joiden kanssa pystyy liikkumaan ja matkustelemaan ilman ongelmia.

Sunnuntaina vietettiin päivää Kuopiossa. Pari hihnalenkkiä siellä ja yksi vielä sitten kotona iltasella. Koirat olivat yllättävänkin väsyneitä, aina ne uudet kuviot vaan eritavalla väsyttävät, vaikka eivät olisi tuon kummempia.








9.8.2014

Treeniviikko ja huipentumana agsakisat sekä Taunon luokkanousu


Maanantai aamuna Tauno oli vähän heikkovointinen, maha sekaisin. Epäilen sen syöneen jotain sunnuntaisella metsälenkillä. Lepoa ja lisänestettä varmuudenvuoksi, kun lämpötilakin +30 asteessa.
Illasta otin Taunonkin kuitenkin kyytiin, kun suunnattiin Siinan sekä Demi-sakemannin kanssa treenailemaan Liperin kentälle. Tauno ja Hilma pääsivät tosin vain hihnalenkille, kun Upin treenaaminen oli nyt prioriteetti yksi. Tehtiin monenlaisia käsittelyharjoitteita ja ainoastaan siinä vaiheessa, kun Siina alkoi pitää koiraa lähestyessään ja käsitellessään outoa ääntä saatiin Upista epäluuloisutta esille. Kielto ja homman jatkuminen niin kauan kunnes koira rentoutui, sitten palkka sekä kehut. Käsittelyjä tehtiin paljon ja erilaisia. Käsittely tehtiin välistä todella röyhkeästi, välistä varovaisemmin, välistä pöydällä ja välistä maassa. Hienosti Upi jaksoi. Lopuksi vielä Demi oli kaverina, kun käveltiin ympyrää näyttelydemostraationa juosten sekä edessä että takana. Pöydällä seisotin siten, että Demi juoksi ja liikuskeli pöydän ympärillä ja vaikka sun mitä. Rautaisannos näyttelytreeniä hyvin häirittynä.
Lopuksi Upi sai juosta lenkin vapaana Demin kanssa ja Tauno & Hilma olivat sitten hihnoissa mukana lenkillä.

Tiistaina sitten olin lupautunut töihin Liperin kennelkerhon match showhun, roolini oli kehäsihteeri. Alkukankeuden jälkeen homma sujui ihan kivasti eikä tuo ollenkaan ikävää hommaa ollut.
Upi oli minulla yksin mukana turistina ja isäntä piti seuraa aikuisille. Ennen ja jälkeen mun töiden Upi sai käpytellä koirien ja ihmisten seassa. Ystäväni käsitteli Upia maassa ja miespuolinen treenitoveri pöydällä, koira ei ollut moksiskaan kummastakaan käsittelystä.

Keskiviikkona sitten oli ohjelmassa Taunon tulevat tähdet -kurssi. Ratapätkä näytti tältä ja me jumiteltiin tuossa kakkosesteen ohjauskuviossa sekä kolmosesteen ja nelosesteen välin ohjauksessa. Mä oon surkea, mutta ehkä mä pikkuhiljaa kehityn. Rytmityksiä ja linjauksia, melkoista hepreaa minulle, mutta niin suuri vaikutus koiraan ja sen ohjaukseen. Kepit Tauno jätti taas tokavika väliin kesken, kun targettia ei ollut. Tuo asia pitää ottaa nyt kunnolla työn alle.


Taunon treenien ohessa Upi pääsi muutamaan käsittelyyn sekä kentän reunalle seuraamaan muiden koirien treeniä. Putkeen juokseva bortsu meinaa saada Upin kierrokset aika korkealle.
Taunon treenien jälkeen Upi pääsi tekemään verkkokeppejä molemmilta puolelta, puomia ja aita-putki yhdistelmää.
Loppuun toki kunnon lenkki koirakamujen kanssa juosten ja riehuen.

Torstaina sitten tokohallille kuudeksi. Upille tein seuraamista, paikkamakuun (se on aika kiva jo), hyppyä ja sitten luoksepäästävyyttä. Tauno sai seurata, ottaa perusasentoja ja hyppiä hyppyä. Hypyn kanssa painitaan vanhojen ongelmien kanssa. Kapulaakin vähän näyttelin ja pitämisen treenaaminen tosiaan aloitettava aivan alusta, melkein jo motivaatio kärsii, kun pitäessä mutustaa kapulaa (tästä kirjoittelinkin jo toissaviikolla).
Lopuksi testattiin Upin reaktioita kaverin kanssa ja tehtiin niinsottu läpimurto. Upi ei ole agressiivinen ihmiselle, sitä ei haittaa käsittely eikä se myöskään pelkää miehiä. Ongelmana ovat ihmiset, jotka eivät ota kontaktia ja tulevat vain "hiimailemaan" lähelle. Näinhän Kuopion tuomarikin teki. Tuli pöydän viereen hyvin vähäeleisesti, tuijotti koiraa, ojensi käden eikä sanontu tai tehnyt yhtään mitään muuta pitkään aikaan, jonka jälkeen Upi murisi. Kaveri tuli vain pöydän viereen eikä tehnyt mitään, ei edes katsonut Upiin ja näin saatiin aikaan pieni pöhähdys (haukahdus, joka ei ole kunnon haukahdus) ja pieni murahdus päälle. Pikkuhiljaa Upi rentoutui ja hiimailua jatkettiin niin pitkään, kunnes Upi rentoutui. Rentoutumisen jälkeen kaveri sujautti myös lihapullan aivan yllättäen Upin eteen eli tämä epäilyttävä tyyppi olikin sitten lopulta ihan kiva, hämmennys oikein paistoi koirasta. Olen siis päätynyt näiden testailujen ja reaktioiden hakemisen sekä muiden mielipiteitä kuunnellen siihen lopputulokseen, että Upi on sen verran epävarma itse, että se ei kestä epävarmoja ihmisiä. Epävarmuudeksi se taas tulkitsee tuon, että ihminen vaan on jäykkänä siinä lähellä eikä tee niinsanotusti mitään. Yleensä aina näyttelytreeneissä ja käsittelyharjoituksissa ihminen puhuu koiralle ja ottaa siihen kontaktia, usein myös tuomarit näyttelyissä, joten toisaalta oli onni onnettomuudessa, että tämä ongelma tuli nyt esille vähän puolivahingossa. Ongelman esilletulon paikka ja aika olivat tietysti todella harmilliset, mutta aina ei voi voittaa.
Nyt vaan treeniä ja totuttelua, Upi ei mielestäni ole agressiivinen eikä arka, edelleenkään.
Treenin jälkeen Upi pääse Olga-faaraokoiran kanssa hihnalenkille ja sitten Hilma & Tauno kävivät saman vajaan puolentunnin kiekon kiertämässä kahdestaan.
Kotiuduttuamme Hilma pääsi vielä kunnon rullaluistelulenkille isännään kanssa ja mie kävin Taunon kanssa pyöräilemässä viitisen kilometriä.

Perjantaina minulla oli ihana lomapäivä. Aamusta suunnattiin Liperin kentälle treenaamaan Siinan kanssa. Upi pääsi ensin hiimailuharjoitukseen eli Siina vaan hengaili pöydän ympärillä. Upi suhtautui tosi rennosti eikä tälläkertaa saatu mitään reaktioita irti. Häntäkin heilui kokoajan.
Rico sakemannin kanssa sitten tehtiin mielentilaharjoituksia eli rauhoittumista toisen koiran ollessa lähellä. Hilma pääsi ekana Ricon kanssa kävelemään rintarinnan ja seisomaan paikallaan niin kauan, kun rento mielentila oli saavutettu. Noh, Hilmaltahan tämä rento mielentila jäi saavuttamatta, mutta Rico sai haasteellisessa seurassa harjoitella. Sama harjoitus toistettiin Taunon kanssa ja niin ne nämä kaksi nuorta urosta kävelivät rintarinnan ja rauhoittuivat makoilemaan nenätysten maahan meidän seisoskellessa ja jutellessa. Tärkeitä, mutta usein niin unohdettuja harjoituksia.
Lopuksi Upi pääsi vielä toiseen näyttelyharjoitukseen Rico kaverinaan. Rico juoksi takana, Rico juoksi edellä ja Rico juoksi ohi sekä hengaili pöydän ympärillä, kun Upi seisoi pöydällä. Upi ei ottanut oikeastaan ollenkaan häiriötä, vaikka Rico on siitä vähän jännittävä koira, paitsi pikkuisen Ricon kulkiessa takan pyrki vilkuilemaan taaksepäin.
Rico ja Upi tekivät vielä lopuksi yhteisen paikkamakuu haroituksen. Upi otti selkeästi painetta vieressä makaavasta Ricosta, mutta yhdellä ylösnousulla selvittiin ja lopulta sain palkattua mielestäni rentoutuneen Upin. Mahtava hyvänmielen treeni. Lopuksi lenkki Upi vapaana ja aikuiset flekseissä.
Päivä lepäiltiin kotona ja illasta suunnattiin sitten vielä agilityä treenailemaan Sannan ja Tuomaksen kentälle.
Taunolle tein kisavalmistavan treenin kahdessa pätkässä. Ensimmäisessä erässä keppejä ja toisessa keinu sekä puomi. Hyvin meni. 
Upi pääsi sitten tekemään putkea ja hyppyjä ponnareilla. Tehtiin myös puomia sekä rengasta. Upille on nyt alkeiskurssi paikka hakusessa, jos saatais vähän tuota estevarmuutta vielä ennen talvea.




Lautantaina herättiin kukonlaulu aikaan ja suunnattiin agilitykisoihin Pärnävaaralle.

AGILITY rata A. Ihanneaika 50 sekuntia ja Taunon aika 56,06 sekuntia. 5 virhepistettä ja sijoitus kolmas.
 Pahainen keppivirhe, joka johtui siitä, että annoin koiran itse hakea kepit ja tämä on Taunolla vielä vähän epävarmaa. Ryntäsi siis vauhdilla toiseen keppiväliin ensimmäinen siasta. Kepeillä myös pysähtyminen toiseksiviimeiseen keppiväliin, jonka jälkeen teetin kepit uudestaan ja siitä tietysti tuo yliaika. Muuten rata oli mielestäni hieno.



AGILITY rata B. Ihanneaika 55 sekuntia ja Taunon aika 52,33 sekuntia. 
Ratavirheitä 0, SERT ja menolippu kakkosluokkaan.

Kauheat nuo kepit, mutta ainakin koira suoritti ne kokonaan ja kyllä niiden kanssa nyt töitä ruetaan tekemään.

MAHTAVAA!


Palkintojen jaossa emäntää taas jotenkin ihmeellisesti virnuuttelutti, mikä lie.


Viralliset agilityserti kuvat.



Kisojen jälkeen koirat pääsivät tunniksi rallattamaan vapaina ja läträytymään veteen. Uskoisin tämän olleen Taunolle paras palkinto ja kisaturistitkin viihtyivät.














27.7.2014

HELLETTÄ, uimista, juoksemista, treeniä, rullaluistelua ja pyöräilyä -siitäpä se viikko on taas tehty

Tähän alkuun on todettava, että vaikka minä miten tykkään kesästä ja lämmöstä on tämä tämmöinen pitkäkestoinen helle koirien kanssa vähän hankala juttu. Univelka kasvaa kilometrin mittaiseksi, koska kaikki rankempi liikunta pitää toteuttaa vasta myöhään illalla ja päiväsaikaan ulkona treenaamista ei oikeastaan voi edes harkita eli erityisesti tokon treenaaminen kärsii.

 Maanantaina seitsemän maissa suunnattiin ensin uimaan. Mentiin sellaiselle rannalle missä on on lupa uittaa koiria ja missä mie itsekkin pääsen uimaan, arvelin, että joutaa jo tuo talviturkki pois omastakin niskasta.
Paikka on todella lähellä isoa tietä, eli Tauno ja Hilma joutuivat olemaan liinojen jatkoina, jos pupuja sattuu lähialueilla hengailemaan.
Ensimmäisenä Hilma pääsi uimaoppiin. Vapaaehtoisesti neitiä ei veteen saanut tulemaan, kun vastaranta oli turhan  kaukana, mutta kannnoin sen 7 kertaa niin syvälle, että itsellä oli vettä melkein kaulaan asti ja laskin sitten uimaan. Pitelin Hilmaa siten, että sen takapää ei päässyt painumaan alas ja vallan rauhallisesti neiti jo ui. Selkeästi paniikki ja hirveä räpistelyt ovat jääneet jo pois.





Seuraavana otin uimaan Taunon ja lopulta Upi pääsi myös kirmailemaan vapaana, kun vieras (selkeästi vähän ärhäkämmän oloinen) koira lähti pois rannalta. Tauno ui monta pitkää lenkkiä. 


Ja Upikin polskutteli useamman kunnon kierroksen minun perässä.





Rannalle saapui jonkinaikaa uiskenneltuamme uimaan myös tuttu koiruus Ali-vihikoira. Laitoin ensin kääkät autoon, mutta sitten ajattelin, että Upille tekisi hyvää tutustua tähän maailman kilteimpään jättiläiseen. Ensin Upi oli aivan kauhuissaan, että mikä hyllyvä vesihirviö tuo on ja vähän meinasi puolustustakin heitää päälle (toimintakykyhän Upilla säilyy, ei panikoi, mutta puolustaa).  Sitten aivan kuin silmän räpäyksessä Upi rentoutui ja leikki Alin kanssa kuin olisi aina kyseisen koiran tuntenut.





Uimasta suunnattiin vielä vajaaksi tunniksi juoksuttamaan koiria toiseen paikkaan,  että kaikki saavat juosta vapaina.






Ah, kesäillat, auringonlasku ja onnelliset koirat.....mie niin tykkään.








Tiistaina sitten suunnattiin kentälle treenaamaan agilityä. Lämminhän se keli oli, mutta pidettiin treeni kevyenä ja pätkät lyhyinä. 

Taunolle vahvisteltiin lähinnä keppejä ja keinua, lisänä sitten muutama hyppy, pituus ja putki.
Kepit Tauno suoritti yhtä kertaa lukuunottamatta kunnolla ja sai jokakerta palkan alustalta. Keinulla pientä empimistä ekalla kerralla, mutta sitten meni kuin aina ennenkin. Mitähän ihmettä se liene siellä Pro Perrolla viimeviikolla säätänyt keppien ja keinun kanssa?
Ehkä Tauno haluaa munata minut aina noissa oikeissa koulutuksissa ja esittää ettei se osaa mitään....ei edes olennaisinta eli kaikkia esteitä. Kouluttajat sitten miettii, että hullu tuokin akka ku täysin keskeneräisellä koiralla käy tämmösissä koulutuksissa ja kuvittelee vielä pärjäävänsä kisoissa. No tiedän, että kouluttaja noin mieti oikeesti.








Upi teki pituutta yhdellä kappaleella, hyppyjä, putkea sekä kokeili keinun suorittamista ensimmäistä kertaa.
Putki on Upin lemppari ja todella vahva este sille. Irtoaa putkeen todella kaukaa ja suorittaa innokkaasti.


Hyppytekniikka treeni olisi kyllä tarpeen. Upi on ketterä ja vauhdika koira, mutta hyppytekniikan puutteiden takia aina jonkinverran pyrkii kiertämään esteitä, joissa rima on ns. normaalikorkeudessa. Osan rimoistahan pidän vielä madallettuna Upin iän huomioon ottaen, mutta yksittäisinä on kokeiltu jo normaalikorkuisiakin hyppyjä.



Pituus yhdellä kappaleella oli Upille mieluinen ja saatiin ihan oikeaa ohjaustakin aikaa hyppy-pituus-putki suoralla.


Keinua mentiin muutaman kerran yhdessä tuumin siten, että isäntä oli laskemassa keinua sitten alas. Upi ei kuitenkaan liikkestä ollut moksiskaan, mutta varovasti kuitenkin edetään, ettei mitään säikähtämisiä pääsisi tapahtumaan.



Treenin jälkeen kaikki pääsivät fleksilenkille metsäpoluille ja kotiin saavuttuamme isäntä kävi rullaluistelemassa viilenneessä illassa ensin Hilman ja sitten Upin kanssa. Tauno kävi sitten ravaamassa kevyen kolmekilometrisen pyörän ja minun kanssa.
Tarkoituksena ja ajatuksena olisi saada lisättyä tuota ravia jokaisen koiran liikuntaan vielä ennen talvikautta. Epäilen, että Upille tämä on aika vieras askellaji, Taunoa pitäisi opettaa juoksemaan pientareella ja Hilman ravi taas on niin hidasta, että pyörä hädintuskin pysyy pystyssä.....voinemme siis todeta, että koirat pääsevät ravilenkeille vuorotellen.

Keskiviikkona siivottiin ja häädettiin takapihan rappusten alle pesiytyneitä ampiaisia.  Myöhäisenä iltapäivänä tein koirien kanssa puolentunnin hihnakäpyttelyn ja vielä kymmenen maissa suunnatiin uimaan koko porukan voimin.





Uimaskapa Taunon kanssa, melkein näytti, etten mä pärjää sille.


Hilma sanoo, että viis helteestä....uinnin jälkeen pitää kaivautua viltin alle.


Torstaina ohjelmassa oli sitten mitäpäs muutakaan kuin tokoa. Hallissa on ilmastointi eli kuumuuskaan ei haittaa treenejä. Ensin halliin pääsi Upi. Seuraamista ja seisomaan jäämisiä sekä maahan menoja naksutellen. Myös paikkamakuu pihalla kahden treenikaverikoiran kanssa ja se oli kyllä aivan WOW. Jäin ensin vähän lähemmäs ja kävin palkkamassa, sitten siirryin jo todella kauaksi ja niin se vaan pikkumies makasi kaksiminuuttisen paikallaan yhdellä välipalkkauksella.
Taunolle otetiin kapulahommia ja kas, johan saatiin uutta onglemaa kehiin. Tauno on alkanut pureskella kapulaa, en tiedä missä vaiheessa ja miksi, mutta virhehhän se kokeessa on se kapulan natustelu. Ihana treenikaveri näytti meille vinkkejä oman koiransa kanssa miten meidän pitäisi tuota kapulahommaa työstää ja millä opeilla voitais saada tuo pureskelu pois.
Lopuksi Upi vielä sitten halliin ottamaan ensin pikatreeni näyttelyhommien merkeissä. Pöydällä siis seisotus, hampaiden katsominen ja mittaus. Sujui hyvin, vaikka saattoi se katsojakin vähän olla tuttu.....mutta ei kauheen pahasti.
Lisäksi luoksepäästävyyden treenaamista oikein tehokuurina. Treenikaveri käytti tosi paljon aikaa meidän avustamiseen ja saatiin mooooonta toistoa luoksepäästävyyttä kokeneen tokoihmisen neuvojen saattelemana. Aivan mahtavaa.
Perusasento laitetaan Upilla nyt tiukkaan treeniin, koska sain erittäin tärkeän palautteen, koiralla ei ole käsky selkärangassa vaan enemmänkin käsi/vartaloapu on se millä se tietää mitä mie haluan.
Lisäksi Upi tarjoaa maahan menoa aivan joka väliin, huoh. Treenikaverin mukaan epävarmuutta tämä eli kun ei tiedä mitä minä siltä vaadin niin tarjoaa sitä liikettä mikä on sille vahvin ja varmin.....erittäin loogista. Tuollaiset treenikaverit ovat kyllä kullan arvoisia, jotka jaksavat neuvoa meitä aloittelijoita.
Iltalenkin koirat saivat vielä sitten kirmata vapaina.















Perjantaina koirat pitivät lepopäivää eikä tehty mitään ihmeellisyyksiä normaalien hihnalenkkien ja takapihaleikkien lisäksi.








 Lauantai hengailtiin taas ihan rauhassa pienen hihnakäpyttelyn ja takapihailun voimalla lämmön pysyessä +30 asteen tuntumassa. Koirapuistoon suunnattin vasta iltayhdeksän jälkeen vähän jaloittelemaan, mutta siltikin koirilla meinasi olla turhankin kuuma, kun eivät päässeet veteen viilentymään. Koirapuistoja emme normaalisti käytä ollenkaan eli olihan tuokin koirille vähän tavallisuudesta poikkeavaa touhua, ainakin hajuja oli jos jonkinlaisia nuuskittavaksi.




Sunnuntaina käytiin päivällä uimassa, mutta eipä paljoa ehditty pulikoida, kun rannalle tuli uimaan 5 kappaletta hevosia. Yksi minun suurista heikkouksistahan on se, että minä oikeasti meinaan vähän pelätä hevosia. Ovat minusta arvaattomia ja aivan turhan suuria. Vaikka me oltiin ensin uimassa eivät hevostelijat jääneet mitenkään sivuun vaan kansoittivat rannan ihan kokonaan. Eipä siinä sitten tehnyt enää mieli pukoida. Onneksi sentään jokainen koira ehti käydä viilentymässä.
Illalla käytiin sitten vapaa lenkillä kelin viilennyttyä ja Upia koetettiin saada vähän poseeraamaan.

Upi melkein 9 kk










 Forecan mukaan helteet jatkuat vielä ainakin seuraavat 10 päivää, huoh.
Ensiviikko onkin jännittävä viikko. Taunon kanssa startataan agilitykurssilla ja Upi debytoi Kuopio KV:ssä junnuluokassa.