Näytetään tekstit, joissa on tunniste springpole. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste springpole. Näytä kaikki tekstit

6.4.2014

Treeniä ja reippailua

Torstaina pääsin vähän aikaisemmin töistä ja aika käytettiin tehokkaasti telkkarin katsomiseen. Tähän varmaan olisi pitänyt kirjoittaa, että reippaaseen lenkkeilyyn, mutta minullakin on laiska puoleni ja olen vakavasti koukussa Gossip girliin.


 Vähän leikkiä takapihalla springin kanssa Taunolle ja Upille. Hilmaa en saanut innostumaan, neidistä ei vielä ole mitkään takapihalla hengailu kelit, kun lämmintä vasta muutama aste.





Iltasella oltiin sitten tokoilemassa. Taunolle otettiin hyppyä ja edelleen kova palkkaneuvottelu tässä menossa. Jos palkan laittaa alustalle ja alustan aidan taakse niin jätkähän lähtee hyppäämään into piukeena. Jos se on epävarma, että onko alustalla aidan takana palkkaa se kurkistaa aidan yli ja huomatessaan alustan puuttumisen saattaa jättää hyppäämättä. Liian viisas elukka. Luoksetuloja myös otettiin ja sain hyviä vinkkejä Taunon perusasentoon tulemisen korjaamiseen. Kurmartelu pitäisi lopettaa, koska Tauno jää ehkä sen takia turhankin kauas minusta, että käsiavun ohessa kumarrun itse koiraa kohti ja sehän taas Taunon mielestä on ihan kauhian kamalaa. Parempi jäädä etemmäs istumaan. Toiveikas olo tuli, ehkä me vielä Tauno koekuntoon saadaan, kun oikein treenataan. Torstaina  päätin, että agility mennään kesän ajan erillisten koulutusten ja omatoimitreenien voimalla, että voidaan jatkaa torstaisin tokossa myös kesän ajan. Agilityn porukkatreenit siis olisivat muuten myös torstaisin, mutta koska kukaan ei minua siellä voi kouluttaa niin emme menetä tässä sinällään mitään. Alkeiskurssia käyn vuorollani vetämässä, että saan säilytettyä oikeuteni kentän sekä esteiden käyttöön.
Upi pääsi myöskin harjoittelemaan hyppyä, onneksi on treenikaverit jotka auttavat. Hienosti Upilla hyppy jo menee ja intoa tekemiseen on hirmuisesti. Lisäksi Upille seuraamista sekä perusasennon vahvistelua. 
Lopuksi lenkki Sannan ja Edyn kanssa. Upi sai kirmailla irti ja nyt alkaa rohkeus olla jo sitäluokkaa, että uskalsi pikkupirulainen karata vastaantulevia koiria haistelemaan. Ystävällisesti Upi koirien luo meni ja pyysin anteeksi, muttta hävetti silti pirusti. Tietysti koiran kanssa muistettava, että pakosti virheitäkin sattuu, ei se elukka muuten opi. Kutsuin ja palkkasin iloisesti, ehkäpä seuraavalla kerralla mä oon jo se mielenkiintoisempi asia.

Perjantaina sitten päätin lähteä katsomaan, joko Liperin kenttä olisi kelvollinen treenaamiseen ja olihan se. Tauno pääsi tekemään pientä motiovointipätkää ja keppisulkeisia. Otettiin tiheää palkkausta ja koetin taas pitää itseni niin niin niin ylettömän positiivisena.









Positiivisuutta meinasi pikkuisen latistaa se, että Taunon mielestä ekat ulkokenttätreenit talven jälkeen olivat hurjan mielenkiintoiset.....tosin lähinnä ympäristön osalta. Hirveästi olisi ollut ympärillä hajuja ja kaikkea kiinnostavaa nähtävää. Kyseessä ei ole koiran halu karata vaan yksinkertaisesti riistavietti. Treenikenttämme on käytännössä metsän keskellä ja pupuja alueella on ihan älyttömästi. Pari kertaa jätkä juoksi kentän laidalle ottamaan vainua, mutta kutsulla tuli sitten kuitenkin hyvin takaisin. En hermostunut enkä ottanut koiraa kiinni fyysisesti, hyvä minä!


Koska kennelpoikakin oli pakotettuna innokkaasti mukana touhuamassa saatiin Upillekkin otettua oikein kunnon ensipuraisu agilityesteisiin.
Putkea Upi on yksittäisesti minun läpi kutsumana mennyt aiemminkin, mutta nyt sitten tutustuttiin esteeseen ihan tosisaan. Isäntä houkutteli namialustan kanssa ja minä lähetin. Ensin pidin pannasta ja ohjasin koiran putkeen, sitten vaan lähetin ja sinnehhän se sujahti. Sitten isäntä jo siirtyi kuvaamaan ja jätettiin pelkkä alusta ja eikun vaan pikkumies menee putkea läpi lähetettynä. Mahtavaa.




Upille otettiin myös aitoja. Rimat laitettiin aivan maatasoon ja sitten isäntä lähetti, minä kutsuin ja palkka alustalta.  Välistä keskittyminen meinasi pikkumieheltä vähän herpaantua, mutta kun se tajusi,että heiiiii tääkin on niiku treeniä niin sitten mentiin ja tehtiin.
Ennen autoon palauttamista vielä revittelyä lelun kanssa palkaksi hienosta suorituksesta.



Hilmallekkin pientä aivojumppaa muutaman putken suorituskerran, perusasennon ja seuraamisen muodossa. Hajut meinasivat neitiä viedä, kuten muitakin ja liinasta luopumista en edes ajatellut Hilman kohdalla.


Toisella treenikierroksella Upille vähän näyttelytreeniä eli näyttelyhihnassa käpyttelyä ja poseeraamaan asettumista.



 Sitten pääsi Hilmakin tositoimiin, nimittäin taakanvetolenkille. Tauno seurasi mukana fleksissä ja Upi vapaana. Ensin mentiin 500 gramman painolla ja sitten loppumatka kilolla.





Seuraava lenkki sitten Taunon kanssa taakkaa vedellen, Hilma fleksissä ja Upi vapaana. Tauno sai vetää koko matkan kilon painoa eikä näyttänyt mitenkään tiukaa tekevän.



Lopuksi vielä yksi fleksilenkki koko porukalle jäähdyttelyksi.

Lauantaina vietin vähän erilaisen päivän ollen shoppailemassa veljentyttöni kanssa kaupungilla. Herkusteltiin kahviloissa (juu, ihan oikeasti monikossa) ja sain ostettua ihan ei-koiramaisia juttuja itselleni. Isäntä lenkitti koiria 45 minuutin hihnalenkin ja sitten saivat muutaman tunnin minua kotona odotella ihan keskenään.

Kotiuduttuani lepuuttelin vähän jalkoja ja laskeskelin konkurssin vakavuutta ennenkuin lähdettiin koirien kanssa metsään lenkille.
Aikaa meni vajaa puolitoistatuntia ja kilometrejä ihmisille tuli 5. Taunon kilometrejä voi taas vain arvailla, se nimittäin taas juoksi sanan varsinaisessa merkityksessä. Hilmakaan ei paljoa huonommaksi jäänyt ja reipas oli Upikin, mutta Upi pysyy vaan edelleen niin ihanan lähellä tuolla lenkeillä. 












Sunnuntaina sitten taas treenattiin useampaan otteeseen.
Iltapäivällä Upi osallistui ensimmäistä kertaa POKS Ry:n näyttelytreeneihin. Suuni loksahti hivenen raolleen, kun saavuin paikalle. Porukkaa oli paikalla aivan älyttömästi ja iso osa koirista haukkui, rähisi ja riehui minkä kerkesi. Halliin ahtauduttiin ja varsin nopeasti Upi rentoutui, vaikka tilanne olisi oikeasti ollut haastava kovemmallekin konkarille....sen verran kaoottinen meno oli. 
Isot ja pienet treenasivat erikseen eli onneksi homma sitten jonkinverran rauhoittui kun treenit pyörähtivät käyntiin. Käveltiin joukolla ympyrää ja jokainen pikkukoira kävi yksin pöydällä ja kehän keskellä kävelemässä kouluttajan ollessa tuomarina. Upi meni hienosti porukassa, vaikka vähän sen mielestä oli ihmeellistä et takamuksessa roikuu koirakaveri. "Tuomarin" käsittelyssä pikkumies oli vallan mukavasti ja suutakin sai tuomari kosketella. Vielä ei otettu ihan kunnon hampaiden katsomista, että saadaan hommasta varmasti kivaa. Ilmeisesti joudun tuolla käymään sitten jatkossakin, eipä tuota tekemistä vielä ollutkaan. Hyvät treenit ja Upi ylitti itsensä, eli kannatti kyllä käydä ja nyt muutamana sunnuntaina treeneihin otetaan osaa.
Iltasella sitten agilityhallille. Tauno pääsi ekana tekemään lyhyitä pätkiä, kontakteja, keppejä ja vauhtia. Hyvällä draivilla tämä motivaatio ongelmista kärsinyt nuormies teki hommia ja kepeilläkin vain pari kesken jättämistä eli ei ollenkaan pahasti.Kepeille pitäisi vielä saada vauhti, mutta toisaalta kisoissa koira on virittyneempi ja niinollen kepeillekkin se vauhti voi löytyä sitäkautta. 2 on 2 off:it menivät todella hyvin, selkeästi on ollut hyötyä tuosta oikean paikan systemaattisesta vahvistamisesta. Päätin tänään, että ilmoitan Taunon JOA:n pääsiäiskisoihin. Ei se ota jos annakkaan.
Upi pääsi vuorollaan tekemään putkea, tälläkertaa meni myös mutkalla oleva putki. Lisäksi tehtiin hyppyjä vauvarimoilla. Todella tyytyväinen olin pikkumiehenkin treeniin.
Treenien jälkeen suunnattin ensin pienelle lämmittelylenkille ja sitten Hilma sai peräänsä taakan. Lämmittelyn, taakkalenkin ja jäähdyttelylenkin ajan Tauno mukana fleksissä ja Upi vapaana. Tunti me suurinpiirtein käpyteltiin yhteensä eli ihan kivasti tuli liikettä jokaiselle säädylle, mäkisestä maastosta johtuen myös itselle.
Melkoinen treenisunnuntai, mutta hyvä fiilis päivästä.

18.3.2014

Aktiivista elämää

Sunnuntaina tuuli puhalteli erittäin kylmästi, mutta muuten keli oli vallan mukava.
Aamulla nukuttiin pitkään, välistä toki heräsin pissattamaan koirat, mutta sitten jatkettiin kaikki unia pitkälle aamupäivään.
Päivä kulutettiin takapihalla leikkien, hihnalenkkeillen, nukkuen ja isännän äiti kävi myös vierailulla.

Upi ja springi. Upi on meidän saalislelu friikki. Springi ja flirtti ovat molemmat pikkumiehen mieleen, muut eivät niinkään ole vielä syttyneet.






 Aikuiset koettivat latautua aurinkoenergialla, mutta vielä aika viileää auringonpalvontaan ulkona.


Aukeammilla paikoilla hihnalenkillä meinasi lähteä lentoon, mutta hyvin kääkät kipitteli semmosen 45 minuuttia. Upi sai taas nauttia vapaudesta ison osan lenkistä, aikuiset hihnojen vankeina.






Illalla huristeltiin sitten agilityhallille treenaamaan. Taunon kanssa oltiin niin niin positiivisia, että siirappi valui korvista. Keppisulkeiset otin ensin. Edelleen toiseksi viimeisestä keppivälistä tuloa, mutta myös onnistumisia. Siirsin palkka-alustaa kauemmaksi keppien lopusta, mutta annoin sen kouluttajan ohjeiden mukaan kuitenkin olla. Toisella treenisessiolla keskityttiin sitten kontakteihin A-esteellä. Vahvistettiin 2 on 2 off -kontaktin paikkaa eli kävin sitten ihan käsin palkkaamassa koiran oikeasta asettumisesta sekä käytin alustaa. Vaihdoin myös jämäkän OTA karjauisin pehmeämpään Ota käskyyn.
 Lisäksi otettiin ihan 3-5 esteen sarjoja sisältäen putkia, hyppyjä, renkaan ja pussin. Hyvät treenit.
Upi kävi Taunon tauolla tekemässä hallissa tokoa. Jääviä, perusasentoa ja seuraamisa.
Treenin jälkeen tunnin käpyttely Upi vapaana ja aikuiset flekseissä. Kiivettiin hervottoman mäen päälle ja vasta ylhäällä muistin ajatella, että mitenkähän pääsen alas liukasta rinnettä, mutta vähän reunoja kulkien homma kuitenkin onnistui.

Maanantaina hurautin töiden jälkeen Siinan luokse kyläilemään. Kuvat jäivät vähän vähäisiksi, kun pääasiassa mentiin Siinan extreme reittejä eli risukkoisessa umpimetässä ojien yli hyppien. Ensimmäisellä lenkillä mukana Demi, Tauno, Hilma ja Upi. Peurojen hajuja riitti, joten Tauno vetäisi varmaan ihan hyvän kilometrisaldon eikä Hilmakaan paljoa huonommaksi jäänyt. Upi kirmaili reippaasti, mutta pysytteli kuitenkin 10 metrin säteellä minusta. Demi oli Upista kiva lenkkikamu ja hyvin osaa pikkumies pomppia ojienkin yli.











Toiselle lenkille pääsivät sitten Rico, Hilma ja Upi. Kivasti meni tämäkin lenkki, vaikka pimeä jo joutui ja risukkoinen metsä oli pimeässä vähän hankalakulkuinen. Tauno odotti meitä sisällä tämän vähän lyhyemmän kakkoslenkin ajan. 6 km yhteensä sporttrackeriin taaperrettiin. Pidettiin pojat vähän erillään, kun Demillä vähän sitä aikaa vuodesta ilmassa eli olisi voineet nuoret urokset olla vähän huono kombo. Portin läpi pojilla ei kuitenkaan ollut pahaa sanottavaa toisilleen.
Sitten vielä kahvia ja pullaa, Upille vähän rapusutuksia.....ja saivat Hilma ja Taunokin osansa.

Tiistaina kävin töiden jälkeen Upin kanssa kahdestaan tunnin lenkillä. Kuljeskeltiin lähikaupan ohi, katseltiin pihoissa haukkuvia koiria, ohitettiin koiria ja mentiin vilkasliikenteistä siltaa ja vaikka sun mitä. Upi alkaa yksinäisillä lenkeilläkin olla lähes yhtä reipas kuin laumassa lenkkeillessä. Osan matkaa pikkujätkä sai myös kipitellä vapaana. Lenkin lomassa paljon kontaktiharjoituksia sekä vapaana ollessa muutamia sivulle ja eteen tuloja. Hieno mies ja mikä ilo, kun saa tehdä ja tulla luokse.
Upi jäi sitten isännän kanssa kotiin, kun käytiin Hilman ja Taunon kanssa canicrossaamassa 7,5 km aikaan 51 minuuttia. Hienolla draivilla ravasi Tauno koko lenkin ja Hilmakin tikutti tappijaloillaan iloisesti. Mahtava fiilis moisesta liikuntapläjäyksestä, vaikka Upin kanssa tietysti ei kauhean kovaa vauhtia menty ja pysähdeltiin luopumaan sekä treenailemaan edellämainittuja.

Ennen nukkumaanmenoa Upille vielä poseeraus ja hampaiden katsomis treeni.
5,5 kk
Tauno tarkkaili Upin treeniä, komea olemus, eikö?


Hilma jumppasi tasapainotyynyllään.




Upi opetteli viipymään kapulan luona, pelkkä kosketus ei enää emännälle riitä.


Upi 2 on 2 -off.


Tauno ja kapula. Kouluttajan vinkkien mukaan vähensin painetta ja kas, kapulaa ei enää tarviikkaan viedä minusta poispäin. Onneksi on viisaampia, jotka jaksavat neuvoa  ja kouluttaa.