Millainen on kääpiöpinseri?

HUOM! Teksti sisältää blogin kirjoittajan mielipiteitä ja lainattuja sekä omia kuvia. Kuvien lainaajat eivät välttämättä jaa näitä mielipiteitä kanssan. Kiitos paljon kuvia postaukseen lainanneille!

Finchdale`s Belle Isis "Hilma" taakanvetohommissa. Taakanveto on ns. powerdog laji, jossa koira vetää perässään painokärryä. Tässä kuitenkin kyse ihan kuntoilumuodossa, jossa koira vetää näillä oikeaoppisilla taakanvetovaljailla (ehdottomasti oltava oikeanlaiset valjaat tähän hommaan, ettei koira mene rikki) painokiekkoja kuntoilumielessä. Hilma tykkää hommasta paljon. Kuvassa Hilmalla perässään painoa kokonainen kilo. Hilma painaa 4,3 kg itse ja suositus on, että alkupaino ei olisi enempää kuin 10% koiran painosta.

Kuvilla ja kuvateksteillä on tarkoitus tuoda esille sitä, mihin tämä rotu pystyy ja mitä tämä rotu todellisuudessa on. Toisaalta haluan tuoda esille myös ongelmia, joita rodussa on runsaasti. Kääpiöpinseri ei ole mielestäni varsinainen seurakoira, vaikka seurakoira sen nykyinen käyttötarkoitus onkin. Kääpiöpinseriä hankkivat eivät ehkä monestikkaan tiedosta, että kyseessä on vietikäs, aktiivinen ja vahva koira isolla K:lla.
 Minun koirani eivät ole täydellisiä käytökseltään eivätkä muiltakaan ominaisuuksiltaan. Minullakin on välistä ongelmia koirien kanssa, mutta niiden selvittelyyn panostetaan eikä koiralle anneta periksi, että tee sit noin, kun olet pieni ja ei se niin haittaa.
Periaate se, että koiran kanssa eläminen ja koirien kouluttaminen on jatkuvaa oppimista eikä koiran käytösongelmia koskaan paineta villaisella.
 Ja tärkein periaate, koira on KOIRA kokoon katsomatta.

Serituulen Gaillard "Kamu" ja Marja VirtanenTOKO AVO-kisassa, Jokela 19.8. Kääpiöpinseri toimii oivallisesti toko koirana, AVO-luokassa ei kuitenkaan millään hermoheikolla hysteerisellä räkyttäjällä tuloksia tehdä.

Tämä postausidea tuli minulle alunperin nettikeskustelujen perusteella. Facebookissa parissa eri keskusteluryhmässä keskusteltiin inhokkiroduista ja kääpiöpinseri nousi esille useaan otteeseen.

Muutamia lainauksia kommenteista;

"mä inhoon kouluttamattomia,räkyttäviä,arkoja ja epäsosiaalisia pikkurakkeja joihin sisältyy kaikki Bichonit,Griffonit,Kääpiöbulldoggit,Kääpiöspanielit,Kääpiöterrierit,Pinserin ja snautserin tyyppiset kääpiökoirat,italianvinttikoirat ,chihut ja sellaiset ruipeloräppänät joista päivä paistaa läpi...YÄK."

"Kääpiöpinseri täytyy kyllä mainita, siinä on niin rasittava koira mun makuun!"

"kääpiöpinserit (liian usein kärttysiä räkättäjiä eivätkä miellytä silmääkään)"

"Kääpiöpinseri ja sheltti. Ensin mainitut on räkyräkyräkyräkyttäjiä, ylienergisiä pikku hirviöitä."

"ummm no kääpiöpinseri ja suomen pystis.. niitä en va jostain syystä voi sulattaa ja saa inhon väreitä menemään jos jomman kumman noist näen siinä elementissä mitä niissä vihaan"

Tähän väliin kysäisin, onko tämä elementti räkytys ja vastauksena; 

"juu se ja hirveä isottelu muille koirille/vieraille/kaikelle maholliselle"

Crazy Cowboy`s Yes No Problem "Tauno" treemaassa tokoa kesällä 2013. Taunon toko ura on vasta kiiltona emännän silmäkulmassa, mutta katsellaan.

Tietysti kaikki eivät tykkää kaikista koirista, sehän on selvää, mutta itsellä silti jäi takaraivoon ajatus siitä, että miten väärinymmärrettyjä nämä tehokkaat monitoimikoirat ovatkaan sekä kanssaihmisten että myös sillointällöin omistajienkin toimesta.

Olen aiemminkin ollut tietoinen, että  kääpiöpinserin maine on huono. Olen kuullut tähän liittyen itsekkin hämmentäviä kommentteja siitä, miten nämä käyttäytyvät, eivät hauku eivätkä pure sekä osaavat rauhoittua. Eläinlääkärillä saan usein positiivista palautetta koirieni käsittelyn sietämisestä, mutta kuonokoppaakin on useampi lääkäri tarjonnut jo ihan automaationa.

Kääpiöpinseri Atso 1,5 vee ja Sari  treeneissä.Kuva; Sari Saarela

Mitä kääpiöpinseri sitten on, jos ei kerran räkyttävä, egoileva  ja hammasta tarjoava pikkupiski?

Henkilökohtaisesti en usko hetkeäkään, että tämän huonon maineen takana kuitenkaan on rotu yleisesti, syyttäisin enemmin yksilöitä, rodussa vallitsevia luonnepuolen ongelmia (joihin usein suhtaudutaan turhankin vähättelevästi) ja tietämättömiä/viitsimättömiä omistaja, jotka hankkivat kääpiöpinserin sen pienuuden, helppohoitoisen turkin ja ulkomuodon vuoksi ajattelematta sen enempää. Kääpiöpinseri on todellinen monitoimikoira sekä mahtava perhekoira, kun vaan ymmärtää minkälainen tämä koira on ja miten sen kanssa tulee elää. Tietysti myös palikoiden korvien välissä pitää olla paikallaan, mutta myös heikkohermoisesta koirasta saa ihan toimivan arjessa, mikäli ei vaan jää tuleen makaamaan ongelmien kanssa. Kääpiöpinseri on perusluonteeltaan aktiivinen, reipas ja rohkea. Normaali kääpiöpinseri ei aikuistuttuaan pelkää tai arista normaaleja asioita, kovia ääniä tai yllättäviä tilanteita. Normaali kääpiöpinseri antaa käsitellä itseään eikä pure tai ole agressiivinen näissä tilanteissa. Tietysti koira pitää myös totuttaa näihin asioihin ja pentuajan sosiaalistamisella on iso painoarvo jatkoa ajatellen.

Selkeät rajat ja johdonmukaisuus ovat rakkautta sekä se, että koiran elämä pidetään mielekkäänä.

Kääpiöpinseri on koulutettavissa hiljaiseksi, tottelevaiseksi  koiraksi, sen kanssa voi kisata pitkälle monessa lajissa (niissä missä kisaamisoikeus on) ja liikuntaahan nämä koirat rakastavat sekä jaksavat liikkua lähes loputtomiin.

Kääkkäjengi vaeltamassa Patvinsuolla.

Matkan pituus 15 km, ei tunnu missään.

Mikä on johtanut tämän huonon maineen syntymiseen?

Kääpiöpinseri on alunperin metsästänyt pienjyrsijöitä ja vahtinut pihapiiriä. Rodun edustajilta löytyy siis paljon vietikkyyttä, hyvä työmoottori ja kestävyyttä, rohkeutta ja  intoa tehdä sekä erittäin suuri halu ilmoittaa äänensä avulla kaikesta epäilyttävästä. Mitä sitten tapahtuu näille koirille, kun ne viedään kauaksi siitä, mitä ne ovat olleet. Enää ei tarvita pienriistan metsästäjiä ja talon vahtiminenkin on enemmän ei-toivottua kuin toivottua. Mitä koiralle jää? Koiralle jäävät vietit, tarmo ja halu tehdä, mutta mihin se saa sen kaiken purkaa?

Yksinäinen saalistaja Crazy Cowboy`s Yes No Problem. Metsäneläimiä pyrimme olemaan kiusaamatta, mutta myyräjahdin olen koirilleni maalla sallinut. Myyrät katoavat sitten parempiin suihin, kun ne on ensin kiinni saatu.

Kääpiöpinsereillä on paljon käytösongelmia ja rodussa esiintyy paljon heikkohermoisia, epävarmoja ja arkoja yksilöitä, myös ylivilkkaus ei taida olla aivan vieras ongelma. Hermorakenteet toki ovat varmasti monessa kohtaa ongelmien taustalla, mutta kolikon kääntöpuolella nään myös turhautuneita pikkukoiria, joille ei tarjota tekemistä ja jotka sitten purkavat sen tarmonsa ja tekemisen tarpeensa tuhoamiseen, haukkumiseen ja alkavat sen takia jopa käyttäytyä agressiivisesti. Vietikkäällä koiralla nämä vietit ja se, että se ei koskaan pääse viettejään purkamaan aivan kuin patoavat energiaa ja esim. saalisvietti saattaa sitten laueta täysin väärällä hetkellä, kuten vaikka lasten juostessa ohi. En ole mikään asiantuntija, mutta entäpä jos koira pääsisi aina purkamaan itsensä? Jaksaisiko se enää kiinostua juoksevista lapsista vai vain seurailisi niitä raukeana makuupaikaltaan?

Tervepäinen ja lapsiin tottunut kääpiöpinseri on reipas ja jaksava leikkikaveri myös pikkuihmisille. Kuvassa leikkivät kääpiöpinseri Atso ja Jiri-poika. Atso kuulemma rakastaa kaikkia lapsia varauksetta. Kuva; Sari Saarela

Crazy Cowboy`s Yes No Problem "Tauno" ja kirjoittajan kummityttö Sissi. Meillä koirat eivät paljoa lapsia nää, mutta suhtautuvat silti niihin avoimesti ja ystävällisesti. Tauno on lasten kanssa todella luotettava ja rauhallinen.

Kääpiöpinseri Atso ja Jiri-poika jäätelöllä torilla. Kuva; Sari Saarela

Tekemisellä en tarkoitan verenmaku suussa kisatavoitteellisesti harrastamista vaan ihan vain sitä arkitottelevaisuuden opettamista, vauhdikkaita sekä riittävän pitkiä lenkkejä, namien piilotusta, leikkimistä, metässä juoksemista, sosiaalista käyttäytymistä (koirakaverit jne). Koirallehhan esim. toisten koirien kanssa seurusteleminen on jo aivan eritavalla aivoja kuormittavaa toimintaa, kuin ihan vaan oman lauman kesken hengailu. Myös laumassa elävällä koiralla on jo arjessa enemmän sulateltavaa kuin sillä ainokaisella. Nämäkin siis otettava huomioon. Laumakoirat mielestäni pärjäävät jollakin tapaa vähemmällä, kuin ainoana elävät koirat.

Kääpiöpinseri Atso ja Sari kokeilemasa Flyballia. Kuva; Sari Saarela

Yksilöerot ovat toki valtavia ja sohvaperunoinakin viihtyviä kääkkiä varmasti on ja kyllä meilläkin vaikka vähän sitkeämmänkin flunssan saa rauhassa potea ilman, että hysteerisiä kääpiöpinsereitä pyörii jaloissa.

Vesileikessä Denwest Magic Avenger ja Lucky Loif's Nightster. Kääpiöpinserin elämän suola on vapaana kirmaaminen ja helteellä maistuvat useimmille myös vesileikit. Kuva; Annikka Hothenthall

Heikon hermorakenteen ja toimettomuuden yhdistelmä voi olla vielä pahempi kuin se, että koira on vaan toimeton, mutta varustettu hyvällä hermorakenteella.

Tässä rodussa yhdistyvät nämä kaksi ongelmaa ja näinollen saadaan aikaan melkoisia pommeja. Heikon hermorakenteen omaava koira alkaa herkemmin kiipeillä seinille ja ei-toivottu käytös tulee herkemmin esiin, juurikin esim. näinä puremistilanteina. Koiralta puuttuu tällöin hyvän hermorakenteen mukanaan tuoma itsehillintä, mutta siinä voivat kuitenkin olla nämä rodun alkuperäisominaisuudet kovinkin voimakkaina. 

Itsellänihän on kokemusta heikkohermoisesta koirasta, Hilma on nyt ihan testatustikkin todettu jonkinsortin ongelmayksilöksi. Hilman historiaan kuuluu pari pelosta aiheutunutta puremistilannettakin. Toisella kerralla kyseessä oli täysimittainen paniikkireaktio (paniikkikohtaus ekaa kertaa hoitoon jäädessä) ja toisella kerralla jäi vapaana hengailemaan liian lähelle peräkärryn päällä ollutta käsisirkkeliä ja puri sitten sirkkelillä sahannutta veljeäni pohkeesta. Koira oli tässä vaiheessa täysin järjen ja normaalien käytöstapojen tavoittamattomissa, pelko vei järjen. Hilma on ääniherkkä, pamaukset eivät haittaa, mutta terävät ja korkeat äänet saavat joko aikaan paniikkia tai sitten voimakkaan peloagressioreaktion, kuten sirkkelin kanssa kävi. 

Fichdale`s Belle Isis karhutestissä. Hilma näytti karhutestissä kyntensä ja puolusti itseään sekä minua raivoisasti karhua vastaan perääntymättä kertaakaan kuin korkeintaan minun kohdalle. MH-kuvauksen neiti hyllytti, mutta tässä testissa toimi kuin kunnon metsästyskoira konsanaan. Miksi? Oma veikkaukseni on, että tässä testissä pelattiin puhtaasti luonnollisilla ja alkukantaisilla vaistoilla koiran toimiessa täysin itsenäisesti. Karhutestissä pääpointtina on pedon haju ja pedon käytöstä jäljittele konekarhun ohjaus. Testin analysointi Hilman kohdalla perustuu testaajan arvioon koirasta, tämänkin tietysti voi kyseenalaistaa ja näinollen saisi aivan uuden näkökulman tähänkin asiaan.

Hilmasta on kuitenkin suurella työllä saatu juurikin tämmöinen kohtuullisen toimiva koira arjessa. Rakkaus ja rajat toimivat heikkohermoisenkin kanssa, mutta koulutukseen on otettava mukaan paljon positiivista vahvistamista sekä kärsivällisyyttä. On etsittävä ne asiat ja tilanteet joiden kautta heikkohermoinen koira saa positiivisia kokemuksia asioista. On osattava välttää niitä tilanteita, joita koiraa ei voi oikein mitenkään opettaa sietämään (äänet). Koiraa on rohkaistava oikealla hetkellä, koiralle on asetettava rajat oikealla hetkellä ja mikä tärkeintä, sille on tarjottava runsaasti aktiviteetteja joista se pitää. Luottamus omistajaan on oltava kova ja tämän asian kanssa painin jossakin määrin edelleen Hilman kanssa. Luottamusta löytyy, mutta välillä, tietyissä erittäin haastavissa tilanteissa (kuten MH-kuvauksessa) huomaa koirasta sen, että se suhtautuu jopa minuun epäluuloisesti.

Glamoureton Casmere Mist "Misty" agilityä treenaamassa. Kuva; Kennel New Limit`s

Kääpiöpinsereillä on keskimäärin myös voimakas oma tahto ja sen takia edellämainitut selkeät rajat sekä johdonmukaisuus ovat tärkeä asia. Moni koira ei hätkähdä kurin ja johdonmukaisuuden puutteesta, on tyytyväinen elämäänsä eikä sen kummemmin lähde sooloilemaan. Kääpiöpinseri mielestäni kuitenkin ottaa erittäin herkästi niinsanotusti "vallan", jos semmoinen mahdollisuus annetaan. Rajat ja johdonmukaisuus ovat rakkautta, mutta nimenomaan rakkauden takia nämä monesti ihmiseltä unohtuvat. Itse uskon jossakinmäärin johtajuusteoriaan ja myös pakotteiden käyttämiseen koulutuksessa (tämä ei siis tarkoita väkivaltaa), mutta yksilö huomioitava tässäkin. Itsellä on vahvoja koiria, jotka vaativat jämäkämpää otetta ja yksi erittäin ohjaajapehmeä Hilma, jolle kaikki on pyrittävä tekemään positiivisen kautta. Koirien kouluttaminen ja erilaisten koirien kanssa pärjääminen vaatii kykyä mukautua koiran tarpeisiin. Roikkuminen pelkästään yhdessä tavassa tai eläminen suomi24 palstalla saatujen neuvojen mukaisesti voi olla todella tuhoisaa.

Finchdale`s Belle Isis "Hilma" ketteryysteline tikapuilla pelastuskoiratreeneissä Onttolan rauniradalla.

Hilma ukkoa etsimässä Onttolan raunioradalla. Hilma lähtisi ehdottomasti tähtäämään hälyytyskoiraksi, ellei sillä olisi päässään sen verta vikaa, että tiukka kontaktityöskentely ei onnistu. Päästäksemme lajissa eteenpäin Hilman täytyisi siis rauniokokeen lisäksi pystyä suorittamaan toko sekä ketteryysosuudet mitkä taas vaatisivat Hilmalta asioita, joihin se ei valitettavasti ole kykenevä. Motivaatio neidillä kuitenkin on kohdallaan ja betonitunnelit, metsä, vesisade tai vieraat maalimiehet pimeässä metässä eivät neidin etsintäintoa laimenna.

Hienoja pommeja saadaan myös siis aikaan, kun yhdistetään heikon hermorakenteen omaava epävarma koira ja omistaja ilman johdonmukaisuutta ja kyvyttömyyttä asettaa koiralle rajat sekä viedä koiraa eteenpäin. Kääpiöpinseri ei tarvitse erityiskohtelua, mutta itse ainakin kehottaisin kuvittelemaan sen oman kääpiöpinserin paikalle 50 kiloisen koiran jo ihan pienestä pitäen eli entä jos se pieni, sievä ja harmiton olisikin aikuisena niin suuri, ettei sitä voi hallita voimalla vaan se on hallittava käskyillä. Hilman kanssa eläminen nykyisessä tilassaankin olisi äärimmäisen paljon haastavampaa, jos se olisi iso.

Mitä tuohon haukkumiseen tulee, niin meillä se ei ole koskaan sallittua (pappa vähän poikkeus, kun valitettavasti en omannut riittäviä koirankoulutustaitoja 15-vuotiaana ensikoiran omistajana) eli siitä tulee aina kielto. Pennun haukahtaessa ekaa kertaa meillä ei naureskella söpöllä haukahduksella vaan koiralle kerrotaan, että tuo ei ollut hyvä homma.

Crazy Cowboy`s Yes No Problem "Tauno" suorittamssa PK A-estettä.

Crazy Cowboy`s Eagerbeaver "Riku! pelastuskoiraradan metalliputkessa.

Yksi huomio myös tuohon kääpiöpinseriin liittyvässä kommentoinnissa mainittuun pullisteluun kaikille ja kaikelle. Epävarmuus, sehän se varmaan siellä suurimpana. Iso ego ja urosten voimakas dominassi. Siinäpä ne syyt minun mielestä sekä vielä se kaikkein suurin eli se, kun omistajat sallivat tämän egoilun. Se ei ole hauskaa, kun koira pullistelee isommalle, vaan se on ei toivottua käytöstä. Taas voidaan verrata, että entäpä jos se vastaantuleva mastiffi kans vähän pullistelis....olisiko se hauskaa? Laumakoiranahan kääpiöpinseri yleensä toimii, mutta vieraat koirat (erityisesti uroksille samanikäiset urokset saattavat olla pieni haaste). Egoilua ei sallita ja sillä sipuli, siitä tulee kielto ja mahdollisesti hauskuuden loppuminen. Taunolla esiintyy egoilua jonkinverran. Nuorellamiehellä voi vielä esiintyä epävarmuuttakin, keskinäisen luottamuksen pitäisi olla meillä kunnossa eli syyksi veikkaan nuoruuden epävarmuuden lisäksi ihan pudasta viettiä puolustaa laumaa.  Taunolla erityisen korostuneita viettejä ovat vahva puolustus- ja vartiointivietti sekä saalisvietti.

Yksilöeroja tässäkin, mutta mun koirat ei ainakaan ole semmosia koirapuistokoiria. Hilma on arka ja Tauno ei kyllä siedä pätkääkään dominointia toiselta urokselta. En koe tarpeelliseksi viedä näitä koirapuistoon, koska voimme tavata ystävieni koiria halutessamme sosiaalisia kontakteja. Koiran kuin koiran kohdalla pitäisi myös aina muistaa se, että kymmenkunta koiraa menee jees, mutta siinä yhdennessätoista sitten on se jokin, ettei kemiat natsaakkaan. 

Lumipallojen kanssa leikkiä. Crazy Cowboy`s Eagerbeaver esittelee nielurisojaan, taustalla Crazy Cowboy`s Yes No Problme ja Finchdale`s Belle Isis.

 Loppuyhteenvetona

Tästä nyt tuli melkoinen mielipidekirjoitus, jossa tuli käsiteltyä kääpiöpinserit ja erityisesti rodun ongelmat. Alunperin tämän piti painottua enemmänkin kehumaan rotua ja näitä mukavia tervepäisiä yksilöitä, sekin toki toivottavasti välittyy kuvien ja kuvatekstien perusteella, mutta teksti eli elämäänsä tullen tällaiseksi. 

Pikkukoirien maineen teemme osittain me pikkukoirien omistajat, jokainen osaa kouluttaa koiransa halutessaan (sekä tähän toimenpiteeseen saa myös pätevää apua halutessaan, jos omat rahkeet ei riitä) ja jokaisen koiran hankkineen pitäisi laittaa koiralle rajat ja olla sallimatta ei-toivottua käytöstä. Kaikkien koirien ei tarvitse harrastaa eikä olla huippuunsa käytöksen osalta viilattuja, eivät omanikaan ole enkä ole mikään koirakouluttaja.....enemmänkin ehkä perfektionisti.

Pikkukoira on koira, eli sen on saatava elää kuten isompien lajikumppaniensakkin niin koulutuksen kuin aktivoinninkin osalta. Pikkukoira ei mene rikki tekemisestä eikä sitä ei tarvitse suojella "maailman pahuudelta". Kun olisi vaan koiria, ei pikkukoiria, isoja koiria, metsästyskoiria, seurakoiria, palveluskoiria jne. ja nuo kaikki nimikkeet olisivat vain koirasta löytyviä ominaisuuksia ilman, että koirat niiden perusteella luokitellaan johonkin tiettyyn kategoriaan ja ennenkaikkea tiettyyn tapaan pitää sitä koiraa.

Kääpiöpinseristä taas, aivan mahtava rotu ja mun elämäni rotu. Vielä on avoimena hairahdunko koskaan muuhun rotuun, mutta kääpiöpinsereitä minulla tulee olemaan aina. En tahdo tyypillistä seurakoiraa, tahdon kääpiöpinserin ja tahtoisin, että saisin nähdä kääpiöpinsereiden luonteen ja maineen parantumisen kasvattajien ja omistajen toimesta ilman, että siltä kuitenkaan onnistutaan jalostamaan pois sen terväyys, vietikkyys (no riistavietti joutais, heh he) tai muita ominaisuuksia, jotka tekevät kääpiöpinserin. Mikään muu pikkukoira minua ei sytytä, eli jotain tässä on, juuri minulle. 

Jalostuksella on tehtävissä paljon; ei enää heikkohermoisia koiria jalostukseen (heikkohermoisuuden, terävyyden ja ylivilkkaudenkin ero voi olla niin hienoinen), enemmän painoarvoa MH-luonnekuvauksille, luonnetestelle ja harrastusmeriiteille näyttelymeriittien lisäksi. Toivottavasti minulla vielä riittää terveyttä ja elinvuosia, että saan seurata rodun kehistystä vielä kauan aikaa sekä kantaa oman osani kekoon toimimalla esimerkillisenä kääpiöpinserin omistajana vaalien terveyttä, harrastaen ja ennenkaikkea rakastaen tätä rotua.

Kuva; Siina J 

Vielä yksi videolinkki tähän loppuun.

TÄSSÄ taituroi Kinghill`s Burn in Flames "Edy" omistajansa Sannan kanssa.

Edy starttasi ensimmäisissä agilitykisoissaan heinäkuussa ja tällähetkellä blakkarissa on jo ensimmäinen SERT kolmosluokasta. Hienoa menoa!

Lisätietoja;

Heikkohermoisesta Hilmasta ja sen edesottamuksista voi lukea lisää TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ.

Koirieni MH-luonnekuvaus tuloksiin voi tututua TÄÄLTÄ.

Karhustestistä löytyy kertomusta ja videota TÄÄLTÄ.

Kääpiöpinserin pentuja ja kasvattajia voi katsella TÄÄLTÄ.

Ja rotuun sekä sen edustajiin voi tutustua lisää näissä blogeissa;

Kääpiöpinserit Nipsu, Nala ja Muru
Kääpiöpinseri Ninja
New Limit`s Kääpiöpinserit
Kääpiöpinserit Zeus, Etna ja Adja
Kääpiöpinserit Manu ja Taavi