Näytetään tekstit, joissa on tunniste taakanveto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste taakanveto. Näytä kaikki tekstit

24.8.2014

Mukavaa arkea ja mahtava päivävaellus

Alkuviikosta blogiin tullut anonyymi kommentti sai minut harkitsemaan vielä uudestaan blogin jatkoa. Ihmisten törkeydellä ei ole kyllä nykyisellään enää mitään rajaa eikä varsinkaan koiraihmisten. Kova piikki minä jonkin lihassa olen, koska henkilökohtaisuuksiin pitää mennä argumenttien muuten loppuessa. Onneksi nyt kuitenkin päädyin siihen lopputulokseen, että minä elän koirineni näin ja kirjoitan mielipiteitäni näistä koira-asioista niin tänne kuin nettikeskusteluihin ja jos joku ei osaa erottaa koiriin liittyviä asioita henkilökohtaisesta loukkaamisesta vikaa on varmasti paljon enemmän jossain muualla kuin minussa. Anonyymille voin tässä vielä kertoa terveiset, että ehkä kannattaisi ihan vaan elää sitä omaa elämää ja KOIRIIN liittyvä kommentointi on toki enemmän kuin tervetullutta. Myös kivoja kommentteja sain, kiitos niitä.

Maanantaina saatiin vieraita ihan urakalla ja Tauno pääsi tutustumaan uuteen lajiin.
Heti töideni jälkeen kylään pyyhälsi Riitta, joka toi aivan ihanat mielenpiristys villasukat tuliaisina.


Koirat ottivat vieraan innolla vastaan. 
Viiden jälkeen Siina kävi siskonsa Sonjan kanssa hakemassa Taunon treenailemaan, hihna pinkeellä painui jätkä Siinan kanssa ulos ovesta. Tauno kävi siis testitreenillä, että josko Sonja pääsisi sen kanssa junior handler osakilpailuun. Vähän mä suhtauduin skeptisesti, että mitenkä se Tauno noissa näytelmähommissa, kun ei niitä sen kanssa olla enää pitkään pitkään aikaan tehty. Kuvista voi kuitenkin nähdä (ja videonkin sain, mutta en julkaisulupaa), että ei se Tauno ollenkaan huono ollut moisessa hommassa. Toki liikkeseen pitäisi saada vielä enemmän intoa jne, mutta ekalla treenikerralla ihan kaikkea ei voi vaatia. Mielenkiintoista päästä tutustumaan tuohonkin junior handler touhuun, jos Taunosta nyt tosiaan semmoinen lainakoira tulisi.
Minusta hienoja ominaisuuksia koirassa ovat nämä, että se pystyy lähtemään kotiovesta vieraan (tai no onhan Siina tuttu) mukaan ja paikanpäällä tekemään sitten treenin täysin tuikituntemattoman kanssa. Sonjasta nyt jatkossa toivottavasti tulee koirille ja erityisesti Taunolle hyvinkin tuttu =)
Muuten koirat elelivät takapihan ja perus hihnalenkkien varassa.

Hienosti se Tauno oli pönöttänyt.








Tiistaina sitten suunnattiin metsään.
Ensin käytiin hölkän ja reippaan kävelyn yhdistelmälenkillä, että koirat saivat lämmitellä. Upikin joutui lenkin ajaksi vetovaljaisiin. Sitten aikuiset saivat päälleen taakanvetovaljaat ja muutaman kilsan lenkki kuljettiin niiden kanssa.
Lopuksi vielä rallattelua ihan vapaana.Yhteensä parituntinen vietettiin metsässä eikä noita karhujakaan näkynyt, vaikka ihan keskenäni olin koirien kanssa liikenteessä.





Keskiviikkona sitten oli toiseksiviimeinen kerta Taunon tulevat tähdet agility kurssista. Eihän me taas koko rataa ehditty tehdä, mutta kivasti tuo alun ohjauskuvio saatiin opeteltua sekä kepeille tuli erittäin hyviä vinkkejä jatkotreeniä varten. Lämmittelylenkin lisäksi vielä kunnon lenkki lopuksi koirakavereiden kanssa ja Upi & Hilma saivat vapaina rallatella.


Torstaina parituntinen tokoa. Upilla oli paikkamakuussa jotain ongelmaa, nousi herkästi ylös, vaikka paikkis on ollut hyvä. Keskityimme siis paikkamakuuseen ja lisäksi seuraamista sekä perusasentoon hakeutumista. Mä oon antanut hirveesti vartaloapuja perusasennon opettamisessa (osittain tiedostamattani) ja nyt sitä sitten työnsarkaa riittää, kun opettelen pitämään kropan suorassa ja koirat käytännössä uudestaan tulemaan perusasentoon. Treenikaverilta saatiin mahtavia vinkkejä käännösten opetteluun, askellus on ensin opeteltava itse ja sitten vasta otettava koira mukaan kuvioon. 
Tauno teki myös perusasentoon hakeutumista ja seuraamista. 
Lopuksi Upille vielä pöydällä kaksi harjoitusta, että ihminen vaan hengailee lähistöllä ja sitten yllättäen antaakin palkan. Lisäksi kaksi käsittelyä.
Treenin jälkeen tein Upin kanssa kahdestaan puolentunnin hihnalenkin ja perään sitten Hilma & Tauno kiersivät saman kierroksen.

Perjantaina oltiin laiskoja ja tehtiin vaan noin puolentoistaunnin hihnalenkki aamulenkin lisäksi eikä oikeastaan sitten mitään muuta ihmeempiä.

Lauantaina suuntasimme sitten Riitan ja kuuden kääpiöpinserin voimin Uimaharjuun patikoimaan. Kyseessä oli Ala-koitajoen erä- ja retkeilyreitti. Reitti oli todella ihana, mutta hivenen vaikeakulkuinen paikoitellen. Urheasti taivalsimme yhteensä semmoiset 16 kilometriä ja aikaa tapettiin 8 tuntia. Toki taukojakin pidettii ja maisemia kuvailtiin.


 Helmi mummo 13-vuotta ei hävinnyt nuoremmilleen maastossa kulkemisessa.

 
Kuva: Riitta T




Ja perinteitä kunnioittaen minä kaaduin. Pitkospuu oli pirun liukas ja en kyllä ehtinyt kissaa sanoa ennenkuin olin jo selällään. Riitta toki oli valmiina ikuistamaan tämän asian, aivankuin se olisi jotenkin osannut odottaa moisen tapahtuvan, kummaa.

Kuva, Riitta T

Kuva; Riitta T


Reitin varrella ylitettii kahden kunnan raja.



Rankempi sadekuurokin yllätti retkeilijät, sadetta pidettiin puun alla.

Kuva; Riitta T
Kuva; Riitta T
Muurahaisten ihmettelyä.

Kuva; Riitta T
Nuotio syttyi, kun minä vähän puhkuin ja puhalsin. Tästä me Riitan kanssa väittelemme jokaisella retkellä, että tarvitseeko puhkua ja puhaltaa vaiko ei. Joka kerta pidän pääni ja puhkun.


Ja makkara maistui sitten oiken hyvältä.




 Iltasella ajelimme vielä koirien kanssa Kuopioon ystäväni luokse kyläilemään. Kerrostalo elämä sujui koirilla vallan hyvin eikä kaverin rotikkakaan ollut ongelma, vaikka erillään koirat silti pidimme sisätiloissa. Ihan hetkellisesti olin taas ylpeä noista, että sopeutuvat lähes minne vaan ja miten vaan. Toki Upilla vähän vielä on tuo äänenkäyttö herkässä, mutta lähinnä enemmän silloin, kun se innostuu. Onni on kuitenkin omistaa koirat, joiden kanssa pystyy liikkumaan ja matkustelemaan ilman ongelmia.

Sunnuntaina vietettiin päivää Kuopiossa. Pari hihnalenkkiä siellä ja yksi vielä sitten kotona iltasella. Koirat olivat yllättävänkin väsyneitä, aina ne uudet kuviot vaan eritavalla väsyttävät, vaikka eivät olisi tuon kummempia.








31.5.2014

Tavallista jännittävämpi metsälenkki, treeniä ja koirakamuja

Perjantaina suunnattiin illasta metsään lenkkeilemään. Lenkki sujui normaaliin malliin ja koirilla oli kivaa tihkusateessa huolimatta.



 Tauno sai keskiviikkona uuden huomioliivin metsään kadonneen tilalle. Vaihdettiin halppismerkkiin, tuolla korvessa ehkä tärkeintä se että näkyy, ei se että on hurttaa.






Hilma teki taas lenkin lomassa myös taakanvetotreenin.




Sitten tapahtui jotain aivan uskomatonta. Käännyttiin metsätieltä pienemmälle tielle, joka vie syvemmälle metsään. Jonkinmatkaa käveltyämme Tauno haukahti metsässä muutaman kerran, haukku ei ollut ajohaukkua vaan normaalia vahtihaukkua. Haukahdusten jälkeen Tauno juoksi meidän luokse säkä pystyssä Upi kannoillaan. Ensimmäisenä tuli mieleen, että siellä on ihminen tai koira. Toisaalta olisi pitänyt tajuta, ettei Tauno pakene kumpaakaan saatika nosta minkään ihmisen takia säkäänsä pystyyn. Lähdettiin kuitenkin sitten kävelemään eteenpäin. Hilma liittyi Tauno ja Upin joukkoon ja koirat ryntäsivät joukolle tien vasemmalle puolelle metsään. Metsästä kuului haukkua ja hetken päästä metsätielle juoksi iso tumma eläin. Mie ensin et koira, sitten et susi ja lopulta isäntä huusi että se on ahma. Suomessa on noin 250 ahmaa ja tosiaan yhden niistä kulkureitti sitten ristesi meidän liikkumisen kanssa. Uskomatonta. Ahma lähti kuitenkin pakenemaan ja meinasi tulla meitä kohti, mutta meidät nähdessään se pyörähti ympäri ja asettui kääkkiä vastaan puolustusasemiin. Uhkaa varmaan tuli niin monelta puolelta, että eläin ei enää tajunnut lähteä kolmanteen tai neljänteen mahdolliseen suuntaan. Kääkät olivat aivan nenätysten tämän petoeläimen kanssa ja lauma sekä ahma tekivät vuoronperään hyökkäyksiä toisiaan kohti. Koirista saa kyllä siinä suhteessa olla ylpeä, että kaikki toimivat hienosti yhteen laumana ja puolustivat toisiaan. Koetin huutaa koiria, mutta lopulta käännyttiin ja lähdettiin isännän kanssa juoksemaan toiseen suuntaan. Riskihän tässä piili, että ahma niittaa kääkät enkä edes nää sitä, mutta onneksi kääkät lähtivät sitten perään ja ahma pakeni metsään. Yhtään en uskaltanut itse lähestyä, etteivät kääkät saa rohkeutta hyökätä, siinä vaiheessa lauman henkinen voima ei olisi enää tätä ilmeisestikkin urospuoleista (koko) ahmaa vastaan olisi auttanut. 
Jälkeenpäin ajateltuna tilanne oli melkoisen vaarallinen pienille koirille, koska ahma ilmeisesti on kuitenkin melkoinen peto, vaikkakin todella todella harvinainen sellainen. 
Petotestiin ei varmaan enää tarvitse näitä viedä, kun on ihan livenä testattu luonnonolosuhteissa ja oikealla petoeläimellä. Upille olin suunnitellut susitestia syksylle, mutta eipähän tuo pikkujätkäkään perääntynyt milliäkään. Jännä myös huomata miten se lauman voima eläinmaailmassa painaa. Ahmahan olisi yhdellä huitaisulla niitannut koko porukan, mutta eläimen vaistot kuitenkin varmasti ohjasivat sitä olemaan hyökkäämättä laumaa vastaan yksinään.
Toisaalta tämä kokemus oli pelottava ja tilanne oikeasti vaarallinen, mutta toisaalta minun kiero mieleni pitää tätä myös aika hienona ja ainutlaatuisena tilanteena. Toivon silti, ettei meidän reitit kovin usein risteäisi näiden isojen petoeläinten kanssa. Jatkossa myös muistan koiran signaalien lukemisen merkityksen tuolla maastossa, ei ne turhaan eikä tyhjään reagoi koskaan.

Lautanaina kyläiltiin Sannna, Edyn ja Eemin luona lenkkeilyn ja treenaamisen merkeissä.
Upilla, Edyllä ja Eemilla leikit sujuivat entiseen malliin ja Hilmakin sopi porukkaan todella kivasti.


Hilmakin sai olla pihalla vapaana liinan kanssa, jos nenä alkoi liikaa käydä metsää kohti niin astuin liinan päälle seisomaan. Toimi hyvin.






Eemistä oli kiva talutella Hilmaa.




Taunolle tein pienen virettä nostavan kenraaliharjoituksen sunnuntaisia agilitykisoja varten. Muutamia hyppyjä ja putkeen irtoaminen, sitten palkka alustalta. Kepit tehtiin myös pariin otteeseen siten, että Tauno sai alustalta palkan heti keppien jälkeen. Vire ja vauhti olivat todella hyvät. Kisat jännittää silti paljon enemmän kuin viimeksi, koska suorituspaineet itsellä pikkuisen erilaiset kuin edellisellä kerralla.



Upi pääsi myös tekemään pienen aitoja ja putki harjoituksen. Sannalta löytyy onneksi myös ponnarit.



Lopuksi lenkkeiltiin vielä oikein ajan kanssa metsäpolulla. Hilma sai olla vapaana, mutta Taunon pidin fleksissä ja valjaissa. Tauno juoksee vapaana sen verta päättömästi, että kisoja edeltävänä päivän saa olla hihnakulkijana ja Edyn kanssa riski, että menee tappeluksi. Taunon ollessa kytkettynä pojat pystyvät kohtaamaan toisensa kapealla polulla ja kävelemään rintarinnan, mutta Taunon ollessa vapaana tilanne muuttuu.






Lopuksi Eemi, Edy ja Upi pääsivät vielä leikkimään flirtillä. Kyllä otti muuten poikakolmikko kierroksia, kun kimpassa pääsivät lampaankarvaa jahtaamaan ja repimään.






Loppuun vielä videomateriaalia torstaisesta agiliykoulutuksesta. Viimeisellä pätkällä Tauno otti vähän häiriötä seuraavasta treeniporukasta, joka kasaantui radan reunalle. 
Sanna Kataista suosittelen kyllä kouluttajana lämpimästi!