Näytetään tekstit, joissa on tunniste raunioetsintä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste raunioetsintä. Näytä kaikki tekstit

17.8.2014

Muuttuneen elämän ensimmäinen viikko

Meidän elämä muuttui viikko sitten aika radikaalisti,  jäimme nimittäin koirien kanssa elelemään aivan keskenämme. Raskasta on ollut, mutta miten tärkeässä roolissa nuo koirat ovatkaan elämän kriiseissä. Jokapäivä on tehty jotain koirien kanssa, kun ihmisten ongelmat eivät ole noiden ongelmia eikä niiden kuulu jäädä vähemmälle huomiolle murheiden takia. Alkuviikon olin myös sairauslomalla töistä, koska työnkuvani on semmoinen, ettei sinne tunteet pinnassa voi vaan mennä. Mietiskelin kovasti, että kirjoitanko näistä yksityisasioista tänne, mutta aika iso osahan tuo isäntäkin tätä blogia oli eli jatkossa luvassa vähemmän kuvia huonommalla laadulla (tän postauksen kuvathan eivät ole minun käsialaa yksikään). Mietiskelin myös blogin kohtaloa kokonaisuudessaan, päiväkirjamainen muoto saattaa kärsiä ja postaustahtikin harveta, mutta aion silti jatkaa kirjoittelua sekä kuvien jakamista myös jatkossa. Koirien osalta eniten päänvaivaa tuottaa hoitojärjestelyt, muutenhan tän porukan kaa pärjää hyvinkin, mutta onneksi on noita ystäviä, jotka auttavat tarvittaessa.

Kaikista tämän postauksen kuvista kunnia menee Siina J:lle.

Maanantaina pakotin itseni lähtemään Siinan luokse juoksuttamaan koiria ja kieltämättä tuntui myös siltä, että livenä nähtävä juttuseura olisi myös tarpeellista, muuta ajateltavaa. 
Tehtiin oikein kunnon lenkit Siinan, kääkkien ja Demi sakemannin kanssa.

















Tiistaina ajettiin sitten verijälkeä kaimani opastuksessa. Hilma ja Tauno ajoivat saman jäljen ja Upille oli oma pikkujälki kokeilumielessä. Hilma tajusi homman heti ja jäljesti erittäin tarkasti ja taitavasti, ainoastaan yksi makuu jäi siltä ilmaisematta. Kaverini totesi, että Hilman voisi viedä vaikka MEJÄ-kokeeseen ja ajattelin tehdä työtä käskettyä eli seuraavaa maksullista koettaa bongaillen. Maksullista siksi, että en osaa käyttää kompassia enkä sitäkautta tehdä jälkeä jälkiparille, maksullisissa kokeissa sitten ne jäljet on valmiiksi tehty järjestäjien toimesta. 
Tauno oli ensin jäljen alussa vähän, että mitä ihmettä, mutta noin puolivälissä jälkeä senkin aivot rekisteröivät mistä on kyse. Loppumatka ihan melkein jäljestämisen näköistä touhua ja kaadolla vire oli jo vallan hyvä. Upi jäjesti tarkasti ja hienosti, mutta ensikertalaisena vähän varovasti. Selkeästi jännitti niin maan pirusti, mutta silti Upi eteni minun edelläni ja jatkoi epävarmuuden iskiessä etenemistä sanallisella rohkaisulla.
Treenien jälkeen tunti koirapuistoilua oman lauman kesken, että saivat jaloitella.

Keskiviikkona Taunolla oli tulevat tähdet agility illalla ja lisäksi sitten tietysti lenkkeiltiin koiraporukalla kunnon lenkki päälle.

Torstaina kävin tekemässä työpäivän ja illasta suunnattiin sitten pelastuskoiraradalle. Upi osallistui ensin arkitottelevaisuus ryhmään rauniotutustumiseen ketteryystelineillä temppuilun merkeissä. Ei se Upi vielä ihan tuota takapäänsä sijaintia tiedosta, mutta reippaasti poika treenasi uudessa koiraporukassa. Seuraavaksi Hilma pääsi etsimään kolme ukkoa ja voi jee, kun neidillä oli kivaa. Ukot löytyivät botonipylväästä, maanalaisesta tunnelista ja vinotunnelista. Mie niin tykkään tuosta peko-hommasta, mutta harmillisesti meillä on vähän vaikeuksia päästä aina treeneihin.
Treenien jälkeen lauma sai seuraa Esko, Elsa ja Martta kääkistä tunnin vapaanakirmaus lenkille. 

Perjantaina ei tehty normaaleja hihnelenkkejä kummempaa. Työpäivän jälkeen vieraina kävivät veljeni ja veljeni lapset. Hilma sai pusutella taas olan takaa ja pääsi poseerauskuvaan instagrammiin Erikan kanssa poseeraamaan.

Lauantaina käytiin sitten metsälenkkeilemässä puolitoisatuntia hoffikamu Stellan kanssa. Tauno ja Hilma painoivat pitkin pöpeliköitä ja Upi oli todella hienosti Stellan kanssa. Ei mitään sekoilua, vaikka Stella välillä kovinkin innokkaasti olisi Upia leikittänyt.
Illemmalla vielä sitten hihnalenkkeiltiin ja muuten vietettiin vaan aikaa kotosalla.

Sunnuntai aamuna kello soi viideltä ja suuntasimme Siinan sekä koiraporukan kanssa Kuhmon ryhmänäyttelyyn. Siinalle iso kiitos, että jaksoi lähteä meidän seuraksi, yksin olisi saattanut jäädä lähtemättä. Herääminen ja lähteminen sitten muuten kannatti, koska tulos näyttää tältä;

JUK1 ERI SA PU1 SERT ja VSP. 

Tuomari Elina Haapaniemi; "Hieman vajaa 10 kk punainen. Kooltaan ylärajalla, mutta erittäin kauniin tyyppinen juniori. Kaunis sopivan pituinen pää. Hyvä ilme. Oikea purenta. Oikein kannetut korvat. Kaunis kaula, säkä ja ylälinja. Hyvin kulmautuneet raajat. Hyvä hännän kiinnitys, liikkuu hyvin askelin."







Hampaiden katsonta meni todella hyvin.


Mittaustulos kertoi Upin kooksi 29 cm, mutta saattoi olla vähän lytyssä eli kyllä mä sitä 30 cm veikkaan edelleen.



Tuomarina tämä nainen oli mielestäni vallan ihana. Luki koiraa taitavasti ja arvosti koiran kykyä ottaa kontaktia sekä koiran käytöstä yleisesti. Huomasi heti pöydällä, että Upi on vähän epävarma, mutta ei panikoi eikä myöskään mene puolustusvaihteelle eli halusi nimenomaan antaa nuorelle koiralle kivan ja rennon kokemuksen.






Hieno päivä kertakaikkiaan. Kotiuduttamme hengailimme vaan kotosalla ja tehtiin hihnalenkki. 
Upi oli minusta yleisesti ottaen paljon rennompi näyttelyssä ja kävi ennen ROP-VSP mittelöä maahan köllöttelemää kehän laidalle. Toivotaan nyt, että tällä linjalla jatketaan jatkossakin näytelmissä.

27.4.2014

Täydellinen viikonloppu - jokaiselle jotakin ja vähän päälle

Lauantai aamuna saatiin ensin isännän vahemmat vierailulle ja sitten suunnattiin treenaamaan ja lenkkeilemään, mitäpäs muutakaan.
Tauno treenaili seuraamista, jääviä liikkeitä, luoksetuloja ja otti yhden paikkamakuun 2 minuuttia. Pikkuisen alhaiselle vireellä teki hommia, mutta teki kuitenkin. Upin kanssa treenattiin jääviä liikkeitä, seuraamista, luoksetuloja ja paikkamakuuta.

Tauno seuraa.








Upille luoksetuloja.





Samaten Taunolle.


Tauno saatiin ihan poseeraamaankin, kerrankin.


Upi ja paikkamakuu.



Ja välissä emäntä rutistaa ihan ruttuun.


Upin seuraamista videolla.




 Treenin jälkeen sitten metsään.
Ensin koko lauma vapaaksi kirmaamaan, ilo olikin ylimmillään.









Vähän tehoja lenkkiin taakanvedosta. Hilmalle meinas jo tulla ihan hiki.





Tauno suorastaan hymyili taakkaa vedellessään.






 Ja loppulenkki vielä sitten koko porukka vapaana.
Taakanvetotreenit on tarkoitus jatkossa pääasiassa yhdistää näihin metsälenkkeihin ajankäytön takia ja muutenkin. Tietää ainakin varmasti, että koira on lämmitellyt ja jäähdytellyt tarpeeksi kun saa ennen ja jälkeen taakkailun juosta vapaana.


Pojat poseeraa, Upikin jo pysyy paikallaan myös lenkin lomassa eikä vaan kentällä/hallilla. Edistystä.


Sunnuntai olikin sitten yhtä treeniä. Aamu aloitettiin kuitenkin rauhallisella kotoilulla ja köllöttelyllä auringossa takapihalla.
Taunollahan on ollut jo jonkinaikaa kokeilussa tuo sitruunapanta takapihalla haukkumisen estämiseen. Tauno ei räkytä huvikseen vaan vartioi ja ilmoittaa lähinnä ohimenevällä pyörätiellä kulkevat koirat. Noh, ei hälyytä enää eli meillä toimi. Määrältään häiritsevää Taunon haukkuminen ei ole ollut, mutta periaateesta näin rivitalossa halusin kitkeä tuonkin vähäisen pois eikä sitten turhaan opi Upikaan ääntä pihalla käyttämään.



Päivän äksönit alkoivat sitten Upin näyttelytreeneillä. Hallissa oli jälleen paljon porukkaa, mutta hienosti pikkumies liikkui ja asettui seisomaan. Käsittely pöydällä sujui hyvin ja käsittelijä sai vilkaistua myös pikkumiehen hampaat todella hienosti. 

Seuraavana ajettiin Onttolan pelastuskoiraradalle ottamaan vähän peko-treeniä Hilman kanssa. Sen verran ajoissa jouduttiin paikalle, että ehdittiin tehdä pieni lenkki lauman kanssa ampumaradan pauketta kuunnellen. Minä säpsähtelin paukahduksia porukasta eniten, joten ei nämä nyt kauhean paukkuarkoja taida olla kukaan, edes Hilma.


Treenikavereita odotellessa ehdin myös käydä Upin kanssa vähän ketteryystelineitä katselemassa ja raunioiden muille telineillä kiipeilemässä. 



Heiluva lankku oli Upin mielestä vallan jees.



 Hilmakin kävi vähän telineitä muistelemassa ja hienosti meni metalliputki, tikapuut ja heiluva lankku.

Muiden saavuttua minä toimin ensin maalimiehenä Siinan ja Nooran koiruuksille ja sitten Hilma pääsi etsimään kolme eri ukkoa.

Iloinen maalimies ja holsku Nemo.

Kuva; Noora V
 Neiti työskenteli todella hienosti eikä haihatellut yhtään. Ensimmäinen ukko oli betonilaatan alla, toinen tunnelissa ja kolmas roskiksessa. Hilma ihan tunkeutui roskiksen sisään, kun maalimies ei älähtelyllä ruennut roskiksesta ulos tulemaan. Mahtava juttu, että pääsi neitikin kunnolla tekemään töitä pitkästä aikaa.

Seuraavana etappina sitten Pärnävaara ja agilityn alkeisporukan ohjaaminen sekä omat agilitytreenit.
Taunon kanssa tehtiin pieniä motivoivia pätkiä, putkiin irtoamista, muutamat kepit ja löydettiin jostakin ihme syystä puomi boikottiin -vaihe. Mitähän lie tapahtunut Taunon nupissa, kun viime sunnuntaina kuintekin puomi oli vallan ok, myös ensimmäisen kisaradan rämähdyskeinun jälkeen. Keinu sitäpaitsi oli enemmän ok kuin se puomi, että jos rämähdyskeinulla olisi jotain tekemistä asian kanssa luulisi sen olevan vielä enemmän boikotissa. Tuntemattomat ovat välillä kääpiöpinserin mielenliikkeet. Puomi kuitenkin saattin menemään ja samaten keinu, joten eiköhän se taas tästä.
Kepeille hakemista vähän haastavammasta kulmasta ja pakkaus heti keppien jälkeen alustalta.
Upi kävi muutaman kerran putken suorittamassa ja hienosti se jo menee mutkallakin olevaan putkeen, vaikka hyvin yksittäisiä on nämä putkeen tutustumiskerrat olleet.

Treenien jälkeen vielä 5 km lenkki Hilma ja Tauno flekeissä sekä Upi vapaana. 

Ei oo kääkkiä paljon näkyny kotiintulon jälkeen.