Näytetään tekstit, joissa on tunniste koiran vaatteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koiran vaatteet. Näytä kaikki tekstit

23.1.2014

Pipoja, diagnooseja ja arkisia touhuja

Keskiviikkona sain iltapäivällä Hilman verikokeiden tulokset. Borrelioosia ei ollut näkynyt kokeissa, mutta haimatulehdus kylläkin. Onneksi aloitettiin haimatulehdus potilaan ruokavalio jo maanantaina ja sitä nyt sitten jatketaan kuukauden päivät kontrolliin saakka. Hima saa tällähetkellä nyt puuroriisia, rasvatonta naudan jauhelihaa, rasvatonta kanaa ja rasvatonta raejuustoa. Haimapotilaan ruuan on siis käytännössä oltava rasvatonta. En tiedä tuosta riisistä sitten onko välttämätöntä, mutta näyttää ihan ok sopivan ja sapuska maistuu. 
Muuten Hilma on piristynyt päivä päivältä ja tänään torstaina jopa sen liikkeetkin ovat vaikuttaneet kohtuu normaaleilta. Neiti on nyt käynyt vaan takapiha ulkoiluilla, että varmasti saa levättyä ja pakkastakin kovasti ollut. Pikkuhiljaa pieniin kävelyihin sekä vapaana liikkumiseen omaan tahtiin ja siitä sitten toivoottavasti kohti normaalia.
Haimatulehdus ei suoraan selitä Hilman jalkojen toimimattomuutta, mutta jos oire ei uusiudu olemme kohtuullisen "turvassa". Oireiden uusiessa meidän on stten ruettava miettimään reissua Aistiin tarkempiin tutkimuksiin, mutta toivotaan todella, ettei siihen tarvitse mennä. 
Vähän tuo borrelioosi edelleen mietityttää, kun borrelioosia sairastavalla olen kuullut olleen samaan aikaan haimatulehduksen ja yhdellä borrelioosi potilaalla ollut myös samankaltaisia häntä oireita (turvotus sekä häntä väärässä asennossa). Jos nuo liikkumisongelmat palaavat niin ehkä otetaan vielä uusi borrelioositest ennen Aisti reissua. Testeistä tuolta lueskelin ja ilmeisesti sekin mahdollista et bakteeri jyllää elimistössä, mutta testitulokset ovat normaalit.Yleensä tuo tietysti siinä vaiheessa, kun voimakkaita oireita ei ole nähtävillä.
Jatkossa muistan myös aina vaatia tuon haimatestin jos yhtään on epänormaalin pitkään jatkuvaa vatsa vaivaa tai kovin rajuoireista sellaista. Hintaa tuolla ulkopuolisessa laboratoriossa tutkittavalla näytteellä on vaan nimellisesti, mutta aika paljon olisi säästetty suoraan oikealla  diagnoosilla (tietty muu lääkärilasku päälle, mutta kuitenkin). 

Keskiviikkona saatiin Taunon ja Upin kasvattajalta paketti, josta paljastui lauman uudet kauluripipot. Katja Koskinen (kennel Crazy Cowboy`s) tekee pipoja tilauksesta, että halukkaat voivat facebookin kautta ottaa yhteyttä ja tilata itsellekkin oman. 

Hilma ja pipo.


Hilmaa kiinnosti Taunon pipon tupsu, ei rassukka tainnut tajuta, että omalla päälaella keikkuu jotain yhtä jännää.



Pakkanen paukkui reilusti yli -20 asteessa, mutta kun sisällä oleilua on riittänyt päätin testata Upille pipoa ja tossuja ihan kerta laakista.
Järkytys oli aika kova, kun pikkumies yritti seisoa laminaatilla tossut jalassa pipo silmillä, kaikki neljä tassua levisivät eri suuntiin.


Pojat lenkille lähdössä.




Nämä pipot ovat ehdottomasti malliltaan parhaat kokeilemani. Pysyvät todella hyvin päässä ja tuo kaulus todellinen plussa, lämmittää kaulaa ja niskaa.
Tossujen ja pipon kanssa liikkuminen sujui Upilla todella hyvin, vaikka eihän sitä varusteista huolimatta kauaa voinut ulkona pitää. Taunokin suhtautui uuteen pipoon hyvin ja tossuja tuskin edes huomasi.


Keskiviikko päivänä hoidettiin myös kotihommelit eli ihan kauheesti muita tuohuja ei koirienkaan kanssa saatu aikaiseksi.

Torstaina hengailtiin kotosalla mun töiden jälkeen ja sitten seitsemäksi suuntasin treenihallille tokoilemaan. Halli on lämmin ja siellä on häkkejä odotteleville koirille, joten mukaan pääsi ensimmäistä kertaa myös Upi.
Upi käveli reippain jaloin koiria ja ihmisä pullollaan olevaan halliin, odotti häkissä vuoroaan, käppäili, kosketteli alustaa, treenasi perusasentoa ja otettiimpa luoksetulokin. Olin todella iloinen miten reipas tuo pikkumies oli. 
Taunolle seuraamistreeniä ja seiso-maahan vaihtelua. Aika meni enemmän Upin pyörittelyyn, mutta todella tärkeä reissu Upille. 
Treenin jälkeen lenkki Edy kamun kanssa, Upikin reippaasti melkein koko matkan kipitellen vapaana. Poikien treenin ajan selvästi taas tänäänkin parempivointinen Hilma vietti isäntäaikaa.
Tänään neiti jo riemastui leikkimäänkin.





24.9.2013

Treeniä treenin perään

....onneksi koiria on sentään useampi =D

Maanantai iltana oli vuorossa taas pekoa.
Ennen treeniä ehdittiin käydä vähän metsässä käpyttelemässä.


Hilmalle neljä ukkoa haamuttamattomana. Ekalle ukolle lähti kivasti ja löysikin aika suoraan, palaaminen minun luo taas nihkeää, kun tälläkertaa sama maalimies liikkui takalinjaa pitkin kulmasta kulmaan eli Hilman hihnapalautukset eivät toimineet. Toiselle ukolle lähettäessä neiti lähti ihan vika suuntaan ja aikani sain sitä houkutella luokse. Sitten lähti etenemään oikeaan suuntaan toisella lähetyksellä, mutta taisi edetä aika paljon ohi maalimiehestä. Neitiä ei näkynyt hyvään toviin, sitten lähti ilmeisesti palaamaan takaisin keskilinjaa kohti ja löysi siinä matkallaan maalimiehen. Kävin sitten neidin hakeamssa loppujen maalimiesten luota, ettei tule turhaa haahuilua. Harmittaa vietävästi, että en tiedä, miten neidin saisi palaamaan pistolta suoraan minun luokse. Jatkaa vaan töitä suoraan ja tottahan maalimies on sata kertaa hienompi juttu kuin minä, huoh.  Kaksi viimeistä pistoa menivät kohtuu hyvin.
Treenin jälkeen oli jo pimeää. Tauno sai tavata pienen saksanpaimenkoiran pentusen ja hienosti sekä melkoisen välinpitämättömästi nuorimies käyttäytyi.
Sonjasta sekä Esko, Elsa ja Martta kääkistä saatiin onneksi metsälenkki seuraa vielä treenin päälle, joten vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti koiraporukalla eikä minua pelottanut pimeässä metsässä käpytellä. Hilmalla ja Taunolla olivat käytössä uudet Clas Ohlsonilta hakitut led-valot, toimivat ja edulliset. Omaa kulkua valaistiin sitten taskulampuilla.


Tiistaina suunnattiin Sannan ja Edyn luokse agilityä treenailemaan.
Taunolle ekana valssiharjoitus, pyörittelyä siis aidoilla koiran hypyn linjaamista valssilla. Aika hyvin meni, vaikka itse sanonkin. 
Seuraavana sitten reteesti kokeilemaan ekaa kertaa ikinä leieröintiä Sannan neuvojen mukaisesti (mä alan oppii näitä hienoja termejä). Taunon piti siis suorittaa hyppy keppien takana siten, että minä jään keppien toiselle puolelle. Havainnollistava piirrustus (älkää naurako, mä en oo mikään piirtäjä). Tuo viiva siis esittää keppejä, teksti Erja on minun sijanti siinä vaiheessa, kun Tauno suorittaa hyppyä kaksi jne.


Alustan avulla vahvistettiin Taunoa eka irtoamaan tolle kakkos hypylle ja se kun saatiin onnistumaan palkkaus tuli vasta sitten keppien jälkeen. Wow, tässä Tauno (vanha irtoamisongelma kaveri) ylitti itsensä ihan täysin.
Tauno teki myös samaan syssyyn elämänsä hienoimmat kepit, oli vauhtia ja suoritusvarmuutta. 
Lopuksi vielä vähän kontakteja A-esteellä sekä keinulla. Lisäsin hirveesti draivia A:lle ja juu, heti meinas kontakti rueta repeilemään, mutta vielä jäi yksi tassu kontaktille ja ota-käskyllä jäi myös venailemaan jatkolupaa. 
Hirveen kova draivi Taunolla oli tänään tehdä, ihana jätkä kertakaikkiaan. 
Meillä oli vaan reilut 5 plussa-astetta tänään eli BOT-manttelikin pääsi käyttöön autossa treenivuorojen odottelujen ja kotimatkan ajaksi.


Pappakin kävi vähän kentällä heilumassa ja keinua sekä keppejä tekemässä. Intoa ja ääntä riitti. Papan haukkuminen on lisääntynyt kauheasti iän myötä, eikö se enää kuule itteensä vai mikä lie? Kotona siis ei hauku, mutta treeneissä ja autossa se on aivan mahdoton välllä.
Pappakin sai lämmintä ylle, kun autossa joutui kuitenkin paljon odottelemaan.


Hilma oli mukana lämmittely sekä jäähdyttelylenkeillä vapaana kirmaamassa ja meni muutaman kerran A-esteen. Seuraamisharjoitukset eivät oikein neidillä sujuneet, mutta perusasentoa treenattiin muutamia kertoja sentään vähän sinnepäin.

Lämppäri ja jäähdyttelylenkeillä Edyllä ja Taunolla meinasi taas vähän olla asiaa toisilleen. Hiton pojat! Epävarmoja nuoria miehiä, mutta nyt pitää tosisaan miettiä miten saadaan nuo kuriin. Tykätä ei tarvitse, mutta sietää pitää. Pari metsälenkkiä on mennyt ihan täydellisesti, liekkö tuo ahdas tila sitten tuossa metsäpolulla tullut ongelmaksi. Pitäisi ehkä kovemmin pyrkiä käskyllä katkaisemaan tilanteita, kun alkavat tuijottelemaan toisiaan. Jos normaali käsky ei tehoa niin hirveen huuvon kanssa toiseen suuntaan, niin jospa se kiista siinä unohtuis koirilta. Otetaan tämä kuitenkin koulutushaasteena eikä paineta villaisella. Muuten kumpikaan ei mikään tappelupukari pojista ole, mutta keskenään niillä vaan joku klikkaa. Tappelusta, rutisemisesta ja toisen haastamisesta ei missään tapauksessa pidä tehdä sallittua eli jotenkin ongelma pitää saada kuriin. Pojilla varmasti ikä ja aikuistuminenkin vaikuttaa asiaan, mutta liian helppoa koiran pito olisi ilman haasteita eli eiköhän tämä saada työstettyä, kuhan perehdytään, tutkitaan ja viisaampia konsultoidaan.

30.6.2013

Viikon touhuja

Keskiviikkona oli siivouspäivä eli koirien treenit ja liikunnat rajoittuvat vajaan tunnin hihnalenkkiin ja aamu+ilta käpyttelyyn sekä takapihaan. Riku-pappa ei näillä helteillä tee pidempiä hihnalenkkejä ollenkaan.

Torstaina agi-treenit olivat peruttuna helteen ja ukonilman takia, joten hoidettiin kauppa-asiat ja isäntä kävi ekaa kertaa rullaluistelulenkillä Hilman & Taunon kanssa. Jarruttamista olivat vähän kavahtaneet, mutta muuten Tauno oli mennyt kuin hän olisi aina rullaluistelijan kanssa juossut. Hilmahan on jo rullaluistimiin aikanaan totutettu, mutta Hilman muistin "lyhyyden" huomioon ottaen todella hyvin meni. Lenkillä viihtyivät tunnin verran, välistä koirat olivat ravanneet ja välistä laukanneet. Hyvä et homma sujui, lisäliikunta ei koskaan ole koirille pahitteeksi ja jos itseä laiskottaa voin laittaa isännän rullaluistelulenkille, näppärää =)

Perjantaian tingittiin taas vähän liikunnasta ja suunnattiin Jokiasemalle Siinan kanssa siiterille, mukaan pääsivät myös Hilma ja Tauno. Jokiasemalla on aina paljon ihmisiä; lapsia, aikuisia ja koiria. Hilma ja Tauno käyttäytyivät mallikkaasti ja suhtautuivat ympäröivään hälinään rauhallisesti. Muutama ihminen kävi koiria ihastelemassa ja silittelemässä, erityisesti Taunon ryhdikäs olemus herätti positiivista huomiota. Iltaruuaksi koirat vielä järsivät sianselkiä takapihalla.

Lauantai aamuna sitten suunnattiin Agsaamaan Sannan ja Edyn kanssa koirakoulu Napakan esteille. Pieni ratapätkä; Aitoja, kepit, pussi ja A-este sekä yksittäisenä rengasta Taunolle.

Kuvannut; Sanna R

Taunon kepit ovat edistyneet paljon keväästä, vaikka vielähän niitä virheitä tulee paljon. Ovat kuitenkin jo melko itsenäiset ja sehän oli tavoite.

Kuvannut; Sanna R

Kuvannut; Sanna R

Kuvannut; Sanna R

Kuvannut; Sanna R

Kuvannut; Sanna R


Kontaktit menivät tänäänkin namialustan kanssa tosi kivasti eikä jätkä kertaakaan leiskauttanut kontaktia yli. Jospa mä en kuitenkaan tehty arviointivirhettä siinä, et aloin opettamaan hidastuskäskyä enkä pysäytyskontaktia.

Kuvannut; Sanna R

Kuvannut; Sanna R

Eräs hyvin innokas 13-vuotiaskin sai käydä esteillä. Napakan esteet saa tuohon erittäin matalaan Riku korkeuteen ja siitä syystä pappa sai mennä ihan saman ratapätkän kuin muutkin. Voi sitä intoa ja iloa.

Kuvannut; Sanna R

Kuvannut; Sanna R

Kuvannut; Sanna R

Kuvannut; Sanna R

Kuvannut; Sanna R

Tauno opetteli myös rengasta yksittäisenä ja aika hyvin tuokin jo sujuu. Täytyy nyt muutamia viikkoja vahvistaa vielä yksittäisenä tuota ja rueta sitten kokeilemaan meniskö jo ihan ratapätkälläkin.

Kuvannut; Sanna R

Hilmakin kävi vähän esteillä, mutta neidin keskittymiskyky katkesi kuin kananlento eli ei siitä sen enempää.
Meillä on vähän semmonen ajatus, että josko ekoihin (tai toisiin, mutta siitä ensimmäisestä flopista ei puhuta) mölleihin mentäisi. Ollaan kesälomailemassa Lieksassa, kun siellä sattuu myös möllit olemaan. Saas nähdä, että jänistänkö.

Treeneistä suunnattiin ulkoilemaan ja uimaan. Pappakoira juoksi vilvoittelemaan ensimmäiseen vesikohtaan minkä huomasi.



Hilma turvapaikallaan. Tälläkertaa laitoin neidinkin kerran uimaan, että sai vähän kastauduttua.



Papparainen nouti tyypilliseen tapaansa isoja keppejä. Yhdessä vaiheessa keppiä hakiessa pappa painuikin pinnan alle. Oli vähän niinkuin kyljellään vedessä ja välistä painui kokonaan umpisukkeloon ja välstä pää oli vähän pinnalla. Mie luulin et Riku sai jonkin kohtauksen, mutta Sanna huomasi ekana ja sit miekin tajusin et Rikun keppi on jäänyt kiinni pohjaan eikä se halua päästää siitä irti. Huusin ja juoksentelin siinä sit kuin päätön kana ja olin just lähdössä erittäin mutaiseen pelastusoperaatioon, kun Sanna sano et nyt tuli pintaan. Sieltä pappa ui rauhallisesti rantaan ja jäi vielä vinkuen katselemaan siihen, et hitto....mun keppi jäi tonne. On se vaan sitkeä pirulainen. Onneksi en ehtinyt lähteä vaatteet päällä pelastamaan tuota koiraa. Vyötäröä myöten mudassa ja paskassa, lenkkarit mahdollisest piloilla jne. olisi ollut mukava todeta, että kaikki tämä vain koiran itsepäisyyden tähden. Pappa ei tilanteesta tosiaan näyttänyt meneen miksikään, vettäkään ei ollut mennyt henkeen oikeastaan ollenkaan.



Tauno kans polskutteli reippaasti.




Edu-kamun kanssa piti tietysti myös juosta tiukkoja srinttikisoja.



Hilmakin vedessä vapaaehtoisesti (taisi olla vahinko), tätä ei kovin usein nääkkään.




Sannaa ja Edyä kotiinsa palauttaessa saatin papparaiselle samalla Edyn vanha Hurtan viilennystakki. Hyvin levollisesti meidän vanhaherra takkinsa sisällä ulkoilun jälkeen köllötteli. Ehdottomasti tuolle on käyttöä ja koon puolesta menee Taunollekkin esim. treeneissä. Koiraporukka oli kokonaisuudessaan melko rentoa kamaa loppuillan.





13.2.2013

Viikon touhuiluja

Maanantain koittaessa kamera aina joutuu laatikon perukoille, koska valoa ei töiden jälkeen riitä kuvailuun. Minua kuitenkin lohduttaa tieto, että enää ei mene montaa viikkoa siihen, että töiden jälkeen ehtii metsälenkille.

Maanantaina ilta otettiin liikunnan kannalta. Ensimmäisenä töiden jälkeen vein pappakoiran fleksilenkille ihan yksinään, pappa nauttii näistä privaattikävelyistä suunnattomasti.
Sitten suunnattiin Taunon kanssa tekemään hiihtolenkki. Koetin vähän hiljentää omaa vauhtia ja pidentää matkaa sekä vähentää koiran kehumista/kannustamista. Tämä siis jatkoa ajatelleen, kunhan pidempiä matkoja ruvetaan hiihtelemään. Vaikka aika rautainen olenkin (eh heh) niin en kyllä jaksa hiihtää useita kilometrejä täysillä koiraa jatkuvasta kaunnustaen. Tauno meni pikkuisen hämilleen muutoksesta, joten takaisin sitten tultiin hitaammin, mutta kannustin entiseen malliin. Asia kerrallaan, se pitäisi minunkin aina muistaa. Matkaa saatiin kuitenkin jonkinverran pidennettyä, siihen olen tyytyväinen. Hiihtolenkin jälkeen lähdettiin vielä Himan & Taunon kanssa hihnalenkille ja aikaahan tuolla vierähti melkein 1,5 tuntia.

Tiistai oli koirilla vähän erilainen päivä, koska minä suunnistin aamulla jo viiden aikaan kohti lentokenttää ja Helsingissä tapahtuvaa koulutusta. Isäntä siis hoiti poikkeuksellisesti koirien aamutoimet sekä aamulenkin. Aamulenkillä olivat isännän iltavuorosta johtuen viihtyneet lähes tunnin ja samanmoisen lenkin olivat sitten vielä tehneet isännän töistä päästyä eli minua odottivat illalla kotiutuessani iloiset, mutta tarpeeksi aktiviteettia saaneet koirat =)

Keskiviikkona sitten sain jo kameran kaiveltua laatikosta, mutta kuvien laatu jäi melkoisen heikoksi. Töistä tullessa kävin noutamassa zooplussan paketin postista. Tilailen tuolta zooplussalta aika usein koirille tarvikkeita sekä ajanvietepurtavia. 

Tänään tilauksesta paljastui uudet takit Hilmalle & Taunolle (hävettää tunnustaa, mutta minulle on tullut himo ostella koirille kivoja talvitakkeja). Koiria puen ja tulen pukemaan aina vaan tarpeeseen, mutta kiva noita on ostella ja tehdä noista söpöt tekstiilikaksoset =)

 

Minusta nää on tosi kivat ja tyylikkäät pienen pakkaskelin takit. Toinen pointti näiden tilaukselle oli se, että näissä on kuitenkin rintaa suojaava kappale, mutta sen alle ei pitäisi lumen kasautua samallatavalla kuin Hurtan manttelin rintakappaleen alle. Hurtan mantteli ei millään muotoa toimi, jos vähänkin kuljetaan lumihangessa.
 Takit olivat myös todella edulliset tarjouksessa. Hilman koko maksoi 8,90 ja Taunon  koko 9,90. Ei hinnalla pilatut. Takkien napit ovat pikkuisen köykäiset, mutta noihin voi vaihtaa sitten paremmat jos rikkoontuvat. Kaikenlisäksi tuo huppu vaikutti siltä, että se pysyisi jopa päässä eli kovemmalla pakkasella haalarin päälle laitettuna manttelin saa suojaamaan myös korvia.


Paketista paljastui myös kongien täytteeksi Tubidog maksatahnaa ja ajanvietepurtaviksi hevosen maksaa ja naudan turpia.

Lisäksi tilasin kokeiluun hamppuöljyn. Olen tuota hamppuöljyä ollut ostamassa jo pitkään luontaistuotekaupasta, mutta sattui tuolla silmään, joten ajenee saman asian.





















Muuten vietettiin koirien kanssa ihan koti-iltaa edellispäivän reissaamisesta väsyneenä. Agilitytreenitkin päätettiin jo aiemmin jättää väliin tältä keskiviikolta, koska siellä menee aina todella myöhään ja univelkaa minulla on ihan kiitettävästi. Treenivuorohan meillä on ollut aina vasta 20-21 ja siinä sitten kun koiran jäähdyttelee jne. niin lähempänä kymmentä on vasta kotona.
Koirat saivat kuitenkin reilusti ulkoilua takapihalla, pienen hihnalenkin (papalla lepo) sekä Tauno sai kotitreeniä. Pöydällä seisomista treenattiin pakastimen päällä ja takapihalla otettiin pujottelua sekä hyppyä.
Tekaisin siis takapihalle Taunolle myös hypyn keppien lisäksi, että voidaan päivittäin vähän treenata lähinnä nopeita takaakiertoja ja sen sellaista.
Takapiha pujottelussa Tauno on jo tosi taitava, toivottavasti osaa sitten siirtää taitonta myös "oikeille" kepeille. Takaakierrot onnistuivat myös hyvin uudella aitaviritelmällä, mutta taisin taas tehdä pari toistoa liikaa ja Tauno alkoi lällätellä. Pitäisi muistaa lopettaa siihen pariin-kolmeen onnistuneeseen toistoon eikä tahkota lisää ja lisää.