Näytetään tekstit, joissa on tunniste koiranäyttelyt. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koiranäyttelyt. Näytä kaikki tekstit

17.11.2014

Pimeetä menoa, treeniä, näyttelyhommeleita.

Ryhtiliikkeitä on tullut tehtyä ihan useita, kuten viime postauksessa "lupailin". Yksinään koirien kanssa jäämisen myötä yksi iso huoli talvikauden ajalle oli se, että miten uskallan mennä yksinäni pimeään metsään juoksuttamaan koiria. Päivätyöläisenä kun olen kaikki valoisat ajat töissä tähän aikaan vuodesta. Taunohan ei siis riistavietin takia todellakaan ulkoile vapaana misään taajamametsissä. Eräänä torstaina tuossa taannoin sitten varustaudun itse otsalampulla ja taskulampulla ja sitten mentiin. Olin ihan et wow, mä pystyin tähän. Vähän kyllä pelotti, vaikka samat elukathan ne siellä metsässä juoksee valoisallakin. Kuitenkin tärkeintä se, että koirat pääsevät myös talviaikaan metsälenkeille myös viikolla ja vähintään se 2 metsälenkkiä on saatu pidettyä ohjelmassa. Hihnalenkkiä on menty sitten paljon otsalampun valossa taajaman metsäpoluilla, koirat flekseissä kirmaten.Itsellekkin tekee toisaalta tuo hihnalenkkeily hyvää, kun 6-7 km kerrallaan käpytellään + tietty aamulenkit sekä minun juoksulenkit päälle.


 
Kotona on otettu myös treeniä iltaisin (tässäkinhän minun piti kunnostautua), koska ulkona on liian  kylmää ja märkää treenata mikään missä koiran pitää istua tai varsinkin maata.Toki liikkeestä seisomista, seuraamista, hyppyä jne. pystyy myös talvikaudella treenaamaan ulkona.

Upi harjoittelee kapulan noston ensin kotioloissa ja perusasentoakin on hyvä hinkata olkkarissa. Lisäksi on otettu harjoitteluun 2 on 2 off -asento ja törpön kiertäminen agilityyn liittyen.




Hilma jumppailee ja opettelee paikkamakuuta sekä kosketusalustaa.


Tauno nostelee ja eritoten opetelee pitämään kapulaa sekä niinikään treenailee perusasentoa myös sisätiloissa. 2 on 2 off:ia laatikon kanssa sekö törpön kiertämistä kokeiltiin myös Taunon kanssa. Laatikon päälle nouseminen oli Taunosta aikapaljon vastenmielisempää kuin Upista, mutta onnistui kuitenkin houkuttelulla. Täytyy nyt katsoa oppiiko tuo sitten muuta kuin sen, että laatikon päälle nouseminen ei ole ällöä.
Myös hallilla on toki torstaisin käyty treenailemassa tokoa, tosin pääasiassa siellä treenaa Upi, kun Upilla nuo isommat koetavoitteet kuitenkin ovat. Hallissa on pääsääntöisesti keskitytty perusasennon vahvisteluun ja seuraamisen korjailuun, Upi kun arveli, että seuraaminen on opetettu mulle ihan väärin enkä mä enää oikeestaan halua pitää takapäätä suorassa. Huoh. Hyppyä on myös otettu ja viime torstaina Upi tutustui myös ensimmäistä kertaa ruutuun. Harjoituksia otettiin lähinnä sillä ajatuksella, että ruutuun hakeutuminen on iiiihan huippua.
Upi tekee myös todella hienoja paikkamakuita. Torstaina otettiin ensimmäistä kertaa täysi kaksiminuuttinen ilman välipalkkauksia. Sen verran helpotin, että jäin puolenväliin hallia ja hienosti Upi makasi kokonaisen kaksi minuuttia eteenpäin ryömivän suursnautserin vieressä.

Juoksulenkkejä on myös tehty. Jos koirat ovat ulkoilleet vapaina kunnon annoksen olen saattanut käydä juoksemassa yksinkin, mutta muuten Upi tai Tauno pääsee mukaan lenkeille.Ajattelin yksinkertaisesti käytännön syistä ottaa vaan sen yhden koiran aina juoksemaan mukaan, koska samalla saan kätevästi vietettyä kahdenkeskistä aikaa kummankin pojan kanssa. Uskoisin, että liikunnan määrä on silti aika riittävä jokaisella, vaika näitä joskus vähän jaottelee.
 
Jyväskylä KV:ssä pyörähdettiin myös Upin kanssa. Upi oli mielestäni rento Paviljongissa ja tietysti vaikka se ei koiria ihan iholle hihnassa ollessaan halua niin kivan rauhallisesti suhtautui koiravilinään.
Kehässä meni alkuun todella hyvin, mutta sitten se tuli pöydällä, se pieni ja lyhyt murahdus tuomarille. Selkeästi käsitykseni siitä vahvistui, että Upi kokee häiritsevänä sen, että ihminen tulee lähelle, mutta ei ota häneen kontaktia. Tähän tulokseenhan päädyimme jo kesällä, kun haettiin Upista raktioita pöydällä Kuopio KV:n jälkeen ja koetettiin saada langanpäästä kiinni, että miksi tuollainen arjessa ei-agressiivinen koira noin reagoi.
Odottelemme nyt ainakin kevääseen ennen seuraavia näytelmiä ja harjoituksia otetaan.
Näyttelyssä oli muuten mukavaa ja tavattiin mukavia ihmisiä, mukaanlukien Upin emän omistaja. Kiitos kuvasta Jasmina.
Kehän laidalla

Tuloksena JUN EH JUK4.
Tuomari;Jenkins Des, United kingdom.

Arvostelu;"Little bit of aggression, but expected in a terrier type of dog, Nice head. Super dentition. Black nosem dark eyes, strong erect ears. Good neck. Well layed shoulders. Good slope to rear of the topline. Well set tail. Strong muscular rear. Good colour. Moving well."
Tuota tuomarin näkemystä terrierirodusta tai "hyväksyvää" kommenttia murahdukseen en kyllä allekirjoita, outoja nuo britit. Koira oli myös merkitty rodunomaiseksi lähestyttäessä, mutta niinhän tuo tuomari tuon kuittaa, että murahdus nimenomaan olisi rodunomaista. Harmillista huomata, että tuomarit noin läpikatsovat tuollaista käytöstä. Upilla tiedän murinan tulleen epävarmuudesta, mutta entäs ne koirat, joilla siellä taustalla on vakavampaa luonne/käytös ongelmaa ja niiltäkin tuomari vaan kuitaa sen noin, että ihan normaalia.
Arvostelussa on paljon hyvää ja vähän jäikin nyt arvoitukseksi tuliko EH tuosta murahduksesta vai mistä, toivotaan, että murahduksesta?

Rikun kuoleman vuosipäivä oli  8.11.2014.
Riku-pappa oli jotain niin suurta minulle ja niin monelle muulle. Toista vastaavaa kääpiöpinseriä ei ole eikä tule ja tämä ei ole edes sellaista "oma koira, paras koira" -juttua vaan Riku oli oikeasti erityinen. Koskaan en unohda sitä hetkeä, kun pappa nukahti ikiuneen syliini. Olen edelleen todella kiitollinen ihanalle eläinlääkärillemme Martinalle, joka tuli kotiimme nukuttamaan Rikun ja antoi tällätavalla Rikulle arvoisensa lopun ja teki kokemukseksi itsellekkin niin kauniin, kuin vain noin surullinen asia voi kaunis olla.
Kiitos Riku-pappa kaikesta, olit valtavan rakas.



"Saanko lähteä nyt?
Luuletko, että hetki on oikea?
Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt.
Saanko siis astua toiselle puolen
ja vapaaksi päästä?
Aluksi en tahtonut lähteä,
taistelin kaikin voimin.
Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua
Kohti lämmintä ja elävää valoa
Tahdon lähteä
Tahdon todella.
On vaikeaa jäädä.
Parhaani yritän ja koitan hetken tässä olla,
Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia
ja minä kokea suuren suurta rakkautta.
Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,
sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.
En ole kaukana.
Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.
Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua,
Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi
ja päättää tämä elämä luonasi.
Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran,
ja sano sanat, jotka toiveeni ois,
koska välität minusta tuhannen verran,
annat minun nukkua pois."
 Kirjoittaja; Tuntematon



Valoisallakin on sen verran päästy ulkoilemaan, että muutama vähän parempikin kuva saadaan mukaan postaukseen viime lauantailta Siinan luota.

Kuva; Siina J

Demin kanssa hengailu sujui laumalta taas erittäin hyvin ja olipa Demin poikanen Ottokin mukana hihnassa osan lenkistä eikä Taunoa ärsyttänyt moinen rauhallinen poika ollenkaan. Upia toki vähän uusi koira jännitteli, mutta ei sekään hakeutunut rähisemään, kun sai pitää omasta mielestään riittävän välimatkan.

Kuva; Siina J

Hilma aiheutti kunnon säikähdyksen katomalla. On aivan normaalia, että se on metsässä kadoksissa, mutta tälläkertaa neitiä ei näkynyt eikä kuulunut takaisin. Lenkkiä tuli ihan urakalla, koska jouduttiin kiertämään ensimmäinen lenkki uudestaan Hilmaa huudellen. Lopulta tajusin, että nyt on joku pielessä, koska neiti tulee aina takaisin kierroksiltaan.

Kuva; Siina J
Hilma ehti olla kadoksissa noin 1,5 tuntia. Kävin välillä toisen lenkkimme ja huutelun jälkeen sisällä vähän lämmittelemässä ja  juuri kun lähdin uudestaan neitiä etsimään tarkoituksena haravoida maastoa tuli sirupalvelusta viesti, että lemmikkinne Hilma on löytynyt paikkakunnalta Liperi. Mukana viestissä oli myös löytäjän yhteystiedot. Soitin ja Hilma oli matkustanut löytäjiensä kyydissä Savonlinaan sirun luvulle ja sieltä se sitten parituntia myöhemmin palautui Siinalaan. Hilma oli jostakin syystä päätynyt autotielle ja ilmeisesti mennyt sitten ohi suhahtelevista autoista jotenkin paniikkin, koska se oli poukkoillut pitkin tietä ja käytännössä pysäyttänyt koko Heinävedentien liikenteen. 

Kuva; Siina J
Yllättäen Hilmaa oli ollut erittäin vaikea saada kiinni ja ihmiset olivat joutuneet "motitamaan" sen kahden ihmisen väliin, jonka jälkeen se oli lopulta ratkaissut tilanteen hyppäämällä pelastajansa syliin.

Kuva; Siina J
Onneksi pikkurääpäle selvisi vammoitta ja ylipäätänsä hengissä. Vain Hilma tietää miksi ja miten se tielle päätyi saatika miksi se ei osannut tai pystynyt hakeutumaan takaisinpäin vaan jäi tielle poukkoilemaan.  Tauno kuitenkin palasi normaalisti kierroksen jälkeen meidän luoksemme eli jotenkin tuntuisi hullulta, että jokin hirvikään olisi koiria tiellepäin juoksuttanut.

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Agilitytreeneihinkin saatiin raahauduttua ja kylläpä oli ilo tehdä hommia Taunon kanssa. Treenitauko näytti tehneen yllättäen vain hyvää. Treenikuvia ei nyt valietttavasti ole, mutta todistettavasti hallilla on oltu kuitenkin.



Taunon kanssa treenattiin vauhtia kontakteille ja keppejä sekä pientä huvittelypätkää sitten ihan ratapätkän muodossa. Iloista tekemistä ja paljon tiheää palkkausta.
Upi pääsi tekemään kahdessa eri setissä mm. pientä ratapätkää, ohjautuvuutta hyppyjen kansa ja irtoamista targetin avulla. Lisäksi harjoiteltiin vähän keppejä. Kontakteja ei nyt 2 on 2 off -laatikkoharjoitusten takia tällähetkellä tehdä, että saadaan kontakti varmasti kuntoo.
 Hyvillämielin Taunon osalta odottelen itsenäisyyspäivän kisoja ja jospa se tuo Upikin saataisi kisaradoille ensi syksynä jo. 

Loppuun vielä Hilman söpöilyt.

17.8.2014

Muuttuneen elämän ensimmäinen viikko

Meidän elämä muuttui viikko sitten aika radikaalisti,  jäimme nimittäin koirien kanssa elelemään aivan keskenämme. Raskasta on ollut, mutta miten tärkeässä roolissa nuo koirat ovatkaan elämän kriiseissä. Jokapäivä on tehty jotain koirien kanssa, kun ihmisten ongelmat eivät ole noiden ongelmia eikä niiden kuulu jäädä vähemmälle huomiolle murheiden takia. Alkuviikon olin myös sairauslomalla töistä, koska työnkuvani on semmoinen, ettei sinne tunteet pinnassa voi vaan mennä. Mietiskelin kovasti, että kirjoitanko näistä yksityisasioista tänne, mutta aika iso osahan tuo isäntäkin tätä blogia oli eli jatkossa luvassa vähemmän kuvia huonommalla laadulla (tän postauksen kuvathan eivät ole minun käsialaa yksikään). Mietiskelin myös blogin kohtaloa kokonaisuudessaan, päiväkirjamainen muoto saattaa kärsiä ja postaustahtikin harveta, mutta aion silti jatkaa kirjoittelua sekä kuvien jakamista myös jatkossa. Koirien osalta eniten päänvaivaa tuottaa hoitojärjestelyt, muutenhan tän porukan kaa pärjää hyvinkin, mutta onneksi on noita ystäviä, jotka auttavat tarvittaessa.

Kaikista tämän postauksen kuvista kunnia menee Siina J:lle.

Maanantaina pakotin itseni lähtemään Siinan luokse juoksuttamaan koiria ja kieltämättä tuntui myös siltä, että livenä nähtävä juttuseura olisi myös tarpeellista, muuta ajateltavaa. 
Tehtiin oikein kunnon lenkit Siinan, kääkkien ja Demi sakemannin kanssa.

















Tiistaina ajettiin sitten verijälkeä kaimani opastuksessa. Hilma ja Tauno ajoivat saman jäljen ja Upille oli oma pikkujälki kokeilumielessä. Hilma tajusi homman heti ja jäljesti erittäin tarkasti ja taitavasti, ainoastaan yksi makuu jäi siltä ilmaisematta. Kaverini totesi, että Hilman voisi viedä vaikka MEJÄ-kokeeseen ja ajattelin tehdä työtä käskettyä eli seuraavaa maksullista koettaa bongaillen. Maksullista siksi, että en osaa käyttää kompassia enkä sitäkautta tehdä jälkeä jälkiparille, maksullisissa kokeissa sitten ne jäljet on valmiiksi tehty järjestäjien toimesta. 
Tauno oli ensin jäljen alussa vähän, että mitä ihmettä, mutta noin puolivälissä jälkeä senkin aivot rekisteröivät mistä on kyse. Loppumatka ihan melkein jäljestämisen näköistä touhua ja kaadolla vire oli jo vallan hyvä. Upi jäjesti tarkasti ja hienosti, mutta ensikertalaisena vähän varovasti. Selkeästi jännitti niin maan pirusti, mutta silti Upi eteni minun edelläni ja jatkoi epävarmuuden iskiessä etenemistä sanallisella rohkaisulla.
Treenien jälkeen tunti koirapuistoilua oman lauman kesken, että saivat jaloitella.

Keskiviikkona Taunolla oli tulevat tähdet agility illalla ja lisäksi sitten tietysti lenkkeiltiin koiraporukalla kunnon lenkki päälle.

Torstaina kävin tekemässä työpäivän ja illasta suunnattiin sitten pelastuskoiraradalle. Upi osallistui ensin arkitottelevaisuus ryhmään rauniotutustumiseen ketteryystelineillä temppuilun merkeissä. Ei se Upi vielä ihan tuota takapäänsä sijaintia tiedosta, mutta reippaasti poika treenasi uudessa koiraporukassa. Seuraavaksi Hilma pääsi etsimään kolme ukkoa ja voi jee, kun neidillä oli kivaa. Ukot löytyivät botonipylväästä, maanalaisesta tunnelista ja vinotunnelista. Mie niin tykkään tuosta peko-hommasta, mutta harmillisesti meillä on vähän vaikeuksia päästä aina treeneihin.
Treenien jälkeen lauma sai seuraa Esko, Elsa ja Martta kääkistä tunnin vapaanakirmaus lenkille. 

Perjantaina ei tehty normaaleja hihnelenkkejä kummempaa. Työpäivän jälkeen vieraina kävivät veljeni ja veljeni lapset. Hilma sai pusutella taas olan takaa ja pääsi poseerauskuvaan instagrammiin Erikan kanssa poseeraamaan.

Lauantaina käytiin sitten metsälenkkeilemässä puolitoisatuntia hoffikamu Stellan kanssa. Tauno ja Hilma painoivat pitkin pöpeliköitä ja Upi oli todella hienosti Stellan kanssa. Ei mitään sekoilua, vaikka Stella välillä kovinkin innokkaasti olisi Upia leikittänyt.
Illemmalla vielä sitten hihnalenkkeiltiin ja muuten vietettiin vaan aikaa kotosalla.

Sunnuntai aamuna kello soi viideltä ja suuntasimme Siinan sekä koiraporukan kanssa Kuhmon ryhmänäyttelyyn. Siinalle iso kiitos, että jaksoi lähteä meidän seuraksi, yksin olisi saattanut jäädä lähtemättä. Herääminen ja lähteminen sitten muuten kannatti, koska tulos näyttää tältä;

JUK1 ERI SA PU1 SERT ja VSP. 

Tuomari Elina Haapaniemi; "Hieman vajaa 10 kk punainen. Kooltaan ylärajalla, mutta erittäin kauniin tyyppinen juniori. Kaunis sopivan pituinen pää. Hyvä ilme. Oikea purenta. Oikein kannetut korvat. Kaunis kaula, säkä ja ylälinja. Hyvin kulmautuneet raajat. Hyvä hännän kiinnitys, liikkuu hyvin askelin."







Hampaiden katsonta meni todella hyvin.


Mittaustulos kertoi Upin kooksi 29 cm, mutta saattoi olla vähän lytyssä eli kyllä mä sitä 30 cm veikkaan edelleen.



Tuomarina tämä nainen oli mielestäni vallan ihana. Luki koiraa taitavasti ja arvosti koiran kykyä ottaa kontaktia sekä koiran käytöstä yleisesti. Huomasi heti pöydällä, että Upi on vähän epävarma, mutta ei panikoi eikä myöskään mene puolustusvaihteelle eli halusi nimenomaan antaa nuorelle koiralle kivan ja rennon kokemuksen.






Hieno päivä kertakaikkiaan. Kotiuduttamme hengailimme vaan kotosalla ja tehtiin hihnalenkki. 
Upi oli minusta yleisesti ottaen paljon rennompi näyttelyssä ja kävi ennen ROP-VSP mittelöä maahan köllöttelemää kehän laidalle. Toivotaan nyt, että tällä linjalla jatketaan jatkossakin näytelmissä.

3.8.2014

Kuopio KV, sen spekulaatiot ja viikonloppua

Lauantai aamuna Hilma ja Tauno jäivät puolentunnin hihanelenkin jälkeen kotikoiriksi ja suuntasimme Upin kanssa Kuopioon ekaan viralliseen näyttelyyn.
Ja noh, eihän se sitte mennyt ihan putkeen.
Kehä alkoi 5 min etuajassa ja meinasin myöhästyä, mutta se nyt ei sinällään aiheuttanut seuraavia ongelmia. Upi oli näyttelyalueella itsevarman ja rennon oloinen, mutta toisille koirille rähähtelyä esiintyi jonkinverran. Rähjäystä tapahtui niissä tilanteissa kun vieras koira otti kontaktin Upiin/tuli kohti eli mistään randomina tapahtuvasta rätinästä ei ollut kyse ja käskyllä Upi lopetti hölmöilyn joka kerta. Kehään mennessä Upi oli myös vähän äksy takana tulevalle kääkälle, vaikka tämmöistäkään ei ole ennen ollut havattavissa koiratapahtumissa. Yleisesti ottaen käytös oli hyvin erilaista kuin yleensä koiratapahtumissa tai esim. Joensuun näyttelyssä.
Kehässä tietysti ensin käveltiin kierros ja Upi oli toisena vuorossa pöydällä. Upi liikkui mielestäni vallan kivasti.


Nostin Upin pöydälle hyvissäajoin odottelemaan arvosteluvuoroa. Pöytä on Upille tuttu juttu, joten sinällään itse pöydällä ei ollut ongelmaa. Ainut erikoisuus oli se, että pöydälle oli laitettu jokin kangas mikä liukui kokoajan pois koiran tassujen alta, kummaa.


Sitten alkoivatkin ongelmat. Tuomari lähestyi ja Upi otti kontaktin tuomariin, tämän sallin. Upi nuuski tuomarin kättä, jonka tämä ojensi jäykästi haisteltavaksi. Tuomari oli hyvin vähäeleinen ja täysin hiljaa lierihattunsa ja isojen silmälasiensa kanssa. Upi haisteli tuomarin kättä aikansa ja sitten se MURISI. Mie menin aivan puihin, mutta tajusin kuitenkin pitää koiraa ja yritin rauhoitella sitä, koska murina tuli mielestäni epäluuloisuudesta tuomaria kohtaan eikä halusta kovistella. Tuomari kysyi antaako katsoa hampaat ja vastasin, että kyllä antaa. Niin antoikin, oikeastaan vielä ihan hyvin.


Hampaiden katsomisen jälkeen tuomari yritti  kopeloida koiraa ja sitten se tapahtui, Upi tosiaan koetti purra tuomaria. Tajusin mä siinä kaiken kauhun ohessa antaa vähän palautetta koirallekkin, mutta tietysti kehässä tämä jäi aika laimeaksi. Puremisyrityksen jälkeen tuomari käski meidät vihaisesti pois pöydältä ja se oli sitten siinä. Äärimmäisen tärkeää olisi ollut viedä tilanne loppuun eli saada käsittely onnistumaan, mutta kun tuomari ei ole mikään koirankoulutus apulainen niin tokihan asia piti vaan sitten jättää siihen. Olin todella todella järkyttynyt tapahtuneesta, koska vaikka osasin olettaa, että Upi saattaa väistää tämmöinen ei käynyt mielessäkään.

Minusta Upi pelkäsi tuomaria ja purki epävarmuutensa murinalla. Hampaiden katsominen oli sitten ehkä liikaa yhdistettynä tähän ja sen jälkeen tuli sitten tuo puremisyritys. Olen kuullut usealta suunnalta, että kyseistä tuomaria pelkäsi moni kokenutkin koira ja että kyseinen tuomari on epävarma käsittelemään koiria (ja minustakin näin oli). Sitä tosi asiaa nämä spekulaatiot eivät tietenkään poista eivätkä kumoa, että KOIRA EI SAISI KOSKAAN KÄYTTÄYTYÄ NOIN olipa se sitten aikuinen tai juniori tai mitä tahansa ja olipa käsittelijä miten pelottavan näköinen tai outo tahansa.

Pöydän jälkeen Upi poseerasi maassa vallan kauniisti ja tuomari sai jopa kirjattua jotain positiivistakin arvosteluun.



Upin tuloksena siis ensimmäisestä virallisesta näyttelystä JUN EVA ja arvostelu kuulosti tältä.
Tuomari; Lehtinen Hans

"Sopivan kokoinen, lyhyt tiivis uros. Hyvin kaunis pää, kaunis kaula. Hyvä ylälinja. Luusto saisi olla voimakkaampi ja käpälät tiiviimmät. Luonteen takia ei voida palkita, yrittää purra"

Kovasti tämä asia on minua mietityttänyt ja tein päätöksen, että sunnuntaina emme ota osaa näyttelyyn, koska riskinä olisi että Upi pääsisi toistamaan käytöksen. Välttämättähän mitään ongelmaa ei sunnuntaina olisi ollut ja silloin heti vaan tulta päin meneminen olisi ollut vallan hyväkin asia, mutta sitten taas JOS sama käytös olisi toistunut olisi Upi jo toista kertaa päässyt murinalla pois ahdistavasta tilanteesta ja ongelman korjaaminen olisi ollut taas yhtä pykälää vaikeampaa. Uskon vakaasti siihen, että koiran käyösmallit vahvistuvat todella nopeasti, kun se pääsee niitä toistamaan eli tässä en ollut valmis ottamaan riskiä. Nyt tehdään käsittelyitä vaan päivittäin mahdollisimman paljon (tai no aina kun saan jonkun vaan käsittelemään) ja toivotaan, että tässä nyt vaan oli kyseessä monen huonon asian summa eikä pikkumies ota moista käytöstä tavaksi ja ylipäätänsä iän, kokemuksen ja koulutuksen myötä lopettaisi tuon turhan itsensä puolustamisen. Lähtökohtaisesti Upi ei mielestäni ole arka eikä missään tapauksessa myöskään agressiivinen, mutta jotain pientä on vinksallaan tässä kohtaa. 
Kaikkea sitä näiden kanssa vastaan tuleekin. Nyt pitää tarkkaan miettiä miten Upin kanssa edetään koulutuksellisesti, koska en missään tapauksessa halua, että koira on noin epävarma itsestään läpi elämän. Aikuisuus tuo varmasti paljon apua, mutta kehitystä on varmasti syytä tukea myös muilla tavoilla.

Muilta osin lauantaina vaan hihnalenkkeilyä ja takapihahengailua. 

Sunnuntai oli taas mitäpäs muutakaan kuin äärettömän helteinen. Ystäväni käsitteli Upin ja pientä jäykmistymistä oli havaittavissa, vaikka homma tehtiin kotona. Ei kuitenkaan murinaa tai puremisyritystä. 
Illan viilennyttyä käytiin vielä sitten lenkkeilemässä reilun tunnin verran metsässä.