Näytetään tekstit, joissa on tunniste video. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste video. Näytä kaikki tekstit

9.8.2014

Treeniviikko ja huipentumana agsakisat sekä Taunon luokkanousu


Maanantai aamuna Tauno oli vähän heikkovointinen, maha sekaisin. Epäilen sen syöneen jotain sunnuntaisella metsälenkillä. Lepoa ja lisänestettä varmuudenvuoksi, kun lämpötilakin +30 asteessa.
Illasta otin Taunonkin kuitenkin kyytiin, kun suunnattiin Siinan sekä Demi-sakemannin kanssa treenailemaan Liperin kentälle. Tauno ja Hilma pääsivät tosin vain hihnalenkille, kun Upin treenaaminen oli nyt prioriteetti yksi. Tehtiin monenlaisia käsittelyharjoitteita ja ainoastaan siinä vaiheessa, kun Siina alkoi pitää koiraa lähestyessään ja käsitellessään outoa ääntä saatiin Upista epäluuloisutta esille. Kielto ja homman jatkuminen niin kauan kunnes koira rentoutui, sitten palkka sekä kehut. Käsittelyjä tehtiin paljon ja erilaisia. Käsittely tehtiin välistä todella röyhkeästi, välistä varovaisemmin, välistä pöydällä ja välistä maassa. Hienosti Upi jaksoi. Lopuksi vielä Demi oli kaverina, kun käveltiin ympyrää näyttelydemostraationa juosten sekä edessä että takana. Pöydällä seisotin siten, että Demi juoksi ja liikuskeli pöydän ympärillä ja vaikka sun mitä. Rautaisannos näyttelytreeniä hyvin häirittynä.
Lopuksi Upi sai juosta lenkin vapaana Demin kanssa ja Tauno & Hilma olivat sitten hihnoissa mukana lenkillä.

Tiistaina sitten olin lupautunut töihin Liperin kennelkerhon match showhun, roolini oli kehäsihteeri. Alkukankeuden jälkeen homma sujui ihan kivasti eikä tuo ollenkaan ikävää hommaa ollut.
Upi oli minulla yksin mukana turistina ja isäntä piti seuraa aikuisille. Ennen ja jälkeen mun töiden Upi sai käpytellä koirien ja ihmisten seassa. Ystäväni käsitteli Upia maassa ja miespuolinen treenitoveri pöydällä, koira ei ollut moksiskaan kummastakaan käsittelystä.

Keskiviikkona sitten oli ohjelmassa Taunon tulevat tähdet -kurssi. Ratapätkä näytti tältä ja me jumiteltiin tuossa kakkosesteen ohjauskuviossa sekä kolmosesteen ja nelosesteen välin ohjauksessa. Mä oon surkea, mutta ehkä mä pikkuhiljaa kehityn. Rytmityksiä ja linjauksia, melkoista hepreaa minulle, mutta niin suuri vaikutus koiraan ja sen ohjaukseen. Kepit Tauno jätti taas tokavika väliin kesken, kun targettia ei ollut. Tuo asia pitää ottaa nyt kunnolla työn alle.


Taunon treenien ohessa Upi pääsi muutamaan käsittelyyn sekä kentän reunalle seuraamaan muiden koirien treeniä. Putkeen juokseva bortsu meinaa saada Upin kierrokset aika korkealle.
Taunon treenien jälkeen Upi pääsi tekemään verkkokeppejä molemmilta puolelta, puomia ja aita-putki yhdistelmää.
Loppuun toki kunnon lenkki koirakamujen kanssa juosten ja riehuen.

Torstaina sitten tokohallille kuudeksi. Upille tein seuraamista, paikkamakuun (se on aika kiva jo), hyppyä ja sitten luoksepäästävyyttä. Tauno sai seurata, ottaa perusasentoja ja hyppiä hyppyä. Hypyn kanssa painitaan vanhojen ongelmien kanssa. Kapulaakin vähän näyttelin ja pitämisen treenaaminen tosiaan aloitettava aivan alusta, melkein jo motivaatio kärsii, kun pitäessä mutustaa kapulaa (tästä kirjoittelinkin jo toissaviikolla).
Lopuksi testattiin Upin reaktioita kaverin kanssa ja tehtiin niinsottu läpimurto. Upi ei ole agressiivinen ihmiselle, sitä ei haittaa käsittely eikä se myöskään pelkää miehiä. Ongelmana ovat ihmiset, jotka eivät ota kontaktia ja tulevat vain "hiimailemaan" lähelle. Näinhän Kuopion tuomarikin teki. Tuli pöydän viereen hyvin vähäeleisesti, tuijotti koiraa, ojensi käden eikä sanontu tai tehnyt yhtään mitään muuta pitkään aikaan, jonka jälkeen Upi murisi. Kaveri tuli vain pöydän viereen eikä tehnyt mitään, ei edes katsonut Upiin ja näin saatiin aikaan pieni pöhähdys (haukahdus, joka ei ole kunnon haukahdus) ja pieni murahdus päälle. Pikkuhiljaa Upi rentoutui ja hiimailua jatkettiin niin pitkään, kunnes Upi rentoutui. Rentoutumisen jälkeen kaveri sujautti myös lihapullan aivan yllättäen Upin eteen eli tämä epäilyttävä tyyppi olikin sitten lopulta ihan kiva, hämmennys oikein paistoi koirasta. Olen siis päätynyt näiden testailujen ja reaktioiden hakemisen sekä muiden mielipiteitä kuunnellen siihen lopputulokseen, että Upi on sen verran epävarma itse, että se ei kestä epävarmoja ihmisiä. Epävarmuudeksi se taas tulkitsee tuon, että ihminen vaan on jäykkänä siinä lähellä eikä tee niinsanotusti mitään. Yleensä aina näyttelytreeneissä ja käsittelyharjoituksissa ihminen puhuu koiralle ja ottaa siihen kontaktia, usein myös tuomarit näyttelyissä, joten toisaalta oli onni onnettomuudessa, että tämä ongelma tuli nyt esille vähän puolivahingossa. Ongelman esilletulon paikka ja aika olivat tietysti todella harmilliset, mutta aina ei voi voittaa.
Nyt vaan treeniä ja totuttelua, Upi ei mielestäni ole agressiivinen eikä arka, edelleenkään.
Treenin jälkeen Upi pääse Olga-faaraokoiran kanssa hihnalenkille ja sitten Hilma & Tauno kävivät saman vajaan puolentunnin kiekon kiertämässä kahdestaan.
Kotiuduttuamme Hilma pääsi vielä kunnon rullaluistelulenkille isännään kanssa ja mie kävin Taunon kanssa pyöräilemässä viitisen kilometriä.

Perjantaina minulla oli ihana lomapäivä. Aamusta suunnattiin Liperin kentälle treenaamaan Siinan kanssa. Upi pääsi ensin hiimailuharjoitukseen eli Siina vaan hengaili pöydän ympärillä. Upi suhtautui tosi rennosti eikä tälläkertaa saatu mitään reaktioita irti. Häntäkin heilui kokoajan.
Rico sakemannin kanssa sitten tehtiin mielentilaharjoituksia eli rauhoittumista toisen koiran ollessa lähellä. Hilma pääsi ekana Ricon kanssa kävelemään rintarinnan ja seisomaan paikallaan niin kauan, kun rento mielentila oli saavutettu. Noh, Hilmaltahan tämä rento mielentila jäi saavuttamatta, mutta Rico sai haasteellisessa seurassa harjoitella. Sama harjoitus toistettiin Taunon kanssa ja niin ne nämä kaksi nuorta urosta kävelivät rintarinnan ja rauhoittuivat makoilemaan nenätysten maahan meidän seisoskellessa ja jutellessa. Tärkeitä, mutta usein niin unohdettuja harjoituksia.
Lopuksi Upi pääsi vielä toiseen näyttelyharjoitukseen Rico kaverinaan. Rico juoksi takana, Rico juoksi edellä ja Rico juoksi ohi sekä hengaili pöydän ympärillä, kun Upi seisoi pöydällä. Upi ei ottanut oikeastaan ollenkaan häiriötä, vaikka Rico on siitä vähän jännittävä koira, paitsi pikkuisen Ricon kulkiessa takan pyrki vilkuilemaan taaksepäin.
Rico ja Upi tekivät vielä lopuksi yhteisen paikkamakuu haroituksen. Upi otti selkeästi painetta vieressä makaavasta Ricosta, mutta yhdellä ylösnousulla selvittiin ja lopulta sain palkattua mielestäni rentoutuneen Upin. Mahtava hyvänmielen treeni. Lopuksi lenkki Upi vapaana ja aikuiset flekseissä.
Päivä lepäiltiin kotona ja illasta suunnattiin sitten vielä agilityä treenailemaan Sannan ja Tuomaksen kentälle.
Taunolle tein kisavalmistavan treenin kahdessa pätkässä. Ensimmäisessä erässä keppejä ja toisessa keinu sekä puomi. Hyvin meni. 
Upi pääsi sitten tekemään putkea ja hyppyjä ponnareilla. Tehtiin myös puomia sekä rengasta. Upille on nyt alkeiskurssi paikka hakusessa, jos saatais vähän tuota estevarmuutta vielä ennen talvea.




Lautantaina herättiin kukonlaulu aikaan ja suunnattiin agilitykisoihin Pärnävaaralle.

AGILITY rata A. Ihanneaika 50 sekuntia ja Taunon aika 56,06 sekuntia. 5 virhepistettä ja sijoitus kolmas.
 Pahainen keppivirhe, joka johtui siitä, että annoin koiran itse hakea kepit ja tämä on Taunolla vielä vähän epävarmaa. Ryntäsi siis vauhdilla toiseen keppiväliin ensimmäinen siasta. Kepeillä myös pysähtyminen toiseksiviimeiseen keppiväliin, jonka jälkeen teetin kepit uudestaan ja siitä tietysti tuo yliaika. Muuten rata oli mielestäni hieno.



AGILITY rata B. Ihanneaika 55 sekuntia ja Taunon aika 52,33 sekuntia. 
Ratavirheitä 0, SERT ja menolippu kakkosluokkaan.

Kauheat nuo kepit, mutta ainakin koira suoritti ne kokonaan ja kyllä niiden kanssa nyt töitä ruetaan tekemään.

MAHTAVAA!


Palkintojen jaossa emäntää taas jotenkin ihmeellisesti virnuuttelutti, mikä lie.


Viralliset agilityserti kuvat.



Kisojen jälkeen koirat pääsivät tunniksi rallattamaan vapaina ja läträytymään veteen. Uskoisin tämän olleen Taunolle paras palkinto ja kisaturistitkin viihtyivät.














2.7.2014

Selittämättömät iho-oireet ja loman jatkoa

Maanantaina soittelin ensitöikseni aamulla koirille lääkäriajan kapiepäilyn takia, josta edellisessä postauksessa jo manitsinkin. Pientä ketutusta asian tiimoilta oli ilmassa koko päivän ja tietysti huonoa omaatuntoa siitä, että jos on tartutettu koirakavereita.
Päivä oli sateinen ja pysyteltiin pääasiassa ihan kotosalla. Pienet hihnalenkit ja sitten sisätreeniä.
Upille kapulan nostamisharjoituksia naksuttimen kanssa. Leuat aukeaa kapulan ympärille jo todella hyvin ja pari pientä nostoa saatiin aikaan. Tätä pitää selkeästi treenata kotona niin pitkälle, että saadaan nosto kuntoon ja siirtää sitten vasta ulos. 
Upille lisäksi vähän isto-seiso-maahan vaihtelua kaukona sekä piilopaikkamakuun alkeita. 
Harjoiteltiin erillisenä myös sitä, että kun koira makaa maassa tulen itse viereen ja nostan koiran käskyllä vierelle istumaan. Tämä on vähän vaikiaa Upillekkin, sillä jos tulen reippaasti siihen vierelle pyrkii nousemaan. Hyvä kotitreenikohde siis tuokin.




Tauno treenasi kapulan pitämistä ja käteen tuomista. Taunon kanssa tässä on onneksi edistytty ja pitäminenkin sujuu jo aika kivasti.
Taunolle lisäksi myös piilopaikkamakuun alkeita ja kaukokäskyjä.


Illalla tehtiin vielä reilun tunnin vapaalenkki metsässä ja soramontuilla vesisateessa. Sateesta johtuen vain pari surkeaa kännykkäräpsyä.



Tiistaina lähdettiin sitten treenailemaan, lenkkeilemään ja canicrossailemaan Repokalliolle. 
Fiilis oli edelleen aikalailla kiukkuinen ja pelonsekainen, mutta liikkuminen ja treeni toki piristivät mieltä. 
Ensin käveltiin reilun kilometrin lenkki koko porukan kanssa ja sen jälkeen pojat pääsivät kumpainenkin treenaamaan kaksi settiä. Taunolle noutoliikettä ihan jo vähän oikeaoppisen näköisesti ja aika kivasti se toimii, vaikka vielä on paljon hiottavaa. Lisäksi seuraamista, muutama liikkeestä seisominen ja pari luoksetuloa.
Upille otin seuraamista, luoksetuloja ja erikseen lyhyellä matkalla sivulle tuloja. Upi meinaa sivulle tullessa efektoida liikkeen pienellä pompulla. Lisäksi pienenpieni paikkamakuu (ei ole kääkän makailukelit). 
Treenin jälkeen Hilma jäi autoon ja poikien kanssa juosta jolkoteltiin semmoinen 5 kilometriä. Välistä jouduin pikkuisen kävelemään, liekkö vielä viikonloppu vaatii veroaan.
Juoksulenkin jälkeen vielä Hilma mukaan ja 4 kilsan lenkki koko porukalle. Hyvä myö, mittariin tuli 10 kilsa =)

Keskiviikkona sitten suunnattiin kauhunsekaisin tuntein eläinlääkärin vastaanotolle aamulenkin kautta. Upi lähti kyytiä ottamaan, kun eipä tuossa (onneksi) ollut mitään tutkittavaa. Sama lääkäri hoito Riku-pappaa viime kesänä ja tykkäsin silloin kyllä lääkäristä. 
Tuloksena tuli tämmöinen lausunto.


Taunon raapenäytteissä ei siis näkynyt mitään ja Hilmalta löytyi sikaripunkkeja jonkinverran, ylläoleva teksti siltäosin hämäävä. Jos oikein ymmärsin määrä ei ollut mitenkään erityisen suuri eli saattoi olla normaaliakin kantaa, jota vaan nyt näytteeseen sattui reilummin. Hilman sikaripunkit jäivät kuitenkin ainoaksi löydökseksi, vaikka Taunosta otettiin useammasta kohdasta raapenäytettä. Kapia on kait aika vaikea diagnosoida raapenäytteestä, koska kapipunkkeja on vaikea saada sattumaan näytteeseen. Verikoetta lääkäri ei kuitenkaan pitänyt tarpeellisena enkä sitä nyt sitten tajunnut vaatiakkaan. Kuten tekstissä lukeekin, eläinlääkäri ei pitänyt kapia todennäköisenä laikkujen aiheuttajana, mutta ei tietysti kahden aikuisen ja erisukuisen koiran sikaripunkkiin sairastumistakaan sen enempää. 
Mitään ei siis diagnosoitu eikä mitään suljettu varmuudella pois, joten pari viikkoa ollaan tapaamatta muita koiria ja poissa treeneistä. Tukihoidoksi tuli vielä sellaista sieni infektioiden hoitoon tarkoitettua shampoota. Muuten  jokainen sai siis ampullin Strongholdia ja Hilma & Tauno vielä antibioottikuurit lisäksi. Pitää nyt katsella lähteekö laikut paranemaan ja pyytää mahdollisesti vielä puhelimitse tehoste tuohon Strongholdiin, vähän jäi vaivaamaan, kun saattiin vain yhdet ampullit.

Tässä vielä vähän huonoja kuvia noista koirien laikuista, Taunon tilanne on ehkä kuvia pahempi ja Hilman taas ei niinkään. Upi on täysin oireeton. Osa laikuista näyttää vähän pahemmalta kuin ovat, koska niistä on otettu raapenäytteitä tänään.

Tauno.
Pahimmat laikut ovat suupielessä ja tuossa korvan vieressä. Myös tuon samanpuolen silmän alta on vähän lähtenyt karvaa, toisellapuolella päätä ei mitään. Korvan viereen tullut laikku oli myös ensimmäinen. Laikku oli ensin vain pieni piste, joka näytti vähän ärtyneeltä hyttysen puremalta tai siltä, että koira olisi johonkin vähän terävään päänsä tökännyt.



Pikkuhiljaa laikkuja on tullut muuallekkin kroppaan. Ensin tuli rintaan ja lopulta viimeviikon aikana tuonne selkäänkin.




Ja Hilma. Hilmalla on vain kolme laikkua ja ne ilmestyivät vasta viimeviikon loppupuolella. Yksi laikku on tuossa keskellä päänähkaa.


Toinen selässä.


Ja kolmas kaulassa.


Varmuudenvuoksi pyykkäsin ja saunotin kuitenkin kaikki meidän koirien ulottuvilla olevat tekstiilit sohvaa lukuunottamatta keskiviikon siivouken yhteydessä ja tein käsittelyn myös autohäkkien peitoille.
Toivotaan nyt, että laikut rupeaisivat näillä hoidoilla paranemaan ja että kyse ei tosiaan ollut kapista tai mistään tarttuvasta. Ei se sikaripunkkikaan tietysti kiva ole, mutta enemmin se kuin kapi. 
Päivä meni aikapitkälle siivoillessa, mutta illalla tehtiin rauhallinen (tai no rauhallinen ja rauhallinen, mutta hidas) 1,5 tunnin lenkki, jonka aikana matkaa taittui vaivaiset 5 km. Kuljeskeltiin metsäpoluilla ja Upi sai siellä mennä vapaana sekä sitten ihan pyöräteitä pitkin. Juoksunarttuja oli ollut liikenteessä ja kyllä meni pojilta pasmat sekaisin. Pitäisi varmaan enemmän lenkkeillä noissa tavan hihnoissa....tai sitten tämä nyt vaan tosiaan johtui noista hajuista.Upikin selkeästi taitaa jo hyvinkin selvästi tiedostaa olevansa uros....ja Taunon kohdallahan tämä on ollutkin jo vallan selvää hyvinkin nuoresta lähtien. Huoh, mutta pojat on poikia.
Kotonakin meno oli aika kaoottista ja vauhtia riitti lenkin päälle. 
Video illan takapiharallista;

 



15.6.2014

Kohti kesälomaa

Viimeinen viikko ennen neljänviikon kesälomaa, tuskaisen hidasta, mutta samalla ihanan kutkuttavaa odottelua oli siis ilmassa.

Tiistaina suunnattiin tokoilemaan. Taunolla taas paikkamakuun kanssa jotain häikkää, nousi venytelemään eli selkä varmaan jumittaa. B-vitsku ollut tauolla ja magnessium vasta aloitettu, onneksi ei ole hellettä, niin saadaan BOT-kuuri vielä pidettyä lisäksi (Back on track mantteli siis öiksi päälle). Muutamia onnistuneita pätkiä kovassa häiriössä, mutta ei kovin pitkäkestoisia suorituksia. Lisäksi seuraamista ja jäävät. 
Upille seuraamista, rauhoittumista ja perusasennossa pysymistä ja muuttama paikkamakuu harjoitus. Upilla meinasi vähän treenin lopussa laskea vire tuntemattomasta syystä, joten ei sitten enää kolmatta settiä otettukaan. 
Vaikka kokeisiin Upin kanssa on vielä pitkä matka niin kyllä se kuitenkin aika kivasti hanskassa tuolla kentällä pysyy, vaikka vieraita koiria pörrää ja treenaa ympärillä.  Häiriötä välissä kovasikkin ja hyvin kontakti pysyy, kun vaan muistaa, ettei liikaa tee.Treenikaveri lähetti koiransa ruutuun aivan meidän viereen ja kyllähän se Upi lähti sinnepäin, mutta käskyllä tuli takaisin. Aika varovasti olen vielä irti pitänyt silloin, kun muut treenaa jotakin missä toinen koira juoksee (Upilla kun nuo kierrokset meinaa nousta aika helposti ja tappiin), mutta pikkuhiljaa vaikeutetaan.
Treeneistä suunnattiin canicrossing lenkille. Hilma taas sekoili eikä halunnut millään edetä. Kyse ei minusta ole siitä etteikö se haluaisi juosta vaan siitä, että se paineistuu nyt jostakin tosi vahvasti noiden juoksulenkkien alussa. Vauhtiin kun päästään niin sitten ei mitään ja neiti kirmaa iloisesti. Koetetaan nyt työstää, mutta jos neiti nyt päättää et canicrssing on perseestä niin joutuu sitten sen pudottamaan tästäkin lajista pois. Upi paineli into piukeena eikä Taunonkaan menossa valittamista. Upin takia juosten mentiin vaan semmoinen reilu 3 km ja lämmittelyt sekä jäähdyttelyt sitten kävellen kilsa per lenkki. 

Keskiviikkona sitten koirille fyysinen lepo ja emännälle kotihommia. Aamu- ja iltakävelyt sekä takapihailua. Lisäaktivointina hirven luiden järsimistä parintunnin verran ulkoruokinnassa.




Torstaina vedin Pyhäselän koiraharrastajien arkitottiksen ja treenailin sitten perään omat koirat. Arkitottiksen vetäminen vähän jännitti, kun en ole moista vetänyt, mutta ihan hyvin se kait meni, vaikka osaanottajia oli yhdelle vetäjälle todella paljon.
Tauno pääsi sitten treenailemaan ekaa kertaa luoksetulon stoppia takapalkalla ja kyllä se selkeästi pääsi jyvälle, tästä on hyvä jatkaa. Lisäksi seuraamista (erityisesti niitä seuraamaan lähtöjä), jäävät sekä pari paikkamakuuta.
Upille liikkeestä seisomista, pari paikkamakuuta, seuraamista ja samaten nimenomaan niitä seuramaa lähtöjä.
Treenin päälle hurautettiin vielä canicrossailemaan Repokallion lenkkipolulle. Hilma on tosiaan nyt päättänyt, että häntä tuo canicrossaaminen pelottaa. Paineistuu jo pelkkien vetovaljaiden näkemisestä. Tämä alkoi varmaan siihen aikaan, kun Taunon kanssa neuvoteltiin tienvarsien haistelusta ja nyt minun siitepölyallergiatauon aikana homma oli vaan pahentunut. Jouduin palauttamaan Hilman autoon ja poikien kanssa sitten mentiin nelisen kilsaa juosta jolkotellen.

Perjantaina alkoi sitten lopultakin kesäloma. Ilta vietettiin Siinan luona kyläillen. Kääkät pääsivät lenkille saksanpaimenkoira Sylvin kanssa ja sitten juoksukaveriksi vaihdettiin saksanpaimenkoira Mora ja Rico pääsi mukaan hihnassa. Poikia ei enää uskalleta ihan hallitsemattomasti päästää kirmaamaan. Ricon ollessa hihnassa ja Taunon vapaana pojilla kuitenkaan ei ollut mitään ongelmaa keskenään eikä kumpainenkaan kiinnittänyt mitään huomiota toiseen. Hienot nuoret hormoonihirmut.

Kuva: Siina J

Kuva; Siina J




Upi oli todella reipas Sylvin kanssa, Rico jännitti sitten vähän enemmän, mutta ei vienyt toimintakykyä. Rico ja Upi vähän tottistelivatkin pihalla kimpassa eikä Upi ottanut mitään häiriötä, vaikka seuruutettiin koiria vastakkain jne. Lopuksi kahvit, jätskit ja paljon koirahöpötystä.

Lauantaina saatiin hyviä uutisia Taunon ja Upin kasvattajalta.
Taunon isä ja Upin ukki Crazy Cowvoy`s Just a gigolo "Tahvo" LT +128.
Kyseessä vielä koira, jolla on nuoruudestaan huonoja kokemuksia ihmisestä ja koiran hoitoa laiminlyöty sen ensimmäisessä kodissa. Palautunut sitten kasvattajalle elsun kautta. Mahtava tulos, onnea kasvis!
1. TOIMINTAKYKY
+ Kohtuullinen
2. TERÄVYYS
+2 Suuri ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua.
3. PUOLUSTUSHALU
+2 Suuri, hillitty.
4. TAISTELUHALU
-1 Pieni
5. HERMORAKENNE
+1 Hieman rauhaton
6.TEMPRAMENTTI
+1 Erittäin vilkas
7.KOVUUS
+3 Kohtuullisen kova
8. LUOKSEPÄÄSTÄVYYS
+3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
9. LAUKAUSPELOTTOMUUS
Laukausvarma


Iltapäivällä suunnattin sitten treenailemaan ja sen jälkeen metsälenkille lauman kanssa. 
Hilma pääsi ketteryystelineille taiteilemaan.








Pieni videokin neidin touhuista.


Pojat pääsivät sitten tokoilemaan kumpainenkin. Kentällä oli muurahaisia vähemmän kuin viimeksi, mutta valitetettavasti ne meinasivat jonkinverran poikia varpaista pureskella.

Upin kanssa tehtiin seuraamista sekä käännöksiä, jääviä liikkeitä ja luoksetuloja.





Videokoostetta Upin treeneistä.




Taunon kanssa muisteltiin liikkeestä maahan menoa. Tosiaan siis muisteltiin, koska jostakin syystä tämä erittäin vahva liike sujui melkoisen huonosti. Lisäksi seuraamista sekä käännöksiä ja luoksetulon stopparia.
Videota Taunon treeneistä.


Tokoilujen jälkeen käytiin isännän kanssa katselemassa raunioilla Hilmalle piilot, että se saa muutaman ukon etsiskellä. Upi pääsi vipeltelemään raunioille ja peltejä taas rämisyteltiin myös urakalla. Mä oon tosta alustavarmuudesta niin ylpeä.



Upi ja rämisevät pellit - video.




Hilma kävi pätevästi etsimässä isännän neljästä eri piilosta. Intoa ja vauhtia oli yllinkyllin.




Treenailujen jälkeen lenkkeiltiin vielä puolitoistatuntia metsässä.







Sunnuntai pyhitettiin laiskottelulle ja sohvalle nyhjäämiselle illan puolentoistatunnin metsälenkkiä lukuunottamatta.
Upi pyöri kannon vieressä, mutta meinasi vähän alamäkeen lähteä homma hallinnasta. Saatiin ainakin nauraa, kuvista ei oikein välity tuo touhu.












Tällä viimeisimmälle lenkille Hilma sitten strippasi tuon Hurtan huomioliivinsä eli pääsen huomenna sitten ostamaan sillekkin samaa halppismallia kuin Taunolle pari viikkoa sitten. 
Tarrat olivat Hilman liivissä jo todella huonossa kunnossa eli oli vain ajan kysymys milloin tuo sinne metsään jää.