30.12.2013

Menoa ja meininkiä

Alkuun muutama kuva sunnuntai illan iltavilleistä. Taunon ja Hilmankin sai Upi houkuteltua mukaan riehumaan, vaikka kotona ei normaalisti kyllä kauheasti riekuta.






Maanantai aamuna heräsin jo ajoissa väsyttämään Upia, koska edessä oli kova koitos jäädä yksin työpäivän ajaksi. Myöhästin itse töihin menoa tunnilla mennen sinne vasta yhdeksäksi. Aamulla leikittiin, takapihailtiin, hihnakäpyteltiin ja vielä kerran leikittiin. Upi alkoi lähempänä yhdeksää jo sopivasti hyytyä, joten tyrkkäsin jokaiselle koiralle kongin nenäneteen ja häivyin vaihvihkaa duunien pariin. Vähän jännitti, että miten Upi isojen kanssa samassa tilassa pärjää, mutta kaikki näytti sujuneen vallan mallikkaasti. Kongista Upi oli aivan liekeissä, näytti et nielaisee koko kumikuulan kokonaisena.
Isäntä kävi sitten ruokatunnilla koiria moikkaamssa ja pissattamassa, rauha maassa. Upia oli kovasti leikityttänyt ja kotiinjäämis palkkioksi saatu kanafile taas upposi kuin häkä.
Minä en kuullut kotiutuessani eikä isäntä ruokatunnille tullessa yhtään vinkunaa tai ulinaa. Onhan Upi varmaan äännellyt, mutta osannut sen myös onneksi lopettaa. Vähän väsyneemmän oloinen Upi tänään on ollut eli siitäkin voisi päätellä, että yksinolo vähän jännittänyt.


 Tästä on hyvä jatkaa yksinoloja, huomenna tätä lajia olisi luvassa vain muutama tunti, kun minä pääsen töistä jo klo 13.00.

Töiden jälkeen touhuiltiin kotona, Upi vetäisi välipalan pakastimen päällä. Yksi korkeanpaikan kammoa poteva koira riittää, kiitos. Sitten suoritettiin Upin ensimmäinen kynsien leikkuu, sujui todella hyvin, odotin jotain paljon pahempaa.
 Iltasella käytiin Upin kanssa kahdestaan autoajelulla ja kävelyllä vähän vilkkaammissa maisemissa. Auton takakontissa ei ollut Upista kivaa yksinään ja lenkilläkin meinasi vähän jänskättää. Vilkkan lähikaupan parkkipaikkaa katseltiin. Kolme pientä kierrosta tehtiin aina lähikaupan ohi kulkien ja kolmannella kierroksella suoritus oli verrattaen parempi kuin ensimmäisellä. Selkeästi Upin kanssa pitää panostaa tuohon ilman lauman turvaa liikkumiseen ja touhuamiseen. Tauno saa tietysti myös rennolla ja rohkealla esimerkkillään lähteä Upia neuvomaan mm. ensimmäiselle kaupunkikeikalle, kuhan sinne asti ehditään.
Upin ja minun kahdenkeskisellä reissulla käytiin myös paketteja hakemassa.
Ensimmäimäisestä paketista paljastui Hurtan uudet heijastinhihnat koko poppoolle.

Ja toisesta lopultakin se trimmauspöytä näyttelyharjoituksia ja kuvaamista varten. Taunoa en opettanut kunnolla pöydälle ja tänäkin päivänä se luuhottaa pöydällä, vaikka muuten ryhdikäs onkin. Näyttelytreeneissä kävin Taunonkin kanssa, mutta treeneissä ei koskaan ollut pöytää, muut koirat kun olivat isoja. Jos Upin kanssa päästäisi näytelmiä kiertämään niin eipähän tarvitse ainakaan sitä harmitella, ettei tullut treenattua.

Poseeraamista ja malttia on vielä harjoiteltava paljon. Upin ahneus toki helpottaa motivointia, mutta namin kanssa herra meinaa nostaa kierrosta vähän liiaksikin.
Päivän paras pose, eli ei voida tuloksia kamalasti kehuskella.


 Ja loput 60 kuvaa olivat sitten julkaisukelvottomia.

Iltalenkille isäntä lähti sitten Hilman & Taunon kanssa kahdestaan, vähän pidemmälle sellaiselle. Liikunnat jäivät muilta osin tänään vähän vähemmälle, kun joskus on tämä sikolättikin kotikin siivottava.
Hilman ja Taunon lenkin aikana otettiin Upin kanssa vielä pari seisomisharjoitusta ilman kameran (minulle) tuomia paineita. Sitten treenattiin istumista (sujuu, tarjoaa), sivulle tuloa (toki vaan varovasti leikin varjolla ja ilman käskyjä) sekä esittelin Upille Siinan meille tekemän mininoutokapulan.
 Upi otti kapulan suuhun maasta, kun laitoin kapulan jonkinmatkan päähän itsestäni maahan ja myös piti kapulaa suussa jonkinaikaa. Siinä vaiheessa kun naskalit alkoivat jauhaa kapulaa otin sen pois ja kehuin kovasti. Liekkö menny ihan mehtään, tokon asiantuntijat hoi? Minä olen vaan keskittynyt noihin alokasluokan liikkeisiin ja noudon opettaminen vähän hakusessa. Tiedän et ensin opetellaan nostamaan, sitten pitämään ja viimeisenä vasta noutamaan.




Iltaruuaksi broilerin kauloja.





Huomenna sitten paukkuu kuuden jälkeen, jännä nähdä, mitä Upi asiata tuumaa.

29.12.2013

Sunnuntaita

Upi nukkui toisenkin yönsä sikeästi ja ilman turhia höyryilyjä ja yöpissat olivat jälleen sattuneet pissa-alustalle, kuten kuuluu. 

Aamusta ulkoiltiin takapihalla, syötiin ja leikittiin. Takapihallakin vähän hengtailtiin pidemmänkin kaavan mukaan ja koetettiin saada Upista kivaa vauhtikuvaa, mutta ulkona on niin hämärää päiväsaikaankin, ettei meidän kuvaslaitteisto pysy mukana.




Iltapäivällä suunnattiin sitten kyläilemään Upin kanssa, Tauno ja Hilmakin lähtivät kyytiä ottamaan, kun kyläpaikasta jatkettiin suoraan hallille treeneihin. Kyläilyt Upi sai kuitenkin hoitaa ilman lauman tuomaa turvaa.
Tauno tapasi kääkät Edyn ja Edyn äidin Zenan sekä tietysti Edyn perheen.  Zena oli siis poikansa luona hoidossa. Vähän Upia jännitti, mutta tosi nopeasti reippaus löytyi vaikka oltiin vieraassa paikassa uusien koirien ja ihmisten ympäröimänä.

Kuva; Sanna R
Kuva; Sanna R
Kuva; Sanna R
Kuva; Sanna R
Kuva; Sanna R
Kuva; Sanna R
Kuva; Sanna R


Kyläilemästä ajettiin hallille Taunon agi-treeneihin. Hienosti Tauno veti aita-putki pyörittelyn, saatiin menemään koko 15 esteen setti ilman mitään kohelluksia. Lisäksi otettiin kontakteja ja keppejä erikseen. Kontaktit ovat jees, mutta kepeillä jotain epämääräistä väärään väliin hakemista. Tammikuun kisat pyörivät edelleen mielessä, mennäkkö munaamaan itsensä? Pitäisi nyt tehdä päätöksiä, kun lisenssi kuitenkin olisi ostettava ennen ilmoittautumispäivää, mikäli kisaamaan meinasi mennä.

Upikin kävi hallia katsomassa, mutta väsymys, kaikuva halli ja hallissa treenaava iso koira meinasivat olla jo vähän turhan jännä kombo. Sylistä katseli uteliaana, mutta maassa ei oikein näyttänyt olevan kivaa. Ensiviikolla uudestaan hallia haistelemaan sitten.
Taunon treenien jälkeen laitoin Upille villapaidan niskaan ja Taunolle & Hilmalle valjaat sekä fleksit ja suuntasin 5 km lenkille valaistulle reitille. Upi matkusti pääosin sylissä, mutta välistä laskin sen toki vipeltelemään omilla tassuillaan. Joku valopää ampui ilotulitteenkin lenkkimme aikana jossain lähimaastossa, mutta Upi ei onneksi ollut pamauksesta moksiskaan.
 Upi on todella mukavasti tottunut ulkoiluun, tänään jo ulkona saattoi vähän rallatellakkin, vaikka märkää ja kurjaahan tuolla on.

Nytpä täällä on sit raatoa porukkaa. Ylimmässä kuvassa näköjään kuratahroja Upin naamassa, todistetusti ulkoiltu.





Upilla onkin sitten huomenna tiukat paikat, kun ekaa kertaa jää yksinään kunnolla. Eilen yksinoloa harjoilteltiin saunomisen ajan ja pientä itkua kuului, mutta rauhoittui pikkumies sitten.

 Minä menen aamulla vasta yhdeksäksi töihin, mutta herään kuitenkin jo normaaliaikaan eli ehdin ehkä vähän väsyttää Upia. Isäntä tulee sitten 12 aikaan käymään ja neljän jälkeen kotiudutaan kokonaan. Ajattelin jättää Upin Hilman ja Taunon kanssa samaan tilaan, en usko, että nämä pennulle pahaa tekevät. Kongit tänään täyttelin ja ajattelin jättää koko porukalle, Upille luulisi touhua siinä riittävän. Taunon kongit ovat suurempaa kokoa ja Hilma & Tauno eivät kuitenkaan toisiltaankaan mene ruokia varastamaan, joten tuskin kumuuttaavat pienempäänkään. Hätätilassa Upi pääsee piiloon tietokonepöydän alle paikkaan, jonne aikuiset eivät mahdu.
Tämä on vähän kinkkinen kysymys. Toisaalta turvallisuus ennekaikkea, mutta en kuitenkaan pidä erillään pitämistäkään pysyvästi hyvänä ratkaisuna työpäivien aikana. Porukassa ovat turvana ja seurana toisilleen eli uskon Upillakin olevan parempi olla. Koirahuone on myös turvallinen tila muuten.

28.12.2013

Olipa kerran Upi......

Maanantaina ennen joulua kävin jo vähän valmistautumassa Upin tuloon. Pissa-alustoja, ruokakuppi, pari minikongia ja ruokaa.


Tapaninpäivä vietettiin ihan kotosalla joulusta palautuen, parilla hihnalenkillä käyden ja kotia Upin tuloon valmistellen.

Perjantaina sitten työpäivän jälkeen käännettiin auton nokka kohti Jyväskylää, jonne Upin kasvattaja saapui meitä vastaan. Kiitos mahtavasta palveluksesta tätäkin kautta, meidän matkustusaika lyheni useita tunteja. Upihan tuli meille tutusta Crazy Cowboy`s kennelistä, josta aikanaan meille matkusti Riku-pappa, sitten Urho, sitten Tauno ja nyt sitten Upi.
Valinta oli tehtävä kahdesta kauniista pennusta. Heiluttelin kaninkarvaa, katsoin olevinani asiantuntevasti liikkumista sekä suhtautumista Taunoon ja Hilmaan. Pidin toisen pennun itsevarmasta olemuksesta, mutta meille valikoituneen pennun suhtautuminen asioihin oli minusta tasaisempaa, ei pelkoa (kuten ei toisellakaan), mutta ei turhan voimakkaitakaan reaktioita (toinen vähän puksutteli näille). Näin valitsin ekan oman koirani, heh. Kaikki tähän astiset koirathan ovat jo olleet valmiiksi valittuja tai ainokaisia sukupuolensa saatavilla olevia yksilöitä.
Upi matkusti kotiin sylissäni, matkalla pysähdyttiin pissalle ja ottamaan välipalaa, matka sujui rauhallisesti.
Kotiin saavuttiin aamuyöllä yhden jälkeen.
Muutama ensipuraisu Upin ekaan iltaan (tai yöhön) meillä.




Upi on ahnein koskaan tapaamani kääpiöpinserin pentu, vaikka ei Taunokaan todellakaan ruokahaluton ollut. Saas nähdä mitä tästä tulee. Yöllä ruokin koirat kotiuduttuamme ja kun Upi sai imuroitua oman ateriansa lähti pieni määrätietoinen makkara kipittämään kohti Taunon kuppia. Kerkesin napata kiinni ja Tauno sai ruokarauhan, mutta katsotaan nyt miten tuo malttaminen ruuan kanssa alkaa sujua.  Taunon ja Hilman voi jättää valvomatta syömään raakaluita vierekkäin eivätkä katsokkaan toisiinsa vaan keskittyvät omiin, tässä on tavoitetta Upin kanssa. Toisaalta ahnetta koiraa on helpompi motivoida ruualla. Upi alkaa nyt heti totutella raakaruokaan, mutta nappula pidetään nyt muutaman viikon ajan rinnalla. Kahdella aterialla saa raakaa ja yhdellä sitten nappulaa + tietysti nameina nappulat toimivat vielä varmasti jatkossakin. Säästetään makkaran syöttäminen sitten siihen vaiheeseen, jos terveellisemmät vaihtoehdot eivät motivoi tarpeeksi.

Kalkkunan jauhelhaa ja raejuustoa.
 Kun lopulta pääsin nukkumaan Upi vähän mietiskeli, että mitäs tässä tekisi, mutta rauhoittui sitten todella nopeasti nukkumaan makuuhuoneen petirivistöön oman vilttinsä päälle. Havahduin kerran hereille, kun Upi lorotteli pissa-alustalle, mutta muuten nuorimies nukkui hyvät 7 tunnin unet. Tauno piti pari kertaa komentaa omalle paikalle takaisin, kun pennun tuoksi oli ilmeisesti saanut vähän pojan pään sekaisin.

Lauantai aamu venyi edellisen illan valvomisesta johtuen. Kuvailuja, sapuskaa ja torkut, siinäpä Upin iltapäivä kuumimmat touhut.







Pitihän sitä vähän kokeilla poseeratakkin, mutta koska sisäkuvaamiseen soveltuva putki on edelleen ostoslistalla sadan ja yhden muun asian kanssa ei kuvat tietysti aivan ykkösluokkaisia ole.



Ei hullumpi, vaikka tuo kuristusote nyt vähän höiritsee kokonaisuutta.
Ilman otetta Upi olisi tehnyt benji hypyn (ilman narua) alas pakastimen päältä =D


Kolmen maissa suoriuduttiin sitten metsälenkille, että aikuiset (noniin, Taunosta tuli heti aikuinen pennun saavuttua) pääsivät juoksemaan. Upikin lähti mukaan ja koska autoon oli kova hinku matkusti Upi  jo lauman kanssa "sikaosastolla" eli takakontin häkissä. Pientä piipitystä, jonka jälkeen uni voitti. Hilma ja Tauno hyväksyivät pienen kaverin hyvin takakonttiin kaverikseen.

Upikin sai kirmailla jonkinverran hämärtyvässä metsässä, vaikka pääsääntöisesti matka taittui sylissä. Sohjoa metsätiellä oli runsaasti, mutta tien varrella oleva soramonttu oli mukavasti sulanut ja siellä Upi pääsi sitten testaamaan kirmailua vallan mukavalla alustalla.

Lenkin jälkeen nukutti.....


Ja torkkujen jälkeen leikitytti.










Upi vaikuttaa todella mainolta pakkaukselta ja Hilma & Taunokin ymmärtävän, että lauma on nyt kasvanut yhdellä jäsenellä.
Ulkoilut Upilla sujuvat mallikkaasti ja vielä ei yhtään pissaa eikä kakkaa ole tullut lattialle. Upi hakeutuu pissalle pissa-alustalle ja hoitaa asiat mallikkaasti myös ulkona, vaikka siellä märkää ja kurjaa onkin.