21.7.2013

Touhua monenmoista ja piristynyt pappa

Perjantaina aamusta siivottiin ja tein 30 min rauhallinen lenkin kahdestaan papan kanssa. Papalle järjestetään nyt runsaasti omaa laatuaikaa jommankumman meistä kanssa.

Iltapäivästä sitten pakkasin nuoremmat koirat kyytiin ja hurautettiin ensin kahvittelemaan Siinan luokse. Koirat ei varsinaisesti sisätiloissa telmimään päässeet ja miten käyttäydytään kissan kanssa- kurssi vaati jatko-osion, muuten meni mukavasti.
Kahvin äärestä siiryttiin tottistelemaan Siinan pihalle, Taunolla kavereina Rico ja Demi kumpikin vuorollaan. Seuraaminen sujuu kivasti ja samaten paikallaanmakuu. Paikallaanmakuussa kaverina Rico ja sitten Demi. Namitan tietysti useasti eikä ajat vielä ole pitkiä, häiriötä myös uudesta paikasta ja ympäröivistä tapahtumista (ohi ajava auto jne). Ihan tyytyväinen saa olla. Maahan meno myös välillä todella hyvä, mutta Tauno siirtyy herkästi maahan mennessään vähän sivuun sivulta (olipas tyhmästi sanottu). Tätä pitää työstää.
Sivulle tulo on Taunosta edelleen aika perseestä, otettiin parit sivulle tulot siten, et Siina piti Taunoa hihnassa ja mä kutsuin sivulle hirveen innostuksen saattelemana. Noh, intoa ei silti löytynyt kauheasti. Mitähän mä tein väärin? Maahan meno on Taunosta tosi jees, mutta sivulle tulo ei. Hyppy on tosi jees, seuraaminenkin on tosi jees.....mut mikä svulle tulossa mättää?

Siinan luota suuntasin Sohvin valintaan lunastamaan sinne pari viikkoa sitten tilaamani Hurtan puolikurkkakin Taunolle ja samalla päädyin sitten ostamaan sellaisen myös Hilmalle. Muuten me ei sinällään puolikurraa tarvita, mutta treeneissä ja mahdollisesti tulevaisuudessa agi-kisoissa näppärä, kun saa helposti koko pannan pois.

 
Shoppaamasta tultiin kotiin ja illalla vielä heitettiin 6 km pyörälenkki. Osan matkaa ravia ja osan matkaa täysillä painamista vaihtelevassa maastossa.


Perjantain ajan pappakoiran vointi oli tasainen ja rauhallinen. Ruokaa kerjäsi ja tajuttiin, et tuokin ominaisuus on jonkinaikaa ollut tauolla. Parasta perjantaissa oli, että pappa ei seuraillut minua yhtään. Viihtyy toki lähellä, sohvalla tai minun tietokonepöydän viereen laitetussa pedissä. Kuitenkin sellainen fanaattinen seuraaminen pysyi poissa.




Lauantai aamu laiskoteltiin kotona ja kääkilläkin riitti mukavasti unta.
Iltapäivän puolella suunnattiin Liperin kentälle tekemään yksinkertainen agilitytreeni.
Tauno harjoitteli taas keinua yksittäisenä. Enää en laittanut pöytää keinun toisen pään alle ja aika reippaasti Tauno jo lähti keinua pitkin nousemaan, sitten tuli aina hannauskohtaus puolessavälissä, mutta keinun lähdettyä kallistumaan Tauno oli taas ihan jees. Kyllä tämä tästä, aikanaan.



Muuten treenien aiheena oli irtoaminen ja virittyminen sekä renkaankin ahdoin radalle. Irtoaminen näyttäisi taas olevan ihan hyvällä mallilla, kun palkkaa ei ole kädestä tullut ollenkaan.


Rengaskin onnistui joka kerta radan viimeisenä esteenä.
A-esteellä otti kontaktit hyvin, kun muistin alustan ja hidastuskäskyn. Tuon kun vaan saisi koiralle taottua kalloon sen verta hyvin, et hidastuskäsky toimisi aina.


Hilma teki muutaman esteen, mutta ei ollut neidillä oikein agilitymoodi päällä, joten lopetettiin aika lyhyeen.


Ja sitten innokkain kaveri, eli piristynyt Riku-pappa. Papalle laitettiin rimat ihan maatasoon ja A-esteen meni vain kerran, koska este näytti olevan raskas.





Lauantai iltana sitten vielä ystäväni hurautti meille yökyläilemään, eli koirat saivat runsaasti rapsuttelua ja sylittelyä, erityisesti pappa.
Lauantai iltana ruokailun jälkeen papalla taisi vähän ilmeisesti mahaan koskea, mutta pienellä käpyttelylenkillä tilanne normalisoitui. Rupesin pohtimaan, että usein papan huonommat hetket tulevat ruokailun jälkeen, liittyisikö jotenkin munuaisoireiluun?
Tein myös havainnon, ettei papan hengitys enää haise voimakkaasti raudalle, mitä se on tehnyt jo jonkin aikaa. En tästä elunperin osannut huolestua, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna hälytyskellojen ehkä olisi pitänyt soida.
Hyvää ja huonoa siis, mutta tuntuisi siltä et arvot voisivat olla lähteneet laskusuuntaan munuaisdieetin ansiosta. Kuivamuona tietysti ei ole se toivotuin vaihtoehto, mutta sillä nyt varmuudenvuoksi kuitenkin menään.

Sunnuntaina löhöttiin päivä pienen pissatuslenkin varassa ja sitten klo 17.00 suunnattiin Hilman ja Taunon kanssa Hilman peko-treeneihin raunioradalle.
Raunioille piiloutui kaksi ukkoa kohtuullisen lähekkäin. Kumpainenkin olivat aika vaikeissa paikoissa pikkukoiran perspektivistä, mutta kyllä Hilma sai ukot esille.
Lopuksi yksi ukko piti vielä kaivella esille roskisrivistöstä. Tässä Hilma melkein jo käytti ääntäkin, kun ukon haju keskimmäisestä roskiksesta nenään kantautui.



Treenien jälkeen Hilma, Tauno ja Edy pääsivät vielä juoksemaan porukassa. Taunolla ja Edyllä sujui homma tälläkertaa todella mallikkaasti ja vauhtia riitti. 


Hilma ja nuoret miehet.







18.7.2013

Taunon terveystulokset ja toivon pilkahdus papan osalta

Taunon viralliset terveystulokset paukahtivat eilen koiraNettiin ja eläinlääkärin arvioimat B/B lonkat olivat muuttaneet parhaaseen A-luokkaan. Tämä piristi muuten huolen täyteistä päivää mukavasti.

CC Yes No Problem "Tauno" siis;

Lonkkanivel A/A
Kyynärnivel 0/0
Polvet 0/0
Selkä terve (epävirallinen kuva)
Sydämessä ei sivuääniä eikä merkkejä vajaatoiminnasta 
Silmätutkimukseen mennään sitten syksyllä, kuhan silmiä tutkiva lääkäri palaa kesälomalta elokuun lopussa.

Keskiviikko meni pappakoiran tilannetta murehtiessa eli nuoriso sai vain jolkotella muutaman kilometrin pyörälenkin pissatuslenkkien lisäksi.

Soveltuvat myös sohvaperunoiksi ajoittain.
Keskiviikkona pappakoiralle tosiaan tuli kova veriripuli. Tarkemmin sanottuna koira ripuloi verta, mutta muita ripulin oireita ei ollut eli koira pystyi kyllä kontrolloimaan milloin tekee tarpeensa, pihalla ei tarvinnut rampata. Tassujen jälttäminen myös palasi, eli ehkäpä se ei ollutkaan kipuperäistä toimintaa?
Pappa sai myös illalla pahan levottomuuskohtauksen. Läähätystä ei esiintynyt, mutta minun seuraaminen lähenteli paniikinomaista pakkoa ja pappa pyrki mm. vaatehuoneeseen ja vessaan ovea raapimalla ilman mitään syytä. 
Torstai aamuna sitten aloin soitella eläinlääkäreitä läpi itku kurkussa ja yllätys yllätys missään ei ollut meille tilaa. Odotettiin sitten kello neljää ja päivystyksen alkamista, sitten suunnattiin kaupungin eläinklinikalle. Koko päivän pappakoira oli todella levollinen, mutta väsynyt. Pappa pääsi verikokeisiin ja tutkittavaksi. Verikokeista paljastui juuri se mitä pelkäsinkin, eli normaaliin arvoon nähden kolminkertaisiksi kohonneet munuaisarvot. Papan viimeaikaiset oireet selittyivät varmaan siis aikahyvin tällä diagnoosilla, maksan krooninen vajaatoiminta. Lääkärin mukaan sydämen sivuääni oli entisellään eli sydämen tilanteessa ei pitäisi olla mitään pahenemista.
Tulehduskipulääkkeen aloitus on voinut provosoida jo valmiiksi koholla olleet (väsymistä kuitenkin juhannuksesta alkaen) munuaisarvot tuommoiseen hurjaan nousuun, sen aloittaminen oli siis ehdottomasti virhe. Lääkäri määräsi tulehduskipulääkkeen lopetettavaksi, tämän tosin tein jo oma-aloitteisesti tänään muutenkin. 
Riku pappa ei siis vielä jäänytkään klinikalle, vaikka sitä kovin kokopäivän pelkäsin ja muutamat itkutkin asian takia tirautin.
Munuaisdietti on aloitettu, ensialkuun nyt ainakin teollisella eväällä, mutta jos vointi kohoaa niin siirrytään munuaissairaan kotiruokaan sitten. Lääkitykseksi tuli 2 viikon suolistoantibioottikuuri, vatsansuoja lääke ja neljän päivän erillinen kuuri vielä oksentelun estoon. Hintaa tälle lystille tuli melkein 200 euroa, mutta papan arvoa ei rahassa mitata.
Nyt pidetään sormet ja varpaat ristissä, että pappa vielä piristyisi ja saisi jatkoajan jatkoajan elämäänsä iloisena koirana. Tokihan eläkeläisen elämänrytmiä on ylläpidettävä, paljon lepoa ja rauhallisia käpyttelylenkkejä. Tällähetkellä pappa vaikuttaa hyvin rauhalliselta ja ei ole illan aikana seuraillut minua kuin ihan pikkuisen.


Lääkäri ja apteekkikierroksen jälkeen tein Taunon kanssa takapihalla pikatottikset ja sitten lähdettiin juoksuttamaan nuorisoa. Toko treenissä otettiin hyppyä ja sivulletuloa. Hyppy sujuu mukavan mallikkaasti ja sivulle tulo takkuaa edelleen. Päästiin perille ja onneksi koirat ehtivät jonkinverran juosta ennen älytöntä kaatosadetta. Sade tuli oikeasti vaakatasossa älyttömän tuulen kera, Hilma alkoi hakeutua puskien alle sateensuojaan, mutta Taunolla taas meno vaan jatkui. Kuvasalso on laiha, todella laiha ja onneksi kamera pääsi sateensuojaan isännän takin alle, muuten ei varmaan kuvia tulisi vähään aikaan ollenkaan.







Papan osalta olo on toiveikas ja koetetaan nyt palailla normaaliin elämänrytmiin. Kesälomaa jäljellä vielä viikko, siitäkin pitäisi ehtiä vielä nauttia.

16.7.2013

Agia, taakkailua ja papan kuulumisia

 Tänään nuoremmat kääkät näyttivät vielä toipuvan viikonlopun rasituksista, mutta sen verran saatiin aikaan, että agi-kentällä käytiin treenaamassa Taunon kanssa ja Hilma pääsi taakkailemaan. Matka treenikentälle taitettiin isännän kaveriltaan lainaan saamalla avo-autolla, kääkät turvavöissä takapenkillä. Pappa tykkäsi kyydistä kovasti ja seuraili maisemien vaihtelua innoissaan. Ajeltiin sellaisia teitä, että nopeus oli maksimissaan 60 km/h etteivät takapenkkiläiset lähteneet lentoon. Tauno ja Hilma olivat selkeästi sitä mieltä, että golffin kontti on mukavampi paikka matkustaa.



Hilma pääsi ekana hommiin. Osan matkaa neiti veti 500 gramman painoa ja pikkumatkan perässä oli painoa kilonkn verran. Into neidillä oli mukavan piukeena, tosin montulla jokin haju meinasi vetää puoleensa turhankin paljon.





Sitten agsattiin Taunon kanssa. Työstössä oli mölleissä ilmennyt irtoamisen unohtaminen, keinu, rengas ja kepit. Kokonaisuutena olen aika tyytyväinen. 
Kepit menee melko itsenäisesti, kun olen itse ohjaamassa ja rytmittämässä keppien oikealla puolella. Toiselta puolelta ohjattuna koira menee vähän hämilleen, tätä on muistettava treenata. 
Irtoaminen alkoi sujua heti, kun putken jälkeen oli namialusta.....tässä sitä sitten onkin vahvistamista, et Tauno irtoaa kisoissa sit siihen radan toiseenkin putkeen, kun ensimmäisen jälkeen nameja ei olekkaan alustalla odottamassa. 
Rengas meinasi muutamaan otteeseen lipsahtaa välistä, mutta kyllä Tauno näytti tietävän mistä se kuuluisi suorittaa. Renkaalle mentiin putkesta vähän vinossa kulmassa, eli haastettakin oli pikkuisen aikaisempia kokeiluja enemmän. Renkaan jälkeen myös palkka alustalla.
Keinun lähtöpää laitettiin vielä pöydän päälle. Ensin isäntä piti keinua maassa ja mä laitoin Taunon tulemaan keinua pitkin alas. Meni rennosti. Sitten laitoin Taunon menemään keinun pöydällä olevasta päästä, saatoin Taunoa ettei pääse hyppäämään kesken pois ja hienosti nuorimies jo kesti keinun liikkeenkin. Palkka tuli sitten keinun kontaktilla alustalta.








Hilmakin suoritti muutaman esteen. Hilman kepit eivät ole itsenäiset, vaikka kuvasta voisi niin päätellä. Olen tuolla edellä siis peruuttamalla keppejä ohjaamassa.




Ja kävihän se myös maailman paras pappa esteillä. Putki, aita (ilman rimaa) ja kepit.





Ja varovasti myös keinu. Muisti pappa vielä hienosti, miten tuolla esteellä kuuluu toimia.


Pappakoiran voinnista sen verran, että viime yönä neljältä heräsin semmoseen spläts -ääneen, kun papparainen oksensi koko iltaruokansa makuuhuoneen lattialle melkoisella paineella. Ei halunnut syödä ruokaa edes kokonaan takaisin (yleensä kyllä oksennettu ruoka syödään parempiin suihin). Päivällä sitten oksensi vielä kahdesti, toisessa oksennuksessa näytti olevan sellaisia veriklimppejä. Melko pirteä (tai voiko nyt enää sanoa pirteä) pappa kuitenkin tänäänkin oli. Välistä vähän minun seurailua ja hännän alanspäin roikotusta.
Kipulääkityksen aloittamisen jälkeen pappa ei ole jälttänyt ollenkaan tassujaan, joten olen melko vakuuttunut et jonkinmoinen kipu sitä varmaan on kiusannut. Läähätys/panikointi kohtauksia ei ole esiintynyt viime torstain jälkeen, jolloin tehtiin myös lääkitysmuutokset.
Tänään pappa saa helposti sulavaa ruokaa ja maitohappobakteeria, jospa vatsa pysyisi rauhallisena ja voitaisi ehkä jatkaa kipulääkityksellä sekä uudella lääkkeellä vielä jonkinaikaa. Toisaalta tiedän, että päätöksen teko hetki voi olla lähellä, kun muutenkin väsymistä ja heikkenemistä on nyt ollut havaittavissa. Jokainen lisäpäivä olisi kuitenkin niin arvokas.

15.7.2013

Rokkailun viikonloppu


Me oltiin tosiaan launatai ja sunnuntai Ilosaarirockaamassa, mahtava rokki ja PMMP:n keikka kruunasi vielä setin sunnnuntai iltana. Jotenkin pidän Ilosaari Rocista tapahtumana aivan suunnattomasti, vaikka tokihan pajamajat ja jonottaminen aina vähän naista syövät.

Meillä oli järjestetty koiruuksille hoito viikonlopun ajaksi, kiitos tätäkin kautta näille ihanille ihmisille.
Hilma ja Tauno olivat Siinan hellässä huomassa ja pappakoiraa kävi Edyn omistaja Sanna täällä meillä hoivaassa.

Pappakoiran vointi on lääkitysmuutoksen jälkeen ollut melko hyvä, ei ole saanut läähätyskohtauksia eikä seuraillut minua fanaattisesti. Kipulääkitystä tietenkään ei nyt kuukausisotalla voi jatkaa, mutta katsotaan nyt tilannetta vielä jonkinaikaa. Lauantaina sekä sunnuntaina pappa oli ottanut Sannan vastaan hienosti ja iloisesti. Vähän mietitytti noiden heikentyneiden aistien kanssa, että onko miten epäluuloinen, kun vieraampi ihminen tänne kotiin tulee.  Pappa pääsi Sannan kanssa lenkille kumpanakin iltana sekä sai lääkkeet ja ruuan. Molemmat hommat hoituivat hienosti eli pappa sai hoitajaltaan täydet pointsit käytöksestä. Pappa on muuten nauttinut ainoana koirana olosta silminnähden, aktivointipallo pyöri takapihalla kumpanakin aamuna ennen meidän rokkiin lähtöä ja lenkkeily omaan rauhalliseen tahtiin fleksin jatkona näytti olevan huippukivaa.

Hilma ja Tauno jäivät hoitoon lauantaina 5 km metsälenkin jälkeen, joka tehtiin Sannan ja Edyn kanssa isännän pitäessä seuraa Rikulle kotosalla sekä lenkkeillen sen kanssa. Edy ja Tauno ottaa räväyttivät vähän yhteen lenkin alkumetreillä, mutta kurinpalautuksen jälkeen juostiin sitten yhdessä kylkikyljessä pitkin metsätietä. Minä unohdin TAAS kameran kotiin, pitää tosissaan trempata.
Hilma oli mun lähdön jälkeen ensimmäiset 10 minuuttia ravannut ympäriinsä fiilisten lähennellessä paniikkia ja sitten ilmeisesti tajunnut, et ei tähän nyt taida kuollakkaan ja rentoutunut.

Kuva; Siina J
 Rentoutumisesta lähtien Hilman hoito oli mennyt hienosti. Sunnuntaina montuilla Hilmalla oli ollut liina perässä varmuudenvuoksi, mutta maanantaina maalla oli saanut rallatella ihan ilman apuvälineitä.
Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Taunon hoidossa olo onkin pitkä ja vaihderikas tarina, oli jätkä ottanut sen asenteen et kun mamma on poissa näkyvistä niin kokeillaan sit ihan kunnolla. Tauno oli siis muunmuassa pitänyt kissaa saaliseläimenä, varastanut ruokaa ja ihan kunnolla kyseenalaistanut Armaan auktoriteettia. Koipikin oli noussut sisätiloissa ja tuotahan ei ole tapahtunut viime joulukuun jälkeen missään kyläpaikoissa ja kotona ei edelleenkään koskaan. Onneksi Siina oli tilanteen tasalla ja Tauno sai hyvin tiukkaa palautetta sikailustaan. Hiljaa, mutta varmasti, nuorimies oli uskonut ettei hän oo pomo hoitopaikassakaan ja oli taantunut normaaliksi mukavaksi itsekseen. Armaan kanssakkin hautasivat sotakirveet ja kissakin oli enää mulkaisun arvoinen, ei syötäväksi tarkoitettu.
Maanantaina me ei tietenkään enää rokkailtu, mutta nuoremmat koirat viettivät vielä päivän Siinan porukan mukana maalla. Väsyneitä koiria sai siis illalla hakea kotiin.

Kuva; Siina J
Tämä viisihenkinen porukka oli pärjännyt hienosti yhdessä maalla kokopäivän.
Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J
 Heiiiii, meidät on unohdettu tänne ulos? 
Hilma oli ollu kunnon lellikki ja päässy aina sisään, kun muut joutuivat jäämään ulos odottelemaan.
Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

 Siinan blogiin ja lisäkuviin tästä; KLIK!

Maanantaina myös veljeni perhe kävi pikaisesti kylässä, koska veljentytölläni oli pappakoiralle tuliaisia kesälomareissulta. Näin hienot lahjat pappa sai ja vieraiden lähtiessä olisi kävellut samalla ovenavauksella perässä, eli kova kyty oli lempitytön mukaan päästä.



Pitäisi varmaan laittaa koiria hoitoon vähän useammin, kun kerta niillä on noinkin siistä ja Taunokin oppii, että sikailulla ei pitkälle pötkitä. Hilmasta olen todella ylpeä, pärjäsi täysin yli odotusten.