19.1.2013

Lauantai rallit

Lauantaiksi pakkanen onneksi lauhtui ja päästiin kunnolla ulkoilemaan. Valittiin ulkoilupaikaksi kuitenkin aurattu maasto, että näiden rääpäleiden ei tarvitse kahlata hengessa. Matkalle pukeuduttiin lämpimästi, mutta montulla koirat saivat kirmailla ihan "alastomina". Hilma ainakin nauttii juoksemisesta ilman takkia paljon enemmän, vaikka tokihan takki on pakollinen lisä kylmällä. Laskin nyt kuitenkin sen varaan, että liikkuvat reippaasti eikä lumessa kahlausta tule.

Menossa oli mukana kääkkälauman lisäksi saksanpaimenkoira Rico, Ricon veli Otto (joka on siis hoidossa veljensä luona) ja brasilianterrieri Armas. Riku-pappaa ei nyt niin kamalasti isossa laumassa ulkoilu napannut, mutta pitää tuonkin kuitenkin liikkua, kun kerran tarkenee.


Allaolevassa kuvassa on vähä semmonen "Crazy dog lady" -fiilis. Kyllä mun rinnalle ehkä tommonen saksanpaimen sopisi (siis vain yksi, kiitos).

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Porukka pelasi hienosti yhteen eikä Taunokaan enää turhia höpötellyt isommille kavereille, katsoi ilmeisesti myös Hilman pärjäävän. Hilman nämä nuoret saksanpaimenet jättävät hinosti rauhaan, samaten papparaisen. Tauno sitten otti ilon irti kavereiden kanssa juoksemisesta ja jahdattavana olemisesta.


Kuva; Siina J





Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Välistä toki nuoret miehet kävivät Hilmaakin testaamassa, että josko se tuokin lähtisi leikkimään ja juoksemaan. Hilmalla menee kuppi nurin enää onneksi vaan todella pahassa kiipelissä, tämän neiti ilmeisesti katsoi sellaiseksi, kun kaksi puolivuotiasta saksanpaimenta alkaa tehdä tuttavuutta yhtäaikaa =)

Kuva: Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Vauhtia Taunolla eilisen lepopäivän seurauksena olikin vallan runsaasti, ei tarvinnut kahta kertaa käskeä juoksemaan. Hilma myös kipitteli innoissaan, mutta sen osalta toivon kevään pikaista saapumista. Se vaan on niin eniten elementissään kunnon metsässä, kun saa mennä ilman mitään rajoituksia. Keväthanget on kyllä toinen Hilman lemppariaika, että niitä myös odotellessa.
Papparainenkin näytti välistä ihan reippaalta, vaikka selkästi jos siltä ois kysytty, niin se oli ehkä mieluummin ollut kotona peiton alla.



Kuva; Siina J

Kuva; Siina J





Kuva; Siina J

Lenkin jälkeen suunnattiin vielä kyläilemään Ricon & Armaan luokse. Emäntä sai kahvia ja herkullista tiikerikakkua ja koirat touhusivat keskenään. Tai no, Tauno touhusi Ricon ja Oton kanssa, muut enemmän vaan hengailivat.
Otosta ja Taunostakin taitaa tulla hyvät kaverit, vaikka viimeviikolla ensimmäisellä yhteisellä lenkillä aluksi kumpikin vähän toisiaan ihmettelivät. 

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J
Kotosalla koirat eivät ole paljoa reissun jälkeen hötkyilleet. Telkkaria katseltiin kaikki yhdes koos.
Iltaruualla maistuivat kaikille naudan rustoluut.




Huomennakin pitäisi sään suosia ulkoilua, joten aktiivisissa merkeissä on tarkoitus sunnuntaitakin viettää. Nyt saunan kohta saunan lämpöön ja nauttimaan rennosta illasta.



17.1.2013

Keskiviikon treenit ja muiden päivien tapahtumia

Tiistaina sain sen aikaiseksi, otin hihnalenkin jälkeen sukset ovenpielestä ja Taunon vetovyöhön.....ja siis wow. Matka ei tietenkään ollut pitkä mikä mentiin, mutta voi hitsi miten kiva oli huomata et koira oikeesti alkaa syttyä. Kannustin Taunoa kiskomaan siellä jouston päässä ja ai että, kun se juoksi ja minä sain hiihtää jo ihan tosissani spurtteja. Pysähdyttiin matkalla useita kertoja eli täysillä mennyt pätkät jäivät kuitenkin vielä lyhyiksi ihan tarkoituksella. Tästä me saadaan mahtava harrastus ensi talvelle, kun tämä talvi käytetään harjoitteluun. Harmillista, ettei Hilmaa kiinnosta kauheesti toi vetäminen ja suksetkin meinaa jänskättää. Keväällä ois tarkoitus (suuret suunnitelmat, saas nähdä) ruveta sitten juosten menemään samaan malliin joustojen & koirien kanssa, niin jospa Hilma sitten syttyisi.

Keskiviikkona oli vuorossa agilityä. Tiistain kokemuksesta siitä, miten Taunoon tuo hiissaaminen ja kannustaminen vaikuttaa otettiin heti ihan superiloinen ja vauhdikas asenne halliin tultaessa, kaninkarvaisen vetolelun kanssa riehuttiin jne. Vaikutus oli taattu, mutta en tiedä sitten oliko se kovin toivottu.....Tauno kiisi radalla vaan entistä kovempaa. Mitä mä teen ton kanssa, mä en pysy perässä, ehdi ohjata, ehdi antaa käskyjä tai mitään. Jos tuo vauhti säilyy kisaradoille niin ihanneaikojen kanssa ei tule ongelmia, mutta ohjauksen kanssa kylläkin.

Koutsi oli tehnyt meille tämmöisen harjoituksen.
Taunon kanssa ongelmakohtia olivat tuo hieno ohjauskuvio, jota mä en vaan tajua (käännäyläkroppaaheitäkoiraaidanylioikeallakädelläjaotataasaidansivultavastaanvasemmalla) huh huh.  Eli suomeksi koiran tullessa aidalle (aita nro 7) se pitäisi yläkroppaa kääntäen (itse ollaan selin aitaan) heittää aidan yli oikealla kädellä ja ottaa sitten samaisella kädellä aidan oikealta sivulta "kiinni" ja ohjata putkeen. Helpommin sanottu kuin tehty näillä aivoilla ja tällä jäykkyydellä.
Toisen ongelmakohdan Tauno kehitteli aitasuoraan noiden kahden putken välille eli putkelta nro 8 tultaessa suoritti hypyn 9 hienosti, mutta hyppy 10 piti kiertää. Saatiin homma menemään, mutta ei mitenkään täydellisesti. Uutuutena radalla oli muuri. Ekalla yrityksellä (täysin kylmiltään) Tauno jäi ihmettelemään et mikäs toi hökötys on. Kerran mentiin este yksittäisenä ja se ol siinä.

Kokonaisuudessaan treeni oli Taunon kanssa vallan onnistunut ja ehkä minustakin vielä ohjaaja saadaan, onneksi toi koutsi on kärsivällinen =)

Pappakoirakin pääsi mukaan pitkästä aikaa, vaikka antibioottikuuri onkin jo päällä. Kevennetyn radan meni kahteen kertaan ja oli tosi iloinen treenaaja. Muurista piti ottaa varsinainen muuri osa pois ja rimat olivat tuttuun tapaan alhaalla.

VIDEO pappakoiran menosta.
Kuvaus ja muokkaus; Siina J

Hilma oli isännän koirana treenien ajan eli tallimaskottina auton korjuussa. 

Tänään torstaina on pakkanen sitten paukkunut -20 asteen tietämillä eli tossut piti kaivella eteisen laatikosta esiin. Iltapäivällä tehtiin Taunon ja Hilman kanssa vähän pidempi hihnalenkki hyvin puettuina. Tauno sai myös vähän kotitreeniä eli pakastimen päällä seisomista harjoiteltiin sekä reipasta liikkumista näyttelyhihnassa. Eteen istumista ja sivulle tuloa sekä paikkaa myös tehtiin. Tauno on huono tarjoamaan istumista, tarjoaa ennemmin vaikka sen sivun, joten sitä pitäisi nyt vahvistaa kevään tottiksia ajatellen.
Onneksi huomenna alkaa viikonloppu ja toivottavasti pakkanenkin lauhtuisi suopeampiin lukemiin lauantaina.







14.1.2013

Sekalaista höpötystä

Sunnuntaina meillä oli Taunon ja Hilman kanssa ohjelmassa metsälenkki hoffi-Stellan ja hänen omistajansa kanssa. Kuviakin oli tarkoitus napsia paljon eikä suinkaan vähäisin osuus tätä kuvaussuunnitelmaa ollut lupaamani seisotuskuvan ottaminen Stelperistä.
Puin kääkille tuplatakit autoon (pakkasta -10), että tarkenevat odotella kuvaussession ajan ja aloin säätää kameran asetuksia. Ja niin, siihempä se lysti sitten loppuikin......vaihda akku! Pitäisi varmaan opetella lataamaan tuota kameran akkua muulloinkin, kuin sen jälkeen kun se loppuu kriittisellä hetkellä. Sää oli kirkas ja metsä kauniin luminen, voinette kuvitella?
Reilu tunti kuitenkin tarvottiin ja koirat saivat juostakseen, tai no....kääkkien mielestä oli hitusen turhan kylmä ja saattoi Taunolla edellisen päivän ihmeet vielä vähän painaa mielessä. Pappakoiraa on turha metsään raahata noilla miinusasteilla, joten se sai jäädä kotiin puruluulla herkuttelemaan.

Maanantaina otin testiin meidän uusimman hankinnan eli zooplussalta tilatut kongit ja täytteeksi suunnitellun tubidog- maksamakkaran. Laitoin edellisenä illalla tuota tahnaa noihin kongeihin ja kongit pakastimeen aamua odottamaan.

Tuo maksamakkara on siitä hyvä tuote, että jos tuoteselosteeseen on uskomista se ei sisällä keinotekoisia väri tai säilöntäaineita eikä aromivahventeita. Muutenkin tuotesisältö on siihen nähden melko luonnollinen, että tuommoisesta herkusta/tuubituotteesta on kyse. Lihaahan tuonne kongiin voisi myös tunkea, mutta se taas on meillä ihan ruokaa, joten arvelin kerran-pari viikossa tarjoilla nuo kongit ihan tuommoisella superherkulla täytettyinä.
Kotiin tullessani kongit olivat nuoltu sisäpuolelta kiiltävän puhtaiksi eli ilmeisesti homma toimi.

Maanantaina meidän oli tarkoitus tehdä vaan hihnalenkki sekä käydä Taunon kanssa vähän hiihtämässä, mutta sitten Siina kyseli meidän suunnitelmia ja haluamme lähteä koiria juoksuttamaan kokoonpanolla Rico ja Ricon veli sekä kääkät. Koirapuistoilu olisi ollut hitusen hankalaa, kun toiset eivät enää oikein pienten puolelle voi tulla ja itse en taas Taunoa mielelläni vie isojen puolelle, kun koskaan ei tiedä mitä siellä vastaan tulee, Hilmasta nyt puhumattakaan. Ratkaisin pulman sitten ehdottamalla metsälenkkiä pilkkopimeässä ja sehän me sitten tehtiin.
Riku-pappaa en ottanut mukaan, vaan kävin sen kanssa kahdestaan pienellä fleksilenkillä.
Taunon käytös ei ihan kympin arvoista ollut, Ricon velipojalle piti vähän urahdella lähikontaktissa aluksi ja Ricokin sai tuntea kerran Taunon katkeruuden, kun Tauno jäi jalkoihin lenkin tiimellyksessä. Tauno lopettaa urputtamisen heti, kun sille karjaisee kunnolla eli jakeluun sillä on mennyt, etten minä mitään rätinää hyväksy.  Kuitenkin nyt toivon, että Taunolta saatais moinen käytös kokonaan kitkettyä pois ja se pystyisi läpi elämänsä lenkkeilemään myös isojen uroskavereiden kanssa metsässä. Tauno kuitenkin on pohjimmiltaan kiltti ja sosiaalinen koira, tykkää todella paljon koirakavereista. Pitäisi nyt saada langan päästä kiinni mitä tuo urputtaminen meinaa, varsinkin, kun sitä ilmenee aina vaan lenkin alussa ja ei läheskään jokakerta/kaikille koirille ja koiran sukupuolellakaan ei tunnu väliä olevan. Hilman suojelu on varmasti yksi laukaiseva tekijä, mutta onkohan jotain muutakin?
Lenkki oli kuitenkin kokonaisuudessaan mukava ja koirien yhteistoiminta meni tuota Taunon alku-urpoilua lukuunottamatta todella hienosti. Leikkiinkin Ricon velipoikaa sitten saattoi jo haastaa. Hilma oli myös vallan rento, vaikka ympärillä kirmasi kaksi puolivuotiasta saksanpaimenkoiraa. Ylpeä olen neitistä. Reilu tunti pimeydessä tuli taaperrettua, kokemus oli sen verta miellyttävä, että koirille voisi hankkia omat lamput sekä itselle otsalampun jatkoa ajatellen =)

Illalla koirille maistuivat kalkkunannkaulat.






Iltaruuan jälkeen sitten koirat lepäilivät ja nauttivat ihmisseurasta.



Tämmöiset pari päivää, huomenna voisi kokeilla sitä hiihtämistä Taunon kanssa ihan tosissaan, ellei taas ilmaannu jotain muuta mielenkiintoisempaa ja pakkanen ei ole liian kireä =) 

13.1.2013

Kajaani KV

Lauantaina minun herätyskello soi aamulla 5.00 ja 6.30 lähdettiin huristelemaa kohti Kajaania. Meinasi minua melkein jännittää, mutta näyttelypaikalle saapuessa olin ihan rauhallinen.

Kajaanin näyttelypaikalle saavuttiin vajaa tunti ennen Tauno  kehän alkua ja aika oli juuri sopiva. Tauno ei jännittänyt ollenkaan, paitsi ihan vähän ekalla kerralla pallohalliin menossa, kun ahtauduttiin siihen pieneen tilaan kymmenien koirien ja ihmisten kanssa (Kajaanin pallohallin ovia ei saa avata yhtäaikaa, alipaineen tms. takia). Tästä säikähdyksestä tai olisi enemmän ollut ihmetystä Tauno palautui hetkessä. Muuten Tauno kulki häntä pystyssä hallissa ja oli vaan kiinnostunut kaikesta ympärillä olevasta. Kokonaisuutena olen äärimmäisen tyytyväinen Taunon näyttelypaikkakäytökseen.
Häkkiä Taunolla ei ollenkaan ollut hallin sisällä mukana, kun odotteluaika ei kuitenkaan ollut pitkä.

Tauno nappasi näyttelystä EH:n ja sijoittui junioriuroksien neljänneksi. Kilpakumppaneita Taunolla oli omassa luokassaan yhdeksän.  Tauno oli myös ainut punainen junnu uros, joka sijoittui. Tästä olen tosi iloinen, koska punaiset vaan ei samalla lailla jyrää näytelmissä kuin mustat.

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J


Tuomarina toimi Ralf Campbell Norjasta

Tässä Taunon arvostelu itse suomennettuna; 
 

Keskikokoinen nuori uros. Oikein muotoutunut pää. Hyvä ilme. Vahva niska. Ylälinja voisi olla suorempi, pikkuisen köyryselkä (?). Hyvä luusto. Hyvin kulmautunut. Voisi liikkua tehokkaammin. Hyvä turkki ja väri.



Kuva; Siina J

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J


Arvostelussa on paljon hyvää ja sellaisia asioita joista olen samaa mieltä itsekkin.

 Liikeen tehokkuus on ihan puhtaasti treenikysymys, Tauno myös kiinnitti paljon huomiota ympäröiviin tapahtumiin (koirien rähähdykset, kehän laidalla häkissä huutava koira jne), joten sekin varmaan liikkumista hitusen sotki. Omasta mielestäni Tauno liikkuu normaalisti kauniisti, mutta se pitäisi saada vielä esille myös kehässä. Yhden toimenpide vinkin tähän jo sainkin, minun on itse kipitettävä nopeammin =)

Köyryselkäisenä minä en Taunoa myöskään nää ja epäilen arvosteluun tuon hypänneen siitä, että tommonen pitkärunkoinen koira näyttää herkästi köyryselältä heti, jos ryhti karkaa yhtään huonoksi. Liikkeen tehottomuus ja tämä maininta ylälinjasta siis varmaan liittyvät vahvasti toisiinsa. Tässä kuvassa näkee, miten ylälinja karkaa liikkeessä köyryyn, kun koira liikkuu lyhyellä ja tehottomalla askeleella.


Kuva; Siina J


 Pöydällä Tauno ei ihan 100 % rento ollut, koska pöytätreeni meillä on ollut aivan liian vähäistä. Pöydän kanssa sattui myös sellainen moka, että nostaessani Tauno pöydälle pöytä keikkasi tosi pahasti. Tuin sitten pöytää, eikä se enää päässyt keikkumaan, mutta vähäisen pöytäkokemuksen omaavan koiran suoritusta tuo pöydän keikkaaminen ei varmasti ainakaan parantanut. Hampaiden katsominen meni ok, mutta jouduin vähän Taunoa pitämään paikallaan. Tämäkin taas treenikysymys. Ystävällinen Tauno oli tuomarille eikä millään tavalla osoittanut olevansa sitä mieltä, että hänen suutaa ei saisi ronklia.

Tauno myös onnistui hyppäämään kerran pöydältä alas, MUN MOGA. Ja taas nolotti, kuten allaolevan kuvan ilmeestä voidaan nähdä =D

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J


 Näyttelytreeniä on siis paljon edessä. Aion ostaa meille kotiin pöydän, koska vaikka meillä pöytiä onkin niin tommonen näyttelypöytä olisi harjoitteluun ehdottomasti paras. Jos jollain tietoa mistä tommosen näyttelytreeniin sopivan ja mielellään kokoon taitettavan pöydän saisi järkihintaan, niin vinkkejä otetaan vastaan?

Kuva; Siina J

Kuva; Siina J


Taunon näyttelypäivä ei vielä loppunut omassa kehässä käyntiin, koska matkakavereiden kehät olivat vasta iltapäivällä. Hienosti tämä nuorimies jaksoi oman suorituksen jälkeen hengailla vielä näyttelypaikalla myös yleisön roolissa. 


Kuva; Siina J



Näyttelyssä tuli myös shoppailtua, mutta vain tärkeitä ja tarpeellisia asioita.

No okei, myönnettäköön, tälle karva-alustalle ei ollut tarpeen sanelemaa hankintaperustetta, mutta se oli niin mukavan pehmoinen ja vielä alelaarissa. Isäntä innostui kuitenkin tästä heti ja halusi sen omaan autoon vanhan (kuulemma ruman) koirienalustan tilalle. Näin siis toimittiin ja tämä karvalusta muutti isännän auton takakontiin.




Lisäksi kävin hankkimassa Taunolle näyttelykansion, itselle numerolapputaskun sekä namitaskun. Käytän paljon mekkoja silloin, kun en ole tuulipuvussa, joten tummoisella pitkällä hihnalle varustettu namitasku on juuri passeli minulle.


Riku ja Hilma viettivät päivän isännän hoivissa. Tunnin lenkin olivat tehneet, myös pappakoira oli ylättäen "ilmoittanut" tahtovansa tehdä kunnon lenkin. Myös kyläilyä sekä autoajelua oli ollut ohjelmassa. Hilma oli heti ottanut Rikun takaisin bestiksekseen Taunon kadottua maisemista.